UUSIA UHKIA MAAILMAN TALOUDELLE

Kymmenen vuotta kapitalismin vuoden 1997 romahduksesta

On tullut kymmenen vuotta täyteen siitä kun kapitalismin kolmas periodi, finanssipääoman globalisaatio alkoi oireilla. Kriisi puhkesi alussa Kauko-idässä vuosina 1997-98 ja pian se oli levinnyt ympäri maailmaa.

Valuuttamarkkinat olivat silloin romahtaneet, mikä sai paitsi Aasian tiikerit, myös Brasilian, Venäjän ja pian Argentiinankin syvään lamaan. Kymmenen vuotta myöhemmin näemme kaikkialla korkeita kehityslukuja. Näiden maiden markkinat vetävät magneetin tavoin uskomattomia määriä pääomaa. Onko kapitalismi päässyt tämän vaiheen kriisistään?

Todellisuudessa kapitalismin nykyinen kuva perustuu yhteen historiansa ennennäkemättömimpiin työnriistoon, jossa on kirjattu ennätystason työttömyys erityisesti tämän 10-vuotisen jakson alussa. Silti, tämä työnriisto ei yksistään riittäisi auttamaan kapitalismia elpymään, jollei se yhtä aikaa esiintyisi tietynlaisen finanssivääristymän kanssa. Kaukoidän maat harjoittivat finanssipolitiikkaa, jossa niiden valuutta oli sidottu dollariin. Normaaliolosuhteiden vallitessa näiden maiden (Kiina mukaan lukien) valuutat pitäisi revalvoida suurten esim. kauppataseen ylijäämien vuoksi. Nämä kansantaloudet pystyivät estämään rahayksikköjensä revalvaatioita myymällä suuria määriä siitä valuuttamarkkinoille. Kauppaa käytiin dollareilla. Toinen tapa estää revalvaatiopaineita on ollut se, että valuutat sijoitettiin USA:n valtion obligaatioihin tai yhdysvaltalaisosakkeisiin. Tämä selittää sen, miksi pörssit Yhdysvalloissa olivat olleet nousussa, vaikka talous on ollut muuten hidastumisen suunnassa.

Tällä tavoin tiikerimaissa kertyi melkoinen määrä valuuttavarantoja, jotka vuonna 2006 olivat 450 miljardin dollarin luokkaa. Tänä vuonna niiden kasaantuminen jatkuu yhtä nopealla tahdilla. Yhteensä arvioidaan, että koko Aasiassa tämä tendenssi on kasaannut 2.5 biljoonaan dollariin, summa, joka jatkuvasti kasvaa. Nämä pääomat eivät voi odottaa ikään kuin varastossa, vaan ne etsivät tietä ulos suuntaan mihin tahansa.

Näin ollen finanssivarat ruokkivat kaikenlaatuisia kuplainvestointeja pörsseissä. Niitä investoidaan johdannaisiin, kiinteistöihin, obligaatioihin, futuureihin ja kaikkiin niihin tekijöihin, jotka mahdollistavat niiden laajentumisen. Tässä kuplan pullistumisessa on kysymys yhdensuuntaisesta prosessista, menomatkasta ilman paluuta. Pääoman itsensä laajentumisella tarkoitetaan tässä vaiheessa kaikenlaisen finanssikuplan äärimäisilleen paisumista.

Tämä on kuitenkin vain yksi puoli siitä, mitä kutsuttiin aasialaiseksi Bretton Woodsiksi. Sitomalla valuuttansa dollarin kohtaloon - ja perustuen autoritaarisiin järjestelmiin - nämä kansantaloudet muuttivat koko alueensa amerikkalaisesta kapitalismista riippuvaiseksi. Tämän seurauksena voi olla se, että tuleva lama Yhdysvalloissa voi vaikuttaa Aasian kansantalouksiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että taantuma Yhdysvalloissa uhkaa tällä hetkellä katastrofilla Kiinaa ja muita jättiläismääriä fiktiivistä pääomaa keränneitä tiikeritalouksia.

Toisaalta, jos nämä kansantaloudet romahtavat USA:n kriisin vuoksi, oman kriisin edelleen leviäminen tulee koskemaan kansantalouksia koko planeetan mittakaavassa. Nimittäin ko. taloudet ovat maailman finanssikaupan suurin rahoittaja. Tämä vaarallinen vuororiippuvuus on toiminut niinkin, että pääoman liikatuotanto finanssimarkkinoissa on vienyt pääomia jokaiseen isoon tai pienen planeettamme kolkkaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että jokainen kriisi millä tahansa markkinoilla voi koska tahansa palata takaisin Aasiaan huolimatta siitä, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu.

__Jannis Angelis

Kirjoittaja on Nea Prooptiki-lehden taloustoimittaja

suomentanut Dimitris Mizaras