Marxilaisen Työväenliiton eduskuntavaaliohjelma

Jännittävissä merkeissä alkanut nykyisen eduskunnan kausi on loppumassa. Hallituspuolueet kerskailevat sillä, että vaaliohjelman 100 000 uuden työpaikan tavoite on ainakin suureltaan osin saavutettu, talouskasvu on ollut kuuden prosentin luokkaa, ostovoima kasvoi, tuloveroja kevennetty vajan kolmella miljardilla eurolla, varallisuusvero poistettu, valtiovelkaa vähennetty ja jopa eläkkeet korotettu muutamalla eurolla kuukaudessa. Kaikki se, minkä hallitus ei ole onnistunut saamaan aikaan, muutetaan lupaukseksi seuraavan kauden tehtäväksi.

Vaalilupauksista käy ilmi taipumus yhdenmukaisen linjan muodostamiselle. Kaikissa menee hyvin ja siinä missä ei mene, niin epäkohdat korjataan jos ka kun "meidän porukka" saadaan hallitukseen. Näin ollen keskusta on ottanut käyttöön kokoomuksen ohjelmaa ja osa puoluejohdosta flirttailee oikeiston kanssa porvarihallitusta silmällä pitäen. Tämä tekee demarit mustasukkaiseksi ja valmiiksi luopumaan auliisti viimeisistäkin työväenluokan etuisuuksien puolustamisesta. Sellaisia ovat esim. paikallinen työehtosopimus, lakkojen sakottaminen yms. Pienemmät puolueet omaksuvat keskusta-vasemmistoon päin kulkevaa yhtenevää linjaa ja toivovat haaksirikkoutuneen kapitalismin isännöitsijöiksi astuen toinen toisen varpaille. Vasemmistoliitolle kokoomus, leikkaukset, tai tulonsiirrot köyhiltä rikkaille ei ole kynnyskysymys hallitukseen osallistuakseen. Samaten vihreät paikoin ovat vaaliliitossa oikeiston kanssa ja paikoin kalastelevat keskustan tai vasemmistoliiton vesillä. Ydinvoiman mörkökin taittaa olla heille enää vain kaikua menneisyydestä. Menneellä vaalikaudella ei todellista oppositiota ollut olemassa, ei ainakaan eduskunnassa. Ainoa varten otettava oppositio oli kadulla nuorison liikehdinnän toimeenpanemana tai työtaisteluissa, jotka olivat monen vuosikymmenen horroksen jälkeen heräämässä taas eloon.

Suomi on rikas, ja viime vaalikauden korkeasta suhdanteesta johtuen yhä ripeämmin rikastunut maa, jonka kansalaiset ovat yhtä nopeaa tahtia köyhtymässä. Uudet työpaikat ovat suurimmiltaan määrin pätkätyötä, kurjuuden ja epävarmuuden "roskatyöpaikkoja". Sen lisäksi aikamme luonteenomaisin piirre on köyhyyden räjähdysmäinen kasvu myös työtätekevien keskuudessa. Vakituisten työpaikkojen korvaaminen pätkätöillä ei ole ratkaisu työttömyyteen, se vain kaunistaa tilastoja. Se ei luo osa-aikaisia työläisiä, vaan osa-aikaisia työttömiä. Ihmisten kierrättäminen "työllistämis"kurssilta toiseen palvelee samaa tavoitetta. Suomessa yli 600 000 ihmistä elää EU:n köyhyysrajan alapuolella. Neljännesmiljoona perhettä kuolisi nälkään ilman toimeentulotukea. Aikaamme kuuluu uusi termi perinnöllisestä köyhyydestä. Näihin perheisiin kuuluvat vanhukset eivät saa asiallista terveydenhoitoa ja heidän lapset saavat yhä vähemmän mahdollisuuksia opiskella. Opintorahaa korotetaan enää vain vaalilupauksissa samaan aikaan kun keskustelu yksityisyliopistoista ja lukukausimaksuista on alkanut. Hävytön hyökkäys ja rationalisointi kuntauudistuksen yhteydessä kurjistaa entisestään peruspalveluita. Maahanmuutto kuviteltuun työvoimapulan ratkaisuksi tarkoittaisi "maahanmuuttajien tuontia" aikana, jolloin suurin osa maassa olevista maahanmuuttajista on kortistossa. Kun reservityövoimaa löytyy niin runsaasti eläkeiän nostaminen kuulostaa vähintään petokselta. Se tähtää pysyvään työttömyysasteeseen, joka vuorollaan polkee palkat alas.

Mistä tämä kriisi sitten johtuu? Hallitseva luokka tiedostaa tilannetta paremmin kuin järjestelmään integroitu poliittinen eliitti. Suurpääoma joutuu toimimaan ns. globalisoituneen maailman oloissa. Tämä tietää maailmanlaajuista työnjakoa, työnriiston asteen kasvattamista kilpailukyvyn parantamiseksi, kolmannen maailman sortamista ja ympäristön raiskaamista entisestään. Sitä varten kapitalismi tarvitsee uutta maailman järjestystä, uusia yhä barbaarisempia sotia ja paikalliskonflikteihin puuttumista. Eri imperialisminkeskuksia raatelevat niiden sisäiset taloudelliset antagonismit ja vastarinta niin työnriistosta kehitysmaissa kuin eri kansojen haluttomuus alistua imperialismin interventioihin. Näissä olosuhteissa suomalainen kapitalismi ei voi, eikä varsinkaan saa olla liittoutumaton saati sitten puolueeton. Kaikkien puolueiden johdossa on NATO -kannattajakuntansa, paitsi ei Vasemmistoliitossa, jossa ollaan selvästi eurooppalaisen imperialismin puolella. Tämä samankaltaisuus puolueiden johdoissa on syy, miksi kansa kääntää selkänsä kaikille. Näin tapahtuu Euroopassa ja näin tulee väistämättä käymään Suomessakin. Tilannetta käyttää hyväkseen äärioikeisto, joka näyttäytyy "rehellisenä" patrioottina, ainoana EU:ta ja NATO.a vastustavana, ja köyhiä puolustavana tahona. Timo Soini, tämä Suomen Le Pen on vaara, jonka pussiin pelaa kaikki niin konservatiiviliberaalit kuin sosiaalireformistitkin.

