UNIVERSAALIDARWINISMI - MARXISMIN FILOSOFISTEN PERUSTEIDEN PORVARILLINEN TODISTUS

MEMETIIKKA - DIALEKTISEN HISTORIALLISEN MATERIALISMIN TIETOTEORIANA

Lenin hahmotteli vuosina 1914-1915 materialistista dialektiikkaa ja sen historiaa käsittelevää teosta Hegelin idealistisen dialektiikan johdonmukaiseksi kehittämiseksi ja dialektisen metodin puhdistamiseksi esityksen idealistisista epäjohdonmukaisuuksista. Tämän keskeneräiseksi jääneen teoksen ajatustyön muistiinpanot tunnetaan Filosofian vihkoina. (V. I. Lenin - Kootut teokset, osa 38.) Tuolloisen ideologisen taistelun yleistilanteen Lenin oli jo vuosina 1908-09 polemisoinut mm. keskeisessä filosofisessa teoksessaan Materialismi ja empiriokritisismi, (Kootut teokset, osa 14).

"Filosofian vihkojen keskeisenä ideana on dialektiikan, logiikan ja tietoteorian yhtenevyys. Tämä on se olennaisesti uusi, mitä Lenin toi marxismin filosofiaan. Tämän idean ansiosta dialektiikka koetaan filosofisena tieteenä eikä esimerkkien summana. Marx ja Engels itse asiassa käsittivätkin dialektiikan juuri siten. Mutta Lenin kehitteli ja teoreettisesti perusteli tämän käsityksen." Lainaus on peräisin Agyn Kasymzanovin teoksesta - Johdatus Leninin filosofian vihkoihin, s.116 (Edistys, Moskova 1977).

Vuosikymmenten aikana ideologisen taistelun riehuessa marxilaisten ja porvarillisten valtioiden välillä, kehittyi lännessä omat filosofiset aatevirtauksensa, joiden yhtenä tarkoituksena oli juuri marxilaisuuden filosofisten (materialististen) perusteiden murskaaminen. Luokkataistelu ei missään vaiheessa sallinut kulloisenkin filosofisen teorian johdonmukaista soveltamista - mitään niistä ei pystytty soveltamaan aukottomasti - vähiten yhteiskuntatieteisiin. Marxilaiselle syy lienee ilmeinen. Kuitenkin tieteellistekninen kehitys vaati jatkuvasti paikkailemaan ilmenneitä sisäisiä ristiriitoja, jotka positivistit ratkaisivat erottamalla toisistaan jyrkästi 'kovat' luonnontieteet, 'pehmeistä' ihmistieteistä ikään kuin erottamattomina ja toisistaan ainaiseksi, tieteellisten perusteiden ja tutkimusmetodien osalta. Biotieteiden ja sovellettujen tieteenalojen kehitys, sekä erityisesti viimevuosina huimasti kehittyneet kognitiotieteet ovat jyrkästi kaventaneet tätä kuilua ja päässeet monessa suhteessa ratkaisevaan synteesiin. Formaalissa logiikassa on myös yritetty päästä eteenpäin pyrkimällä 'dialektisoimaan' logiikkaa sisäisiä ristiriitoja paremmin sietäväksi, mm. Jaakko Hintikka, Filosofian köyhyys ja rikkaus - Nykyfilosofian kartoitusta, Art House, Pieksämäki 2001.

Meemin käsitteen toi keskusteluun alun perin Richard Dawkins kirjansa Geenin itsekkyys (The Selfish Gene, Oxford, Oxford University Press 1976). Sittemmin memeettinen 'vallankumous' on riehunut jatkuvasti yltyen. Asian voi todeta vaikkapa internetin hakukoneella laittamalla hakusanaksi MEME. Meemi kopioitujana ja kulttuurievoluution 'geeninä' ja peruskäsitteenä todisti välittömästi oman kopioitumiskykynsä. Universaalidarwinistisen synteesin eräs pääarkkitehti on amerikkalainen filosofi Daniel C. Dennett. Kirjoissaan Tietoisuuden selitys, Art House, Jyväskylä 1999 (Alku teos: Consciousness Explained, 1991) ja loistavassa suurteoksessaan Darwin's Dangerous Idea - Evolution and The Meaning of Life, Simon & Chuster Paperbacks, New York 1995 hän on kehitellyt tietoisuuden filosofisia ongelmia, 'monidemonimallia', 'mindbrain' ajatusta jne. Kaikki tämä tiukan tieteelliseltä (jopa antikreationistiselta) materialistiselta kannalta.

