MITÄ ON TEHTÄVÄ?

SUOMESSA voimme odottaa lähivuosina kiireellä ja sotkuisena toteutettavaa projektia porvariston taholta, mitä tulee 'hyvinvointiyhteiskunnan' rakenteiden purkamiseksi. Tämä lienee selvää. On odotettavissa että menneisyyttä ryhdytään voimaperäisesti tonkimaan antikommunistisella kampanjalla kaikkine hyvin mediatilaa saavine 'totuuskomissioineen' ja 'asiantuntijaraateineen'. Niin sanotut Tiitisen listat ym. vastaavat kaivetaan komeroista luokkataistelun tarpeisiin, todistamaan massiivinen propaganda, joka todennäköisesti kasvaa sitä mukaan kuin kansalaisten keskuudessa leviää jatkuvasti kasvava tyytymättömyys noudatettavaa politiikkaa kohtaan.

MITÄ kommunistien tulee tehdä tällaisessa tilanteessa? Jatkaa keskinäistä riitelyä, siitä kuka on 'oikeaoppisin' ja tiukimmin suurten perustanlaskijoiden linjaa seuraava ja 'parhaita' perinteitä kunnioittava? Näinkö? Onko tuo nyt reformistista? Vai ollaanko edelleen vallankumouksen kirkasotsaisia ja suoraselkäisiä perillisiä? Eletäänkö vuodessa 1848, 1867, 1917, 1936, 1966, 1977, 1984, 1989 vai missä? Vai kenties ensimmäistä 5-vuotissuunnitelmaa tulevaisuudessa vuonna X? Seurataan sitten minkä tahansa suuren 'aatteenmiehen' ajatusperimää tahansa, täytyy sitä kyetä tekemään myös vuonna 2007.

SUURPÄÄOMAN ja eliitin vuorineuvosten masinoima koneisto ei tee eroa eri suuntauksia edustavien kommunistien välille. Näin ei tee myöskään suuri kansalaisten enemmistö joka omaksuu syötettävän propagandan todennäköisesti melko kritiikittömästi. Ei siis tule olemaan 'hyviä kommunisteja' yhteiskunnallisessa tajunnassa. Media pitää osaltaan siitä huolen.

ON TOTTA vie ryhdyttävä vakaviin toimiin, jotta suhteellisen harvalukuisten kommunistien yhteinen rintama syntyisi ja lujittuisi kyeten yhteistuumiin pistämään vastaan, niin ettei rintama repeäisi johonkin päiväntilanteen kannalta epärelevanttiin yksittäisseikkaan. Jos olisin sotapäällikkö tilanteessa jossa kaikilla rintamilla vihollisella on sekä henkinen että materiaalinen yliote ja hyökkäys päällä, ensimmäisenä menisin tarkastamaan selustan ja huollon, sillä siitä riippuu pitkälti se muuttuuko huono yleistilanne hallitusta perääntymisestä kaoottiseksi paoksi, jonka jälkeen on yleisesti taipumus etsiä syntipukkeja, ellei joukkoja tuhota takaa-ajossa kokonaan. Tämän jälkeen ryhtyisin muodostamaan puolustusketjua ja reserviä perääntyvien joukkojen taakse, jotta mahdollinen pako joltakin lohkolta ei aiheuta tilannetta jossa rintamaan syntyisi aukko. Vasta tämän jälkeen menisin etulinjaan, jossa tarkastaisin jokaisen lohkon erikseen. Keräisin parhaat ainekset sotaneuvotteluun tai kriisipalaveriin, jossa mietittäisiin yhdessä tulevia toimia ja analysoitaisiin tilannetta. Tämän jälkeen palaisin etulinjaan. Sijoittuisin itse kriittisimpään kohtaan rintamaa.

EN OLE sotapäällikkö, enkä omaa mitään strategisia erityislahjoja, mutta pitää olla perin kummallisia marxilaisia käsityksiä, jos ei havaita ilmeisiä vaatimuksia joita tilanne tällä hetkellä asettaa. Käynnissä on sota - luokkasota - jossa ideologisen taistelun häviäminen merkitsee koko sodan häviämistä tai ainakin ratkaisun siirtymistä taas kerran hamaan tulevaisuuteen. Tähän ei meillä ole sen enempää varaa kuin ihmiskunnalla yleensäkään. Meidän ensisijainen rintamavelvoitteemme on Suomessa. Me puolustamme täällä työväenluokan asiaa ja oikeuksia. Sisälinjamme ovat vain armottomassa sotkussa; keskenään riitelevien alipäälliköiden ja vajaalukuisten demoralisoituneiden joukkueiden kaoottinen sekamelska, jonka lävitse eivät pääse kunnolla edes halukkuutta osoittavat verekset rintamalle pyrkijät, kun eivät kykene näkemään mitään järkeä joukkojen organisaatioissa. Tilanne strategisella tasollakaan maailmanmitassa ei ole sen parempi.