Kapitalismi yleismaailmaisella tasolla - ja näin ollen myös Suomessa - ei elä mitään kukoistusvaihettaan. Korkeat suhdanteet ovat tilapäisiä järjestelmän muotokuvia ja tilastot saadaan valehtelemaan tarpeen mukaan. Osa-aikatyötä paiskataan yhtä paljon kuin ennen vakituissuhteilla, mutta palkkaa saadaan enää osittain sosiaalivirastolta. Tämä antaa kapitalisteille edellytykset kiskoa työstä lisäarvoa saadakseen maan maailman kilpailukykytilastojen huippuun. Mennyt vaalikausi alkoi olosuhteissa, jossa ns. terrorisminvastainen sota oli alkamassa. Kokonainen globalisaatio-nimeä kantavan aikakauden taival oli päättymässä lyhyen. Samaan aikaan kun Itä-Euroopan epämuodostuneet työläisvaltiot olivat romahtamassa, myös kapitalismin tila oli alamäkensä alussa. Kaukoidän kapitalismin keskuksessa, Japanissa laman merkit oli puhjenneet jo 1990-luvun alusta. Vuonna 1997 romahti kaikki niin sanotut Kaukoidän tiikeritaloudet ja seuraavana vuonna Jeltsinin restauraatio sai Venäjän konkurssitilaan. Kriisi oli siirtymässä globaalinopeudella ensin Brasiliaan ja sen jälkeen Argentiinaan. Seuraamus viimeisestä oli kansannousu, josta globaalikapitalismi ei ole vieläkään toipunut, eikä voi koskaan toipua. Kriisi oli tulossa "raskaiden rakenteiden" Eurooppaan ja samaan aikaan Yhdysvaltoihin ja kaikkialla kapinan ruudinhaju oli ilmassa läsnä.

Kansalaisoikeuksia kaventavat terrorisminvastaiset toimenpiteet, ja loputon sarja sotia Afganistanista Irakiin ja Libanoniin, totalitarismin saarekkeet, Guantanamot ja Abu Graibit, CIA:n lennot ja kidutuskuljetukset suunniteltiin tai pantiin alulle silloin. Yksi aikakausi, joka alkoi Thatcherin ja Reaganin johdolla oli sulkeutunut ja saman kolikon toinen puoli oli avautumassa, paljastamassa järjestelmän oikeat kasvot. Oli juuri silloin kun kapitalismin rappeutuminen oli romahtamispisteessä, silloin kun jokaisen piti ottaa kantaa, onko "Bushin puolella vai häntä vastaan". Lipposen johdolla Suomi vietiin salakavalasti Bushin puolelle, mikä aiheutti hallituskriisiä heti uuden hallituksen tartuttua valankahvaan. Irakin sota järkytti transatlantiset suhteet muutenkin Euroopassa. Odotellessa pitkän ja jatkuvan sodan lopputulosta hallitus ja EU:n ollessa hajaannustilassa, Suomessakin saatiin poliittinen vakausaikaan ja hieman aikalisää. Kiinan avautuminen ryöstökapitalismiin ja siellä saatujen voittojen sijoittaminen Bushin sotabudjetteihin oli vain muutamia tilapäisen stabilisaation syistä. Vielä yksi syy oli öljyhinnan pilviin kiipeäminen, joka toi rahaa Venäjän kansantalouteen. Venäjä maksoi ulkomaavelkansa pois ja vakautti investointiolosuhteet kotimaassa, mikä on suosinut suomalaisenkin pääoman kasvua.

Tämä tilanne on kääntynyt nyt päälaelleen. USA:n ja Kiinaan väliset suhteet ovat kumoamassa aikaisemmin hyvin pelanneita tasapainotiloja. Kiinassa on valtavia ongelmia, johtuen kapitalismin hillitsemättömistä toimista. Sosiaaliset (yli tuhat kapinaa vain viime vuoden aikana) ja ympäristölliset ongelmat ovat niistä tärkeimmät. Sen lisäksi inflatoristen valuuttojen liikakasaantuminen ja Yhdysvaltojen historialliset kauppa- ja budjettivajeet ovat aikapommeja, jotka tikittävät Kiinan ja USA:n suhteiden perustuksissa. Öljynhinnan laskusuunta tulee kiristämään myös Euroopan ja sitä kautta myös Suomen ja Venäjän väliset tasapainot. Alkava kausi on terrorismin vastaisen sodan epäonnistumisen aika. Menneenä kautena joukko maita on nähnyt nuorisoa kapinoivan. Chilestä Ranskaan ja Saksasta Kreikkaan nuoriso taistelee kadulla omista oikeuksista ja tulevaisuudestaan niin koulutus- kuin työelämäkysymyksissäkin. Tämä nuoriso ei ole pienissäkään määrin valmis antamaan periksi, sillä kysymys on elämästä ja kuolemasta. Taistelut tulevat pikemminkin yleistymään, viime vuodessa ollaan nähty Suomessakin konflikteja poliisin kanssa. Valtion kukistusmekanismit valmistautuvat määrätietoisesti liikekannalla olevaa nuorisoa vastaan. Kaikki ne tahot, jotka vaalikampanjassaan levittävät harhaluulot siitä, että tuleva aika on rauhan ja vaurauden aikaa ja siitä, että heidän lupauksillaan olisi todellista pohjaa, niin valehtelevat tietoisesti.

