Huijattiinko säästösi pörssikaupoilla?
Japani ja Yhdysvallat laman partaalla, Eurooppa seuraa perässä

Kun laskukauden ensi merkkejä vuosi sitten alkoi ilmaantua, eivät keinottelijat tietenkään halunneet häviäjiksi jäädä. Työläiset houkuteltiin sijoittamaan säästönsä, ja pörssikurssien syöksyttyä laskuun jää työväestölle taas luu käteen.

1980-luvulla juhlittiin ympäri läntistä maailmaa kulutusjuhlaa korkeimmillaan. Vuosikymmenen loppua kohti yhä useampien elintaso nousi - velaksi. Nämä ajat muistamme hyvin myös Suomessa. Tuolloin Suomea kutsuttiin Pohjolan Japaniksi.

1990-luvun taitteeseen tultaessa Japanin talouskupla puhkesi, pörssi romahti, suuryritykset joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin eivätkä kyenneet maksamaan luottojaan, josta seurasi pankkikriisi. Japanin valtion oli autettava pankkeja pystyyn ja talouselämää nousuun. Valtionvelka kasvoi ennätysmäiseksi.

Sama tapahtui Suomessakin, me olimme Pohjolan Japani. 1980-luvun kulutusjuhla ja velkavetoiset kiinteistökaupat saivat kymmenet tuhannet suomalaiset elinikäiseen velkaloukkuun. Ja aina joku hyötyy: kotitalouksien rahat kääräistiin sijoittajien ja keinottelijoiden taskuihin. Ne kierrätettiin pankkien kautta, ja veronmaksajat joutuivat tämän pankkitukena kustantamaan.

Vuosikymmenen takaisista ajoista suomalaiset viisastuivat hieman. Enää ei otettu kohtuuttomia asuntolainoja eikä kulutettu velaksi samassa mittakaavassa. Säästämisen suosio lisääntyi. Kun kotitalouksien pankkitileillä taas alkoi maata suuria summia, ahneiden sijoittajien silmissä alkoi kiiltää: nuo rahat meidän on saatava itsellemme! Hedelmä odotti poimijaansa.

Vuonna 1999 alkanut pörssikurssien huima nousu tarjosi sijoittajille tähän ratkaisun. Pörssikurssit alkoivat nousta, kun tietotekniikka- ja matkapuhelinalan tulevaisuuteen kohdistettiin suunnattomia odotuksia. Yhtiöiden markkina-arvot pörssissä alkoivat nousta huomattavasti niiden reaalisia arvoja suuremmiksi.

Tällöin alettiin porvarillisissa tiedotusvälineissä kouluttaa työläisiä pörssisijoittajiksi. Uskoteltiin, että pörssikurssit nousevat suurin piirtein ikuisesti. Mitä useampi työläinen tähän ansaan lankesi ja säästönsä osakkeisiin sijoitti, sitä korkeammaksi osakkeet ja yhtiöiden odotusarvot nousivat. Tämä puolestaan ruokki yhä laajempaa ja laajempaa osakevillitystä.

Ne sijoittajat, jotka koko leikin tuntevat, alkoivat vuoden 2000 alkupuolella vähentää omistuksiaan, korjaten näin moninkertaiset voitot osakkeistaan. Eivät he kaikki tätä ahneudessaan ymmärrä, tietenkään, ja osa heistä jatkoi samalla, kun yhä useampi osake päätyi pahaa-aavistamattomien työläisten ja eläkekassojen haltuun. Maaliskuussa 2000 tiedotusvälineissä uutisoitiin näyttävästi, kuinka ahnaimmat jopa jonottivat kadulla osakkeita, uhraten niihin säästönsä ja uskoen moninkertaistavansa omaisuutensa muutamassa kuukaudessa. Kuitenkin maaliskuussa 2000 saavutettiin pörsseissä ympäri maailman huippulukemat, ja huipulla ei ole kuin yksi etenemissuunta: alas. Epäusko alkoi levitä, jolloin työläisten säästöjen syönti alkoi. Nyt osakekurssit ovat romahtaneet Helsingin pörssissä keskimäärin alle puoleen, pahimmillaan, kuten Soneran kohdalla, jopa vain kymmenesosaan vuodentakaisesta arvostaan. Eikä pohjaa ole vielä saavutettu.

Japani uuteen lamaan ilman nousukautta

Sijoittajat pelaavat sen varassa, että pörssikurssit elävät syklisesti, ts. romahduksen jälkeen seuraa uusi nousu. Tämä tarkoittaa, että he alkavat hamstrata osakkeita sen jälkeen, kun niiden arvo on romahtanut, odottaen taas niiden arvon nousua. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu, kuten on käynyt Japanissa.

Kun Japanin talous 1990-luvun alussa romahti ja joutui syöksykierteeseeen, ei se siitä ole koskaan oikeastaan toipunutkaan. Ja nyt eletään aikoja, jolloin Tokion pörssin arvoa kuvaavalle Nikkei-indeksille kirjataan yhtä alhaisia lukemia kuin viimeksi 15 vuotta sitten. Käytännössä siis Japanin talous ei ole 15 vuoden aikana kasvanut yhtään. Työttömyys on korkeammalla kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Ja se on vasta alkua.

