Tämä artikkeli on aiemmin julkaistu Itä-Uudenmaan mielipidelehti Å-siktenin elokuun 2001 numerossa.

-- -- --

Puolisotilaalliset maanpuolustusjärjestöt sisäistä käyttöä varten
Porvoon kaupunki salailee asiakirjoja
Järjestöjen ja kaupungin välisestä yhteistoimintamuistiosta tietoja vain hallinto-oikeuden kautta

Porvoon kaupunki on hävinnyt Helsingin hallinto-oikeudessa kiistan asiakirjan julkisuudesta. 19.6.2001 hallinto-oikeus päätti, että porvoolainen varatuomari Mikko Vartiainen on oikeutettu saamaan "Porvoon kaupungin, joidenkin yksityisten yhdistysten ja yritysten sekä mahdollisesti Uudenmaan sotilasläänin esikunnan" välisestä yhteistoimintamuistiosta tietoonsa ne kohdat, jotka eivät ole salassapidettäviä.

Alun perin Vartiainen osoitti vaatimuksensa kyseisestä asiakirjasta Porvoon kaupungille, jolloin kaupunginjohtaja Per-Håkan Slotte kieltäytyi luovuttamasta kyseistä asiakirjaa. Myös Uudenmaan sotilaslääni kieltäytyi luovuttamasta kyseisestä yhteistoimintamuistiosta mitään tietoja, väittäen muistiota kokonaisuudessaan salassa pidettäväksi.

Ainoastaan hallinto-oikeuden kautta Vartiaisen onnistui saada itselleen yhteistoimintamuistion ensimmäinen sivu, muut osat muistiosta hallinto-oikeuskin totesi salassapidettäviksi.

Mistä yhteistoimintamuistiosta siis on kyse? Porvoon Plutoona, epävirallinen puolisotilaallinen järjestö, joka jatkaa suojeluskuntien perinteitä mutta virallisesti on vain osa puolustusvoimien vapaaehtoisen maanpuolustuksen organisaatiota, heilutteli rynnäkkökiväärejä Porvoon kaupunkisotaharjoituksessa huhtikuussa 2000.

Tuon jälkeen tiedustelimme, onko kaupunki solminut yhteistoimintasopimuksen kyseisen plutoonan kanssa. Å-siktenin elokuun 2000 numerossa siteerasimme Uudenmaan sotilasläänin esikunnan sekä reservin yleisesikuntaeversti Ilmo Kekkosen lausuntoja, joiden mukaan yhteistoimintasopimus on olemassa.

Samassa numerossa esittelimme Suomen vapaaehtoisen maanpuolustuksen eli puolisotilaallisten joukkojen suojeluskuntia vastaavaa rakennetta. Huhtikuun 2001 numerossa puolestaan toimme julki asiakirjoja, jotka osoittavat nykyisten vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöjen olevan suojeluskuntien omaisuuden perillisiä ja niiden toiminnan suoria jatkajia.

Hallinto-oikeuden tekemän päätöksen perusteella tiedämme siis nyt, että Porvoon kaupungilla on Uudenmaan sotilasläänin 2. eli Porvoon sotilasalueen kanssa yhteistoimintaa koskeva muistio. Tämän muistion ovat allekirjoittaneet sotilasalueen päällikkö, everstiluutnantti Raimo Manninen, joka myös on Porvoon Plutoonan komentaja, sekä kaupunginjohtaja Per-Håkan Slotte. Muistio täydentää Uudenmaan sotilasläänin ja Etelä-Suomen lääninhallituksen laatimaa yhteistoimintamuistiota, ja siinä määritetään ne perusteet, joilla sotilasalueen ja kaupungin yhteistoiminta järjestetään.

Joukot maan sisäistä käyttöä varten

Yhteistoimintamuistio alkaa sanoilla, jotka osoittavat selvästi, että puolisotilaalliset, vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt, kuten Porvoon Plutoona, on tarkoitettu yksinomaan valtion sisäiseen käyttöön ja sisäisten uhkien torjuntaan: "Yhteiskuntamme rakenteissa on tapahtunut muutoksia, jotka asettavat poikkeusoloihin varautumiselle uusia haasteita ja edellyttävät, että nykyisten varautumisjärjestelyjen toimivuus tarkistetaan."

