MTL:n vaaliohjelman ympäristöosio

Globaalit ympäristöongelmat ovat tulleet ihmiskunnan tietoisuuteen 1960-luvulta alkaen. Jatkuvan talouskasvun rajallisessa maailmassa aiheuttamat uhat eivät ole enää mikään uusi asia. Kasvihuoneilmiö, uusiutumattomien luonnonvarojen nopea tuhlaaminen, maaperän köyhtyminen, eroosio, lajisukupuutot, biotyyppien häviäminen, jne. Tätä listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin. Vaikka kymmeniä vuosia on nämä ongelmat tiedetty, ei asian eteen puheista huolimatta ole tehty juuri mitään. Mistä moinen johtuu? Miksi koko ihmiskunnan ja elävän luonnon tulevaisuuden kannalta massiivinen ongelma on jätetty ratkaisematta? Seuraavassa meidän kantamme siihen, mikä on ollut ongelman ratkaisemisen suurin este, ja keinomme sen voittamiseksi.

1. Kapitalistinen talousjärjestelmä on ympäristötuhon automaatti

Kapitalistinen tuotantotapa imperialistisessa vaiheessaan kohtelee niin työvoimaa, kuin luonnonvarojakin voiton maksimoinnin välikappaleena. Pääoman uusintaminen vaatii pyrkimystä jatkuvaan kasvuun tuotannossa. Tämänhetkisessä tilanteessa kasvu on jo suurelta osin fiktiivistäkin, reaalituotannosta irrallaan olevaa. Kuitenkin fiktiivisen talouden arvot pyrkivät ajoittain laskeutumaan reaaliarvojen tasolle. Tästä seuraa yhä pahenevien rakenteellisten kriisien uhka. Epätoivoisesti yritetään löytää uusia tuotantoaloja, tuotantoalueita, sekä luonnonvaroja hyödynnettäväksi. Järjestelmän elinvoimaisuuden tekohengitys vaatii sumeilematonta luonnonvarojen uhraamista, jotta pääoman välittömät tarpeet täyttyisivät.

Viimeisen 10-15 vuoden aikana imperialistisen kapitalismin pakottava laajentumistarve on näkynyt mm. Kiinan ja Intian kasvaviin talouksiin suoritettuina investointeina. Tämä on antanut lisäaikaa järjestelmälle, mutta aivan suunnattomaan hintaan. Luonnonympäristöt ovat kokeneet suuria mullistuksia koskien niin maaperää, vesialueita, kuin ilmakehääkin . Esim. Kiinassa, jossa hallitseva byrokratia väittää suhtautuvansa vakavasti ympäristöongelmiin, suunnitellaan satojen uusien hiilivoimaloiden rakentamista muutamien lähivuosien aikana. Koska hiilivoima on melko edullista, sitä suositaan, vaikka se kiihdyttääkin voimakkaasti kasvihuoneilmiötä. Myös välittömien saastepäästöjen suhteen tilanne on erityisesti suurimmissa kaupungeissa jo nyt sellainen, että ilma on hädin tuskin hengityskelpoista. On syytä myös huomioida, että Kiinan taloudellinen eliitti ja ylempi keskiluokka ostaa uusia henkilöautoja kymmenien tuhansien autojen päivävauhdilla.

Länsimainen imperialismi sijoittaa seuraavista syistä massiivisesti pääomia mm. Kiinaan: 1. Edullinen, lähes orjatyövoima. 2. Itsenäinen ammattiyhdistysliike on kielletty. 3. valtion sortokoneisto takaa työntekijöiden kuuliaisuuden työnantajalle. 4. Ei "turhia" säännöksiä estämässä laajamittaista ympäristön ja luonnonvarojen hyväksikäyttöä. 5. Jätti-investointien mukanaan tuomat kasvavat markkinat länsimaisten yhtiöiden tuotteille. Onkin tekopyhää ja vastuutonta esim. Euroopassa ylpeillä päästökaupalla ja "kestävällä kehityksellä" niin kauan, kun eurooppalaiset yritykset lisäävät päästöjä ja ympäristötuhoja muualla maailmassa.

2. Kohtalokkaat energiaratkaisut

Jatkuva energiantarpeen kasvu yhdessä fossiilisten energialähteiden kallistumisen ja hupenemisen takia on nostanut kapitalistien asialistalle ydinvoiman lisärakentamisen. Tätä on perusteltu ydinvoiman saasteettomuudella ja tehokkuudella. Kyseessä on kuitenkin riskialtis, äärimmäisen keskitetty, ja uusiutumaton energianlähde. Edelleen on ratkaisematta ydinjätteen loppusijoitus. On myös laskettu, että koko ydinvoiman tuotantoketju uraanin louhinnasta jätteenkäsittelyyn ja loppusijoittamiseen tuottaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin esim. tuulivoima. Lisäongelmia tuottavat mm. terroriuhka ja louhinnan aiheuttamat säteilyongelmat. Mikäli välitön energiantarve ratkaistaan nimenomaan ydinvoimaan tukeutumalla, eikä tehdä mitään toimia talouden perustan muuttamiseksi ja energian säästämiseksi, on muutaman vuosikymmenen kuluttua entistä radikaalisti suurempi ongelma ratkaistavana, kun uraanivarat alkavat huveta.

