Kauppasodat, energiakriisi, pörssiromahdukset Damokleen miekka kapitalismin niskan yllä

Britannian vuotuisen budjetin verran injektoitiin rahaa markkinoille yhden vuorokauden aikana. Alkuperäiseen n. 100 miljardin euron summaan lisättiin EU:n, USA:n ja Japanin pankkien yhteisvoimiin niin pajon halvempaa rahaa, että summa lopulta nousi yli 320 miljardiin dollariin. Kriisi näytti lähtevän liikkeelle Yhdysvaltain asuntomarkkinoista ja erityisesti niin sanotuista korkean riskin subrime-lainoista. Pian kriisi koski maailmanlaajuista luotto- ja pankkijärjestelmää kokonaisuudessa.

Romahduksia orasteli kaikkialla, "terveenkin" kansantalouden osan piirissä. Jos tämän kuplan olisi annettu puhjeta kunnolla, kokonainen sarja muita kuplia olivat nurkan takana odottamassa omaa vuoroaan. Siksi tähän lääkitykseen, joka vain siirsi ongelman tuonnemmaksi, osallistui kaikki kapitalismin kolme napaa. Pienemmillä summilla osallistuivat myös Australia, Kanada, Norja ja Sveitsi.

Tämänkertainen rahainjektio likviditeetin lisämiseksi meni yli syyskuun 11. päivän tapahtumien aikana vastaavasti "uhratun" summan. Yksistään tämä seikka kertoo jo paljon tilanteen vakavuudesta. "Lääkitys" ei ole saanut aikaan terapiaa, koska sellaista ei ole olemassa. Ainoa aikaansaannos tässä järjestelmän kuolinkouristuksessa oli se, että onnistutiin toistaiseksi rauhoittamaan sijoittajien mielialat. Pumppaamalla heille satoja miljardeja, saatiin heidät takaisin imaginaaristen arvojen kauppojen pariin, pörssihuoneisiin. Tällä kertaa sijoittajat uskoivat, seuraavasta ei ole niin paljon varmuutta. Talouslehtien monet analyytikot uskovat, ettei tämä vielä ole tältä erää ohi, ja pelkäävät edelleen luottojärjestelmän romahdusta, ei siis seuraavan aallon tuloksena, vaan 10.8. romahduksen kaikuna.

Äskeinen kriisi on syntynyt kapitalistisen järjestelmän yhden ristiriidan sovittelemattomuudesta. Ristiriidan siemenet löytyvät siitä, kun köyhille ihmisille yritettiin kaupata luottokelvottomia lainoja markkinoiden piristämiseksi. Silloin tiedettiin, että väliaikaista kaikki on vaan, mutta väliaikaisuus nykykapitalismissa kestää hyvin lyhyen tuokion. Toisin sanoen, tämä kriisi puhkesi ikään kuin itsekseen, omien painolastien pakottamana. Ei tullut yleisimpien herkkien tasapanojen järkyttymisestä, joskin se koetteli niitä. Tämä kupla puhkesi kuin sade poutapäivänä, se oli ennustettavissa, mutta kukaan ei vieläkään osaa sanoa mihin se tulee johtamaan. Fakta, että se horjutti koko maailman rajoitusjärjestelmää antaa vain suunnan siitä, millaista tulee olemaan kun kuplia puhkeaa yhtä aikaa useampia, kun erimielisyydet johtavat kauppasotaan, kun vuorenvarmasti tuleva taantuma kehittää protektionismin ja tullien kasvattamisen trendejä, kun ennen muuta kuherruskausi Kiinan kanssa loppuu.

Kiina

Kiina on toiminut 2000-luvulla alustana, jossa maailmanlaajuinen kapitalismi sovitteli ristiriitojaan. Yhtälö on ollut yksinkertainen. Pääoma sai rajattomat investointiedut, voitot nousi pilviin ja talouskasvu oli laskettavissa kaksinumeroisella luvulla, josta länsimaailma ei osannut uneksiakaan vuosikymmeniin. Voitot kierrätettiin Yhdysvaltojen talouden kautta, jossa useimmiten ostettiin USA:n valtion velkakirjoja, ja rajoitettiin maan ennätyssuurta budjettivajetta. Tässä sovinnossa oli paljon ongelmia, mutta tasapainot ja vakaus säilyivät kutakuinkin tähän päivään asti.

