Marxilainen Työväenliitto

Marxilainen Työväenliitto
http://www.mtl-fi.org, mtl@mtl-fi.org
22.11.2006, 21.31

Kreikan diktatuurin kaataneesta kapinasta 33 vuotta

Eilen juhlittiin 33. kerran kansannousua, joka kaatoi Kreikassa amerikkalaisten inspiroiman juntan. 17. marraskuuta juhlitaan joka vuosi osoittamalla mieltä ja pitämällä kokouksia ja puheita. Jotta sen ajan sankarilliset teot eivät muuttuisi kuolleeksi kirjaimeksi ja museotavaraksi, kyseisen ajan tapahtumat on aina yhdistetty tämän päivän vaatimuksiin ja nuorison toimintaan. Näin ollen 33 vuoden takaiset historialliset tapahtumat ovat tänäkin päivänä elossa, vaikka silloiset silminnäkijät ehtivät jo keski-ikään. Se, että tämän päivän kysymykset ovat läsnä joka vuosi Polyteknisen koulun mielenosoituksissa, on saanut poliisivoimatkin liikkeelle. Yhteenotoista ei vältytty tänäkään vuonna. Valitsevat olosuhteet olivat silloin erilaiset kuin tänään, mutta jos katsoo kuvia kapinasta diktatuurin aikana ja siitä kun muistetaan kapinaa myöhemmin "demokratian" oloissa, niin kuvat muistuttavat toisiaan erittäin paljon.

TAUSTATIETOJA TAPAHTUMIIN

Sisällissota kommunistien ja valtion armeijan välillä käytiin Kreikassa maaliskuusta 1946 lähtien Saksan miehitysjoukkojen lähdettyä maasta. Sota kesti lokakuuhun 1949 ja johti jälkimmäisen voittoon. Kreikan sisällissota merkitsi kylmän sodan alkamista yleismaailmaisella tasolla. Sodan jälkeen seurasi sotaoikeuskäyntejä, tuhansien ihmisten vangitsemisia ja joukoittain karkottamisia keskitysleireihin autiosaarille. Leirit pidettiin vuoteen 1956 asti. Vuodesta 1952 Kreikka on Naton jäsen.

Vallankaappaus tapahtui 21. huhtikuuta 1967. Armeijan everstijuntta kumosi demokraattisen järjestelmän USA:n hallituksen avustuksella ja pakotti maan elämään poikkeustilassa seitsemän vuotta.

CIA:n suunnitelmia toteuttaneet everstit ehtivät kaapata vallan ennen kuninkaan ns. kenraalien junttaa. Jälkimmäisten toimesta yritetyn ja epäonnistuneen kapinan jälkeen, sotilasdiktatuuri karkotti kuningas Konstantinin ja myöhemmin kumosi monarkian instituutionakin. Siitä lähtien Kreikka on ollut virallisesti tasavalta.

Diktatuurin pyrkimys liberalisoida yhteiskuntaelämää oli silkkaa silmänlummetta ja tähtäsi diktatuurin laillistamiseen. 17. marraskuuta 1973 opiskelijat nousivat kapinaan ja työläisten tuella pitivät vallattuna polyteknisen korkeakoulun kolme päivää. Kapinan vaikutuksesta toinen armeijan juntta kaatoi hallituksen, kaappasi vallan itselleen (25.11.1973) ja kumosi kaikki aikaisemmat toimenpiteet, jotka tähtäsivät hieman liberaalisempaan suuntaan.

Sama sotilasjuntta yritti vallankaappausta Kyprokselle kesällä 1974. Tämän seurauksena Turkin armeija miehitti saaren pohjoisosan, mitä se pitää vieläkin hallussaan. Kreikassa kriisi johti hallitsemattomuustilaan ja hallituksen romahtamiseen. Vanha oikeistolainen johtaja Karamanlis saapui Ranskasta ja täytti tyhjiön. Joulukuun 8. päivänä kansanäänestyksessä päätettiin luopua monarkiasta lopullisesti.

Kreikasta tuli EU:n jäsen vuonna 1981. Euron piirissä maa on vuodesta 2001.

