Keskipakovoimat EU:ssa aggressiiviseksi

Kapitalismin kriisi on viime vuosina vahvistanut hajottavia voimia EU:ssa. Erityisesti alkuperäisen perustuslain hylkääminen teki keskipakovoimista dominoivia integraatioon tähtääviin prosesseihin nähden. Talouden tasolla "kukkotappelu" EU:ssa ilmenee kiristyvällä kilpailulla energian alueella. Erimielisyyksiä on ollut myös keskuspankin harjoittamasta korkopolitiikasta sekä euron vahvuudesta.

Poliittisella tasolla ristiriidat ovat kirjavampia. Joskin vastakkain ovat monet maat ja ristiriidat menevät limittäin, yksi niistä on havaittavissa jyrkimpänä. EU:n suurimmilla mailla, Saksalla ja Ranskalla on napit ollut pitkään aikaan vastakkain. Kun joukkueen asiat menee huonosti, molemmat maat tavoittelevat joukkuekapteenin käsivarsinauhaa. Eräs ilmaisin, joka kielii hajoamisesta koskee ulkopolitiikkaa. Jokainen yrittää paeta EU:n ulkopolitiikan umpikujasta yksin ja kaikki yksitellen.

SOOLOILU - SARKOZYN LINJAVETO

EU ei heti osannut päättää, pitäisikö hyväksyä Venäjän vaalitulos vai tuomita vaalit epärehellisiksi. Piittaamatta muista Sarkozy yritti näyttää kilttiä naamansa Moskovan suuntaan. Hyvissä ajoin hän lähetti Putinille onnittelunsa tämän ylivoimaisen voiton johdosta. Sakozyn nenä nuuski kaasun hajua, ja sen vuoksi soitti Putinille heti kun vaalitulos oli selvä. Le Monde -lehden mukaan, tämä ei nostattanut myrskyä vain EU:n tasolla, vaan myös Ranskan sisällä. Presidentin kansliasta kerrottiin puhelusta, muttei sanottu mitään sen sisällöstä. Venäjän vaalitulokseen yhtä nopeasti ehti reagoida vain Iran ja Kazakstan.

Vaikka Merkel on tullut Sarkozyn kantoja vastaan Turkin jäsenyyden kysymyksessä, kannat ovat äärettömän kaukana toisistaan Välimeren yhteisön osalta. Saksa ei voi hyväksyä Ranskan ehdotuksia eräänlaisen Välimeren unionin perustamisesta. Ehdotus tuli esille Sarkozyn Algerian vierailulla. Sarkozy ehdotti algerialaisille, että Välimeren unioni voisi perustua Ranska - Algeria -ystävyydelle, samalla logiikalla kun EU:n alullepaneminen perustui Ranska - Saksa -ystävyydelle. Merkel tyrmäsi ehdotuksen EU:ta vahingoittavana hankkeena.

Sopimukset Algerian kanssa tuottavat ranskalaiselle pääomalle 20 miljardin euron voittoja. Kiinan matkastaankin Sarkozy toi oman maan kapitalisteille viiden miljardin potin. Toimimalla poliittisesti ohi EU:n yhteisiä intressejä Sarkozy yrittää löytää rahaa toteuttaakseen sitä, mitä hän kutsuu "markkinoiden ruokkimiseksi". Samalla hän yrittää voittaa aikaa järjestäytyäkseen hyökkäykseen sisäisessä sodassa, jonka rintamat ovat vielä avoimia. Selviytyminen omasta luokkataistelusta on jokaisella EU:n maalla edessäpäin. EU:n hajaannus heijastuu sisäisiin tilanteisiin, jotka omalla vuorollaan kärjistävät ristiriidat yleiseurooppalaisella tasolla. Luokkataistelun "rauhoittaminen" on kaikille yhteinen ja vaativa haaste.

HANKKEET KOTIMAASSA REPIVÄT RIVISTÖT

Tutulla ylimielisyydellään Sarkozy välttää taitavasti hankalat kysymykset kommentoimalla pimeitä taantumuksellisia omia projektejaan näin: "Minut valittiin muuttamaan Ranskaa". Algerian ja Kiinan tuliaiset auttavat kuitenkin vain kapitalisteja, työläisjoukoilta Sarkozy joutuu pikemminkin ottamaan pois kuin antamaan. Eläkeuudistus voi viedä työväenluokan taas kaduille, nuoriso on valmis laajentamaan jo alkaneet yliopistojen valtaukset ja Pariisin -mutta myös muidenkin kaupunkien- lähiöissä kiehuu. Poliisiväkivalta on Sarkozyn lempi"argumentteja", mutta hän myös tietää hyvin, että sellainen synnyttää mahtavaa ja taukoamatonta vastarintaa, josta ei sitten pääse helpolla eroon. Tilanne lähiöissä muistuttaa enemmän Bagdadia kuin läntistä Eurooppaa; hampaisiin aseistetut tuhannet mellakkapoliisit sortavat vapaata liikkumista samalla kun taisteluhelikopterit levittävät lähiöiden päälle varjonsa.

Ilman lähiöiden päänsärkyä, Saksassa tilanne ei ole Ranskaa parempi. Kriisin seurauksena suurkoalition kuherruskausi siellä kuuluu menneeseen aikaan. Tämä näkyy hallituksen toiseksi vahvimman ministerin, Franz Münteferingin erosta. Demarijohtaja oli koalition takuumies ja maan varakansleri. Münteferingin ero on vakava isku Merkelille monestakin syystä. Yksi niistä on se, että pois lähti hahmo, joka oli jakamassa oikeiston kanssa vastuun huonosta politiikasta. Demarit joutuvat nyt vaihtamaan kasvoja, ja haastamaan tosissaan Merkeliä seuraavissa vaaleissa. Voittajaksi sosialidemokraateissa näyttää nousevat puolueen vasemmistosiipeä edustava Kurt Beck, joka voitti ansionsidonnaiseen turvaan liittyvän kiistan SPD:ssa.

Saksassa on puhjennut riita koskien ulkopolitiikan linjauksia. Demari ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier syyttelee liittokansleri Merkeliä Venäjän -suhteiden vahingoittamisesta. Merkel arvosteli Venäjää ihmisoikeuksien rikkomisesta ja otti vastaan Tiibetin Dalai laman. Ulkoministerin mukaan, Venäjää ei saa eristää, koska sitä tarvitaan Kosovon ja Iranin kysymyksissä. Venäjän kanssa tai ilman mahdolliset vastoinkäymiset Kosovon ja Iranin hankkeissa aiheuttaisivat valtavaa kriisin kärjistymistä kaikkialla EU:ssa. Todellisuudessa demarien hampaankolossa on kaasuputken projektin ja Schröder - Putin -ystävyyden vaarantaminen. Saksa on täysin riippuvainen venäläisestä energiasta ja sen takia, toisin kuin Merkel, Schröder on sitä mieltä, että Putin on "pesunkestävä demokraatti".

Joka tapauksessa riitojen haitat heijastuvat kielteisesti Euroopan unionin koossapitäviin kytköksiin välittömästi. Tasapainot ovat arkoja ja voivat rähähtää ilmaan koska tahansa.

__Dimitris Mizaras

__Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide-tiedotteessa nro 21

-- No virus found in this incoming message. Checked by AVG Free Edition. Version: 7.5.503 / Virus Database: 269.16.17/1178 - Release Date: 8.12.2007 11:59