Chavesin tappio varoitus tulevasta uhasta

Kyllä -äänten tappio Chavezin ehdottamassa perustuslain muutoksia koskevassa kansanäänestyksessä on oikeistovoimille erävoitto ja samalla varoitus työväenluokalle CIA:n toimesta suunnitellusta taantumuksellisesta kehityksestä jatkossa. Chavezin tappio on nostattanut riemuvoiton tunteita imperialismin leirillä kansainvälisestikin. "Tämä on lopun alkua", huusivat oikeistolaiset mielenosoittajat sunnuntai-iltana 4.12. Caracasin kaduilla. Bushin hallinnon uhkaukset nostavat taas päätään.

Tämä on Chavezin ensimmäinen tappio sitten vuoden 1998, jolloin hän nousi valtaan yleisesti ottaen vasemmistolaisen ohjelman pohjalta. Kansanäänestyksessä joukot saivat äänestää kahdesta osa-alueesta. Ensimmäinen koski sosiaalisia uudistuksia, joita Chavezin järjestelmä toteuttaisi virallisen kansantalouden marginaalissa. Työajan lyhentäminen ja terveydenhuoltoon kaavaillut uudistukset tulisivat koskettamaan miljoonien venezuelalaisten elämää. Toisaalta tämä ei tapahtuisi lainkaan kapitalistien kustannuksella. Se ei loukkaisi porvariston etuja, ei kansallistaisi yksityisomistuksessa olevaa pääomaa, ei vähentäisi oligarkien valtaa, eikä varsinkaan siirtäisi poliittista valtaa niille, joille se pitäisi kuulua, proletariaatille.

Kansanäänestyksen sisällön toinen osa-alue koskee viimeksi mainittua seikkaa. Chavezin toimesta aikaisemmin laaditun perustuslain 69. artiklan muuttamisen keskipisteessä oli presidentin vallan vahvistaminen. Oikeus tulla valituksi määräämättömiä kertoja, valtakauden pidentäminen, poikkeustilan käyttöönoton oikeuden kynnyksen madaltaminen, oikeus kaventaa oikeusvallan valtuuksia eivät ole yhtä edistyksellisiä reformeja kansanäänestyksen ensimmäiseen osa-alueeseen verrattuna.

VOIMASUHTEET YHTEISKUNNASSA

Chavezin kampanjassa paistoi lävitse asenne, että kansanäänestyksessä kyse on luottamuksesta hänen persoonaansa. Oikeiston propagandassa, kansan pelottelussa ja suurissa EI -äänen vaalikampanjaan sijoitetuissa rahoissa on merkitys vaalituloksen kannalta. Kuitenkin riippumatta siitä kansa ei luottanut siihen, että Chavez olisi käyttänyt ylivaltaansa vain taantumusta vastaan. Jos haluaa lyödä taantumuksen, silloin pitäisi ennen muuta hävittää ne väkivaltaiset mekanismit, poliisi ja armeija, joihin kapitalistit tukeutuvat. Sen jälkeen pitäisi pakkolunastaa ainakin suurpääomaa ja perustaa työväenvalvontaa kansantalouteen.

Onnistuakseen kaikkeen edelliseen pitää rakentaa vaihtoehtoisia valtaelimiä, neuvostojen kaltaisia instituutioita kansanvallan ilmenemiskanaviksi. Sellaista järjestelyä kutsutaan vallankumoukseksi. "Kaikki valta neuvostoille" ja "kaikki valta presidentille" ovat kaksi keskenään sovittelemattomassa ristiriidassa olevaa iskulausetta. Muunlainen fraseologia siitä, että uudistukset olisivat edistäneet 21. vuosisadan sosialismia, kuuluvat pelkän retoriikan piiriin. Uudistus perustuslaissa ei pitänyt sisällään mitään kohtaa, jonka nojalla vahvistettaisiin työväenluokan itsenäinen poliittinen voima.

Vaikka kansanäänestyksen tuloksen ansiosta taantumus tulee korottamaan ääntään, silti EI -tulosta ei voi laskea tappioksi sosialismille. Selkäänsä sai vain yksi tapa edistää tietyn tason vasemmistolaisuutta kapitalistisen järjestelmän raameja loukkaamatta. Tappiota ovat kokeneet myös kaikki ne tahot, jotka kansanrintaman nimessä olivat valmiit tukahduttamaan kaikenlaista Chavezin suuntauksen kritiikkiä. Pyrkimys perustaa yksi puolue, johon mahtuisi kaikki vasemmisto ja integroida valtioon ammattiyhdistys, edistää Chavezin porukan ja ennen pitkää, tahattomasti tai ei, myös porvariston intressejä. Missään tapauksessa sellainen ei voi edistää sosialismiin siirtymisen tarpeita. Niin kauan kun Chavezilla on kansan tuki ja kalliin öljyn tulot, hän pystyy kiemurtelemaan porvariston ja proletariaatin välimaastossa.

Ei tarvitse erikoisia ennustajan taitoja jos väittäisi, että porvaristo ja imperialismi yrittävät kaataa Chavezin heti, kun tai mikäli olosuhteet sen sallivat. Sellainen näköala leijuu yhteiskunnan yli ja muodostaa suurinta uhkaa Venezuelan ja koko latinalaisen Amerikan joukoille. Tendenssi on käännettävä, ennen kun viime vuosien progressiivinen suuntaus latinalaisessa Amerikassa kääntyy päälaelleen. Samalla kun proletariaatti tukee Chavezia imperialismin hyökkäyksestä, pitää vaatia sosialistisia reformeja. Tähän suuntaan joukkojen pitää poliittisesti liikkua ja alkaa rakentamaan vallan elimiä riippumatta siitä, onko Chavez valmis lähtemään niihin mukaan vai ei.

