Marxilaisen Työväenliiton kannanotto 22.3.2001
Imperialistien välinen selviytymiskamppailu uhkaa työväestöä
Kapitalismi syöksemässä maailmaa jälleen sotaan

Yhteiskunnallinen vaihe, jota elämme, on imperialismi. Kyseessä on kapitalismin korkein ja viimeisin vaihe, ja sen sisälle mahtuu monta periodia.

Imperialismin ensimmäinen periodi, jonka aikana saatettiin loppuun kolonialismi ja maailman jako suurvaltojen kesken, ulottui 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä vuoden 1914 sodan katastrofiin ja Lokakuun vallankumoukseen asti.

Imperialismin toinen periodi alkoi toisen maailmansodan jälkeen kolonialismin rappeutumisen myötä ja se johti valtavaan ekspansioon, joka perustui dollarin vakaaseen käännettävyyteen. 15.8.1944 Bretton Woodsissa Yhdysvalloissa kokoontui maailman kapitalismin kerma, joka amerikkalaisten johdolla siirtyi kultakannasta dollarikantaan; dollari sidottiin kultaan. Tämän jälkeen dollareilla jälleenrakennettiin Eurooppa. Tästä seurasi pääoman ylikasautumisen kriisi. Tunnusomaista tälle kaudelle on keynesiläinen talouspolitiikka ja inflatorinen raha, joka mahdollisti hyvinvointivaltion rakentamisen.

Imperialismin kolmas periodi, jonka viime vaiheita olemme todistamassa, seurasi toisen periodin päättäneitä vuosien 1968-75 räjähtäviä poliittisia tapahtumia. Kolmas periodi johdatti liberalisoitumiseen ja finanssipääoman kansainvälistymiseen. Kysymyksessä on kahden viimeisen vuosikymmenen globalisoituminen. Tämän kauden tunnus on antikeynesiläisyys ja thatserilainen hyvinvointivaltion purkaminen.

Jokaisen periodin tultua tiensä päähän siirtyminen seuraavaan periodiin on tapahtunut sotien, kriisien ja romahdusten kautta. Entä nyt?

Viimeinen periodi on päättymässä ja seuraavan alkua ei näy. Finanssipääoman kasautumisesta aiheutunut maailman tähän mennessä suurin pörssikuplan puhkeaminen tapahtui Japanissa 1980- ja 90-lukujen taitteessa, jonka seurauksena Japani suistui lamaan, joka 1990-luvun aikana ei suinkaan päättynyt, vaan syveni entisestään. Japanin talouskriisi levisi sen vaikutuspiirissä oleviin Aasian nuoriin ns. tiikerivaltioihin, joissa useissa tapahtui talousromahdus vuonna 1997. Venäjän ja Etelä-Amerikan seuranneiden talousvaikeuksien jälkeen romahdusten kausi on siirtynyt lännen metropoleihin.

Maailman suurimmaksi talousmahdiksi nousseen Yhdysvaltojen ennätysmäisen pitkä nousukausi on päättynyt, ja nyt on Yhdysvaltain talouskuplan aika puhjeta. Globalisoituneessa maailmantaloudessa Yhdysvaltojen romahduksen vaikutukset eivät rajoitu vain Yhdysvaltoihin, vaan talousromahduksen vaikutukset tulevat näkymään erittäin voimakkaina myös Euroopassa. Suomikaan ei tule tältä välttymään.

Kurjistuminen saa taistelemaan

Kun kapitalistinen talouskupla puhkeaa, kärsimään joutuu etenkin työväenluokka. Koska työväestö ei palkallaan pysty ostamaan niitä kaikkia tavaroita, jotka se tuottaa, yritysten varastoihin kertyy ylimääräistä tavaraa, jonka vuoksi yritykset supistavat tuotantoaan. Irtisanomisiin turvautuminen heikentää entisestään työväestön mahdollisuuksia kuluttaa kaikkea tuottamaansa, ja kierre on valmis. Syntyy massatyöttömyyttä.

Nousukauden aikana osa työväenluokasta pääsee tuotantoketjussa etuoikeutettuun asemaan, ja heidän hyvinvointinsa kasvaa muuta työväestöä nopeammin. Kun massatyöttömyyden aika koittaa, työväenluokan enemmistön asema kurjistuu, jonka seurauksena työväestö eriarvoistuu. Suomessa 1990-luvun alun lama aiheutti suurtyöttömyyttä, koska Suomen teollisuutta alettiin ajaa alas ja globaalien toimijoiden käsiin. Lähes yksinomaan lainarahalla rahoitettu nousukausi 1990-luvun lopulla ei poistanut suurtyöttömyyttä. Koska elämme uuden taloudellisen romahduksen aattoa, työttömyys tulee entisestään lisääntymään, työväestö eriarvoistumaan ja työväenluokan enemmistön tila Suomessa kurjistumaan.

Ja mitä seurauksia on sillä, että työväestön enemmistön tila kurjistuu?

Luonnollisesti työväestön tyytymättömyys tilanteeseen kasvaa. Kiinnostus erilaisiin suoran toiminnan mahdollisuuksiin lisääntyy. Erityisenä uhkana tämänlaisessa tilanteessa on populistisen oikeiston ja äärioikeiston mahdollisuudet saada työväestöltä kannatusta. Osasyynä tähän on luonnollisesti vasemmiston ja työväenliikkeen nykyinen alennustila.