Marxilaisen Työväenliiton tavoitteisiin kuuluu todellisen opposition rakentaminen, joka taistelisi näitä pimeitä projekteja vastaan niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolellakin. Sen lisäksi taistelemme muidenkin tätä vaaraa tiedostavien vasemmistotahojen kanssa organisoidaksemme vallankumouksellista ydintä työpaikoilla, kouluissa ja työttömien keskuudessa. Vaalit ovat vain yksi hetki tässä pitkäjänteisessä taistelussa. Marxilainen Työväenliitto osallistuu eduskuntavaaleihin SKP:n listoilta ja kahden ehdokkaan voimin; Jani Poimala Etelä Savon ja Dimitris Mizaras Oulun vaalipiireissä. Ehdokkaamme ovat täysin sitoutumattomia SKP:n ohjelmaan ja kampanjoivat MTL:n omalla ohjelmalla ja omin tunnuksin. Siellä, missä meillä ei ole asetettu ehdokkaita kehotamme kannattajia ja poliittisia ystäviämme äänestämään pääasiallisesti SKP:n nuoria ja radikaalisia ehdokkaita kehottaen heitä samalla vaatia johdoltaan sosialistista linjausta sekä taistelemaan sosialistisen ohjelman puolesta.

Marxilainen Työväenliitto taistelee seuraavien tunnusten puolesta ja vaatii:

1. Perusturva on heikennetty ja sitä on tarkoitus heikentää entisestään. Bruttokansantuotteen kasvu kuvailee kansantalouden kasvua kokonaisuudessaan, ei sitä miten se jakautuu. Verohelpotukset, optiot, valtion avustukset ja osinkojen jako on kasannut vaurautta pääomalle samalla kun vaurautta tuottaville työläisille varataan työttömyyttä, osa-aikatyötä, koulutusmahdollisuuksien rajoittamista, epävarmuutta ja syrjäytymistä. Peruspalvelujen ulkoistaminen ja yksityistäminen synnyttää joukko sosiaalisia ongelmia, joiden tuhoava vaikutus näkyy selvästi jo nyt ja lähitulevaisuudessa. Asunnottomuus ja yhä nousevat asumiskustannukset yhdessä ympäristön kestävyyteen liittyvien välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseksi talouden pääpaino täytyy muuttaa niin, että:

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ liikepankit on kansallistettava, ja pankkisalaisuus on purettava

__ talous on suunniteltava tuottamaan ihmisten tarpeiden mukaan, ei kapitalistien voiton vuoksi

__ ei perusturvan heikennyksille

__ kaikki prosessit on alistettava työväen järjestöjen valvontaan

2. Työttömyys on saatu tilastoissa näyttämään paremmalta. Sen lisäksi hallitus juhli 100 000 uuden työpaikan tavoitteen täyttämistä. Huolimatta siitä, että kyseessä on suuremmalta osin pätkätyösuhteita, Suomessa on edelleen massatyöttömyyttä. Tilastokeskuksen mielestä niitä on n. 170 tuhatta ihmistä. Työministeriön laskutavan mukaan työttömiä on neljännesmiljoona ihmistä. Jos siihen lisää eläkeputkessa, koulutuksessa ja lyhennetyllä työviikolla olevat, ministeriön mukaan viime vuoden lopulla työttömien luku nousi 464 tuhanteen. Todellinen työttömyysaste tällä hetkellä on n. 15 prosenttia, mikä on syvän laman luokkaa. Vastaavasti avoimien työpaikkojen määrä on alle 30 tuhatta. Suhde on 15:1. Vaadimme välittömästi ja haastamme ammattiyhdistysliikkeen taistelemaan työn jakamisen puolesta: Työajan pitää liukua niin, että kaikki ihmiset ovat koko ajan työllistettyinä. Oikeus työhön on riistamaton ihmisoikeus. Työaika pitää lyhentää ilman vastaavaa palkan vähentämistä.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ liukuva työaika-asteikko heti

3. Nuorison kysymykset nousevat koko vaalikauden polttavimmaksi ongelmaksi. Korkeakoulutuksen alennusmyynti on alkanut eri puolilla Eurooppaa ja se on OECD:n linjaa, "suositus", josta ei voida eikä haluta kieltäytyä. Eletään kapitalismin kovia aikoja ja koulutus pitää palvella täysin elinkeinoelämän, l. suurpääoman tuotanto- ja markkinatarpeita. Tämä on niin ei vain tiedemiesten tuotannon kannalta, vaan yliopistot instituutioina on seurattava markkinoiden raadollisia lainalaisuuksia. Yliopistot halutaan antaa bisnesmaailmalle; tällä tavalla kapitalisti saa tuottaa tarvitsemansa resurssit ja kiskoa samalla komeat voitot rikkaiden perheiden lapsilta lukuvuosimaksujen muodossa. Nyt jos milloinkaan on vastakkainasettelun aika.

Nuoriso on barrikadeilla myös sen opiskelunjälkeisenkin tulevaisuuden puolesta. Ranskassa oli CPE-laki ja Kreikassa perustuslain 16. artikla, jotka sytyttivät taistelujen liekit. Suomessa valtamedian mukaan parastaikaa selvitetään sananmukaisesti "yliopistojen taloudelliseen itsehallintoon ja omistajuuspohjaan liittyviä mahdollisuuksia". Todellisuudessa ainut asia, joka selvitetään on se, millä taktiikalla saadaan yksityistämiset lävitse. Yliopistot yritetään saada ensiksi itsenäisiksi laitoksiksi, joilla olisi oma budjetti ja vapautta hankkia rahoitusta mistä tahansa mikin koulu tahtoo. Henkilöstöllä ei olisi enää palkkasuhde valtioon, vaan epävarmempi työsuhde yliopistoon ja sen rahoittajiin, kapitalisteihin. Viimeksi mainituista riippuisi myös koulutuksen sisällön painopiste ja opiskeluun pääsykriteerit.

