USA:n talouden vajeet yleismaailmaisen kriisin ytimessä

Vuosituhannen vaihde sarasti hyvin pilvisenä kapitalismin horisontissa. Lyhyen taipaleensa jälkeen ns. globalisaation vaihe oli umpikujassa. Japani oli lamassa 90-luvun alusta lähtien. Kaukoidän tiikerit romahtivat 1997, Jeltsinin nopean restauraation Venäjä meni konkurssiin 1998 ja Argentiinan kansan nousu, Argentinazo käynnisti 2001 vallankumouksen aaltoja Latinalaisessa Amerikassa.

Kriisi oli siirtymässä Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, ja ainoat asiat, jotka toimivat globaali tasolla olivat konkurssit, kapinat, Seattlen ja Genovan kansat. Siitäkin umpikujasta kapitalismi sai muutaman vuoden aikalisää vaihtamalla strategioita kahdella alueella. Talouden tasolla tekohengitystä järjestelmään antoi Kiinan suhteet. Miltei rajattomat mahdollisuudet investoida Kiinaan sekä yli äärirajojensa kasvatettujen budjetti- ja kauppavajeiden rahoittaminen Kiinassa kiskotulla lisäarvolla, siinä oli yksi syy. Toinen taso oli politiikan areenalla. Terrorismin vastainen sota, kansalaisoikeuksien kaventaminen, Guantanamot, CIA:n lennot ja kidutukset eri maissa, Abu Graib.

Nyt kun täyttyi viisi vuotta kaksoistornien iskuista, nyt kun Bushin sotaretket ovat epäonnistuneet perustamaan paljon kaivattua "uutta järjestystä" Lähi-itään ja Keski-Aasiaan, tämäkin periodi on sulkeutunut. Tilanne muistuttaa ruutitynnyriä palavien liekkien keskellä. Räjähdys odottaa talouden osalta hälytyskelloja. Kun veitsen terällä oleva Kiina-USA-tasapaino järkkyy, silloin piru on irti. Kovasti valtalehtien taloussivut ovat jaksaneet viime aikana spekuloida sillä, että Intia tulee korvaamaan Kiinan näyttelemää roolia mikäli -tai pikemmin silloin kun- Kiinan suhde Yhdysvaltoihin muuttuu. On tuhat ja yksi taloudellista ja poliittista syytä, miksi tätä viimeksi mainittua tendenssiä voi pitää varmana. Sen seuraamukset tulee olemaan paljon kuumempia kuin kauppasota tai yksinkertaisesti keskipisteen siirto Kiinasta Intiaan tai muualle.

Vaikka oletettaisiin, että sellainen globalisaation navan siirtäminen Intiaan voisi tapahtua kivuttomasti, silti ei sekään ratkaistaisi ongelmia. Kapitalismin kriisin olemus ei ole vain siinä, että ei aikaisemmin löytynyt halvan työvoiman maita, täydellinen luonnonresurssien riisto ja miljardien ihmisten markkinat.

Finanssipääoman globalisaatio oli vain tilapäinen lääke, aspiriini, kapitalismin aivosyöpään. Kapitalismin kriisi on järjestelmän rakenteissa, kyseessä on koko porvarillisen yhteiskunnan rappeutumiseen liittyvä kriisi. Pääoman massiivinen keskittyminen Kiinan kansantaloudelle on ollut vain osa ongelmaa. Toinen osa oli perinteisen teollisuuden arvon romahtaminen lännessä, siitä johtuva korkea työttömyys ja ennen muuta voiton ylituotannon keskittyminen periferiaan. Se, että miten saisi jatkossakin voittojen kierrättämistä lännen talouksien kautta, on mahdottomuus, jota ei ratkaise pääoman suuntautuminen Kiinan sijasta Intiaan.

Porvariston analyytikot pessimistisiä

Vuosi 2006 on jättänyt tälle vuodelle perinnöksi finanssiaikapommin, jonka kello tikittää ja voi räjähtää koska vaan. USA:n sitten Bretton Woodsin ajan ennätysvajeet aiheuttivat ennennäkemätöntä "valuuttakuormitusta" keskuspankkeihin viime vuonna niin Aasian alueella kuin ylimalkaan öljytuottajamaissakin. Enimmäkseen inflatorisen valuutan "tyrkkimistä" pankit eivät voi enempää kestää. Viime viikolla tulleiden tietojen mukaan keskuspankit periferiassa ostavat massiivisesti valuuttaa, pääasiallisesti dollareita, mutta myös euroja ja muita kovia valuuttoja. Viime vuoden toisella puoliskolla näitä ostoja suoritettiin huomattavasti odotettua enemmän. Valuuttaostot olivat 560-600 miljardia dollaria aikaisempaa vuotta enemmän. Näihin ostoihin ryhdyttiin huolimatta siitä, että koko viime vuoden dollari oli heikentymässä euroon verrattuna. Dollariostot tehtiin sekä rahan että valtion obligaatioiden muodossa.

Amerikkalaisanalyytikkojen mukaan periferia käyttäytyi tällä tavalla, koska halusi tukea vientiään pitämällä omia valuuttoja sidoksissa dollarin arvoon, jopa tämän ollessa laskusuunnalla. Tällä tavalla periferia toimi myös jarruttavana tekijänä dollarin laskuun. Muuten dollarin arvo olisi laskenut enemmän aiheuttaen 65-75 prosentin tappioita periferian valuuttavarastoihin. Persian lahden öljytuottajamaiden keskuspankit harjoittivat myös dollarin ostoksia ennätysmittakaavassa.

Pitämällä dollarin suhteellisen vakaana (ettei ainakaan niin, että se syöksyisi) estetään öljyhinnan romahtamista, millä voi olla kohtalokkaita seuraamuksia yleismaailmaisella tasolla. Näin ollen tämän vuoden alussa periferian keskuspankkien kassakaapeissa on ollut enemmän dollareita kuin mitä näiden maiden kansantalous voi nykyisissä olosuhteissa sietää. Joidenkin tutkijoiden mielestä näiden maiden "rahakirstuihin" on pakattu tiiviisti kapitalismin koko sodan jälkeinen valuuttakupla. Poikkeuksena ainoastaan Venäjän keskuspankki on ostanut enemmän euroja, mikä vahvisti euron entisestään ja kompensoi Venäjän talouden mahdollisia menetyksiä dollarin arvon laskusta.

Tällä tavalla Venäjän kansantaloudella on parempi immuuni kuin muilla öljytuottajamailla. Mikäli dollari romahtaisi kokonaan, muut periferian maat uppoaisivat sen mukana. Tämä näköala on nähtävissä selkeämmin tänä päivänä, ja sen vuoksi periferia rupesi viime vuoden loppupuolella lisäämään euroon siirtymistä. Kuitenkin näiden maiden valuuttavarastoista eurojen osuus on vähempi kuin 40 prosenttia. Kokonaisuudessaan euron ostot viime vuonna nousivat 300 miljardiin, mikä on kasvattanut EKP:n markkinoille laskevan euromäärän 8 prosenttiin vuodessa. Summa on kaksi kertaa suurempi kuin mitä EKP oli alun perin suunnitellut laskea ja se luo valtavia inflaatiopaineita Euroopassa.

Painajainen, joka eniten näyttää vaivaavan amerikkalaisia porvarillisia piirejä on skenaario, jossa periferia rupeaisi haluamaan massiivisesti eroon kertyneistä dollareistaan. Sellainen perspektiivi aiheuttaisi välittömästi ketjun kokonaisten kansantalouksien romahduksia.

__Dimitris Mizaras