Helmikuun vallankumouksesta 90 vuotta

Venäjän helmikuun vallankumous vuonna 1917 järisytti kapitalistista järjestelmää ympäri maailmaa. Proletariaatin vallankumous kyseenalaisti imperialistisen sodan ja vaikutti sen loppumiseen. Köyhälistö kaatoi samalla yhden historian julmimmista diktatuureista tekemällä lopun tsaarin vallasta.

Sota oli syössyt Venäjän syvään kriisiin, taantumuksellinen feodaalijärjestelmä ei pystynyt ruokkimaan proletariaattia rintamalla eikä kaupungeissakaan. Viimeinen pisara oli pula leivästä. Siihen asti järjestelmä pysyi pystyssä valtavan kukistus- ja valvontamekanisminsa ansiosta. Mahtavan kokoisen poliisivoiman lisäksi maa oli täynnä vakoojia, urkkijoita, provokaattoreita. Vankilat olivat täynnä.

Vuonna 1917 helmikuun 23. päivänä (8.3. uuden kalenterin mukaan) vallankumouksen kellot soivat. Alkanut vallankumous saatettiin loppuun saman vuoden lokakuussa. Silloin työläisten ja sotilaiden neuvostoiksi järjestäytynyt proletariaatti otti lopullisesti vallan itselleen. Helmikuun Pietarissa leipää jonottanut nälkäinen väkijoukko yhdisti voimansa naistenpäivää juhlivan joukon kanssa. Tilanne muuttui kapinaksi. Lakossa olleet teollisuustyöläiset liittyivät pian edellisten liittolaiseksi.

Kun tilanne oli kärjistynyt, poliisi alkoi ampua väkijoukkoa kohtaan. Sen sijaan, että tämä olisi pysäyttänyt kapinoitsijoita, se täytti heidät päättäväisyydellä ja itsevarmuudella. Lyhyen ajan kuluessa kaduilla oli käynnissä oikeita sotatilanteita. Toisella puolella proletariaatti ja toisella poliisi. Työläiset ryntäsivät ulos tehtaista ase kädessä tai ilman ja ryhtyivät riisumaan poliisia aseista. Sotilaat, jotka vastentahtoisesti odottivat käskyä lähteä rintamalle, liittyivät työläisten joukkoon. Heidän joukossaan oli vallankumouksellisia työläisiä, jotka kehottivat heitä olemaan tottelematta upseereiden käskyjä. Kun upseerit käskivät lähtemään tsaarin poliisivoimien apuun, sotilaat kieltäytyivät.

Sen jälkeen kun ensimmäinen rykmentti nousi kapinaan, sen sotilaat kiersivät kasarmista toiseen agitoimassa ja kehottamassa kollegoitaan tekemään samoin. Työläiset menettelivät samalla tavalla. Jokaisen tehtaassa käynnin jälkeen tämän työläiset liittyivät kapinaan välittömästi. Ihmisten mielissä tilanne oli niin kypsä, että tsaarin poliisi oli voitettu viidessä päivässä. Vallankumous oli spontaani. Helmikuun 27. päivänä sai havaita, että suunniteltu vallankumous ei olisi onnistunut. Prosessi syttyi äkkiä ja levisi salamannopeasti. Moskovassa seurattiin Pietarin esimerkkiä. Vanha järjestelmä oli luhistunut.

Pääkaupungissa, Pietarissa kapinoitsijat alkoivat saman tien järjestäytyä. Vuoden 1905 vallankumouksen opetukset palautettiin mieleen ja alettiin laittaa neuvostoja pystyyn. Pietarin neuvosto toimi alussa proletariaatin toiminnan koordinoijana. Vangit päästettiin vapaiksi vankiloista ja linnoista. Suurin osa heistä oli poliittisesta toiminnastaan vangittuja vallankumouksellisia, jotka päästyään vapaaksi alkoivat heti toimia vallankumouksen hyväksi. Neuvostot valtasivat valtion pankin, rahapajan ja valtion kirjapainon. Neuvosto otti vastuulleen ruoan jaon ja kuljetukset. Maaliskuussa kumottiin hierarkkinen järjestelmä armeijassa. Armeijaa johtivat varusmiesten toimesta valitut sotilaskomiteat, jotka olivat neuvostojen valvonnan alla. Neuvostojen välittömät tavoitteet olivat samalla vallankumouksen tavoitteita. Rauhaa, leipää ja maata kaikille.

Porvaristo ei ensimmäisessä vaiheessa asettunut vastustamaan vallankumousta. Se tiesi, että sitä ei voi estää ja sen jälkeen kun tämä oli voittanut yritti kontrolloida sitä. Tsaarin perustama Duuma muodosti väliaikaisen hallituksen. Siinä olivat liittoutuneet porvaridemokraatit ja perustuslailliset monarkistit. Tällaisen hallituksen kautta yritettiin vakauttaa porvariston valtaa. Hallituksen piti ennen muuta saada proletariaatin luottamus. Sen ensimmäinen vetoomus sotilaille koski näiden palaamista kasarmeihin. Vetoomuksella ei ollut mitään vastakaikua.

Hallitus ei onnistunut manipuloimaan proletariaattia, mutta sen sosialistijohtajat olivat valmiina antautumaan. Enemmistö sosialisteista uskoi, että vallankumous tehdään kahdessa vaiheessa. Tämän vaiheen tavoitteena oli vain tsaarin kaataminen ja demokraattisporvarillisen hallituksen aikaansaaminen. Tavoite oli saavutettu ja sen jälkeen sosialistit antoivat tukensa porvarilliselle hallitukselle.

Muutaman kuukauden sisällä proletariaatin mielipide tästä hallituksesta oli vaihtunut radikaalisti maapaosta palanneen Lenininkin vaikutuksesta.

Dimitris Mizaras