Kun Japanin valtio joutui tukemaan suuryrityksiä, erityisesti pankkeja, jotta nämä eivät ajautuisi konkurssiin, se lähti tielle, jonka päätä ei näy. Valtionvelkaa on edelleen kasvatettava samalla, kun pankit ovat joutumassa uuteen rahoituskriisiin. Laman Japanissa ei ole vain mahdollinen, vaan todennäköinen. Tänä vuonna, jopa tänä keväänä. Syynä Japanin talouden uuteen, entistä syvempään lamaan on Yhdysvaltain hiipunut talouskasvu.

Yhdysvallat: notkahdus vai lama?

Pörssikuplat eivät ole puhjenneet vain Helsingissä ja Tokiossa, vaan myös New Yorkissa, erityisesti teknologiapörssi Nasdaqin kohdalla. Sen arvo on pudonnut alle puoleen vuodentakaisesta. Teollisuutta mittaava Dow Jones -indeksi on vielä joten kuten pysynyt arvossaan, mutta erityisesti helmikuun loppupuolella se on valunut alaspäin.

Osakekurssit eivät putoa sattumalta, vaan teknologiaosakkeiden arvon romahduksen syynä on ollut niihin liittyvien odotusarvojen romahtaminen. Kun vielä vuonna 1999 markkinoilla uskottiin - kuinka typerää! - että teknologiayhtiöiden liikevaihto voi kasvaa ilman ylärajaa, palauduttiin vuoden 2000 aikana lähemmäs maan pintaa, ja vuoden 2001 alussa tiedetään jo sen verran, että monet näistä yhtiöistä ovat lähes konkurssikypsiä, ja loput joutuvat vähentämään tuotantoaan.

Syy on yksinkertainen: jos työntekijät eivät saa palkkana yhtä paljon rahaa, kuin mitä he tuottamistaan tuotteista kaupassa joutuvat maksamaan, eivät kaikki heidän valmistamansa tuotteet ikinä mene kaupaksi. Kulutus ei kasva suorassa suhteessa tuloihin nähden: köyhä käyttää enemmän rahaa kuin ansaitsee, kun taas rikas ei millään ehdi käyttää kaikkea ansaitsemaansa, ja omaisuudet kasaantuvat heille. Tämä johtaa tavaroiden kertymiseen yritysten varastoihin ja palvelualojen vajaakäyttöön. Jonkin aikaa tämä tilanne on mahdollinen - tätä aikaa kutsutaan talouskasvun ajaksi, ja sitä on Yhdysvalloissa jatkunut nyt kymmenen vuotta - mutta lopulta tilanne käy kestämättömäksi: Yritysten varastot kasvavat, velkataakka lisääntyy ja velan takaisinmaksukyky heikkenee. Jotta yhtiön pörssikurssi ei romahtaisi, eli jotta sijoittajat saisivat tuottonsa ja rahoituskustannukset eivät nousisi liikaa, vähentää yhtiö tuotantoa ja työntekijöitä.

Vuoden 2000 aikana Yhdysvalloissa irtisanottiin 614 000 työntekijää, joista joulukuussa 130 000. Tammikuussa 2001 annettiin irtisanomisvaroitus jo 142 000 työntekijälle. Kun yhä useampi jää työttömäksi, sitä harvempi on tavaroita ja palveluita ostamassa. Yritykset kaivavat täten omaa hautaansa.

Erinäiset asiantuntijoiksi itseään kutsuvat taloustieteilijät, sijoittajat ja pörssitoimittajat arvioivat, että Yhdysvaltain talouden heikkeneminen jää lyhytaikaiseksi ja talous kääntyy kasvuun taas loppuvuodesta. Tämä ei ole järin uskottavaa: Kun Suomessa toteutettiin 1980-luvun lopulla hallittu rakennemuutos, ajautui se hallitsemattomaksi ja puoli miljoonaa suomalaista jäi työttömäksi. Kun Japanin pörssikupla 1980-luvun lopussa puhkesi, seurasi siitä nyt jo yli kymmeneen vuoteen venynyt lama.

Kun pörssi Yhdysvalloissa romahtaa ja irtisanomiset alkavat, on epävarmaa sekin, pystyykö Yhdysvallat enää tästä ahdingosta nousemaan, vai kokeeko se saman kohtalon kuin Japani.

Ja miten käy Euroopan taloudelle? Kun Yhdysvallat ja Japani kahlaavat vyötäröään myöten kurassa, onko Eurooppa kyllin vahva selviämään yksin? Tämä on erittäin epätodennäköistä, sillä lukuisten eurooppalaisten suuryritysten voitot viime vuosina ovat perustuneet vahvaan vientiin Yhdysvaltoihin. Kun tämä vientikanava kuihtuu, kohtaamme Euroopassakin irtisanomisia.

Alkuvuodesta 2001 ne on Suomessa jo aloitettu. Erityisesti tietoliikennealalla irtisanottujen ja lomautettujen määrä lasketaan jo tuhansissa. Työläisten ahdinko alkaa taas, kun heidän säästönsäkin on pörssikaupoilla imuroitu sijoittajien taskuihin.

-- Teemu Luojola

Artikkeli on julkaistu Itä-Uudenmaan mielipidelehti Å-siktenissa 9.3.2001.