Viime vuonna ei korotettu opintorahaa, ja se ei johtunut väärinymmärryksestä valtiovarain- ja opetusministerin välillä se, että opintorahaa ei tulla korottamaan tänäkään vuonna. Hallituksen ehdottama opintolaina suosii pankkeja ja asettaisi opiskelijat ahdinkoon ja takaisinmaksunvaikeuksiin pätkätöiden vallitessa työmarkkinoilla. Korkeakoulussa opiskelevat eivät saaneet opintorahansa nostettua 14 ja muut opiskelijat 12 vuoteen.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ Opintotuki on välittömästi korotettava 15 prosenttia ja asetettava indeksikorotuksen piiriin

__ Ei yliopistojen yksityistämistä, ei lukukausimaksuja

__ Vapaa ja maksuton koulutus sitä haluaville nuorille

__ Rajoittamaton mielipiteen ilmaisu. Yliopistot avoimia ideoiden ja kulttuurin harrastuksille

__ Ilmaiseksi tiloja humanistispainotteisille tilaisuuksille

4. Turvallisuus ja kansalaisoikeudet. Kriisi ja eriarvoisuus koskee ennen muuta nuorisoa. Viime vuonna ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin nähtiin poliisin väkivaltaisia operaatioita Helsingin keskustassa. Tähtäimessä tälläkin osa-alueella on protestit, mielipiteen vapaa ilmaisu ja joukkoliikkeen vahvistuminen. Nuorisotyöttömyys on keskimääräistä korkeampi ja työsuhteet ovat nuorison omalla kielellä "paskatöitä". Väkivalta on ainoa lääke, mitä porvaristo pystyy tarjoamaan sairaalle yhteiskunnalleen. Poliisin oikeuksia vahvistetaan ja mielivaltaa katsotaan läpisormien. Rappiovaiheessaan kapitalistinen valtio noudattaa osittain totalitaarisen yhteiskunnan menetelmiä. Protesti on kukistettava mellakkana, ennen kun se sellaiseksi muuttuu. Suomen poliisi käy siinä, Bushin tavoin, omaa ennalta ehkäisevää sotaansa. Kaikki se, mitä olemme nähneet on vain harjoittelua verrattuna poliisin tulevaan toimintaan lähitulevaisuudessa.

Vastuussa tästä tilanteesta on poliittinen eliitti kokonaisuudessa. Poliisille on taattu erivapauksia, oikeutta soluttautua järjestöihin ja salakuunnella haluamansa tahoja. Siinä poliisi saa käyttää vääriä asiakirjoja, tehdä valeostoja ja asettaa teknisiä laitteita salakuunnellakseen ihmisiä. Tarkkailu voi olla jatkuvaa tai toistuvaa. Jokainen kansalainen voi potentiaalisesti joutua valvonnan alaiseksi. Ainoa taho, jota ei valvo kukaan on suojelupoliisi. Porvarillinen valtio tuntee olonsa erittäin heikoksi ja epävarmaksi ja kansalaisia alamaisiksi ja siksi myös vaarallisiksi.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ Täytyy järjestäytyä heti kansalaisliikkeeksi, joka olisi valmis asettamaan itsensä muuriksi pimeiden suunnitelmien estämiseksi

__ Alas poliisivaltio, kädet irti kansalaisvapauksista

5. Sosiaali- ja terveyspalveluiden nykyhetken ongelmia. Kulunut vaalikausi on ollut sosiaali- ja terveyssektorilla voimakasta palveluiden kilpailuttamisen ja yksityistämisen aikaa. Julkisen terveydenhoidon resurssipula on johtanut siihen, että on jouduttu turvautumaan laajassa mitassa yksityisiin palveluihin, mikäli on haluttu saada hoitoa kohtuullisessa ajassa. Tämä on johtanut nopeaan eriarvoistumiseen kansalaisten keskuudessa. Maksukykyiset esim. lääkäripalveluiden tarvitsijat ovat selvästi paremmassa asemassa vähävaraisempaan väestönosaan verrattuna. Edelleen, julkisen terveydenhoidon tahallinen rappeuttaminen on johtanut nopeasti siihen, että kansalaisten arvostus em. palveluja kohtaan on heikentynyt. Helposti päädytään siihen virheelliseen johtopäätökseen, että nimenomaan palveluiden julkinen järjestäminen olisi syy niiden heikkouteen.

Julkisen sektorin palkkojen paikallaanpolkeminen ja työsuhteiden määräaikaisuus ovat merkittävimpiä syitä siihen, että todellinen hoitajapula julkisella sektorilla alkaa olla käsillä. Onneton palkka on myös osasyyllinen liiallisen työtaakan lisäksi siihen, että hoitohenkilökunta ei välttämättä osaa arvostaa omaa työtään tarpeeksi, mikä osaltaan voi johtaa heikkenevään työmotivaatioon. On myös todettava, että monissa, erityisesti suuremmissa yksiköissä (mm. sairaalat) on edelleen voimassa hyvin vanhanaikainen ja hierarkkinen johtamiskulttuuri.

Lähitulevaisuuden uhkakuvat

Kuntatalouden surkea tila, julkisten palvelujen "kapitalisointi" ja porvarillisen kulttuurin epäterveet individualistiset piirteet ovat kaikki luomassa tulevaisuutta, jossa toisaalta on yhä suurempi tarve terveydenhoidon kehittämiselle, ja varsinkin sosiaalipalveluiden lisäämiselle, mutta samalla voimakkaasti saatetaan yhä suurempia väestönosia osattomaksi palveluiden piiristä. Palveluiden voimakas kahtiajako minimitason julkisiin palveluihin, ja laadukkaisiin ja kalliisiin yksityispalveluihin näyttää hyvin mahdolliselta tulevaisuudessa. Jo tällä hetkellä näkyvä vuokratyön lisääntyminen on ulottumassa kovaa vauhtia myös hoito- ja hoivapalveluihin. Tällä kehityksellä on hyvin ikäviä seurauksia työhyvinvoinnille ja työelämän turvallisuudelle. Myös hoitotyön laatu tule väistämättä heikkenemään, kun hoitosuhteet muuttuvat lyhytaikaisiksi, eikä luottamukseen ja inhimilliseen ymmärtämiseen perustuvaa kanssakäymistä hoitajan ja potilaan (tms.) välille ei pääse syntymään.

