Oaxacan oikeuskriisi Meksikossa

25.02.2007

Oaxacassa, Meksikossa, on ehkä latinalaisen Amerikan tämän hetken pahin kriisi. Osavaltiohallinnon korruptio on ollut jo pitkään kansalaisten tiedossa. Tapahtumat 14. kesäkuuta 2006 kärjistivät kansalaisten tyytymättömyyden hallitukseen, joka ei kunnioita oikeusvaltion perusteita. Ihmisoikeusjärjestöt taistelevat tauotta Meksikon viranomaisten muun muassa Oaxacan ja Meksikon perustuslakia sekä ihmisoikeuksia loukkaavia rikoksia vastaan.

Ihmisoikeustarkkailijoita ja -juristeja uhataan tekaistuihin syytöksiin perustuvilla pidätysmääräyksillä. Ihmisoikeusasianajat Oaxacassa työskentelevät suurimmaksi osaksi palkatta, muun muassa Suomeen tuleva Torres ei saa palkkaa. Kaikki liikenevät rahat käytetään takuurahoihin poliittisten vankien vapauttamista varten. Amnesty raportoi äskettäin, kuinka maassa on 82 asianajajaa 13 miljoonaa alkuperäiskansojen jäsentä kohti.

Oaxaca on Meksikon toiseksi köyhin osavaltio YK:n Human Development Indexin mukaan ja siellä on alueita, joilla kärsitään nälkää. Osavaltiossa on paljon alkuperäisväestöä ja kulttuuria - alueella on 15 eri alkuperäisväestön kieliryhmää. Suurin osa kansasta on maanviljelijöitä ja alueen pääelinkeino on turismi.

Pääosin naisvaltaiset opettajat (70 000) ovat lakkoilleet ja osoittaneet mieltään vuosittain 26 vuoden ajan. Toukokuussa 2006 opettajat ryhtyivät taas lakkotoimiin vaatiakseen muun muassa ruokaa ja materiaaleja koululaisille. 14. kesäkuuta Oaxacan keskusaukiolle leiriytyneet opettajat yllättyivät, kun useat eri poliisijoukot hyökkäsivät heidän kimppuunsa operaatio "Häädön" puitteissa. Aamuyöllä yllätetyt ja piiritetyt opettajat kutsuivat apuun kansalaisia, jotka taas piirittivät poliisit ja saivat pelastettua suurimman osan leiriytyjistä.

Oaxacan kansalaiset kerrassaan raivostuivat tapahtuneesta. Eräs rouva kertoi heidän miettineen: "Kuinka on mahdollista, Eta aseettomien opettajien kimppuun hyökätään, heitä lyödään ja heitä pidätetään, nämähän ovat opettajia, jotka opettavat meitä lukemaan." Suuri osa opettajista on alkuperäysväestöä. Opettajat ovat lukutaidottomuuden riivaamassa Oaxacassa johtavassa asemassa heidät työllistävissä yhteisöissä. Heiltä kysytään neuvoa ja apua, kun parannuksia tarvitaan. Kaupungeissa opettajien asema on tavanomaisempi.

Kesäkuun tapahtumien seurauksena syntyi laaja yhteiskunnallinen liike korruptiota ja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan. Kansalaiset alkoivat vaatia korruptoituneen kuvernöörin Ulisses Ruiz Ortizin eroa. Oaxacassa osavaltion hallituksen vastustajat ovat kaikista yhteiskuntaluokista, ja opettajien ydinryhmän ympärille mielenosoitusmarsseihin liittyi työläisiä, kotiäitejä, maanviljelijöitä, opiskelijoita, korkeasti koulutettuja, älymystöä ja porvaristoa, lapsia ja vanhuksia. Yhteiseksi foorumiksi vaatimuksille perustettiin Asamblea Popular de los Pueblos de Oaxaca (APPO, suom. Oaxacan kansojen kansallinen kokous). APPO:aan kuuluu kaikkiaan 365 eri järjestöä.

