Suomi astuu oikeiston aikaan

Tuli taas aika, jolloin kerran neljässä vuodessa puolueet panevat syrjään ohjelmansa, unohtavat vaalilupauksensa ja aloittavat "kädenvääntöä" toisten hallituskumppaniensa kanssa. Lopputuloksena syntyy hallitusohjelma, jonka kanssa on elettävä neljä vuotta eteenpäin.

Tämä ei tarkoita, että hallitusohjelma olisi yhteisesti tehdyn kompromissin tulos, tai mulle sulle -periaatteella muokattu paperi. Uutta oikeistohallituksemme poliittisessa kulttuurissa on äärimmäinen salainen ilmapiiri. Sota-aikaa muistuttava vuotokielto tähtää siihen, että todelliset ohjelman sanelijat salataan, kansalle ei tarvitse kertoa kuka hävisi neuvotteluissa, oliko pienet laittaneet ollenkaan hanttiin vai suostuivat kaikkeen auliisti.

Kansa kuitenkin näkee, että melkein kuukauden kuluessa vaalien jälkeen julkisuuden parrasvaloihin on astunut vuorotellen hyvin monet tahot elinkeinoelämästä esittämässä "toivomuksiaan". Harva kansalainen epäilee sitä, että jos on vallassa oikeistolainen hallitus, se toteuttaa pääoman ja suurituloisten ohjelmaa. Hyvissä ajoin ennen kun on kokoonnuttu päättämään ohjelmasta Elinkeinoelämän EVA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman vaati, että palkkoja on sovittava työpaikoilla ja jopa henkilökohtaisesti. Tulevan hallituksen on alennettava veroja tai harjoitettava talouspolitiikkaa TUPO:sta huolimatta. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi Korkman ehdotti alhaisempaa alkupalkkaa nuorille.

EVA:n raportti on Tanskan ja hylätyn Ranskan CPE-lain yhdistelmä. Samoilla linjoilla ainakin veroalennusten ja eläkeuudistuksen suhteen olivat muutkin pääoman edustajat tai kansantalouden gurut ja pankkiekonomistit: PTT:n Pasi Holm, Etlan Pasi Sorjonen, PT:n Jaakko Kiander ja VM:n Jukka Pekkarinen, Handelsbankenin Tiina Helenius, Sammon Lauri Uotila jne. Suomen Pankin Erkki Liikanen vaatii tuottavuuden kasvattamista, eli työajan pidentämistä ja työtahdin kiristämistä. Esko Aho ja Raimo Sailas olivat taas kerran sosiaaliturvan kimpussa.

Valtionyhtiöistäkin pitäisi enää olla vain velanmaksajaksi yksityistämisensä kautta.

Ydinvoimalobbarit toistelevat väsymättä, että niiden lisärakentaminen on väistämätöntä, mikä ei yhtään huolestuta hallituksen ekomerkkejä, vihreitä. Vaalikampanjassaan varovaisen kannan omanneet ehdokkaat liputtavat lisärakentamisen puolesta valituksi tultuaan. Naton puolustajat ja EU-federalistit olivat myös liikkeellä. Oikeistohallitus karsastaa nyt Ruotsin suuntaan. Suomi on sen vanavedessä myös Naton imutrendissä.

Hallitusohjelma

Me emme voi tietää mistä ollaan salaisissa keskusteluissa neuvoteltu tai onko siellä neuvoteltu ollenkaan mistään. Me voimme vain verrata suurpääoman etukäteen annetut suositukset hallitusohjelmaan, joka pian julkaistaan.

Me tiedämme jo, että valtionkassa kevennetään 3,1 miljardilla eurolla. Näistä 1,8 on veronalennuksia ja 1,3 miljardia on menojen lisäystä. Tämä sanotaan jakovaraksi. Kolmen edellisen hallituksen aikana tuloverotusta kevennettiin yhteensä kuusi miljardia. Miljardeja jaettiin vaalikampanjoissa epämääräisillä korotuksilla sosiaaliturvaan, opintotukeen ja muuhun sellaiseen. Nyt sanotaan, että pitää edistää työllisyyttä ja sitten sen kautta luoda edellytyksiä jakovaraan. Nyt kaikki olemassa oleva jakovara pannaan veroalennuksiin.

Ennen sitä pitäisi uudistaa työelämää, mikä on kokoomuksen päätavoitteita. Jyrki Katainen kukkoili tv:ssa kestohymyllään, että nyt vihdoin otetaan "vahvoja ja dynaamisia askeleita kohti rakenteellisia muutoksia". Ken on kuullut elinkeinoelämän muovaamaa hallitusohjelmaa tietää mitä nämä "vahvat ja dynaamiset askeleet" tarkoittavat. Ydin- ja vesivoiman lisärakentamisesta Vanhanen on valmis sallia vihreiden äänestämään eduskunnassa vastaan ja silti pysyä hallituksessa. Tällä logiikalla mikään hallitus ei olisi koskaan kaatunut, mutta mistään asiasta ei voitaisi päättää yhdessä. Kokoomus on tässäkin ehdottomampi. Oikeiston mielestä ydinvoimaloiden lisärakentaminen on kirjattava ohjelmaan. Tämä kuulostaa ota tai jätä -uhkavaatimukselta vihreiden suuntaan. Tarja Cronberg jaksaa kuitenkin vakuuttaa pokkana, että neuvotteluissa "mitään ylipääsemätöntä ei ole tullut esiin". Tämä vahvistaa huhut, että vihreiden sisällä voittamassa on äänet, jotka vaativat, että "puolueen on astuttava jälkivihreyteen".