Ratkaisut

Yksityiseen voitontavoitteluun perustuva talousmalli ei ole miltään kohdin soveltuva sivistyneeseen ja ihmisarvoiseen yhteiskuntaan. Ehkä kaikkein selkeimmin tämä tosiasia tulee esille sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla. Kun toimitaan ihmisyksilön - monesti tavalla tai toisella avun tarpeessa olevan yksilön - välittömässä elämänpiirissä, on äärimmäisen tärkeää, että toimintaa eivät ohjaa mitkään muut, kuin humaanit ja yleisinhimilliset periaatteet. Voitonteko avuntarpeessa olevien henkilöiden kustannuksella on suoranaista myrkkyä näille periaatteille. Erityisesti tästä syystä julkisen palvelutuotannon roolia tulee nopeasti lisätä, ja häätää voitonsaalistus tältä niin herkältä yhteiskunnan osa-alueelta.

Kapitalistiseen tuotantotapaan perustuvassa porvarillisessa yhteiskunnassa mikään saavutettu etu, eikä välttämätönkään toiminto ole turvattuna. Niin kauan kun pääoman kasvun lait määräävät inhimillistä toimintaa, emme voi tuudittautua minkäänlaiseen turvallisuudentunteeseen. Olemassa olevia julkisia palveluita on puolustettava aina ja kaikkialla, ja mikäli talouselämän edustajat väittävät, että kyseisiin palveluihin ei enää ole varaa, on vastattava haasteeseen kyseenalaistamalla sellainen talousmalli, joka ei palvele kaikkien kansalaisten yhteistä etua. Kyse ei ole siitä, ettei palveluita kyettäisi todellisuudessa järjestämään, vaan siitä, että kapitalismin logiikka ei tunne mitään muita sääntöjä, kuin kasaantuneen pääoman uudelleensijoittautumisen markkinoille kasvavalla tuotolla.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ Voimakasta satsausta julkiseen palveluntuotantoon sosiaali- ja terveyssektorilla

__ Työpaikkojen vakinaistamista ja reilua lisäämistä erityisesti vanhustenhoidossa

__ Yksityisen palvelutuotannon lisäämisen lopettamista

__ Jo olemassa olevan yksityisen palvelutuotannon saattamista tiukempaan yhteiskunnalliseen valvontaan

__ Työntekijöiden oikeutta osallistua työn järjestämiseen työpaikoilla ja oikeutta perustaa työpaikkakohtaisia, päätäntävaltaisia ja demokraattisia hallintoelimiä

6. Kunnallispolitiikka. Valtiotukien aikaisemmat leikkaukset ovat saattaneet kunnat rahoituskriisiin. Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluvat peruspalvelut alistetaan kilpailuun, ulkoistamiseen, yhtiöittämiseen ja näin ollen kauppatavaraksi pääoman alttarille. Kuntauudistus keskittää kunnat ja palvelut ja heikentämällä näin, paitsi palvelut, niin myös kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kunnilta on leikattu yli 10 miljardia euroa samalla kun niiden vastuu on kasvatettu. Tämä on pakottanut monia kuntia turvautumaan lainaamiseen. Suurin osa kunnista ei pysty kattamaan kustannuksia ja mm. palveluiden heikentämisen seurauksena kuntalaiset muuttavat pois, mikä supistaa kunnan verotuloja entisestään. Sosiaalihuollon tarpeessa olevat, mieliterveyspotilaat, vammaiset ja vanhukset joutuvat heitteille. Sivistyspalvelut supistuvat resurssipulan vuoksi. Yksityiset terveys- tai siivousfirmat täydentävät tänä päivänä julkisen sektorin puutteita.

Tässäkin tapauksessa kansalaisten pitää toimia omaehtoisesti, kokoontua tekemään päätöksiä ja vaatimaan oikeuksiansa takaisin. Ruohonjuuritasolla, kansankokouksissa kansalaisten tulee vaatia ja tehdä loppu taantumuksellisesta suuntauksesta.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ Ei julkisen sektorin yhtiöiden yksityistämisille. Työväenvalvonta kunnallisyhtiöihin

__ Peruspalvelut on säilytettävä

__ Valtion tulee palauttaa leikkaamansa tuet ja ottamansa pakkolainat

6. Eläkeläiset joutuvat raadollisen totuuden eteen. Koko ikänsä säästämänsä eläkerahat eivät ole missään tallessa. Siinä on eläkeongelman ensimmäinen kompastuskivi kapitalismissa. Poliittinen eliitti laatii lakeja, jotka tähtäävät eläkeiän pidentämiseen ja eläkkeen määrän pienenenemiseen. Sen lisäksi asetetaan vastakkain nuori ja vanhempi sukupolvi jakamalla tällä tavalla kansa kahtia. Edellisten ongelmien lisäksi on työssäoloajan koettu työttömyys. Työttömienkin eläkkeiden määrä jää erittäin pieneksi. Hankalimmassa välikädessä on pätkätyötä tekevät. Heitä on 20 prosenttia väestöstä, joiden ikähaarukka on 15-44-vuotiaita. Tämän lisäksi suurimmissa määrin, ryhmä työskentelee osa-aika-suhteissa kun työn pätkiä eivät ole riittävän monta tarjolla.