MUTTA tilanne ei koskaan ole sodassa niin huono ettei jotain voisi tehdä. Mitkä ovat reaaliset mahdollisuudet avata tasapuolisesti palstatilaa laitavasemmiston puoluelehdistössä, keskinäisen ja välttämättömän vuoropuhelun aikaansaamiseksi? Voisiko edes ajatella 'laitapuolen' yhteisiä koordinointikokoontumisia? Onko demoralisoituminen edennyt niin pitkälle että mustasukkaisesti puolustetaan omaa poteroa, eikä tajuta että sama tilanne vallitsee muissakin poteroissa? Millaiset kontaktit todelliseen elämään ja kenttään olisivat jos niitä järjestettäisiin yhteistuumin? Olisivatko ne huonommat? Saataisiinko ehkä yhteistuumin kasattua enemmän informaatiota kentältä ja yhteiskunnastamme, maailmanmenosta puhumattakaan? Voisiko tällä olla mitään vaikutusta taktiikan hiomiseen tehokkaammaksi? Auttaisiko se näkemään myös oman roolin paremmin osana kokonaisuutta? Miltä kohonnut taistelukyky näyttäisi 'rintamaan' pyrkivien uusien toverien silmissä? Vähentäisikö se heidän kiinnostustaan? Vai onko tämä kenties vain vähäpätöinen sivuseikka?

VOIMME olla aivan varmoja siitä että kapitalismi käyttää kaikki mahdollisuutensa pitkittääkseen jo nyt liian kauan kestänyttä kuolinkamppailuaan riutuvana menneisyyden jäänteenä, joka on melko lailla kaikissa suhteissa ristiriidassa niin ihmisen kuin ihmislajin elinedellytystenkin kanssa. Kun kapitalisti sanoo: "Sosialismi on utopiaa, ei se voi toimia", hän ei yleensä tule ajatelleeksi että hänen edustamansa järjestelmän mahdottomuuden tajuaa ainakin vaistonvaraisesti nykyisin jo suuri osa kansalaisista. Utopiaa on usko kapitalismin ikuisuuteen.

VERRATTOMASTI pienempi "utopia" on järjestää omat joukot uudelleen, jo pelkästään siksi että se on ensisijaisesti kiinni meistä itsestämme. Yrittää ainakin kannattaa. En ole väittänyt että se olisi helppoa, mutta siihen on ryhdyttävä.

YHTEINEN "luokka" käsitteen puolustaminen voisi olla hyvä alku vuoropuhelulle, jotta vaikkapa oman luokkatietoisuutensa puutteen kanssa painiva ns. prekariaattikin tajuaisi olevansa osa työväenluokkaa, eikä porvaristoa, kuten vaalituloksen perusteella voisi olettaa. Ja jos kunkin yksilön oma kunnia ei näitä vaadikaan, niin työväenluokan kunnia kyllä vaatii!

KUN minut sitten noudetaan, tiedän ainakin sen etten ole ihan kaikessa epäonnistunut. Puheet kunniasta ovat siinä vaiheessa sanahelinää.

Kotka 19.4.2007

__Mikko Niemi_

PS. Tiedonantajan:n toimitukselle: Jos tämä kirjoitus ei ylitä "uutiskynnystä" haluan tietää syyn siihen. Jos tämä on "kerettiläisyyden" osoitus, haluan tietää myös siitä.

Huom 1! Tämän kirjoitus on lähetetty Tiedonantajalle, joka julkaisi sen 4.5. hieman lyhennettynä

Huom 2! MTL ja Työväen Mielipide-lehti julkaisevat yhteisrintama-taktiikkaan liittyviä puheenvuoroja. Aikaisempia artikkeleita on:

Yhteisrintaman tarpeellisuudesta Suomessa. Avoin kirje vasemmistolle

LUOKKAKANTAISTEN YHTENÄISYYDESTÄ 12.1.2007

YHTEISRINTAMAN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS