Ekologinen rahanpesu

Kukoistusvaiheensa aikana kapitalismi löytää tavat välittää vähemmänkin soviteltavissa olevia ristiriitoja. Toisaalta rappiovaiheessaan nämä pyrkimykset muistuttavat huononmakuista farssia, sitten kun sen seuraukset eivät ole dramaattisia.

Näin Soros esiintyy globalisaation vastustajana, Bill Gates köyhälistön sosiaaliongelman ratkaisijana ja maailman toiseksi suurimman öljy- ja kaasuyhtiön pomo, Jorma Ollila ilmastonmuutoksesta huolestuneena.

Perinteisesti tiedettiin, että vihreä väri ei sovi kovin hyvin raskaan teollisuuden imagoon. Silti Yhdysvalloissa kymmenen suurimmista raskaan teollisuuden ja energia-alan yrityksistä on pukeutunut vihreään. Kun vielä mukaan otettiin neljä ekologiasta huolestunutta kansalaisjärjestöä, soppa oli valmis. Rintamalle annettiin nimeksi ilmastotoiminnan kumppanuus (U.S. Climate Action Partnerhsip-USCAP). Rintaman päätavoite on Bushin painostus, jotta hän ryhtyisi toimenpiteisiin ilmastonmuutosta vastaan.

Mieleen tulee vanha greenwahsing-menettely, joka yrittää tehdä ympäristön suojelusta bisnestä sinällään. Nykyisen "vihreän teollisuuden" pääpaino on vedyn hyväksikäyttö. Euroopassa jo toimii European Hydrogen Infrastructure vetyautojen pilottituottamisessa. Amerikassa vastaavaan teollisuus kiristää valtiolta tukia, eli lisää rahansiirtoa pääoman taskuun.

Vety on "puhdas" aine, mutta ei yksistään pysty jarruttamaan ilmastonmuutosprosessia. Korkeintaan vetytalous voi tuottaa lisää voittoja kapitalisteille.