Tosiasia on se, että vaikka tekisi mitä tahansa, pätkätöillä ei voi maksaa suurikäluokkien eläkkeet. Vaikka näiden pätkätyöläisten eläkemaksut korotettaisiin niin, että nämä voisivat riittää vanhemman väen eläkkeiden maksamiseksi, pätkätyöläiset joutuisivat työskentelemään 70-vuotiaaksi asti, jollei enemmänkin. Sen lisäksi oman eläkkeen kertymä jäisi vaatimattomaan 30-40 prosenttiin keskipalkasta. Tilastojen mukaan tällä hetkellä eläkkeelle jäädään keskimäärin 59-vuotiaina ja eläkkeet ovat keskimäärin 60 prosenttia työssä olevien nettotuloista.

Tutkimuksen mukaan jos valtiovelka on 60 miljardin euron tasoa, "eläkevelka" on tätä viisi kertaa suurempi. Tästä summasta eläkerahastot joutuvat kattamaan neljänneksen. Loppuosan maksavat tämän päivän aktiivi-ikäinen väestö. Siis nuoret joutuvat maksamaan molemmat sekä eläke- että ulkomailta otetun velan. Tällä hetkellä pieneläkeläisiä on 650 tuhatta. Heistä n. 100 tuhatta elää pelkän kansaneläkkeen (n. 500 euroa) varassa ja n. joka neljännes köyhyysrajan alapuolella.

Työeläkejärjestelmä on uudistettu. Vanha työntekijäin eläkelaki perustui ns. LEL-työeläkekassaan, joka on hiljattain muutettu yhtiöksi. Sen uusi nimi on Etera. Yksi tärkeimmistä säädösten muutoksista on se, joka koskee työeläkevarojen sijoittamista ja työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnan järjestelyjä. Järjestelmää "vapaaehtoisesta" joustavasta eläkkeellesiirtymisestä 63 tai jopa 68 vuoden ikäisenä alussa vastustettiin, mutta nyt näyttää siltä, että ihmisten on pakko jäädä töihin pidempään, mikäli työpaikka on ylipäätään olemassa. Nyt pankkiiridemari Matti Louekoski pohtii, "ovatko suomalaiset valmiit ja millä ehdoin siirtämään eläköitymisikäänsä myöhemmäksi".

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ Kaikille 60 vuotta täyttäneelle on maksettava eläke, jolla hän voi elää ihmisarvoista elämä

__ Alas hallituksen työeläkkeen uudistussuunnitelmat

__ Eläkerahastot eläkeläis- ja työläisjärjestöjen valvonnan alle

7. EU ja Nato. Siitä on monta vuotta kun poliittisesta eliitistämme, niin sosiaalidemokraatit kuin porvaritkin yrittävät vaivihkaa liittää Suomen Natoon. Ainoastaan kansamme murskaavan enemmistön jyrkkä EI-asenne on estänyt heitä uskaltautumasta siihen. Pieniä askeleita siihen suuntaan on kuitenkin otettu koko ajan. Kalustoa on vaihdettu yhteensopiviksi ja yhteisiä harjoituksia on ollut useita. Puheet salarakkaasta ja siitä, että vain töpseli puuttuu seinästä, pitävät täysin paikkansa. Edellisten lisäksi Suomi osallistuu nykyään imperialismin kansainvälisiin operaatioihin Afganistanissa, Kosovossa ja Libanonissa.

Näitä interventioita ja toisten maiden miehittämistä tulee lähitulevaisuudessa lisää EU:n johdolla, sitten kun nopeantoiminnan joukot ovat valmiina. Suomi on nyt osa suurimperialistista yhteisöä ja kansan on tiedostettava se. Kun tässä yhteydessä puhutaan Suomen eduista, kyse ei ole Suomen kansan, vaan pääoman eduista. Paperiteollisuus on saattanut kaksi maata, Argentiinan ja Uruguayn sodan partaalle. Varoitamme Suomen kansaa siitä, että pelkkä Naton vastaisuus ei riitä. Jos tulee sopiva tilaisuus, poliittinen eliitti ei epäröisi liittymään. NATO -jäsenyyttä pitää mitä jyrkimmällä tavalla vastustaa konkreettisesti niin, että valan kahvassa olevat on painostettava ottamaan kantaa siihen, että NATO:on ei liitytä ja imperialistisesta EU:sta erotaan.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ Ei Natoon, pois EU:n rosvoyhteisöstä

__ Sotilaat pois Afganistanista, Kosovosta eikä Libanonista

__ Sosialistisen Suomen puolesta osana sosialistista Skandinaviaa ja Eurooppaa

8. Globaalit ympäristöongelmat ovat tulleet ihmiskunnan tietoisuuteen 1960-luvulta alkaen. Jatkuvan talouskasvun rajallisessa maailmassa aiheuttamat uhat eivät ole enää mikään uusi asia. Kasvihuoneilmiö, uusiutumattomien luonnonvarojen nopea tuhlaaminen, maaperän köyhtyminen, eroosio, lajisukupuutot, biotyyppien häviäminen, jne. Tätä listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin. Vaikka kymmeniä vuosia on nämä ongelmat tiedetty, ei asian eteen puheista huolimatta ole tehty juuri mitään. Mistä moinen johtuu? Miksi koko ihmiskunnan ja elävän luonnon tulevaisuuden kannalta massiivinen ongelma on jätetty ratkaisematta? Seuraavassa meidän kantamme siihen, mikä on ollut ongelman ratkaisemisen suurin este, ja keinomme sen voittamiseksi.

a) Kapitalistinen talousjärjestelmä on ympäristötuhon automaatti

Kapitalistinen tuotantotapa imperialistisessa vaiheessaan kohtelee niin työvoimaa, kuin luonnonvarojakin voiton maksimoinnin välikappaleena. Pääoman uusintaminen vaatii pyrkimystä jatkuvaan kasvuun tuotannossa. Tämänhetkisessä tilanteessa kasvu on jo suurelta osin fiktiivistäkin, reaalituotannosta irrallaan olevaa. Kuitenkin fiktiivisen talouden arvot pyrkivät ajoittain laskeutumaan reaaliarvojen tasolle. Tästä seuraa yhä pahenevien rakenteellisten kriisien uhka. Epätoivoisesti yritetään löytää uusia tuotantoaloja, tuotantoalueita, sekä luonnonvaroja hyödynnettäväksi. Järjestelmän elinvoimaisuuden tekohengitys vaatii sumeilematonta luonnonvarojen uhraamista, jotta pääoman välittömät tarpeet täyttyisivät.

