Puheenjohtajamaa Suomi luovuttamassa rikkinäisen kapulan Saksalle

Suomen poliittiselle eliitille EU:n puheenjohtajuus alkoi lupaavasti. Alussa tulivat tavoitteiden asettelu ja lupaukset siitä, että tässä ei olla vain petaamassa puitteet valmiiksi, jotta Saksan seuraava puheenjohtajuus tekisi suuret päätökset. Tavoitteiden listalle hyvissä ajoin tuli sionismi laittamaan yhden lisää. Hyökkäyssota Libanoniin alkoi Suomen ollessa EU:n ruorissa vajaan kuukauden.

Tämä ekstratehtävä hoidettiin eurooppalaisen porvariston kannalta hyvin mallikkaasti. Alussa Israel oli jyräämässä ja murhaamassa siviileistä YK:n tarkkailijoihin, mukaan lukien suomalainenkin. Silloin, Suomen johdolla, EU ei osannut tehdä hyökkäystä tuomitsevaa kannanottoa. Tämä EU:n veto oli tahallista, eikä se johtunut EU:ssa pätevästä hajaannustilasta. Kun vastarinta eteläisessä Libanonissa alkoi torjua tunkeilijat ja sionismille häämötti tappio, Suomi oli hyvin aktiivinen. Heti saatiin päätös seitsemäntuhannen miehen lähettämisestä häntä koipien välissä poistumassa olleen Israelin armeijan tilalle.

Haluttomuudesta johtui taasen sekin, ettei Tampereella päästy sopuun poliisiyhteistyöstä yleiseurooppalaisella tasolla. Suomen ehdotus hylättiin enemmän resurssien puutteen vuoksi ja vähemmän siksi, ettei eliitti kykenisi tekemään yhteisiä päätöksiä. Puheenjohtajamaan maineen kannalta kaikki meni hyvin Lahden epäviralliseen huippukokoukseen saakka. Oikeasti siellä ihmeteltiin, miten sellainen yhtenäisyysrintama on ylipäätään mahdollista. Vastassa oli tietenkin Venäjä ja halu hieroa energiaperuskirjaa Putinin kanssa yhdisti EU:a. Eurooppalaisia yhdisti vielä toivo, että Putinin lupaus energiaperuskirjasta muuttuisi pian ratifioiduksi sopimukseksi. Siinä EU haluaa takeita kaasun toimituksista ja mahdollisuuksia päästä Venäjän markkinoille.

Keinotekoisen yhtenäisyyden alkoi rikkoa Puolan sooloilu. Hajaannus on saanut viime aikoina liikkeelle keskipakovoimat energiakysymysten osalta. Ristiriidat energian osalta olivat aikaisemmin kärjistyneet ilmankin sitä, että Venäjä olisi sekaantunut peliin. EU:n sisällä on yksinkertaisesti liian monia ja keskenään erilaisia intressejä. Totta on ettei Venäjä tarvitse länttä kaasutoimituksissaan. Jakelu onnistuu ilmankin näiden maiden yrityksiä. Putinin visio on siinä, että EU:n markkinat avautuisivat venäläisille. Englannissa ollaan jo hälytystilassa siitä, että Gazprom haluaa ostaa Centrica-yhtiön ja alkaa myydä energiaa suoraan kuluttajille. Ranska joutui turvautumaan valtion puskurointiavustuksiin saadakseen markkinat vähemmän avoimiksi. WTO:n julistuksista huolimatta, kriisissä olevassa kapitalismissa, jokainen maa vaatii muilta vapaita markkinoita, kun itse ei ole valmis samaan. Italiassa ja Espanjassa ajatellaan täsmälleen samalla tavalla kuin Ranskassa ja Britanniassa.

Tilanne pakotti Saksaa ryhtymään yksipuolisti yhteistyöhön Putinin kanssa. Näin jo syyskuusta 2005 sovittiin uudesta kaasuputkesta, joka ohittaisi matkan varrella olevat maat ja veisi kaasun suoraan Viipurista Saksaan. Asiasta sopi kaksi vanhaa kaveria keskenään, Putin ja Schröder. Ensimmäinen saisi Gazpromille 51 prosenttia 1200 kilometrin putken rakentavasta konsortiosta ja loput menisivät saksalaisille firmoille. Sen lisäksi kansansa tuomitsemasta entisestä demarikansleri Schröderistä on tullut konsortion hallituksen puheenjohtaja. Vedenalaiset työt alkavat v. 2008. Maanpäällisen osan rakentaminen on aika pitkällä Venäjän päässä. Kustannusarvio nousee vähintään 50 miljardiin euroon. Poliittisia seuraamuksia silmällä pitäen moni on verrannut projektia Molotov-Ribbentrop -sopimukseen.

