Ammattiyhdistysliikkeen palattava juurilleen
Työpaikoilla syntyvät ongelmat korjattava työpaikoilla
Paikallisten ay-organisaatioiden oltava vahvoja

Ammattiliittojen johto kokee kentän, työntekijöiden mielipiteen vain häiritsevän tupojärjestelmää. Päätökset tehdään hallinnon yläpäässä, kaukana jäsenistä. Tämän vuoksi työntekijöille tärkeät asiat eivät välity johdolle.

Kuitenkin ongelmat työpaikoilla kärjistyvät jatkuvasti ja työntekijöiden asema alituiseen heikkenee. Työntekijöistä tulee entistä enemmän kappaletavaraa, jota kapitalistit ostavat tunti kerrallaan. Työsuhteiden jatkuvuus on nykyään kaikkea muuta kuin itsestään selvää.

Ammattiyhdistysaktiivien mielestä kuitenkin vahva paikallistason organisaatio työpaikoilla sekä joukkovoiman ja solidaarisuuden merkityksen ymmärtäminen uudelleen on työntekijöille välttämätöntä. Kaikkinainen nöyristely ja pomojen kumartelu ei tuo kuin haittaa työntekijälle itselleen.

Å-sikten haastatteli porvoolaisia ammattiyhdistysaktiiveja, kysyi tämän hetken ongelmista työpaikoilla, ammattiyhdistysliikkeen rappion tilasta ja siitä, mitä työntekijöiden etua puolustavan ay-liikkeen jälleenrakentamiseksi tulisi tehdä.

Työntekijöitä yleisesti kohtaavista ongelmista tällä hetkellä suurin on melko varmasti se epävarmuus, joka liittyy työn jatkuvuuteen. Kun työntekijä joutuu koko ajan miettimään, miten pitkään työsuhde kestää ja kuinka töitä riittää, niin tämä ei ainakaan tee tulevaisuudesta turvallisen tuntuista.

Määräaikaisista työsuhteista on työntekijöiden kannalta tullut ongelma, sillä nykyään on aivan tavallista, että työntekijää pidetään määräaikaisessa työsuhteessa, vaikka työt jatkuisivat pitkäänkin ja olisi aineksia vakituiseen paikkaan. Tämä estää varsin tehokkaasti esimerkiksi pankkilainan saamisen ja tulevaisuuden rakentamisen.

Näin alustavat ajatuksiaan porvoolaiset ay-lakimies Mikko Vartiainen ja tuotantomies Erkki Laukkanen. Pääluottamusmies Hannu Tuominen jatkaa toteamalla, että kun valtionyhtiöiden työpaikat olivat ennen kaikkein turvatuimpia työpaikkoja, on tilanne nykyään täysin toinen, kun valtionyhtiöistä monet on yksityistetty ja tämän vuoksi ne ovat ryhtyneet vähentämään työntekijöitään.

-- Aiemmin työsuhteet olivat pääsääntöisesti vakituisia ja työsuhteet jatkuvia. Nyt työpaikoille on kuitenkin luotu järjestelmä, jossa kaikkien erilaisten palkkausmuotojen, kuten osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteiden ja vuokratyövoiman käyttö on täysin hyväksyttävää. Jopa niin, että nämä erilaiset palkkausmuodot on asetettu keskenään samalle viivalle, paheksuu Vartiainen.

-- Työnantajapuolen edustajat tulkitsevat uutta työsopimuslakia siten, että määräaikaisiksikin palkattuja työntekijöitä voitaisiin irtisanoa ja lomauttaa.

-- Ajan tendenssi on sellainen, että työvoimasta tulee entistä enemmän vain tavaraa, jota kapitalistit sitten voivat ostaa vaikka tunti kerrallaan siten kuin tarvitsevat ja ilman työnantajaa velvoittavia rasitteita, hän lisää.

Vartiaisen mukaan kapitalistit ovat luomassa uudenlaista työkulttuuria, jossa pieni työntekijöiden ydinjoukko on sitoutettu firmaan ja työnantajien puolelle, kun taas suurimmasta osasta työntekijöistä tulee niin sanotusti irtonaista, joiden asema on kaiken aikaa hyvin epävarma ja turvaton.

Pääluottamusmies Hannu Tuominen valaisee tilannetta myös esimerkeillä yrityksistä, joissa työntekijöistä on tullut niin sanottua pöytälaatikkotavaraa, jota voi ottaa käyttöön silloin kun on tarvetta ja muina aikoina vähentää pikalomautuksilla neljäsosan palkalle.

Vuokratyöntekijöitä varsinkin voidaan ottaa töihin jopa yhden päivän työsopimuksilla ilman mitään takeita työn jatkuvuudesta. Minkäänlaisia mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuutta ei tällaisessa työsuhteessa olevalla ole.