Historia kehittyy välillä asteittain ja välillä harppauksittain. Silloin vaaka, jonka yhdellä kupilla on vakauttavat tekijät ja toisella nojaa yhä kasvavia ongelmia, alkaa kallistua enemmän epävakauden puoleen. Mainitakseni muutamia näistä ongelmista, valtavankokoisiksi nousevat: a) työvoiman absoluuttinen kurjistuminen. Viranomaiset eivät pysty kontrolloimaan saati valvomaan orjatyönolosuhteita, joihin pääoma pakottaa työväenluokkaa. b) ympäristön säälimätön tuhoaminen on myös aikapommi, joka tikittää yhä äänekkäämmin. Nämä kaksi epäkohtaa koskevat Kiinan yhteiskunnan sisäistä tilaa ja vain välillisesti maan suhteita Yhdysvaltioihin ja muihin kapitalistisiin maihin.

Ulkoiset ristiriidat koskevat enemmän sitä, että lännen ja erityisesti USA:n markkinat tulvivat kiinalaisista tuotteista, joiden kanssa vastaavat lännessä tuotetut tavarat eivät ole kilpailukykyisiä. Tämä pakottaa USA:a nostaman tullimuuria ja turvautumaan protektionismiin ja kauppasotaan. Viimeiseen tarvitaan kilpailukykyistä valuuttaakin. Ylläpitääkseen tuotantonsa ja sitä kautta vientiä, Kiina pitää valuuttansa yuanin halpana. Monet porvarilliset lehdet näkevät tässä ristiriidassa, että kiristyvät taloussuhteet johtavat pian taisteluihin rahan ja vallan uusjaosta. Toiset analyytikot taasen näkevät, että sellainen on jo käynnissä.

Yksi ase Kiinan kädessä on sen hallussa olevat valtavat dollarivarannot. Daily Telegraph pelkää, että laajemman kriisin yleistyessä, Kiina alkaisi myydä niitä. Tämä olisi kohtalokasta yleismaailmaisen kapitalismin kannalta. Kyse on kiristyksestä puolin ja toisin. Amerikkalaiset vaativat yuanin revalvoimista ja kiinalaiset uhkaavat, että jos yuaniin kosketaan, siinä tapauksessa dollarille kävisi kalpaten. Yhdysvallat ei kuitenkaan voi enää elää tämän tilanteen kanssa, eritoten nyt, kun taantuma tekee ilmiselvästi tuloaan.

Tilanne on historiallisestikin ainutlaatuinen. Aikaisemmin taloudellisesti johtava ja poliittisesti kehitystä dominoiva kapitalistinen maa on saanut peukaloida heikompia näiden velkaantumisen kautta. Näin tapahtui Marchall-suunnitelmien, kuin myös myöhemminkin uusliberalismin aikana Maailmanpankin ja IMF:n välityksellä. Nyt kapitalismin velkaantumisen ytimessä on USA itse.

Kiina on Yhdysvaltoja enemmänkin energiavarannoista riippuvainen. Tämän vajeen korjaamiseen tähdänneitä Kiinan avauksia Afrikan maihin on katsottu lännessä karsastamalla. Tämä on yksi syy YK:n ja EU:n valmistelemien Darfuriin ja Tsadiin interventioiden takana, johon Suomikin osallistunee. Kauppasodat ovat harvoin pysyneet kauppasotina, vaan usein - erityisesti kriisien aikana - muuttuvat kuumiksi sodiksi. Nykyään on havaittavissa protektionististen puheiden lisääntyminen. Asevarustelu ja uusien tutka-asemien asettaminen on myös päiväjärjestyksessä.

Suurvallat ajattelevat vain omia taloudellisia ja poliittisia intressejään ja sitä, miten kaikkia koskeva kriisi ja tuleva romahdus maksatettaisi muilla. Työtätekevien ja proletariaatin on taasen mietittävä, miten voisi rakentaa tarvittavia mekanismeja heittääkseen historian roskakoriin epähumaanin kapitalismin ja rakentaakseen tasa-arvoisen ja yleisinhimillisen luokattoman yhteiskunnan.

__Dimitris Mizaras, 14.8.2007__

Aiheesta aiemmin:

Köyhien maiden ryöstämisen uudet muodot, "hedge funds" ym. rahastot (20.6.2007)

Kapitalistisen talouden lanka palaa USA:ssa (14.7.2007)

Pienempien maiden talouskuplat puhkeamassa suurien perässä (19.7.07)

Öljyn hinta hellelukemiin (23.7.2007)

Köyhyys kapitalismissa englantilaiseen tapaan (14.8.2007)

Asuntolainakupla matkalla Eurooppaan (6.8.2007)

Maailman talouskriisi uudessa vaiheessa (9.8.2007)

-- No virus found in this incoming message. Checked by AVG Free Edition. Version: 7.5.476 / Virus Database: 269.11.19/953 - Release Date: 14.8.2007 17:19