Nyt Puola kokee olonsa eristäytyneeksi. Niin sanotuista "uuden Euroopan maista" Puola oli toiminut tiiviimmin Bushin politiikan kannattajana ja toimeenpanijana. Puola tuki aktiivisesti "oranssivallankumouksen" prosesseja Ukrainassa, mikä herätti Venäjällä halua rangaista sitä. Puolan elintarvikkeiden boikotti on nähtävissä tämän asian valossa. Kun putki pystyy viemään kaasua Saksaan ohi Puolan, milloin tahansa Venäjä voi kääntää Puolan sähkökytkimet off -asentoon. Elintarvikkeista Putin voi antaa periksi tietyin ehdoin, mutta energiakysymyksessä hän näyttää olevan tinkimätön. Kaczynski -veljekset tietävät sen, siksi he kerjäävät solidaarisuutta EU:lta. Puolassa tiedetään myös se, että hajaannuksen EU:ssa solidaarisuus onnistuu vain ainoalla kielellä mitä kapitalismissa ymmärretään; kiristyksen kielellä. Näin ollen Puolassa laitetaan vahinko kiertämään niin, että se lankeaa kaikille muillekin maille. Tämä on perussyy, miksi Puola esti EU:ssa valtakirjan Venäjä-neuvotteluilta ja viikonlopulla se on pilaamassa Venäjä-kokouksen.

Suomi on turhaan yrittänyt epätoivoisesti sovitella ristiriidat viimeiseen saakka. Pääministeri Vanhanen on matkustellut Varsovaan iltakahville, mutta valoa ei näy kiistassa. Ristiriitaa on mahdotonta selvittää ilman että jompikumpi, Venäjä tai EU:n osana oleva Puola menettävät kasvonsa. Jää nähtäväksi se, onko EU valmis uhraamaan Puolan kasvot pelastaakseen omansa? Unioni on kärsimässä tästä joka tapauksessa. Vanhanen näkee vihdoinkin, että Ranska-Saksa -akseli on aikoja sitten särkynyt eikä kovia ytimiä EU:ssa ole. Tätä tosiasiaa ei halua uskoa fundamentalisti Paavo Lipponen, joka lähti puolustamaan Puolaa vahvasti: "Se, ettei Puola jää eristetyksi nurkkaan on EU:n sisäinen kysymys", demarifederalisti korosti.

Kiista on vain parantumattomasta taudista kertova oire. Ristiriidan kärjistynein kohta on suhderikko Saksan ja Puolan välillä. Oireita voi pahentaa puolalainen nationalismi ja veljesten protektionismi tai sitten saksalaisen median ylimielinen suhtautuminen Puolaan. Kuitenkin nämä ovat vain oireita ja tauti ei johdu näistä, vaan pikemminkin päinvastoin. Nationalismi on vastaus, jota Puola tarjoaa "lääkkeeksi". Tauti on edennyt pitkällä ja oireet ovat huolestuttavia EU:n "ytimen" kannalta. Puolassa ärsyttää Berliinissä pidetyt historian näyttelyt ja Tageszeitung -lehden pääkirjoitus, joka vertasi Kaczynskin Saksan vierailua "uuden perunan" tuloon. Tämän jälkeen Kaczynski perui vierailun. Kuukausi sitten Puolan rannikkovartiosto ampui saksalaisalusta Pommerin lahdella, kun tämä ei ollut päästämässä puolalaisia tullimiehiä kannelleen. Äskettäin Die Welt -lehti kirjoitti verkkosivuillaan siitä, miten saataisiin puolalaiset pitämään saksalaisista. Lehden mukaan pitäisi kieltää perunavitsit, pitäisi sallia pimeää työvoimaa ja kolmanneksi Venäjältä Puolaan pitäisi rakentaa suora votkaputki.

Saksa saa puheenjohtajuuden kapulan ja siitä johtuvan krapulan vuodenvaihteessa. Viestijuoksu jatkuu mutta lätäköistä täydessä maastossa. Saksalla ei ole Suomea parempia mahdollisuuksia ratkaista ristiriidat EU:ssa. Ainoa suunta, johon suurempana maana näyttää olevan tahtoa ja potentiaalia, on tukahdutusmekanismien rakentaminen Unionin pamppuna, niin ulkoista kuin sisäistäkin vihollista varten. Muutenkin raja ulkoisen ja sisäisen tekijän välillä on epäselkeä. Rajat on kaadettu ja Schengen on perustettu. Silti passeja vielä tarvitaan, kyttäys on kasvanut ja rajoilla ammutaan. Euroarmeijan perustamisen suunnitelmat ovat Merkelin pöydällä. Näyttöä siitä tulemme näkemään Saksan puheenjohtajuusaikana ensi vuoden alusta lähtien. Suomi tulee olemaan tässäkin asiassa Saksan rinnalla, erityisesti nyt, ensi maaliskuun eduskuntavaalien alla, kun Nato-keskustelu on toistaiseksi lykätty.

__Artikkeli on pääkirjoitus Työväen Mielipide-tiedotteessa n:o 16