Ylitöiden kasvava osuus saa uupumaan työssä

Vartiaisen mukaan nykyään yhä suurempi osa palkkatyöstä on ylityötä. Tämä johtuu paljon jo siitä, että jotkut työntekijät eivät kertakaikkiaan pärjää menojensa kanssa, elleivät säännöllisesti tee ylitöitä. Laukkasen mukaan tämänkaltaiseen tilanteeseen joutuminen ei ole mikään ihme, sillä onhan suomalaisten palkansaajien ostovoima eurooppalaisittain mitattuna varsin surkea.

-- Kyllä nykyään joutuu helvetin paljon tekemään ylitöitä, esimerkiksi jos jollekulle tulee pitkä sairasloma, niin ei sitä aina sijaisella korvata, vaan muut joutuvat ylitöihin, lisää Laukkanen asiaan toisen näkökulman. Tuominen jatkaa kertomalla, että työpaikoilla on miehitykset ajettu niin alas, että jo lomajärjestelytkin pakottavat toisinaan tekemään ylitöitä.

Ylitöihin liittyy hyvin keskeisesti kysymys työssä jaksamisesta -- tai oikeammin työssä väsymisestä. Yhä useammat kokevat työuupumuksen ongelmaksi. Kuitenkaan ay-byrokraatit eivät ole pitäneet kiinni vaatimuksista työajan lyhentämisestä ja työn jakamisesta tasaisemmin. Tämän työttömyyttä alentavaa vaikutusta eivät ay-byrokraatit edes viitsi ottaa huomioon.

Vartiainen mainitsee lisäksi siitä, miten vuorotyöjärjestelyt ja niihin tehtävät muutokset tarjoavat kapitalisteille keinon pienentää työstä maksettavaa palkkaa. Vuorotyössä erilaisten vuorolisien osuus muodostaa palkasta niin suuren osuuden, että kun tehdään järjestelyjä, jotka vähentävät ilta-, yö- ja viikonloppuvuoroja, esimerkiksi jos sunnuntaityöt lopetetaan kokonaan, ei työnantajan tarvitse maksaa niin paljon vuorolisiä.

Ay-liikkeen oltava aina oppositiossa hallitukseen nähden

Miksi ammattiyhdistysliikkeen johto ei ole ottanut korjatakseen näitä työpaikoilla esiintyviä ongelmia? Haastateltavamme ovat asiasta yhtä mieltä: kaikki ay-liikkeen päätökset valmistellaan ylätasolla, kabineteissa, kaukana jäsenistä.

-- Nykyään meininki on vähän sellainen, että ammattiliittojen johto kokee kentän mielipiteen vain häiritsevän tupojärjestelmää, tähdentää Laukkanen. Ay-liikkeeltä puuttuu strategia: byrokraateilla on toimistoistaan lyhyempi matka työnantajapuolen toimistoihin kuin kentälle työntekijöitä kuuntelemaan. Tämän vuoksi työntekijöille tärkeät asiat eivät välity johdolle.

-- Perusongelmana ay-liikkeessä tänä päivänä on jo se, että sääntöjä ja järjestörakennetta muutetaan siten, että valtaa otetaan kentältä ja siirretään johdolle, kiteyttää Tuominen. SAK:n edustajakokouksessa touko-kesäkuun vaihteessa ei esimerkiksi ole edes haluttu, että kentältä tulisi aloitteita, hän lisää.

-- Ay-liikkeen on palattava juurilleen: käskyjen on tultava alhaalta ylöspäin. Nyt kaikki käskyt tulevat ylhäältä alas, Tuominen jatkaa.

Laukkasen mukaan ay-liikkeen tehtävä on joka tilanteessa ja ensi sijassa puolustaa jäsenistönsä, työntekijöiden etua. Ay-liikkeen tehtävänä ei suinkaan ole ymmärtää työnantajien "huolia". Tuominen lisää tähän, että Suomen vienti, EKP:n korot ja muut vastaavat eivät ole ammattiyhdistysliikkeen huolia, vaan ay-liikkeen tulee keskittyä työntekijöiden etuun.

-- Ay-johto on ottanut kapitalismin ja kapitalistien ongelmat omiksi ongelmikseen. Byrokraatit käyttävät jo samoja sanamuotoja ja puhuvat samoilla argumenteilla kuin kapitalistit. Ay-johto puolustaa esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamista, jotta Suomen kilpailukyky säilyisi. Puhuvat siis pomojen kieltä! tuohtuu Vartiainen.

-- Ja on se nyt kummallista, että kansanedustajankin edellytetään sitoutuvan jonkun muun kuin äänestäjiensä tahtoon! Mitä demokratiaa se on, että puolue-elimen isoveli käskee miten äänestää! jatkaa Vartiainen toisesta ajankohtaisesta aiheesta. Demokratian halventamista se on.