Susan Blackmore teoksessaan Meemit - Kulttuurigeenit, Art house, Jyväskylä 2000 tarkastelee itse memetiikkaa peruskäsitteiden tasolla, esimerkkien valossa. Teosten lähdeluettelot avaavat polut aikaisempiin vaiheisiin teorian memeettisessä kehitysprosessissa.

Memetiikan kannalta tarkasteluna esimerkiksi ideologinen taistelu voidaan nähdä massiivisten meemipleksikompleksien välisenä taisteluna ihmisten tajunnasta ja marxilaisen yhteiskunta- analyysin perusteella on helppo ymmärtää miksi esimerkiksi joukkotiedotusvälineitä käytetään häikäilemättömästi hallitsevan luokan etupyrkimysten pönkittäjänä. Esimerkiksi ajatus "kapitalismin ikuisuudesta" palvelee juuri tätä tarkoitusta. Miksi yhteiskunnan luokkakoostumus polarisoituu kollektiivisen yhteiskunnallisen tajunnan muuttuessa kriisiaikoina, tai miksi Yhdysvallat käy "Terrorismin vastaista sotaa" Demokratian nimissä. Miksi seksillä voidaan myydä tuotteita ja uusintaa tavarataloutta siinä samalla. Mikä on mainosten voima.Etc. Ad infinitum.

Varsinainen aarreaitta avautuu kun todetaan se, ettei millään filosofisen idealismin aatteellisella arsenaalilla pysty johdonmukaisesti hyökkäämään memetiikan tai yleisemmällä tasolla, universaalidarvinistisen paradigman kimppuun, vaikka näitä aatteita so. meemejä voidaankin tietoisesti levittää memetiikan teorian tarjoamien näkökulmien avulla. Kaikkein surkuhupaisinta tilanteessa porvarillisen filosofian Marxin ja Engelsin jälkeisessä historiassa on se että nimenomaan ideologioiden taistelu on pakottanut porvarillista filosofiaa kehittelemään toinen toistaan erikoisempia ja mutkikkaampia ajatusrakennelmia, jotka kuitenkin aina ovat itse sortuneet omiin sisäisiin, dialektisiin ristiriitoihinsa. Tämä on ollut marxilaiselle analyysille selvää alusta alkaen.

Toisin sanoen itse luokkataisteluprosessi on pakottanut filosofisen ristiriidan esille idealistisista rakennelmista ja tämä jo sinänsä todistaa dialektisen materialismin tieteellisyyden, mutta sitä vahvistaa se tosiasia että porvarillinen tiede on siinä sivussa onnistunut synnyttämään sen synteesin jonka suuret perustanlaskijat hahmottelivat ja jota V.I. Lenin pyrki kehittämään ja yleistämään.

Tämä synteesi on universaalidarwinismi ja se on sekä dialektisen materialismin tietoteoreettinen pohja että marxilaisen analyysin seuraavan vaiheen ohjenuora; kaunis osoitus teorian voimasta ja sisäisestä ristiriidattomuudesta premissiensä kanssa.

Oireellista on ettei sitä voida julkisesti soveltaa ideologisen taistelun pauhatessa kapitalistisissa 'demokratioissa' maailmanmitassa. Sitä ei voida sanoa ääneen että tässä on juuri se yhteiskuntatieteiden, kulttuurin ja ajatuksen loputonta virtaa seuraava suuri tieteellisen teorian vaihe, joka johdonmukaista ja parasta marxilaista ajattelua seuraten voidaan valjastaa kansainvälisen luokkataistelun teoreettiseksi aseeksi ja joka pakottaa porvarillista filosofiaa nyhräämään taas lisää 'teoriansa' parissa. Parhaiten todellisuutta vastaava teoria on hyvä kopioituja.

Tämän kirjoittaja olettaa että näitä ajatuksia on ajatellut jo yksi jos toinenkin ihminen, mutta allekirjoittanutta itseoppineena ja lukeneena marxilaisena ei kovin paljon ihmetytä miksei korviini ole kantautunut tämänkaltaisia ajatuksia esimerkiksi yliopistomaailmasta. Näissä ajatuksissa kun ei taida päteä Publish or Perish - sääntö.

Porvarillinen mediakontrolli varmaan pitää siitä huolen. Paras tapa osoittaa synteesi ja analyysi mahdottomaksi on tehdä se tai todeta ettei sitä voi premissejä muuttamatta tehdä ja testata samalla kuinka se toimii käytännössä. Suuret perustanlaskijat olivat oikeammassa kuin arvasivatkaan, miten sitkeä se 'haamu' oikein on.

KAIKKIEN MAIDEN TYÖLÄISET, LIITTYKÄÄ YHTEEN !

Kotkassa, 29.4.2007

Mikko Niemi