Saksa: Maailman mahtavimmat G8-maat saarrettuina

G8-maiden vastaiset protestit olivat ilmeisesti viime päivien merkittävin tapahtuma. Maailman mahtavimpien maiden porvariston edustajat kokoontuivat kapitalismin kannalta huonojen olosuhteiden merkeissä. Keskustelut käytiin jyrkkien G8-maiden sisäisten ristiriitojen vallitessa. Kokouksen jälkeen, pois lähtiessä G8-maille jäi käteen vain aikaisempaa huonommat kuviot.

Kriisin aikana kapitalistit eivät pysty ajattelemaan yhteistä etua. On mahdotonta sopia niin "hienoista" asioista ja arvoista kuin ilmaston muutoksesta tai tuesta Afrikan maille. Lupauksella 60:stä miljardista - joista vielä puolet maksaisi USA - on mahdollisuuksia toteutua saman verran kuin vastaavalla edelliselläkin, eli ei ollenkaan. Lontoon G8-kokous oli päättänyt kehitysavun kaksinkertaistamisesta, mutta todellisuudessa se vain laski.

Lupauksen vähentää CO2 -päästöjä voi nielaista saman tien sillä, se luvattiin toteuttaa vuoteen 2050 mennessä. Yksikään näistä lupaajista ei ole silloin elossa, jospa edes koko planeettamme olisi kestänyt. Sen lisäksi siinä ei luvattu tarkkoja lukuja. Maapallo ei voi odottaa, milloin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen sopisi kapitalismille. Asia pitää nähdä pikemminkin niin, ettei kapitalismi sovi tämänkuntoiselle luonnolle. Merkel vakuutti ennen kokouksen alkua: "Ilman lukuja en lähde Heiligendammista". Hän joutui kuitenkin lähtemään tuloksetta ja oli vielä tekeytynyt tyytyväiseksi.

Putinin ehdotus tutkavalvonta-aseman yhteisestä käytöstä oli tarkoitettu ilmapiirin liennytykseksi. Jokainen näkee sen, että tutkat Tsekkiin ja ohjukset Puolaan rakennetaan Venäjää varten. Bushin vakuutukset siitä, ettei pitäisi hyperventiloida, koska Venäjä ei ole uhka, palvelee samaa tarkoitusta. G8-maiden tapaamiset on käytävä läpi hymy huulilla. Kättä pitää paiskata "lämpimästi", ja agendassa on mentävä eteenpäin seuraavaan aiheeseen. Ei tästä ollut vakavissaan kumpikaan. Ei Putin ehdottaessa eikä Bush luvattaessa miettiä asiaa. Vastakkainasettelu johtuu kapitalismin kriisistä ja terrorismin vastaisen sodan umpikujasta. Tämän tietävät molemmat. Kaikki tietävät sen, että tutka Tsekissä ja ohjukset Puolassa on osaa terrorismin vastaisen sodan viitekehyksen loppua ja kokeilua seuraavaa strategiaa silmällä pitäen. Totta kai ne on tarkoitettu Venäjää varten.

Tutka-ehdotuksessa Putin varasti show'n vetämällä hyvän kortin hihasta. Sen jälkeen hän pystyi vastustamaan julkilausumia Kosovon itsenäistämisestä. Asiasta ei lopulta tehty mitään päätöksiä. Putinille asia on arka Tsetseniaan vuoksi. Imperialismille se on taas periaatekysymys. Kosovo on luvattu albaaneille, ja se on saatava irti vaikka sodalla. Noloksi tilanne muuttuisi mikäli Kosovon kokonainen tai osittainen irrottaminen alkaisi sopia Serbialle. Viimeinen on tehnyt nopeita harppauksia lännen syliin viime päivinä. Perjantaina Bush sairasti yhtäkkiä, eikä voinut (tai halunnut) esiintyä julkisesti. Hän tapasi vain Sarkozyn kahden kesken. Amerikkalaiset kieltävät, että heille sopisi puolen vuoden lykkäys Kosovo-asialle. Syy siihen on, että Bush on menossa käymään Albaniassa G8-kokouksen jälkeen.

