Marxilainen Työväenliitto
http://www.mtl-fi.org, mtl@mtl-fi.org
12.6.2007, 14.09

 

Uusi hallitus oman mahdottomuutensa vanki

Suomen uusi hallitus on kääntämässä uutta sivua poliittissa kulttuurissa. Seuratessa kansainvälisiä tendenssejä huomaa, että tässäkin maassa avaimet talous-, kotimaa- ja ulkomaapolitiikassa ovat kokonaisuudessaan oikeiston käsissä. Hallitusneuvottelut pidettiin muodollisesti Keskustan johdolla ja pääministeriys pysyi saman puolueen halussa vaalien suurimman puolueen mandaattina. Kokoomus kuitenkin säveltää laulut ja heiluttaa toimenpiteille tahtipuikkoa.

Hallitusohjelmasta sovittiin äärimmäisen salaperäisen verhon takana. Siinä sovittiin vain yleisistä linjoista ja sen pohjalta otettiin apupuolueetkin koristeeksi mukaan. Ohjelmasta oikeistolainen politiikka paista läpi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Ulkopolitiikka

Hallitus aloittaa sivun kääntämistä ulkopolitiikasta. Se on alue, jossa tapahtuu paljon, ja siinä ei tarvitse paljon aloitteita tehdä, riittää jos ottaa vain kantaa Bushin vetämiin linjoihin. Näin ollen maailman tärkeimmäksi asiaksi on noussut ulkoministerin käynti Washingtonissa. Lehdet kirjoittelevat ahkerasti siitä, ettei Suomea ole kutsuttu riittävän monta kertaa Bushin taloon ja antavat ymmärtää, että tämä saattaa johtua Halosen ja Tuomiojan "antiamerikkalaisuudesta", mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Halonen, Tuomioja ja demarit ovat yhtälailla bushilaisia kuin oikeistokin. Demareista löytyy Naton parhaimpia lobbareita. Lipponen joutui maksamaan kalliin hinnan kun paljastui, että oli kuiskannut Bushin korvaan Suomen vankkumattomasta tuesta Irakin sodassa. Tuomioja hoiti Libanonin kysymyksen esimerkillisesti ajaen EU-eliitin ja sionismin intressejä. Vähän ennen eduskuntavaaleja ex-ulkoministeri varmisti sen, että Suomi saisi osallistua Naton hyökkäysoperaatioihin.

Ulkopolitiikassa kokoomus osoittaa hallituskumppaneilleen näyttävästi kaapin paikan. Ei salata, että Nato-töpseli työnnetään seinään tämän hallituksen aikana. Vastakkainasettelu kärjistyy Euroopassa ja Kokoomus vie määrätietoisesti Suomea imperialismin ratkaisujen taakse. Kun Virossa oli kiehumassa patsaskiista, Kanerva vaati EU:lta Venäjän tuomitsemista. Silloin oli ensimmäinen särö havaittavissa hallituksen riveissä. Kun Venäjä lähetti tästä Suomelle nootin, Kanerva salasi sen jopa presidentiltä. Nyt Kanerva lähti Condoleezan kanssa treffeille päätavoitteena raivata tietä presidentin kutsulle. Rice ei tietenkään osannut luvata mitään, mutta otti auliisti vastaan Kanervan lahjoineen, joista ensimmäinen oli se, Suomi parantaa panostaan Afganistanin miehitysvoimissa. Vaikka Kanervalle oli luvattu vain vajaat puoli tuntia aikaa, silti aikataulu venyi yli kymmenellä minuutilla koska piti keskustella laajasti maailman asioista. Bushin hallinto halusi tietää, mitä mieltä on Suomen hallitus amerikkalaisesta vuosidadasta.

Ulkoministeriön Kari Möttölän mukaan Yhdysvalloissa väännetään parasta aikaa kättä siitä, millainen on oltava terrorisminvastaisen sodan jälkeinen aika. USA:n ulkopolitiikka on tienhaarassa. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että tulevana aikakautena asioita (lue sotia) on hoidettava monenkeskisenä yhteistyönä. Siinä Kanervalla ja Suomen uudella oikeistonhallituksella oli kiire ilmoittautua mukaan. Lähitulevaisuudessa Suomen ulkopolitiikkaa tullaan ohjaamaan yhä enemmässä määrin Atlantin toiselta puolelta käsin.

Kotimaapolitiikka

Sitä ohjataan työnantajien päämajoista käsin. Katainen jo uhkasi, että jos kemianliiton palkankorotus toistuu muilla aloilla, niin sitten hallitus rankaisee veronalennuksia lykkäämällä; muuten inflaatio jyrsisi palkankorotukset. Tällä tavoin Katainen jyrsii niitä. Mielenkiintoinen taktiikka, jonka nimi on kiristys.

Sen lisäksi, että ns. tasa-arvotupolupausta ei toteuteta, matalatuloisilta otetaan vielä poiskin. Päivähoidon nollamaksun poisto kielii hyvin siitä, millainen hallituksen sosiaalipolitiikka tulee olemaan. Korotuspaineita on myös terveyspalveluilla. Arvolisäverokevennyksistä suurin osa menee kauppiaiden taskuun ja tuloverotusta ei lasketa jos työläiset neuvottelevat palkankorotuksia. Yhtälö on miinuksella työläisen, työttömän ja nuoren kukkaron kannalta. Työllisyys hoituu työnantajan voittojen maksimoinnin kautta. Työttömien "koulutus" nojaa sekin työnantajien armoon. Työministeriö lopetetaan ja sen tehtävät liitetään uuteen superministeriöön, joka on eräänlainen työnantajain ministeriö. Tämän kiristyksen vankina ei ole vain kansa, vaan myös hallituskumppanit ja demarit, sikäli kun presidentti on sosialidemokraatti. Jos Halonen tai Vanhanen rupeaisivat änkyreiksi, hallitus joutuisi poliittiseen kriisiin. Jos uidaan Kokoomuksen vanavedessä - mikä on todennäköisempää - kitka siirtyy puolueiden sisälle. Enemmän siitä tulee kärsimään Keskusta, joka on hallitusvastuussa.