Fossiilisista energianlähteistä öljy riittänee joitakin vuosikymmeniä eteenpäin. Kivi- ja ruskohiilivarat kestävät huomattavasti pidempään. Kuitenkin on ilmaston kannalta kohtalokasta, mikäli fossiiliset polttoaineet käytetään loppuun asti. Öljyn hinnannousu piakkoin lopettanee sen käytön kasvun, mutta vaihtoehtoiset biopolttoaineet eivät ole ongelmattomia, ja hiili tulee olemaan edullista pitkään. Odotettavissa on energiapolitiikan aiheuttamaa lisääntyvää epävakautta maailmassa. Erityisesti niillä alueilla, joilla on runsaasti energiavaroja ja/tai mahdollisuus niiden tuottamiseen (esim. Brasilian sokeriruokoviljelmät).

3. Ratkaisut

On ehdottomasti tuotava esille, että jatkuvaan kulutuksen kasvuun perustuva talousmalli on tullut tiensä päähän. Kapitalistinen talous tuhotessaan luonnonvaroja, tuhoaa myös ihmisten elinympäristöjä ja aiheuttaa mittaamatonta epätasa-arvoa ja tuloeroja. Pahin skenaario on se, että samalla kun planeetan ekologinen perusta sortuu, yhä suurempi määrä ihmisiä joutuu elämään todellisessa kurjuudessa vain ja ainoastaan kapitalistisen tuotantotavan vuoksi. Eli ihmiskunnan pienen vähemmistön välittömän edun vuoksi on tuhottu koko planeetan elinkelpoisuus ja ihmisten enemmistön mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.

Meidän ratkaisumme on sosialistinen ja demokraattinen suunnitelmatalous. Tuotanto on sopeutettava ihmisten todellisiin tarpeisiin sen sijaan, että jatkuva kasvu olisi tavoitteena. Turvataan kaikille välttämättömät perustarpeet, ja sen jälkeen selvitetään se, mihin muuhun meillä on varaa. Tämä on mahdollista vain saattamalla tuotanto työntekijöiden välittömään ja demokraattiseen valvontaan. Pelkkä eettinen ja valistunut kuluttaminen ei riitä ratkaisuksi, tuotantotapa on välttämätöntä muuttaa.

On tosiasia, että sekä sosiaaliset, että ekologiset epäkohdat vaativat tänä päivänä samaa ratkaisua. Elitistinen tuhlaus ja omanedun tavoittelu on lopetettava. On alettava jälleen kunnioittaa luonnonympäristöjä itseisarvona, alettava kunnioittaa kaikkien ihmisten oikeutta turvalliseen ja ihmisarvoiseen elämään. On saatettava yhteinen etu vallitsevaksi ideologiaksi maailmanlaajuisesti. Ihmisarvoinen elämä edellyttää myös elinkelpoista ympäristöä. On päivänselvää, että ympäristötuhojen edistyessä nimenomaan köyhimmät alueet ja väestönosat kärsivät pahiten. varakas eliitti voi aina vaihtaa asuinpaikkaa ja hankkia kotinsa sieltä, missä on vielä elinkelpoinen ympäristö jäljellä. Työväenluokan pitkä kamppailu sosialismin puolesta on tänä päivänä myös kamppailua elinkelpoisen ympäristön puolesta, mikä on erottamaton osa luokkataistelun kokonaisuutta.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

* uusien ydinvoimalahankkeiden lopullista hautaamista

* paikallisten ja uusiutuvien energialähteiden nopeaa kehittämistä ja käyttöönottamista

* energian hinnalla keinottelun lopettamista

* halpaa perusenergiaa kaikille, energiantuhlauksen verottamista

* panostamista joukkoliikenteeseen

* saastuttavimpien henkilöautojen (esim. katumaasturit) myynnin ja maahantuonnin kieltämistä

* päivittäistarvikkeiden tuotannon suurempaa omavaraisuutta huoltovarmuuden ja kuljetuksesta aiheutuvien päästöjen vuoksi

* energiayhtiöiden kirjanpidon avaamista työntekijöille ja julkisuuteen

* työntekijöiden välitöntä vaikutusmahdollisuutta energiantuotantoon

* kaiken yksityistämisen välitöntä lopettamista myös energiasektorilla