Olemme jo Naton sisäpihassa

Ulkopolitiikasta sovittiin jo perjantaina (13.4.). Yksimielisesti päätettiin, että peruslinja ei muutu paitsi että nyt se on selkeämpi Nato-kirjauksen suhteen. Ilkka Kanerva luonnehtii selkeyttä sanalla "freesi muotoilu", mikä ei ihan muodollinen asia ole. Nimittäin se tarkoittaa sitä, että tämän jälkeen Suomi saa osallistua Naton sotiin ei vain "rauhanturvaajana" kuten tähän asti, vaan hyökkääjänä, osallistumalla kansainväliseen kriisinhallintaan, kuten invaasiot nimitetään. Sanonnat freesimuotoilusta ei aavistanut sitä, että seuraavana päivänä Aamulehti paljastaisi, että selkeä Nato-kirjaus tai ei, tämä ei estänyt "pasifisti" ulkoministeriä sopimasta Ruotsin kanssa Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkoihin. Eikä voinut aavistaa siksi, että Tuomioja oli salannut asian koko vaalikampanjan ajan. Sopimus oli tehty jo tammikuussa ja pitää sisällään yhteisiä harjoituksia, osallistumisen Naton päivystysvuoroihin ja lopulta operaatiot. Suomen taluttamista Natoon Tuomioja valmisteli hyvin pienessä piirissä. Natottaminen hoituu parhaiten Naton "vastustajan" toimesta. Nyt Suomi on tietämättään kiinni Naton kyljessä "yhtä selkeästi" kuin Ruotsikin. Tässä mielessä oikeistohallitus jatkaa johdonmukaisesti demareiden aloittamaa linjaa. Myös puolustusmäärärahoja ollaan ilmeisesti lisäämässä.

Demarioppositio...

Alkavan hallituskauden ennustetaan olevan samanlainen kuin edellinen yhden asian osalta. Eduskunnassa oppositio tulee loistamaan "olematta olollaan". Opposition rooliin muutenkin tottumattomien demareitten on vaikea syyttää hallitusta siitä, että se tekee samaa kuin he itse aikaisemmin. Tällainen oppositiopolitiikka on yhtä vaikea kuin demarien vaalikampanja, joka yritti vakuuttaa, että tulevaisuudessa korjataan sitä mitä ei viitsitty korjata hallituksessa ollessa.

Todennäköinen ennustus on myös se, että sen sijaan että oppositio vahvistaisi puolueen vasempaa siipeä, tämä lamaantuu täysin ja oikeisto muuttaa puolueen nykyaikaisemmaksi, blairisemmaksi. Oikeistosiiven linja sisältää kaksi pilaria. Ensimmäinen tukee hallituksen Natottamisen projektia ja toinen ajaa tietoisesti demarien vieraantumista ammattiyhdistysliikkeestä. Demaripuolue on mädäntynyt niin täysin, että pitempikään oppositiokausi ei voi siirtää sitä vasempaan.

...ja sen vasen kainalosauva

Samat sanat pätevät myös Vasemmistoliiton suhteen. Jos demarien siirtyminen oikealle ei voi tuoda voimia vasemmistoliitolle, tämä tarkoittaa sitä, että tämä kiitää oikealle paljon nopeammalla tahdilla kuin demarit. Kun poliittinen linja on ollut se, että näyttää kiltit kasvot, jotta kelpuutettaisiin hallitukseen, se on pikemminkin vastuun ottamista toisten tekemisistä kuin pesäeron tekemistä siitä. Vasemmistoliitto ei oppinut vaalitappiostaan perusaakkosiakaan. Puolue etsii syitä seitsemännelle peräkkäiselle vaalitappiolleen siitä, että imago oli väärä.

Tässä asiassa Vasemmistoliitto ei poikkea demareista. Ohjelmassa ei ole mitään vikaa, tavoitteissa ei myöskään. Se, että ollessaan oppositiossa ei tehty muuta kuin pyrkinyt hovikelpoiseksi, tai se, että ei osallistuttu ulkoparlamentaariseen toimintaan ei ole epäkohtia. Ainoa ongelma on "profiilin kirkastaminen" eli se, miltä se näyttää eikä sitä, mitä se on. Arhimäki voitaisiin nostaa keulahahmoksi tämän kasvojen kohotusleikkauksen seurauksena. Nuori puheenjohtaja ei tarkoita välttämättä puolueenkin nuorentumista. Arhimäen vision mukaan nyt "pitäisi tehdä duunia kadulla". Mieleen tulisi barrikadit jollei Paavo tarkentaisi saman tien. Pitäisi olla vuoropuhelussa kansalaisjärjestöjen kanssa, koska niiden kautta voisi saada kulttuuriväen mukaan. Kulttuuriväki voisi omalla vuorollaan tuoda "uusia ideoita puolueelle".

Joka tapauksessa motiivi on edelleen sama vanha reformismin tavoittama asia. Uusiin kasvoihin on satsattava siksi, että uusiin kohderyhmiin pitäisi panostaa. Kaiken takana on äänien lisääminen hinnalla millä hyvänsä. Tässä mielessä Vasemmistoliitto pyrkii oppositiosta käsin saman tyyppiseen uudistumiseen kuin vihreät hallituksesta.

Vasemmistoliiton on "astuttava jälkipunavihreyteen". Postmodernia sontaa tämäkin. Työväestön pitää astua aikaan, jossa sen ääni kuuluu. Vallankumouksellinen pooli on rakennettava välittömästi tässä ja nyt. Aikaa hukattavaksi ei enää ole.

__Dimitris Mizaras