Prodin lyhyt kausi ja CIA:n kumppaneiden varjo Italiassa

Keskustavasemmiston budjetti ei tyydyttänyt pien- eikä keskituloisia italialaisia. Koska omien sanojensa mukaan Prodi on keskustavasemmistolaisen hallituksen johdossa, budjetti ei tyydytä myöskään suurtuloisia. Uusi verojärjestelmä "nappaa" jotain kaikilta, mikä on alkusyy siihen, että Prodin suosio on laskenut räjähdysmäisesti. Viime heinäkuun 63 prosentista vain 45 prosenttia oli jäljellä lokakuussa.

Alkuvaiheessa Prodin puolella oli ammattiyhdistyksen tuki ja työnantajien hiljainen sietäminen. Nyt molemmat ovat menetetty. Joka maassa kuumana asiana pidetty eläkeuudistus on kysymys, josta Italiassa keskustelut alkanevat vasta tammikuussa. Eläkeuudistus voi osoittautua tämän hallituksen kompastuskiveksi. Sen lisäksi Prodin budjetti sisältää paljon muitakin leikkauksia, jotka jyrsivät hänen kannatustaan.

Ulkopolitiikassa Prodi on osoittautunut edeltäjänsä veroinen. Hänen virkakautensa alussa optimistit näkivät, että hän on erkaantumassa Yhdysvaltojen otteesta. Silti hän on vielä aktiivisesti mukana Afganistanissa ja johtaa seitsemäntuhannen EU:n sotilaan läsnäoloa Libanonissa, johon EU on tullut korvaamaan sionistiarmeijan poistumista tämän kärsittyä tappion viime kesänä. Näin ollen Prodin mukana, pahamaineiseksi hallitukseksi leimautuu myös muu vasemmisto, joka on tässä pelissä mukana. Kritiikittömästi Prodia tukevalla ns. laitavasemmistolla on kaksi vaihtoehtoa. Joko se hylkää professorin, jolloin tämä hallitus kaatuu tai jatkaa sen tukemista, jolloin itsekin päätyy Prodin kanssa samaan historian viemäriin.

CIA:n kumppanit Italiassa

Vähän yli seitsemän kuukautta niukan voittonsa jälkeen Prodin hallitus päätti ryhtyä johonkin kansaa tyydyttäviin toimenpiteisiin, jotka eivät kuitenkaan maksaisi sille paljon. Italian korkeita CIA:n palveluksessa olevia upseereita on lomautettu. Näiden keskuudessa on Italian tiedustelun (SISMI) päällikkö Nicolo Polari. Parin virkailijan potkut eivät kuitenkaan riitä siihen, että CIA:n skandaalit valaistaisiin läpikotaisin.

Räikein niistä on ns. imaamitapaus. CIA:n amerikkalaiset agentit kidnappasivat egyptiläisen imaami Abu Omarin vuonna 2003 Milanossa. Perusteluna oli tälläkin kertaa "terrorismin vastainen sota". Mitä todisteita ei ollut, tarkoituksena oli saada hänet kiduttamisella tunnustamaan sellaista, mitä hän ei ollut tehnyt. Tällaisia tapauksia on lukemattomia.

Paikallishallitusten avustuksella siepattuja uhrejaan CIA siirsi maihin, joissa kidutus on "tieteellisesti kehitetty" ja lopulta heidät vietiin mm. Euroopassakin toimiviin salaisiin vankiloihin. Nämä tapaukset rikkoivat kansainvälistä oikeustajua, paikallisia perustuslakeja ja vielä eri maiden suvereniteettia. Keskusteluja laittomasti siepattujen ihmisten salaisista kuljetuksista käytiin jossain vaiheessa myös Suomea koskien. On väitetty, että CIA:n koneet ovat kuljettaneet uhrejaan Vantaan lentokentän kautta. Salaisia vankiloita lienee myös joissain Euroopan maissa kuten esim. Puolassa.

Italian oikeusministeriön toimesta tehty tutkimus on joutunut osoittamaan, että Omarin tapauksesta oli hyvin perillä niin italialainen tiedustelu kuin Berlusconi itsekin. Sen lisäksi vuonna 2002 Italian tiedustelu oli dokumentoidusti väärentänyt asiakirjoja todistaakseen, että Irakissa on joukkotuhoaseita. Nyt näiden pienten paljastusten jälkeen ja poliisin SISDE- sekä CESIS -osastojen päälliköiden irtisanomisten myötä Prodin hallitus haluaa sulkea kansion. "Puhdistus on nyt tehty", sanoi Prodi ja lisäsi, että "tapaus on loppuun käsitelty".

Konsensus "terrorismin vastaiselle taistelulle" on tullut tiensä päähän. Kohta on aikaa maksaa niiden, jotka sitä sotaa kävivät. Blairit ja Bushit, heidän aikansa tulee vielä. Ja pian!

Dimitris Mizaras