Ensimmäiset riidat ovat jo nähtävissä. Keskustan Jarmo Korhonen ojensi Vanhasta puolueensa kokouksessa. "Tuen Vanhasta, kunhan hän noudattaa Keskustan linjaa", sanoi puoluesihteeri. Päivähoitoesitys oli hallitusneuvotteluissa esillä, mutta muut kuin Kokoomus luulivat, kuulema, että kyseessä on vain "heitto". Koska kerran neuvottelut olivat ehdottomasti salaisia, siitä kansa ei saisi tämän logiikan mukaan edes tietää. Kokoomuksen vaatimus esityksen toteuttamisesta rikkoi hallitusrintamaa ja siirsi paineet Keskustapuolueen sisälle. Nollamaksun poisto ja Vanhasen toiminta ei sovi Keskustalle", sanoi Korhonen vaatien muutosta.

Korhonen ei ole ainoa joka vetää maton hallituksen jalkojen alta. Maanantaina (11.6.) tähän asti hiljaisena pysynyt Paavo Väyrynenkin vetäisi puukkonsa tupesta. Politiikan konkarin mukaan "Keskustan ministereiden pitää kuunnella puoluetta". Väyrynen väittää, että sitä mukaa kun suunnitelmallisuus on lisääntynyt, keskusteleminen hallituksessa on loppunut. Syyksi ministeri mainitsee "ylileveitä" hallituspohjia. Hänen mukaansa, keskustelemisen tukahduttaminen alkoi Lipposen valtakauden alussa. Erityisen kriittinen Väyrynen oli hallitusohjelmaa kohtaan sillä tavalla, että kehotti muita tulkitsemaan sitä "luovasti". Lopulta Paavo vaati ministeriryhmän ja puoluehallituksen keskustelujen välitöntä aloittamista.

Väyrysen kannanottoa kommentoi tuoreeltaan Jyrki Katainen radiossa. Hän syytteli Väyrystä vanhanaikaiseksi ja pyysi häntä sopeutumaan uuteen poliittiseen kulttuuriin. Kataisen vastaus paljasti jokaiselle, että kenelle Väyrysen "yskä" oli tarkoitettu. Jos hallitus pysyy koossa, Kataisen ja Vanhasen on oltava varovaisia vanhan ketun, Väyrysen suhteen. Ministeri Paavo Väyrynen kertoi huomanneensa, että hallituksessa hän on eritystarkkailun alla, kaikkien osalta.

Porvariyhteistyön harmonia, josta media meille suitsuttaa, on silkka myytti. Hallituksella alkavat vaikeudet heti kautensa alussa ja ne kärjistyvät aikaisintaan silloin kun hallitusohjelman eri osa-alueita jää toteuttamatta. Joka tapauksessa ongelmat huipentuvat viimeistään silloin kun korkean suhdanteen aika loppuu ja se kääntyy vastakohdakseen. Viimeistään silloin ennustetaan lakkojen määrä kasvavan räjähdysmäisesti.

Tämän lisäksi luokkataistelulla on voima, joka ei ole mihinkään kadonnut. Ensimmäisinä vastarintaan noussee nollamaksun lopettamisen uhrit. Sen jälkeen pilkkana pidetyt tasa-arvotupon piiriin kuuluvat. Kun sopiminen tapahtuu nykyään paikallisesti, heikommat alat jäävät jalkoihin. Nekin ovat potentiaalisia vastarintalaisia. Sitten opiskelijat. Helsingin teknillisen korkeakoulun, kauppakorkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun yhteen liittäminen on ensimmäinen yritys yliopistojen yksityistämiseksi. Alussa perustetaan siis yksityiset julkisten yliopistojen rinnalle. "Innovaatio-" tai "huippuyliopistot" ovat opiskelijoille huiputusyliopistoja.

Kysymys ilmaisesta koulutuksesta on muutenkin kokonaan auki. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että EU- ja EMU-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta on perittävä lukuvuosimaksu. Suomalaiset opiskelijat pelkäävät, että tämä tulee yleistymään niin, että pian se koskee kaikkia ja siksi ovat jo aloittaneet kampanjan lukuvuosimaksujen, eli tältä osin hallitusohjelman kaatamiseksi.

Lähitulevaisuudessa luokkataistelun kehittämisellä, vasemmiston yhteisrintaman luomisella ja minimitason ohjelmasta sopimisella on ratkaiseva merkitys. Kysymys ei ole siitä, mitä porvarit ovat luvanneet kansalle tai sopineet keskenään hallitusneuvotteluissa. Kysymys on siitä, mitä he joutuvat tekemään. Ja millaisen vastauksen saavat. Taistelujen tie on yksisuuntainen katu.

__11.06.2007__

Dimitris Mizaras

-- No virus found in this incoming message. Checked by AVG Free Edition. Version: 7.5.472 / Virus Database: 269.8.11/837 - Release Date: 6.6.2007 14:03