Entiset suomalaiset työväenpuolueet, Vasemmistoliitto ja SDP, ovat porvarillistuneet eivätkä enää aja työväenluokan asiaa. Vasemmistoliitto esimerkiksi tekee kaikkensa, että sitä ei vahingossakaan sotkettaisi enää kommunisteihin. Lisäksi nämä puolueet eivät näe mitään ongelmaa siinä, että ne ovat mukana hallituksissa, jotka toteuttavat oikeistolaista talouspolitiikkaa.

Sen parempi tilanne ei ole Suomen Kommunistisen puolueen kohdalla, joka on kuihtunut ja jonka keskeisin pyrkimys on päästä Vasemmistoliiton asemaan; SKP kritisoi sitä, että Vasemmistoliitto on hallitusyhteistyössä Kokoomuksen kanssa, mutta jos SKP:lle vain tarjoutuisi mahdollisuus, he eivät epäröisi itse lähteä mukaan hallitukseen esimerkiksi Keskustan kanssa.

Vasemmiston yleismaailmallinen siirtyminen oikealle ja imperialistien kätyreiksi tekee uhan äärioikeiston kannatuksen noususta vaarallisen suureksi; työväenluokkaista vaihtoehtoa globaalia kapitalismia edistävälle politiikalle ei ole suuressa mittakaavassa esiintynyt.

Aivan viime aikoina esiintynyt uusi vastarinta globaalille kapitalismille, esimerkiksi Seattlen, Prahan ja Nizzan suurmielenosoitukset, eivät ole sattumanvaraisia tapahtumia, vaan niiden esiintyminen vasta nyt ilmentää yhteiskunnan kehityksen tilaa. Luonteeltaan ne ovat spontaaneja reaktioita, joissa protestoijille ei riitä kapitalismin vihaaminen, vaan he pyrkivät estämään sen toteuttamisen. Mutta koska nämä protestit ovat spontaaneja reaktioita, ne eivät kykene tarjoamaan selkeää etenemissuuntaa. Näihin protesteihin on osallistunut mitä erilaisimpia aatesuuntia, voimakkaimmin edustettuina ovat olleet radikaalit opiskelijat.

Toistaiseksi työväenluokka ei ole suuressa määrin osallistunut näihin protesteihin, eikä vähiten siksi, että useimmissa maissa virallisen ay-liikkeen johto on sitoutunut ajamaan samaa politiikkaa, kuin imperialististen maiden hallitukset.

Imperialistit varustautuvat sotaan

Demokratian kulissit ovat ohenemassa, mistä kielii se, että kansalaisten kiinnostus politiikkaan on kovassa laskussa; "demokratiaan" ei enää uskota. Yhdysvaltain porvariston turvautuminen vaalivilppiin taannoisissa presidentinvaaleissa ja se, että hallitukset tekevät päätöksiä vastoin kansanäänestysten tuloksia, ovat romahduttaneet kansalaisten uskon demokraattisiin vaikutuskeinoihin.

Toisaalta tämä kielii myös muusta. Maailmanlaajuinen taloudellinen romahdus johtaa imperialistien väliseen selviytymiskamppailuun. Sotilaallinen varustelu lisääntyy ja äärioikeistoa käytetään tässä apuna, sillä äärioikeisto on tärkeässä asemassa työväestön oman toiminnan ja tietoisuuden tukahduttamisessa ja työväestön huijaamisessa taistelemaan imperialistien hyödyksi.

Sotilaallinen varustelu on lisääntynyt viime aikoina myös Suomessa voimakkaasti. Puolustusvoimille on hankittu monenlaisia uusia varusteita ja sotakoneita. Tämän lisäksi myös vuonna 1944 fasisminluontoisina kiellettyjä suojeluskuntia ja Lotta Svärd -järjestöä on määrätietoisesti alettu jälleenrakentaa. Nyt näiden järjestöjen toimintaa on siirretty vapaaehtoisen maanpuolustuksen nimikkeen alle.

Mihin muuhun johtopäätökseen 1900-luvun taloudellisen kehityksen ja imperialistien viimeaikaisen voimakkaan asevarustelun tarkastelun valossa voi päätyä, kuin siihen, että imperialistit valmistautuvat sotaan.

On siirryttävä sosialismiin

Aikaisemmat kapitalismin kriisit johtivat suunnattomiin työväenluokan kärsimyksiin maailmansodissa. Nyt uhattuna ei ole vain työväestön henki, vaan koko maapallon tulevaisuus. Kapitalismi ei kykene ratkaisemaan niitä loputtomia ongelmia, jotka se aiheuttaa, joten siirtyminen kehittyneempään yhteiskuntajärjestelmään - sosialismiin - on välttämätöntä.

Tämän kaiken edellisen johdosta väitämme, että on välttämätöntä jälleenrakentaa neljäs internationaali ja rakentaa Suomeen vallankumouksellinen työväenpuolue kumoamaan kapitalismi sen kuolinkriisissään. Työväenluokan johdolla on siirryttävä sosialismiin, sillä kapitalistinen järjestelmä on tullut tiensä päähän ja se on murskattava ennen, kuin se tuhoaa koko maailman omalla mahdottomuudellaan.

Marxilainen Työväenliitto
22.3.2001