MTL:n vaaliohjelman sosiaali- ja terveyspalvelut-osio

Nykyhetken ongelmia

Kulunut vaalikausi on ollut sosiaali- ja terveyssektorilla voimakasta palveluiden kilpailuttamisen ja yksityistämisen aikaa. Julkisen terveydenhoidon resurssipula on johtanut siihen, että on jouduttu turvautumaan laajassa mitassa yksityisiin palveluihin, mikäli on haluttu saada hoitoa kohtuullisessa ajassa. Tämä on johtanut nopeaan eriarvoistumiseen kansalaisten keskuudessa. Maksukykyiset esim. lääkäripalveluiden tarvitsijat ovat selvästi paremmassa asemassa vähävaraisempaan väestönosaan verrattuna. Myös OECD:n tuoreen tutkimuksen mukaan suomalainen terveydenhuolto suosii räikeästi hyvätuloisia. Vain Yhdysvalloissa ja Portugalissa tilanne on vielä epätasa-arvoisempi kuin Suomessa. Edelleen, julkisen terveydenhoidon tahallinen rappeuttaminen on johtanut nopeasti siihen, että kansalaisten arvostus näitä palveluja kohtaan on heikentynyt. Helposti päädytään siihen virheelliseen johtopäätökseen, että nimenomaan palveluiden julkinen järjestäminen olisi syy niiden heikkouteen.

Julkisen sektorin palkkojen paikallaanpolkeminen ja työsuhteiden määräaikaisuus ovat merkittävimpiä syitä siihen, että todellinen hoitajapula julkisella sektorilla alkaa olla käsillä. Onneton palkka on myös osasyyllinen liiallisen työtaakan lisäksi siihen, että hoitohenkilökunta ei välttämättä osaa arvostaa omaa työtään tarpeeksi, mikä osaltaan voi johtaa heikkenevään työmotivaatioon. On myös todettava, että monissa, erityisesti suuremmissa yksiköissä (mm. sairaalat) on edelleen voimassa hyvin vanhanaikainen ja hierarkkinen johtamiskulttuuri.

Lähitulevaisuuden uhkakuvat

Kuntatalouden surkea tila, julkisten palvelujen "kapitalisointi" ja porvarillisen kulttuurin epäterveet individualistiset piirteet ovat kaikki luomassa tulevaisuutta, jossa toisaalta on yhä suurempi tarve terveydenhoidon kehittämiselle, ja varsinkin sosiaalipalveluiden lisäämiselle, mutta samalla voimakkaasti saatetaan yhä suurempia väestönosia osattomaksi palveluiden piiristä. Palveluiden voimakas kahtiajako minimitason julkisiin palveluihin, ja laadukkaampiin ja kalliisiin yksityispalveluihin näyttää hyvin mahdolliselta tulevaisuudessa. Jo tällä hetkellä näkyvä vuokratyön lisääntyminen on ulottumassa kovaa vauhtia myös hoito- ja hoivapalveluihin. Tällä kehityksellä on hyvin ikäviä seurauksia työhyvinvoinnille ja työelämän turvallisuudelle. Myös hoitotyön laatu tule väistämättä heikkenemään, kun hoitosuhteet muuttuvat lyhytaikaisiksi, eikä luottamukseen ja inhimilliseen ymmärtämiseen perustuvaa kanssakäymistä hoitajan ja potilaan (tms.) välille ei pääse syntymään.

Ratkaisut

Yksityiseen voitontavoitteluun perustuva talousmalli ei ole miltään kohdin soveltuva sivistyneeseen ja ihmisarvoiseen yhteiskuntaan. Ehkä kaikkein selkeimmin tämä tosiasia tulee esille sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla. Kun toimitaan ihmisyksilön - monesti tavalla tai toisella avun tarpeessa olevan yksilön - välittömässä elämänpiirissä, on äärimmäisen tärkeää, että toimintaa eivät ohjaa mitkään muut, kuin humaanit ja yleisinhimilliset periaatteet. Voitonteko avuntarpeessa olevien henkilöiden kustannuksella on suoranaista myrkkyä näille periaatteille. Erityisesti tästä syystä julkisen palvelutuotannon roolia tulee nopeasti lisätä, ja häätää voitonsaalistus tältä niin herkältä yhteiskunnan osa-alueelta.

Kapitalistiseen tuotantotapaan perustuvassa porvarillisessa yhteiskunnassa mikään saavutettu etu, eikä välttämätönkään toiminto ole turvattuna. Niin kauan kun pääoman kasvun lait määräävät inhimillistä toimintaa, emme voi tuudittautua minkäänlaiseen turvallisuudentunteeseen. Olemassaolevia julkisia palveluita on puolustettava aina ja kaikkialla, ja mikäli talouselämän edustajat väittävät, että kyseisiin palveluihin ei enää ole varaa, on vastattava haasteeseen kyseenalaistamalla sellainen talousmalli, joka ei palvele kaikkien kansalaisten yhteistä etua. Kyse ei ole siitä, ettei palveluita kyettäisi todellisuudessa järjestämään, vaan siitä, että kapitalismin logiikka ei tunne mitään muita sääntöjä, kuin kasaantuneen pääoman uudelleensijoittautumisen markkinoille kasvavalla tuotolla. Tällä hetkellä pysyvästi kriisiytyneen kapitalismin logiikka toimii niin, että kaikki yhteiskunnallinen toiminta pyritään saattamaan pääomien kasvun välikappaleeksi, riippumatta siitä, palveleeko se yleistä etua vai ei.

Marxilainen työväenliitto vaatii:

__Voimakasta satsausta julkiseen palveluntuotantoon sosiaali- ja terveyssektorilla__

__Työpaikkojen vakinaistamista ja reilua lisäämistä erityisesti vanhustenhoidossa__

__Yksityisen palvelutuotannon lisäämisen lopettamista__