Viimeisen 10-15 vuoden aikana imperialistisen kapitalismin pakottava laajentumistarve on näkynyt mm. Kiinan ja Intian kasvaviin talouksiin suoritettuina investointeina. Tämä on antanut lisäaikaa järjestelmälle, mutta aivan suunnattomaan hintaan. Luonnonympäristöt ovat kokeneet suuria mullistuksia koskien niin maaperää, vesialueita, kuin ilmakehääkin . Esim. Kiinassa, jossa hallitseva byrokratia väittää suhtautuvansa vakavasti ympäristöongelmiin, suunnitellaan satojen uusien hiilivoimaloiden rakentamista muutamien lähivuosien aikana. Koska hiilivoima on melko edullista, sitä suositaan, vaikka se kiihdyttääkin voimakkaasti kasvihuoneilmiötä. Myös välittömien saastepäästöjen suhteen tilanne on erityisesti suurimmissa kaupungeissa jo nyt sellainen, että ilma on hädin tuskin hengityskelpoista. On syytä myös huomioida, että Kiinan taloudellinen eliitti ja ylempi keskiluokka ostaa uusia henkilöautoja kymmenien tuhansien autojen päivävauhdilla.

Länsimainen imperialismi sijoittaa seuraavista syistä massiivisesti pääomia mm. Kiinaan: 1. Edullinen, lähes orjatyövoima. 2. Itsenäinen ammattiyhdistysliike on kielletty. 3. valtion sortokoneisto takaa työntekijöiden kuuliaisuuden työnantajalle. 4. Ei "turhia" säännöksiä estämässä laajamittaista ympäristön ja luonnonvarojen hyväksikäyttöä. 5. Jätti-investointien mukanaan tuomat kasvavat markkinat länsimaisten yhtiöiden tuotteille. Onkin tekopyhää ja vastuutonta esim. Euroopassa ylpeillä päästökaupalla ja "kestävällä kehityksellä" niin kauan, kun eurooppalaiset yritykset lisäävät päästöjä ja ympäristötuhoja muualla maailmassa.

b) Kohtalokkaat energiaratkaisut

Jatkuva energiantarpeen kasvu yhdessä fossiilisten energialähteiden kallistumisen ja hupenemisen takia on nostanut kapitalistien asialistalle ydinvoiman lisärakentamisen. Tätä on perusteltu ydinvoiman saasteettomuudella ja tehokkuudella. Kyseessä on kuitenkin riskialtis, äärimmäisen keskitetty, ja uusiutumaton energianlähde. Edelleen on ratkaisematta ydinjätteen loppusijoitus. On myös laskettu, että koko ydinvoiman tuotantoketju uraanin louhinnasta jätteenkäsittelyyn ja loppusijoittamiseen tuottaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin esim. tuulivoima. Lisäongelmia tuottavat mm. terroriuhka ja louhinnan aiheuttamat säteilyongelmat. Mikäli välitön energiantarve ratkaistaan nimenomaan ydinvoimaan tukeutumalla, eikä tehdä mitään toimia talouden perustan muuttamiseksi ja energian säästämiseksi, on muutaman vuosikymmenen kuluttua entistä radikaalisti suurempi ongelma ratkaistavana, kun uraanivarat alkavat huveta.

Fossiilisista energianlähteistä öljy riittänee joitakin vuosikymmeniä eteenpäin. Kivi- ja ruskohiilivarat kestävät huomattavasti pidempään. Kuitenkin on ilmaston kannalta kohtalokasta, mikäli fossiiliset polttoaineet käytetään loppuun asti. Öljyn hinnannousu piakkoin lopettanee sen käytön kasvun, mutta vaihtoehtoiset biopolttoaineet eivät ole ongelmattomia, ja hiili tulee olemaan edullista pitkään. Odotettavissa on energiapolitiikan aiheuttamaa lisääntyvää epävakautta maailmassa. Erityisesti niillä alueilla, joilla on runsaasti energiavaroja ja/tai mahdollisuus niiden tuottamiseen (esim. Brasilian sokeriruokoviljelmät).

c) Ratkaisut

On ehdottomasti tuotava esille, että jatkuvaan kulutuksen kasvuun perustuva talousmalli on tullut tiensä päähän. Kapitalistinen talous tuhotessaan luonnonvaroja, tuhoaa myös ihmisten elinympäristöjä ja aiheuttaa mittaamatonta epätasa-arvoa ja tuloeroja. Pahin skenaario on se, että samalla kun planeetan ekologinen perusta sortuu, yhä suurempi määrä ihmisiä joutuu elämään todellisessa kurjuudessa vain ja ainoastaan kapitalistisen tuotantotavan vuoksi. Eli ihmiskunnan pienen vähemmistön välittömän edun vuoksi on tuhottu koko planeetan elinkelpoisuus ja ihmisten enemmistön mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.