MIKÄ JOHTI SOTILASDIKTATUURIIN

Sisällissodassa saavutetusta voitosta huolimatta oikeisto ei pystynyt nujertamaan joukkoliikettä. Sorto ja suvaitsemattomuus oli asenteita, jotka korruption lisäksi saivat kansalaispiirit radikalisoitumaan nopeasti. Marshall -suunnitelmat rikastuttivat vain muutamien sukujen ihmisiä. Edellytyksenä rikastumiseen oli uskollisuus poliittiseen valtamonopoliin. Kommunistinen Puolue oli (vuodesta 1946) maan alla, mutta sen vuodesta 1951 perustama peitepuolue (EDA) sai vuonna 1958 24,4% äänistä, mikä sijoitti sen vahvimman oppositiopuolueen asemaan. Oikeiston piirit otti käyttöön "Perikles" -suunnitelma, joka oli amerikkalaisen tiedustelun ideoima ja tukema. Sen mukaan armeijan tulisi puuttua poliittisiin prosesseihin, mikäli yhteiskunnallinen järjestelmä olisi uhattuna. Vuonna 1961 vaalit jäivät historiaan "väkivallan ja vilpin" vaaleina. Eversti Georgios Papadopoulos oli vastuussa Perikleen -suunnitelman toimeenpanemisesta. Porvariston perustama EK, keskustapuolue (1961) vei vasemmistolta ääniä ja toimi puskurina joukkojen radikalisoitumisessa. Sen riveihin oli liittyneet äärioikeistolaisista kommunisteihin. G. Papandreoun johdolla vuonna 1963 EK voitti vaalit 42,04 prosentilla. Koska Papandreou ei halunnut tukeutua vasemmistoon, hän julisti uudet vaalit yrityksessään saada ehdotonta enemmistöä äänistä. Näin ollen 16.2.1964 EK sai vaaleissa 52,72 % äänistä ja muodosti hallituksen.

Tämäkin hallitus kaatui 15.7.1965 sen jälkeen kun Papandreou joutui vastakkainasetteluun palatsin kanssa. Tekosyynä oli yritys korvata äärioikeistolainen puolustusministeri Markezinis Andreas Papandreoulla, jota kuningashuone piti erittäin radikaalina. Tämän jälkeen maa vaihtoi kolme vähemmistöhallitusta kahden vuoden aikana. Pääministereinä oli joka kerta keskustasta loikanneita poliitikkoja. Mikään hallitus ei pystynyt takaamaan vakautta ja vaaleihin ei uskallettu mennä vasemmiston voiton pelossa. Lopulta vuoden 1967 toukokuussa pidettäväksi ilmoitettuja vaaleja ei ehditty pitää, koska sotilaat ennättivät ensin.

VALLANKAAPPAUS SUORITETTIIN 21.4.1967

Sinä päivänä EDA -puolueen takavarikoidulla äänenkannattajalla oli pääkirjoitus otsikolla "Miksi Kreikassa ei voi tehdä sotilasvallankaappausta". Poliittiset ratkaisut olivat umpikujassa ja kansa oli väsynyt katteettomiin lupauksiin ja tuloksettomiin taisteluihinsa. Satakunta panssarivaunua riitti Ateenan valtaamiseen yhdessä yössä. Ensin vallattiin puolustusministeriö ja sieltä käsin toteutettiin armeijan Promitheus -suunnitelma. Sen mukaan armeijan piti ottaa maan poliittiset ohjat käsiinsä tapauksessa, jossa Varsovan liiton voimat pyrkisivät miehittämään maan. Kaappaus oli veretön ja aamulla ihmiset, joita ei tultu pidättämään kodeistaan, huomasivat muutoksen radion tiedotuksista. Sieltä kerrottiin toistuvasti, että armeija on nyt hallitsemassa maata, joka oli pelastettu kommunismin vaarasta. "Siunattu" päivä julistettiin palkalliseksi vapaapäiväksi ja ulkona liikkuminen kiellettiin.

Diktaattoreilla ei ollut kannatusta edes armeijan sisällä. Laivasto ja ilmavoimat olivat kokonaisuudessaan kuningasmielisiä. Kun kenraalit eivät ehtineet ennen everstejä, kaavailtiin omaa liikekannallepanoa saman vuoden joulukuun 13. päivänä. Uusi vallankaappaus estettiin ja kuningas pakeni. Armeijan riveistä tuli pienempiäkin vallankaappausyrityksiä, mutta kaikki epäonnistuivat. Viimeinen yritys oli 23.5.1973. Tämänkin epäonnistuttua sotalaiva "Velos" (Nuoli) karkasi kesken Naton harjoituksia ja pakeni Italiaan, jossa miehistö anoi poliittista turvapaikkaa.