Yksi tärkeimpiä asioita, josta ei voitu tehdä päätöksiä oli se niin sanottu "head funds". On tiedossamme keinoja, millä kriisistään huolimatta kapitalismi on saanut tilastot näyttämään kasvun lukuja 2000-luvulla. Yksi keino on työvoiman ennennäkemätön riisto. LO:n mukaan maailman työvoimasta enemmän kuin joka viides työläisistä tekee töitä yli 48 tuntia viikossa. Toinen keino on finanssikeinottelu, kolmas keino on "luova kirjanpito", neljäs on fiktiivisen pääoman ja kuplien paisuminen äärirajoilleen jne. Sellainen imaginaarinen pääoma on head funds. Ne eivät alistu minkään tahon kontrolliin, niillä ostetaan yritysten lohkoja ja tehdään valtauksia. "Head funds-arvot" aiheuttavat konkursseja yrityksille. Siis samalla kun ne lisäävät liikevaihtoa ja auttavat kapitalismia näyttämään kasvun lukuja, yhtä aikaa ne kaivavat sen hautaa. Pankit antavat mielivaltaisesti lainoja niiden haluamille tahoille tällaisten mielikuvitusrajojen ostamiseksi. Tällä hetkellä maailmalla head funds-papereita on liikkeellä 1,6-1,8 biljoonan dollarin edestä (vajaat 2 000 miljardia $).

G8-kokouksen yksi tavoitteista oli asettaa jonkun sortin kontrolli head fundsille. Vaikka tämä olisi luontevampi alue kapitalistien väliselle keskustelulle (kuin esim. ilmaston muutos), silti ei asiasta voitu tehdä pienintäkään päätöstä.

Taustat

Tausta, jonka raamien sisällä G8-maiden kokous jouduttiin pitämään oli kapitalismille kaikkea muuta kuin edullinen asialistan mukaisen sopimuksen syntymiselle. Kapitalismille olisi pikemminkin ollut edullisempaa olla pitämättä koko kokousta. Siksi "mahtavien" lehdistö puhuu niin paljon siitä, ettei ensi kerralla ehkä kannattaisi kokousta laittaa kalenteriin ollenkaan. Mikä oli siis se tausta, jota vasten G8-kokous on pidetty?

Kyseessä on imperialismin terrorismin vastaisen sodan ideologisen perustelun umpikuja. Tämä aiheuttaa kahdenlaisia tendenssejä. Ensinnäkin on totta, että kun valoa tunnelin päässä ei näy, silloin täytyy kokeilla seuraavaan hyökkäykseen johtavia keinoja. Toiseksi perspektiivien puute imperialismin kannalta on perusta vastakkainasettelun kiihtymiselle. Tämä synnyttää levottomuutta, mikä kärjistää vastakkainasettelun kuvioita entisestään. Vastakkainasettelu ja ristiriitojen kärjistäminen ei johda välttämättä tilanteisiin, jossa kapitalismin tilanne helpottuisi, vaan päinvastoin useimmiten johtaa entistä pimeämpään umpikujaan.

Värilliset "vallankumoukset" veivät Georgian länteen ja Naton Venäjän rajoille, mutta samanlaista kehitystä ei nähty jatkossa esim. Ukrainassa. Luokkataistelun kiihtyminen tässä maassa on kapitalismin restauraation toteutumisen mahdottomuuden merkki. Maa joutui sisällissodan partaalle, jossa molemmat osapuolet yrittävät saada poliisivoimat oman komentonsa alle. Jushtsenkon tappio Ukrainassa on tappiota imperialismille, joka luuli, että Georgian malli siirtyisi vaivatta eteenpäin maasta toiseen.

Viime kesän tapahtumien jälkeen Libanonissa ja Hizbollahin lähdettyä pois hallituksesta, "senior Siniora" on ollut melko voimaton. Hän on vallassa ikään kuin vain imperialismin ja rikkaan arabialaisen porvariston armolla ja tuella. Fuad Siniora yrittää jollain tavalla perustaa uudelleen omaa valtaansa hyökkäämällä pakolaisia vastaan. Harva osaa kuvitella mitä on elää pakolaisleirillä 1940-luvun lopulta lähtien ja nyt joutua lähtemään pois, ts. joutua pakolaisleiriltä pakolaiseksi. Kun Ariel Sharon hyökkäsi Libanoniin vuonna 1982, silloin palestiinalaiset puolustivat Beirutia urhoollisesti. Myös viime kesänä palestiinalaisten pakolaisleirit avasivat porttinsa kodittomiksi joutuneille Etelä-Libanonin kurjille, joiden talot tuhoutuivat sionismin pommituksissa. Nyt Libanonin armeija hyökkää palestiinalaispakolaisten kimppuun järein asein. Tykistöä, tankkeja, kranaatteja yms. aseita käytetään säälimättä. Silti ensimmäinenkään leiri ei ole vielä kaatunut.

Muita vastakkainasettelusta kieliviä taustaseikkoja on ollut Viron patsasjuttu, Kronstadtin tapaus, Sotshin epäonnistunut kokous, Puolan lihaboikotti tai EU:n yritys kosia Venäjän Gasparovin oppositiota. Venäjän ohjuskoe ja uhkaus suunnata heidän ohjuksensa EU-maiden kohteisiin, mikäli Tsekille tulisi tutka-asema ja Puolaan rakennettaisiin ohjustukikohta on saman vastakkainasetteluun vaikuttavia tekijöitä. Tänä päivänä kuulee jyrkkiä kannanottoja, jotka muistuttavat tunnelmaa maailmansodan aattopäivinä.