Pian ilmeni, että osavaltion vastaus mielenosoituksiin oli mielenosoittajien lyöminen, pidättäminen, raiskaaminen ja pelottelu. Kun amerikkalainen journalisti Brad Will ammuttiin kahakassa hämärissä olosuhteissa, sanottiin, että se oli valtion tekosyy tuoda lisää poliisijoukkoja kaupunkiin. Kaupunkeihin oli aiemmin siirretty lisää joukkoja armeijasta. Tässä vaiheessa mielenosoittajat olivat rakentaneet barrikadeja ja muun muassa 2000 hengen vahvuinen naismielenosoittajien ryhmä oli vallannut televisiokanavan n:o 9. Yhteiskunta oli polarisoitunut ja tilanne kaupungissa vaarallinen sosiaalisen liikkeen ja vallitsevan puolueen kannattajien PRI:n välillä. Sosiaalisen liikkeen osanottaja tohtori Berta Elena Munoz sanoo: "Emme ole yhtenäkään hetkenä kannustaneet väkivaltaan. Kyllä meillä oli leirit ja sulut, mutta tässä on kyse poikkeustilanteesta."

Oikeuskriisi oli syvimmillään 25. marraskuuta. Väkivalta poliisien iskussa oli ennenkuulumatonta, sillä nyt valtio hyökkäsi tankein, helikopterein, tuliasein, pippurikaasulla ja muilla keinoin rauhanomaisten mielenosoittajien kimppuun. Mielenosoittajia ja pidätettyjä hakattiin raa'asti, heitä nöyryytettiin. Pidätetyt kuljetettiin helikoptereilla ja lentokoneilla kertomatta minne heitä vietiin, uhaten "Me aiotaan heittää sut mereen, me aiotaan kadottaa sut, me aiotaan raiskata sut." Mediassa on raportoitu, että vankeja - sekä miehiä että naisia - raiskattiin ja ryhmäraiskattiin lentokoneessa matkalla vankilaan toiseen osavaltioon Nayaritiin. Pidätettyjä on vieläkin vankiloissa.

Pidätetyistä noin 80% oli ulkopuolisia, mitä jopa kuvernööri Ulisses Ruiz Ortizkin pyyteli anteeksi. Syyttömänä pidätettyjä, esimerkiksi rouva Martinezia, tämä kuvernöörin anteeksipyyntö ei lohduttanut, sillä edellä mainitun kohtelun lisäksi hän menetti työpaikkansakin. Rouva Martinez oli vain mennyt kaupungille ostoksille.

25. marraskuuta iskua seurasivat tunnistautumattomien siviilipukuisten poliisien hyökkäykset yksityisten ihmisten taloihin, joista he sieppasivat ihmisiä mukaansa.

Oikeuskriisissä on ollut jotakuinkin 400 pidätettyä, alle 40 kuollutta ja noin 60 kadonnutta. Varmoja tietoja ei ole johtuen ihmisoikeusjärjestöjen resurssien puutteesta. Viimeisin osavaltion voimannäyttö oli isku Miuathlanin vankilassa olevien poliittisten vankien lähiomaisten mielenosoitusleiriin ja mielenosoittajia vastaan tammikuussa. Tällöin pidätettiin väkivaltaisesti 8 nuorukaista, joista nuorin oli 17-vuotias. Helikopterikuljetuksen aikana heidätkin uhattiin raiskata ja heittää mereen. Arvotavaroitaanhan pidätetyt eivät koskaan enää näe.

Opettajien ja APPO:n mielenosoituksia Oaxacassa kutsutaan "megamarsseiksi". Eikä syyttä: enimmillään mielenosoittajia oli 800 000 henkeä 28. kesäkuuta. Ensimmäisiin megamarsseihin ennen APPO:a osallistui 2. kesäkuuta 100 000 henkeä ja 7. kesäkuuta 200 000 henkeä, 16. kesäkuuta puoli miljoonaa ihmistä ja 1. syyskuuta 300 000 - 400 000 ihmistä. Oaxacassa on vieläkin mielenosoitusmarsseja vähintään kerran viikossa, keskimäärin enää vahvuudeltaan "vain" noin 10 000 ihmistä. Seuraava suuri tapahtuma tulee olemaan naistenpäivänä 8.3.2007 kun 70 000 opettajaa tulee uusimaan vaatimuksensa.

Oaxacan sosiaalinen liike ei tule häviämään, sillä ihmiset kokevat, että heillä ei ole mitään menetettävää. Totta on, että syksyn hirmutekojen jälkeen ihmiset pelkäävät. Oaxacan kansalaiset ovat erittäin motivoituneita parantamaan elinolosuhteitansa. Kuitenkin Meksikon tilanne uhkaa pahentua jopa sisällissodaksi. Tukemme Oaxacan ja Meksikon kansalaisille on tärkeä. Meidän velvollisuutemme on puolustaa ihmisoikeuksia ja edistää rauhanomaisia ratkaisuja Oaxacan ja Meksikon konflikteihin.

Voces de la Valentia

Suomennos Meri M.