Kansalla ja nuorisolla ei ollut vielä näinä vuosina minkäänlaisia vastarinnan näyttöä. Harjoittamalla talouden laajentamista ja velkojen anteeksiantamista, diktatuuri oli onnistunut hillitä kansan tyytymättömyyttä. Jopa silloin, kun muualla oltiin luopumassa keynesismistä, Kreikassa sitä soviteltiin täysillä. Vasta sitten kun talous ei voinut enää joustaa ja eurooppalaiset kumppanit päättivät eristää Kreikan hallinnon, alettiin pakon sanelemana soveltaa tiukkaa talouspolitiikkaa, joka sai kansan kaduille. Pian sen jälkeen Kreikan diktaattoreita odotti sama kohtalo kuin Espanjan ja Portugalin "virkaveljiään".

MITÄ TAPAHTUI VUONNA 1973

Vuoden alussa juntta aavisti sen, että opiskelevan nuorison orastavaa liikettä olisi mahdotonta rauhoittaa muuten kuin tukahduttamalla. Ensin yritettiin soveltaa laki nro 1347, jonka nojalla armeijasta lykkäystä saaneita opiskelijoita värvättiin armeijaan välittömästi. Opiskelijat ymmärsivät, että vastarintaa ei olisi helppoa tehdä kasarmeista käsin ja heidän vastaus oli hyvin militantti aikakauden olosuhteita huomioonottaen. Helmikuussa vallattiin oikeustieteiden tiedekunnan rakennus ja maaliskuussa "näyttäydyttiin" Georgios Papandreoun hautajaiskulkueessa, joka muuttui siihen asti massiivisimmaksi mielenosoitukseksi.

Tämä oli kuitenkin vain alkusoitto, eräänlainen harjoittelu isompaa liikehdintää varten. Marraskuun 14. päivänä tuhannet opiskelijat kokoontuivat taas kerran oikeustieteellisellä, jossa tekivät tärkeitä päätöksiä. Kapinan keskuspaikka piti strategisista syistä vaihtaa. Marssi, joka lähti pitkin keskustan katuja, oli harvinainen näky kaupungin julkisessa kuvassa. Opiskelijat menivät Teknillisen Korkeakoulun tiloihin, jossa yhtyivät muihin opiskelijoihin ja linnoittautuivat rakennukseen. Yleiskokouksessaan opiskelijat valitsivat taistelujaan koordinoivan toimikunnan, perustivat radioaseman ja lähettivät kansalle vetoomuksia, joissa pyydettiin tukea ja solidaarisuutta. Koordinoiva toimikunta päätti vallata koulun samana päivänä klo 20:30 lähtien.

Seuraavana päivänä (15.11.1973) kansan tuki alkoi näkyä. Elintarvikkeita, kirjoitus- ja propagandamateriaalia, lääkkeitä, ja raha olivat vain muutamia tärkeistä tarvikkeista. Samana iltana alkoi toimia radiolähetykset riittävän kattavalla kuuloetäisyydellä. "Täällä on Polytekninen korkeakoulu. Teille puhuu vapaiden saarrettujen kreikkalaisten ääni".

Marraskuun 16. päivänä ihmiset toivat lisää tarvikkeita, huopia ja tyynyjä, lisää rahaa ja lääkkeitä. Ennen kaikkea, silloin osoitettu henkinen tuki oli sanoin kuvailematonta ja se teki selväksi, että kohta nämä nuoret olisivat käyneet taisteluja koko kansan puolesta. Samana päivänä tuli apuvoimia lähikunnista ja ensimmäiset ei opiskelijoista koostuneet ryhmät. Työläiset, rakennustyöläisiä etunenässä ja maanviljelijät valtasivat Teknillisen koulun korttelin ympärillä olevat kadut kun eivät kaikki sisälle mahtuneet. Nämä toimivat samalla puskurivyöhykkeenä poliisin hyökkäyksiä vastaan. Ensimmäiset traktorit nostivat ilmestyessään kapinan hengen korkeuksiin. Niistä muodostuivat ensimmäiset tiensulut ja pian saatiin kuulla ensimmäisistä yhteenotoista poliisin kanssa. Sinä iltana kapina suri ensimmäistä kuolinuhriaan klo 19:00.