Lopulta on mainittava, että G8-kokouksen taustalla on kapitalismin tilanne, jossa Turkki on hyökkäämässä Pohjois-Irakiin. Turkki ei voi hyväksyä itsenäisen Kurdistanin perustamista edes toisessa maassa. Toisaalta itsenäinen Kurdistan on ainoa Bushin tavoite, joka on jotenkuten toteutunut Irakin sodassa. Turkin invaasio Irakiin olisi tuhoisa amerikkalaisten suunnitelmille. Turkki hyökkäsi 50 000 sotilaan voimin ja sen jälkeen vetäytyi. Turkin kenraalit testasivat tällä tavalla amerikkalaisten reaktiot.

Se että ollaan pääsemässä terrorismin vastaisen sodan jälkeiseen aikakauteen ei tarkoita, että tästä sodasta luovutaan. Todellisuudessa se tarkoittaa sitä, että tavoitteet asetetaan uudelleen, uusia tavoitteita määritellään vanhojen lisäksi sekä uusia keinoja yritetään soveltaa tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vastarinta

Parhaimmassa tapauksessa mielenosoittajia oli melkein 100 000. Kansainvälinen edustus osoitti sen, että Seattlen, Prahan, Göteborgin ja Genovan henki ei ole sammunut. Päinvastoin epäilemättä porukassa on nyt ollut enemmän määrätietoisuutta ja militanttia asennetta. Toisin kuin Prahassa tai Göteborgissa, kaikki Rostockiin lähteneet - reformistitkin - tiesivät menevänsä kaikkeen muuhun kuin rauhalliseen mielenilmaustilaisuuteen. Yksi opetus piilee siis mielenosoittajien tavoitteiden laadussa. Saksaan lähdettiin estämään "mahtavia" kokoontumasta tai tekemään niiden olo erittäin epämukavaksi. Siinä onnistuttiin hyvin. Mielenosoittajat ovat oikeassa juhliessaan "voittoa".

Näin eristettyä kokousaluetta ei ole nähty sitten Huippuvuorilla pidetyn kokouksen. Silti "mahtavien" kulkemista estettiin ja poliisi työllistettiin täysin. Greenpeace työllisti laivastoa ja mielenosoittajat estivät kunnolla kokouksen huollon ja osittain sinne pääsynkin. Mielenosoittajat nukkuivat alkeellisissa oloissa, elivät pelkällä leivällä ja vedellä ja asettuivat makaamaan pitkin pituuttaan kaduilla. He kulkivat kilometrikaupalla peltojen halki ja jopa kivittivät poliiseja tarvittaessa. Ennen muuta määrätietoisuus ja massiivisuus olivat ratkaisevia tekijöitä voitolle. Kymmenien tuhansien ihmisten pidättäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi.

"Mahtavat" estivät kriittisten toimittajien pääsyä pressikeskukseen, mutta toisaalta mielenosoittajat estivät tottelevaisia toimittajia kuljettavan junan liikkumista. Lopulta kätyritoimittajat vietiin perille laivoilla. Merellä kapitalisteilla oli ilmiselvästi ylivoima. Mielenosoittajat kyseenalaistivat onnistuneesti punaisia vyöhykkeitä, ts. kiellettyjä alueita. Ainakin laajempi ympyrä oli toistuvasti ylitetty, ja syvään sen sisälle mentiin. Varsinkin torstaina ja sen edeltävänä yön aikana oltiin kunnolla kielletyn alueen sisällä.

Yksi tärkeä saavutus oli se, että vaikka kaikki toiminta oli periaatteessa spontaania, eikä toimintasuunnitelmia tekeviä kokouksia pidetty, silti koordinointi toiminnassa toimi hyvin. Eteenpäin mentiin eri suunnista, toveria ei jätetty eikä periksi annettu. Torstaina yhdessä vaiheessa päivällä suljettiin kaikki kokoukseen johtavat tiet istumaprotesti-ilmaisulla. Istujia ja makaavia oli niin paljon, ettei heitä yksinkertaisesti pystytty siirtämään. G8-maiden johtajat vietiin eteenpäin helikoptereilla, mutta muilla neuvottelijoilla oli ongelmia. Jotkut menivät toimittajien mukana meren kautta, toiset taas jäivät pois heidän kokouksistaan. Ja mitähän he siellä olisivat tehneetkään, koska muutenkaan ei kyetty tekemään päätöksiä mistään.

__9.6.2007

__Dimitris Mizaras

-- No virus found in this incoming message. Checked by AVG Free Edition. Version: 7.5.472 / Virus Database: 269.8.11/837 - Release Date: 6.6.2007 14:03