LUOKKATAISTELUN VOIMAA EI SAA UNOHTAA

Köyhälistö antoi murskaavan tukensa Chavezille vuosi sitten, silloin kun hänet valittiin kuudeksi vuodeksi presidentiksi 63 prosentilla äänistä. Kansanäänestyksen tärkeimpiä opetuksia oli siihen osallistuneiden pieni prosentti (56%). Kun viime vuonna Chavez sai 7,3 miljoonaa ääntä, kansanäänestyksessä häntä tuki vain 4,3 miljoonaa. Köyhälistö ei vakuuttunut uudistusten edistyksellisestä sisällöstä. Siinä ei ollut työajan lyhennys ja terveydenhuollon parantaminen niitä asioita, joista kenkä puristi. Äänestämättä jättäminen on passiivinen tapa protestoida. USA:n rahoittamaa kommunisminvastaista propagandaa vastaan voi taistella vain näyttämällä omaa voimaa. Käytännössä tämä tapahtuu ainoastaan syventämällä sosialistisia reformeja. Sitä pitää vaatia nyt voimakkaasti, sillä se on ainoa edellytys kääntää kurssia. Passiivinen odotus ei myöskään ole suotavaa.

Edellisten lisäksi ja rinnakkain pitää järjestää liike, joka alkaisi ajaa suurpääoman pakkolunastusta. Washington Postin mukaan, ennen kansanäänestystä tapahtuneet Chavesin vastaiset mielenosoitukset rahoitettiin Yhdysvalloista käsin. Lehden mukaan tutkija Jeremy Bigwoodin käsiin joutuneet asiakirjat kertovat uskomattomista summista. Oikeisto-oppositiolle on annettu 216 000 dollaria "siirtymäaloitteiden toimiston" (OTI) kautta. Toimisto edustaa USA:n salaisia tiedustelupalveluita Venezuelassa ja perustettiin Caracasissa heti epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen huhtikuussa 2002. Maksujen momentiksi on merkitty "demokratian edistäminen"; siis mitään syitä uskoa, että CIA olisi muuttanut menettelytapojaan sitten Kissingerin ajan ei ole. Kansanäänestyksen aattona eräs Michael Steere -niminen CIA:n virkailija raportoi Washingtoiniin Michael Haydenille tarkoitetussa muistiossaan, että näissä vaaleissa 8 miljoonaa dollaria vaihtoi käsiä ja tuli OTI:n haltuun.

Kapitalistinen eliitti Venezuelassa on vielä tänä päivänäkin koskematta. Kansantalouden narut ovat pääasiassa tämän eliitin käsissä. Talouden yksityinen sektori Venezuelassa on kirjannut maailman korkeimman voiton suhdelukuja juuri nyt, Chavezin aikana. Liikepankit Venezuelassa ovat kirjanneet 110 prosentin kasvua. Valtiontuki yksityissektorin taloudelle on 100 miljoonaa dollaria päivittäin, kaikki köyhälistön verorahoja sekä tuloja öljyn viennistä etupäässä Yhdysvalloille. Inflaatio on 20 prosentin luokkaa, latinalaisen Amerikan suurin. Chavezin pyrkimys säännöstellä kuluttajahintoja johti keinotteluun sekä mustan pörssin ja korruption kasvuun. Yksi huolestuttava tulos on myös ruuan ja muiden perustarvikkeiden katoaminen markkinoilta. Rikkaat pystyvät ostamaan niitä mustasta pörssistä, ja köyhät jäävät nuolemaan näppinsä samaan aikaan kun imperialismi hieroo likaisia käsiään.

Chavesin bonapartismi koostuu kolmesta suuntauksesta. Kansanrintaman oikeistosiipeä johtaa kenraali Baduel. Keskusta on porvariston nationalismin uloke chavismin sisällä. Lopulta mukana on kolmas osa vasemmistosta yhdessä sen ammattiyhdistyksen vähemmistön kanssa, joka vastustaa itsenäistä ammattiyhdistysliikettä. Chavismi on omien ristiriitojen uhri. Ainut taho, joka puuttuu sieltä on joukkoliike. Vallankumouksellinen prosessi tulee valitettavasti degeneroitumaan, jollei joukoista tehdä vallankumouksellisen prosessin mobilisoiva voima. Chaves puhuu kansan miliisistä, mutta sellaiseksi ei voi nimittää presidentin oikeutta nimittää ja erottaa tai ylentää kansallisvaltion armeijan upseereita.

Sosialismiin ei voi siirtyä rauhanomaisesti, sitä CIA ei tule koskaan sallimaan. Chavezin hallituksessa on mukana 12 puoluetta, mm. itseään kommunisteiksi ja trotskilaisiksi kutsuvia. Sosialismiksi ei myöskään voi kutsua Chavezin 21. vuosisadan kuvioita. Sitä paitsi kuviot eivät tule tulevaisuudesta, vaan ne pitävät juurensa syvällä menneisyydessä. Jos ei oteta opiksi Allenden kokemuksesta, sitten ei voida oppia mistään. Tuleeko kenraali Baduelista vastaavanlainen Allenden siivellä valtaan nousseen Pinochetin vertauskuva vai ei, se jää nähtäväksi. Sosialismi ei voi perustua osallistuvaan demokratiaan, sekatalouteen, moninapaisen maailman rinnakkaiseloon ja fasismia piilevään armeijaan, niin kuin reformistit uneksivat. Valta pitää saada proletariaatin käsiin.

__Dimitris Mizaras

__Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide-tiedotteessa n:o 21

-- No virus found in this incoming message. Checked by AVG Free Edition. Version: 7.5.503 / Virus Database: 269.16.17/1178 - Release Date: 8.12.2007 11:59