Demareissa ja vasemmistoliitossa johto päättää mitä puolue sanoo, kentän väki ei uskalla tehdä mitään. Toisaalta, ei kai näiden puolueiden kenttäväki näissä puolueissa olisikaan, jos uskaltaisivat jotain tehdä.

-- Tämä näkyy myös ay-liikkeessä, josta on tullut epäitsenäinen valtionhoitopuolueiden noudattelija, Tuominen sanoo. Tämä johtuu siitä, että demarit ja vasemmistoliitto ovat omineet ammattiyhdistysliikkeen johdon itselleen. Vartiaisen mukaan ay-liikkeen tulisi aina olla oppositiossa hallitukseen nähden.

Myös työn sisällöstä keskusteltava

Seuraavaksi Vartiainen ottaa puheeksi uuden ammattiliittojen toiminnalle oleellisen aiheen, nimittäin työn sisällön. Myös tästä on hänen mukaansa puhuttava. Työntekijöiden on kiinnitettävä huomionsa siihen, mitä tuotetaan ja miten.

-- Työ on luonteeltaan yhteiskunnallista, joten on nimenomaan työntekijöiden asia, mitä tuotetaan. Turhasta tuotannosta on päästävä eroon, toteavat Vartiainen ja Laukkanen.

Nykykapitalismissa ei enää huolehdita tarpeellisten tavaroiden tuotannosta ja työllisyydestä. Ainut tavoite on suuren voiton saavuttaminen. Tuotteeksi käy mikä vain, mikä myy.

-- Ay-liikkeen ei tule hyväksyä epäeettistä tuotantoa, esimerkiksi ala-arvoisen ruoan tuottamista elintarvikkeiden nimissä. Työntekijäthän sen ruoan lopulta kodeissaan joutuvat syömään, joten eettiset ongelmat tuotannossa ovat ennen kaikkea työntekijöiden asia, täsmentää Vartiainen.

Työntekijät, lopettakaa nöyristely ja ottakaa ohjat käsiinne

Vaan miten työntekijöiden olisi toimittava tilanteessa, jossa ammattiyhdistykset ovat rappeutuneita ja joiden johto noudattelee täysin omaa, hallitukselle ja työnantajille myötämielistä linjaa ja työntekijöiden kiinnostus liiton toimintaa kohtaan heikkenee kaiken aikaa?

-- Lopettakaa nöyristely, työntekijät! Jos jokin on väärin, älkää taipuko ja vaietko siitä. Tehän siitä kärsitte. Avatkaa suunne ja puuttukaa asioihin! kehottaa Vartiainen.

-- Jos joku tosiaan luulee, että kiltillä käytöksellä ja työnantajan kumartelulla säilyttäisi työpaikkansa, niin erehtyy suuresti. Vanha totuushan se on, että jos nöyränä raataa selkä vääränä, niin siitä ei saa kuin väärän selän, valaisevat Vartiainen ja Laukkanen tilannetta.

-- Ay-liike lähti alun perin kehittymään tilanteessa, jossa työntekijöitä pomputeltiin miten vain. Nyt ollaan palaamassa lähtötilanteeseen, samaan ryöstökapitalismiin, jossa sata vuotta sitten elettiin ja jossa pomot saavat tehdä työntekijöille mitä haluavat. Se ei ole kehitystä, vaan taantumista, tiivistää Laukkanen koko haastattelun sanoman.

Luottamusmiesten on kunnioitettava työläisten päätöksiä ja tahtoa. Näin syntyy se luottamus ja uskottavuus, jonka varassa luottamusmiehet voivat toimia. Työpaikkakokousten palauttaminen on tälle edellytyksenä.

Vartiaisen mukaan yleinen harha on luulla, että liitto ja liiton lakimiehet hoitavat työpaikoilla syntyvät ongelmat. Totuus on kuitenkin se, että jos asiaan ei puututa heti vaan annetaan sen mennä oikeuteen asti, niin silloin työntekijät ovat tapauksen jo hävinneet.

-- Todellisuudessa esimerkiksi irtisanomisiin, joita ei voi hyväksyä, ei mikään auta niin hyvin kuin lakko. Jos yksi työntekijä lempataan pellolle, niin kokemus on osoittanut, että vain lakko ja koko työpaikan solidaarisuus korjaa tilanteen ja tuo työn takaisin potkut saaneelle. Työpaikalla syntyvät ongelmat pitää korjata itse työpaikalla, työntekijöiden toimesta. Tähän tarvitaan työpaikalla vahvaa ay-organisaatiota, viestittävät kaikki haastateltavamme yhdessä.

-- Teemu Luojola

Artikkeli on alunperin julkaistu Itä-Uudenmaan mielipidelehti Å-siktenissa 27.4.2001.