17. päivänä opiskelijat kieltäytyivät vielä kerran lopettamasta valtausta. Jatkuvista yrityksistä huolimatta, poliisi oli käytännössä kykenemätön hajottamaan barrikadit saati sitten tunkeutumaan Teknillisen koulun pihalle. Illalla hallituksen piti turvautua jälleen kerran armeijan apuun. Tankit, joita oli viime aikoina pyritty pitämään poissa katukuvasta, ilmestyivät ja saivat hajaantumaan koulun muurin (tukeva korkea aita) ulkopuolella olevat joukot. Keskiyöllä ja sillä aikaa kun piiritetyt yrittivät keksiä alkeellisia toimenpiteitä kyynelkaasuja vastaan, kukistusvoimien upseeri antoi poistumisaikaehtojaan. Aamuyöllä klo 1:30 tuli viimeinen varoitus. Yksikään kapinallinen ei poistunut paikalta, vaan iskulauseiden huuto voimistui. Ympärillä olevien kerrostalojen ikkunat olivat valoissa, ihmiset olivat seuraamassa tilannetta parvekkeiltaan ja yhtymässä huutoihin: "Alas diktatuuri," ja "Ulos amerikkalaiset".

Yksi tankki sai käskyn kaataa pääportin. Kello näytti silloin 2:50. Raskaan rautaportin taakse sijoitettu iso auto litistyi maahan. Kun portti murtui, sisään ryntäsi armeijan valiojoukkoja lyöden ja ampuen. Kymmeniä nuoria kuoli, tarkkaa lukua ei koskaan saatu selville. Jotkut varusmiehet auttoivat nuoria pakenemaan, mutta nämä olivat poikkeustapauksia. Loukkaantuneet soittivat ovikelloja ja ihmiset ottivat auliisti heitä turvaan. Kaikki ne, jotka joutuivat turvautumaan sairaaloihin, kokivat kohta poliisin käyntejä ja kuulusteluja. Tämä tarkoitti kiduttamista sairaalan vuoteessa. Jos haavat eivät olleet kuolemaksi, joissakin tapauksissa potilas oli viety verisissä vaatteissa väkisin putkaan. Pian tämän jälkeen Teknillinen muistutti Vietnamin sotatannerta. Seuraavana aamuna koko Ateenan keskusta oli kuin sodan jäljiltä.

Tämän jälkeen, vajan vuoden sisällä, diktatuurista oli vain muisto jäljellä. Sen kaatuminen merkitsi suurien saavutusten alulle panemista niin demokratian kuin taloudenkin osalta. Erityisesti koulujärjestelmän kehittyminen saa olla kiitollinen sen ajan nuorten taistelutahdolle, uhrautuvuudelle ja altruismille. Ihan oikeutetusti marraskuun 17. päivä on palkallinen vapaapäivä ja sitä juhlitaan kuin itsenäisyyspäivää ikään. _____________ Yleistietoja maasta

Kreikan tasavalta on valtio Etelä-Euroopassa Balkanin eteläkärjessä. Sen naapurimaat ovat Albania, Makedonian tasavalta, Bulgaria ja Turkki. Kreikan väkiluku on noin 11,2 miljoonaa ja pinta-ala noin 132 000 neliökilometriä. Kreikan pääkaupunki on Ateena.

BKT henkeä kohti käyvin hinnoin: 19 880 USD v. 2005 (arvio)

BKT henkeä kohti ostovoimakorjattuna: 22 550 USD v. 2005 (arvio)

Pääteollisuustuotteet: Purkitetut vihannekset ja hedelmät, juomat, savukkeet, tekstiilit, nahka, muovi, kemialliset hapot

Päätuontituotteet: kulutushyödykkeet, koneet, laitteet ja kuljetusvälineet

Tärkeimmät vientikohteet: Saksa, Italia, USA ja Iso-Britannia

Tärkeimmät tuontimaat: Italia, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia

Kauppa Suomen kanssa: Suomen vienti oli 44,84 miljoonaa ja tuonti 10,44 miljoonaa euroa vuonna 2005. Suomen kauppatase oli 34,40 miljoonaa euroa ylijäämäinen.

Verotus: osake- ja rajavastuuyhtiöiden tuloverokanta 29 %, yleinen arvonlisäverokanta 19 % vuonna 2006

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti: Karolos Papoulias

Pääministeri: Kostas Karamanlis

Pääkaupunki: Ateena 38°00'N 23°43'E

Muita kaupunkeja: Thessaloniki, Patras

Pinta-ala: 131 945 km² (sijalla 70)

- josta sisävesiä: 0,867 %

Väkiluku (2005): 11 244 118 (sijalla 70)

- väestötiheys: 80,91 / km² - väestönkasvu: 0,18 % (2006)

Viralliset kielet: kreikan kieli

Valuutta: euro (EUR)