Kapitalisminvastainen taistelu voimistuu ja käy jokapäiväisemmäksi

Puolitoista vuotta sitten Seattlessa räjähti. Jopa sata tuhatta mielenosoittajaa kokoontui vastustamaan Maailman kauppajärjestö WTO:n kokousta. Protestoijat, kapitalisminvastaisen taistelun etujoukkona, onnistuivat tuolloin viivyttämään kokouksen alkua riittävästi, jotta heidän toimintansa sai huomattavaa maailmanlaajuista julkisuutta.

Seattlen taistelua, lajiaan ensimmäistä uuden aallon kansainvälistä kapitalisminvastaista suurmielenosoitusta, on seurannut jo merkittävä määrä vastaavia mielenosoituksia joka puolella maailmaa, ei vain Yhdysvalloissa ja Euroopassa, vaan myös Aasiassa ja Australiassa.

Samalla nämä alkuaikoinaan varsin spontaanit ja luonteeltaan erittäin hajanaiset puolustustaistelut ovat käyneet entistä määrätietoisemmiksi ja harkitummiksi. Siinä, missä Seattlessa vielä taisteltiin välittömien globaalista kapitalismista seuranneiden ongelmien kiihottamina ikään kuin puolustautumis- ja pysäyttämismielessä, on viimeisimmissä mielenosoituksissa esiintynyt jo selviä merkkejä tietoisesta kapitalisminvastaisuudesta.

Viimeisimmät suurmielenosoitukset Kanadan Quebecissa ja Ruotsin Malmössä viikonloppuna 20.-22.4.2001 olivat luonteeltaan jo huomattavasti aiempia taisteluja organisoituneempia. Nyt aktivistit jo valmentautuvat mielenosoituksiin ennakolta, ja niitä organisoidaan järjestelmällisesti kaikkien merkittävien porvariston kansainvälisten kokousten yhteyteen.

Porvaristokin on joutunut ottamaan tämän kasvavan kapitalisminvastaisen voiman vakavasti. Huolestuneena Amerikan maiden vapaakauppa-aluetta rakentavan kokouksen onnistumisesta oli Quebeciin rakennettu kolme metriä korkea häpeämuuri kaupunkia jakamaan, ja muuria suojelemaan oli kaupunkiin kerätty yhteensä lähes kymmenen tuhatta poliisia ja sotilasta.

Kuinka hyvin tämä muuri symboloikaan niitä luokkavastakohtaisuuksia, joihin nykyinen riistoyhteiskunta perustuu: muurin sisällä kapitalistit hierovat sopimuksia ihmishenkien kauppaamisesta, kun taas mellakkapoliisit yrittävät turvata kokousrauhaa ja pitää kansanjoukot, työväenluokan muurin ulkopuolella.

Ja kuinka hyvin tämän muurin murtuminen, joka Quebecissa tosiasiallisesti tapahtui mielenosoitustaistelijoiden voitoksi, kuvastaakaan niitä mahdollisuuksia, joita työväenluokalla on silloin, kun se yhdistää voimansa joukkovoimaksi. Quebeciin oli kokoontunut vasta pieni, tuhansissa tai korkeintaan kymmenissä tuhansissa laskettava taistelijoiden etujoukko; kuitenkin tämä etujoukko raivasi tiensä läpi tuhansien mellakkapoliisien ja onnistui viivästyttämään kokouksen alkua muutamilla tunneilla.

Minkälaisia tuloksia työväenluokka taisteluissaan kapitalismia vastaan saavuttaakaan sitten, kun rintamalle ei lähde vain etujoukko, vaan suuret kansanjoukot. Jo nyt Quebecin taistelussa näkyi merkkejä entistä suuremmasta ammattiyhdistysväen -- tavallisten työntekijöiden -- osallistumisesta näihin joukkomielenosoituksiin.

Maailmalla kapitalisminvastaisista taisteluista on hyvää vauhtia tulossa entistä jokapäiväisempiä. Näin käy maailmanlaajuisen laman aattona. Lama tulee entistä enemmän lisäämään joukkoliikkeeseen ja taisteluun osallistuvien määrää.

Porvoon työväen vappumarssi on osa kapitalisminvastaista taistelua. Työväenluokan on nostettava kapitalisminvastaiset tunnuksensa puheenalaiseksi joka päivä. Porvoon vappumarssi ei täytä suurmielenosoituksen mittoja, mutta samasta kapitalisminvastaisten taistelujen ketjusta on kyse.

-- Teemu Luojola

Artikkeli on julkaistu Itä-Uudenmaan mielipidelehti Å-siktenissa 27.4.2001 pääkirjoituksena.