Meidän ratkaisumme on sosialistinen ja demokraattinen suunnitelmatalous. Tuotanto on sopeutettava ihmisten todellisiin tarpeisiin sen sijaan, että jatkuva kasvu olisi tavoitteena. Turvataan kaikille välttämättömät perustarpeet, ja sen jälkeen selvitetään se, mihin muuhun meillä on varaa. Tämä on mahdollista vain saattamalla tuotanto työntekijöiden välittömään ja demokraattiseen valvontaan. Pelkkä eettinen ja valistunut kuluttaminen ei riitä ratkaisuksi, tuotantotapa on välttämätöntä muuttaa.

On tosiasia, että sekä sosiaaliset, että ekologiset epäkohdat vaativat tänä päivänä samaa ratkaisua. Elitistinen tuhlaus ja omanedun tavoittelu on lopetettava. On alettava jälleen kunnioittaa luonnonympäristöjä itseisarvona, alettava kunnioittaa kaikkien ihmisten oikeutta turvalliseen ja ihmisarvoiseen elämään. On saatettava yhteinen etu vallitsevaksi ideologiaksi maailmanlaajuisesti. Ihmisarvoinen elämä edellyttää myös elinkelpoista ympäristöä. On päivänselvää, että ympäristötuhojen edistyessä nimenomaan köyhimmät alueet ja väestönosat kärsivät pahiten. varakas eliitti voi aina vaihtaa asuinpaikkaa ja hankkia kotinsa sieltä, missä on vielä elinkelpoinen ympäristö jäljellä. Työväenluokan pitkä kamppailu sosialismin puolesta on tänä päivänä myös kamppailua elinkelpoisen ympäristön puolesta, mikä on erottamaton osa luokkataistelun kokonaisuutta.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ uusien ydinvoimalahankkeiden lopullista hautaamista

__ paikallisten ja uusiutuvien energialähteiden nopeaa kehittämistä ja käyttöönottamista

__ energian hinnalla keinottelun lopettamista

__ halpaa perusenergiaa kaikille, energiantuhlauksen verottamista

__ panostamista joukkoliikenteeseen

__ saastuttavimpien henkilöautojen (esim. katumaasturit) myynnin ja maahantuonnin kieltämistä

__ päivittäistarvikkeiden tuotannon suurempaa omavaraisuutta huoltovarmuuden ja kuljetuksesta aiheutuvien päästöjen vuoksi

__ energiayhtiöiden kirjanpidon avaamista työntekijöille ja julkisuuteen

__ työntekijöiden välitöntä vaikutusmahdollisuutta energiantuotantoon

__ kaiken yksityistämisen välitöntä lopettamista myös energiasektorilla

9. Maahanmuutto. Pääoman kasaantumisen maailmanlaajuiset tarpeet synnyttävät, laajentavat ja ylläpitävät kaaosta, joka koskee miljoonia ihmisiä. Sosiaalisen eristämisen maailma ei sijaitse kapitalistisen riiston ulkopuolella vaan se edellyttää sitä. Virallisten tilastojen mukaan 1985 EU:n rajoja ylitti 800 tuhatta maahanmuuttajaa. Tilastojen kärjessä oli vuosi 1993, jolloin luku sinkoutui 1,8 miljoonaan. Sen jälkeen ja vuoteen 2000 asti, luku oli keskimäärin 1,6 miljoonan luokkaa. Sisäänkäynti EU:hun ei ollut kivuton ja rauhanomainen prosessi. Siitä kielii kuolinuhrien määrät. Erityisesti vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen Eurooppa -linnake on jatkuvassa poikkeustilassa maahanmuuton suhteen. Niin sanottu uusliberalismi käynnisti jättiläismäisen maahanmuuton aallon.

Maahanmuuttajat eivät ole syypäitä valtaväestön työttömyydelle. Kapitalismi on tekijä, joka muuttaa valtaväestön emigrantiksi omassa maassa, ja pakottaa muuttamaan paikasta toiseen työn perässä. Pääoma itsekin kumoa rajat ja muuttaa ulkomaille, kehitysmaille, josta ihmisiä lähtee paremman elämän toivossa. Työkykyisten maahanmuuttajien työttömyys on useita kymmeniä prosentteja. Maahanmuuttajat syrjäytetään samalla tavalla kuin suomalaiset pitkäaikaistyöttömät. Tässäkin asiassa porvaristolla ei ole väkivaltakoneistoaan ja poikkeuslakitiloja muuta tarjottavana. Maahanmuuttajia halutaan ampua nykyään rajalla EU:n yhteisvoimin. Mikäli maahanmuuttaja pääsee rajasta sisään, hänen taustaansa tutkitaan perusteellisesti päätavoitteena karkotus. Siinä eri maiden poliisit vaihtavat rekisteritietojaan. Lopulta jos käy hyvä onni maahanmuuttaja jää maahan, yhteiskunnasta eristettynä, syrjässä kuin valtaväestölle tarttuva paha tauti.

Edellä esitetyistä seikoista johtuen välittömästi vaadimme:

__ Samat oikeudet suomalaisille ja ulkomaalaisille. Oikeus turvapaikkaan, ei karkotuksia

__ Maahanmuuttajien täydellistä integroitumista yhteiskuntaan

10. Lopuksi: Tämä ohjelma koostuu kohdista, joita rappiokapitalismi ei pysty toteuttamaan eikä yksinkertaisesti haluaisi toteuttaa. Silti kriisistä poispääsemisen kannalta, kyseessä on välttämättömiä toimenpiteitä. Marxilainen Työväenliitto ei esitä tällaista ohjelmaa esittääkseen jotain mahdotonta. Tämän ohjelman jokaisen yksityiskohdan toteuttaminen on välttämättömän tarpeellinen. Lupaamme taistella tämän ohjelman toteuttamiseksi niin vaalien kuin niiden ulkopuolellakin. Enempää emme voi luvata.

___Äänestäkää MTL:n ehdokkaita taistelemaan sosialistisen ohjelman puolesta___

4.2.2007