Pakistan. Musharrafin päivät luettu

Imperialistinen sota Keski-Aasiassa ja Irakissa perusteltiin ideologisesti tarpeellisuudella kitkeä pois terrorismi, luoda uutta järjestystä ja sitä kautta vakautta alueelle. Kuusi vuotta myöhemmin al-Qaida on vahvempi kuin koskaan ja se on rantautunut pysyvästi Irakissa, Palestiinassa ja Libanonissa, eli maissa, joissa ei ollut aikaisemmin.

Sisällissotia on käynnissä Irakissa, Libanonissa ja Palestiinassa. Imperialismin sodat jatkuvat, Iranin vaikutussäde ulottuu Välimerestä Arabianmereen ja Afganistanin tilanne on siirtynyt Pakistaniin.

Kokonainen vyöhyke Pakistanin ja Afganistanin välillä on viime vuosina ollut ei kenenkään maata, toisin sanoen vain omien asukkaiden maata. Välillä käynnistämällä barbaarisia pommituksia ja välillä sopimalla heimojen kanssa, Islamabadin sotilasdiktatuuri sai tähän mennessä jotenkuten sovitella ristiriidat, ja näin ollen säilyttää asemansa vallan kahvassa. Nyt konflikti on siirtynyt pääkaupunkiin eikä se koske enää vain rajavyöhykettä, talebanipakolaisia tai muita heimoja, vaan koko Pakistanin kansaa. Punaisen moskeijan verinen kukistaminen on saanut Pakistanin kansan nousemaan kapinaan. Suomi evakuoi pois vähäiset suurlähetystönsä työntekijät, merkki siitä, että sisällissota orastaa jollei ole jo alkanut.

Kansanjoukkojen lisäksi Musharrafin asemaa uhkaa myös USA, jonka etuja hän on tähän asti lojaalisti puolustanut. Jollei kapina ehdi kaataa diktaattoria, niin armeija sitten ehtii syrjäyttää hänet. Vallankaappaus on paraikaa suunnitteella armeijan piireissä. Ennen sitä, Bush on vaatinut Musharrafilta kovia otteita luoteisalueilla, jossa hänellä ei ole mitään valtaa ja alueet ovat käytännössä itsenäistyneet.

Balochistan

Tämä on alue, joka sijaitsee Pakistanin lisäksi osittain Iranissa ja Afganistanissakin. Kolonialismin piirtämät rajat ovat jälleen kerran jakaneet tämän alueen kolmen valtion kesken. Keski-Aasian Darfuriksikin kutsuttu Balochistan on pitemmän ajan ollut Musharrafin käskyvallan ulkopuolella.

Vuosi sitten elokuussa puhkesi yhteenottoja sen jälkeen kun paikallinen itsenäisyystaistelija oli murhattu. Balochistan ei ole koskaan alistunut Islamabadin valtaan. Konfliktiin liittyy alueen luonnonresurssien silmitön riisto. Toisin kuin Darfurissa, Balochistanin heimojen hidas ja jatkuva teurastaminen läntisen Pakistanin vuorilla ja autiomailla ei ylittänyt porvarillisen median korkeita uutiskynnyksiä täällä. Tilanne siellä on luokiteltava humanitaariseksi katastrofiksi. Elokuussa 2006 kaksi ja puoli tuhatta ihmistä jätti kotinsa ja lähti pakoon F-16-koneiden ja Cobra-koptereiden pommituksia.

Sindhien alueella ihmiset vihaavat Pervez Musharrafin järjestelmää yhtä paljon kuin balochitkin. Enemmistönä oleva punjabi-kansa taistelee itsenäisyydestä vaatien joko oman valtion tai Sindh-Balochistanin valtiota, joka ulottuisi Iranista Intian rajalle.

Puhdistukset Balochistanissa täyttivät aina kansantuhon tunnusmerkit. Balochien kuusimiljoonainen kansa liitettiin väkipakolla Pakistaniin heti tämän itsenäistyttyään Intiasta vuonna 1947. Nykyinen on balochien historian neljäs kansannousu. Vuosien 1973-77 välillä 80 000 pakistanilaissotilaat kukistivat 55 000 balochien kapinaa. Silloinen amerikkalaisten liittolainen shaahi Pahlavi osallistui kansanmurhaan 30 Cobra-helikopterilla. Nykyään amerikkalaiset yrittävät luoda suhteita balocheihin ja käyttää heitä hyväksi Irania vastaan. Vuonna 1974 Pakistanin armeija teurasti kylmästi 15 000 naisista ja lapsista koostuneen siviilijoukon, joka paimensi lampaitaan Tsamalagin laaksossa. Teurastus tapahtui kostoksi, koska näiden perheiden sissimiehiä ei voitu tavoittaa vuorilta.

Belochistanille riittäisi pelkkä autonomiakin niin kuin 1973 vuoden perustuslaki määrää. Jatkuvat vallankaappaukset ja sotilasdiktatuurit eivät ole antaneet tämän perustuslain pykälän toteutua. Yksi syy siihen on se, että Belochistanissa sijaitsee suurin osa Pakistanin luonnonresursseista. Maakaasua, uraania, kuparia ja mahdollisesti öljyesiintymiä. Pakistanin maakaasusta 36 prosenttia on peräisin Balochistanista, joka on siitä huolimatta maan köyhimpiä alueita.

Waziristan

Alue jaetaan Etelä- ja Pohjois-Wazristaniin ja sijaitsee Afganistanin rajan Luoteeseen, idempänä Balochistanista. 1800-luvulla Waziristan kuului Afganistaniin siihen asti kun britit muodostivat siitä puskurialueen Etelä- Libanonissa toimineen sionismin armeijan tavoin. Waziristan tuli Pakistanin haltuun tämän Intiasta itsenäistyttyään vuonna 1947. Siitä huolimatta Pakistanilla ei ollut koskaan keinoja taivuttaa Waziristanin tahtoonsa. Kun Bush oli käynnistänyt Afganistanin sodan, Musharraf pakotettiin häätämään Waziristaniin paenneita talebaneja. Vastarinta oli kova. Taistelut jatkuivat kiivaina pari vuotta.

Viime vuonna Afganistanin tilanne oli riistäytymässä imperialismin käsistä. Afganistania ei voitu voittaa ja Afganistaniksi oli muuttunut naapurimaakin Pakistan. Musharraf joutui nöyrtymään ja allekirjoittamaan rauhansopimuksen heimojohtajien kanssa viime syksynä. Nyt kun kapinamieliala leviää ympäri Pakistania punamoskeijan teurastuksen jälkeen diktaattorilla ei ole varaa enää pukeutua rauhan naamioon. Rauhansopimus on revitty paperi ja tiedusteluja on aloitettu suursotaa varten. Wazaristaniin kaikkiin uskonnollisiin kouluihin valmistellaan pogromeja amerikkalaisten käskystä. Kapinalliset sanoivat rauhansopimuksen irti omastakin puolestaan ja nyt kaikki on valmiina viattomien veren vuodattamiseksi imperialismin voittojen alttarille. Vaikka sota ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, silti viime viikonloppuna kuoli satoja ihmisiä.

_19.7.2007__Dimitris Mizaras_

Lähteet:

Le Monde Diplomatique

Wikipedia

CIA/library/publications

-- No virus found in this incoming message. Checked by AVG Free Edition. Version: 7.5.476 / Virus Database: 269.10.8/904 - Release Date: 16.7.2007 17:42