Huomatkaa: sana yhteiskunta on taivutettu tarkoittamaan nimen omaan meidän yhteiskuntaamme, ei mitään vierasta valtiota. Jos nämä vapaaehtoisjärjestöt täyttäisivät hiekkasäkkejä ja harjoittelisivat metsäpalojen sammuttamista, niiden käytön sisäistä turvallisuutta varten ymmärtäisi. Mutta kun nämä joukot harjoittelevat aseiden käyttöä. Heiluttelevat rynnäkkökiväärejä keskellä kaupunkia, harjoittelevat tiedustelua ja strategista joukkojenhallintaa.

Ainut tilanne, jolloin yhteiskunnassamme tarvitaan aseita sisäiseen tarkoitukseen, on luonnollisesti sisällissota. Nämä joukot siis valmistautuvat sisällissotaan - ja nimen omaan puolustaakseen hallitusta. Miksi he valmistautuvat sisällissotaan?

Tulee mieleen vuosi 1918. Siitä, kummalla puolella tämänkaltaiset järjestöt vuonna 1918 olisivat olleet, ei ole epäilystäkään. Å-siktenin elokuun 2000 numerossa esittelimme myös, mistä nämä järjestöt saavat rahoitusta. Erityinen Maanpuolustuksen Tuki ry:n varainhankinnan valtuuskunta huolehtii tästä. Valtuuskunta koostuu lähinnä suuryritysten edustajista.

Puolisotilaalliset järjestöt, joiden kanssa Porvoon kaupungillakin on voimassa oleva yhteistoimintaa koskeva muistio, saavat rahoituksensa suuryrityksiltä, ja nämä järjestöt ovat aseellisessa valmiudessa sisällissotaa varten. Ne ovat luonteeltaan siis suurpääoman taistelijoita, luonteeltaan työväenvastaisia.

Tämän näkemyksen olemme esittäneet joitakin kertoja jo aiemmin, vuonna 2000 sen jälkeen, kun Porvoossa järjestettiin pahamaineiset kaupunkisotaharjoitukset. Tuolloin kaikki tahot, niin kaupungin virkamiehet, armeijan upseerit kuin puolisotilaallisten järjestöjen johtajatkin kiistivät arviomme sisäisestä käytöstä. Mutta nyt meillä on siitä asiakirjatodiste, mustaa valkoisella, puolustusvoimien arkistosta. Olimme oikeassa. He yrittivät salata totuutta.

Miksi tarvetta varustautua sotaan?

Mutta mitä sellaisia muutoksia yhteiskuntamme rakenteissa on tapahtunut, että on tarpeen koota puolisotilaallisia suurpääoman rahoittamia aseistettuja joukkoja? Tämä on aivan toinen totuus kuin mitä tiedotusvälineissä toitotetaan suuresta koko kansakunnan yksimielisyydestä ja yhteiskuntarauhasta.

Jos kaikki on niin upeaa ja niin yksioikoisen hyvällä tolalla kuin annetaan ymmärtää, mihin tarvitaan yhteistoimintamuistioita ja salaisia sopimuksia kriisinaikaisista aseellisista joukoista? Miksi pääoma kokee tarvetta varustautua sisäisiä uhkia -- sisällissotaa -- varten? Nämä ovat oleellisia kysymyksiä, joita me Å-siktenin toimituksessa olemme nostaneet esiin jo yli vuoden ajan ja joihin tulemme jatkossa antamaan lisää asiakirjoihin perustuvia vastauksia.

Eräs selitys sille, miksi aseellista toimintaa on siirretty vapaaehtoisuuteen perustuvien rekisteröimättömien paikallisosastojen vastuulle on se, että puolustusvoimien organisaatiossa on 1990-luvulla tehty muutoksia, joilla puolustusvoimien tehtäviä on siirretty puolisotilaallisille järjestöille. Mutta tämä selitys jää silti vajaaksi ja palaamme olennaisimpiin kysymyksiin: Miksi tällaisia järjestelyjä on tehty? Kenen etuja tämänlaiset muutokset palvelevat? Kuka hyötyy näistä muutoksista? Ketä puolisotilaalliset järjestöt palvelevat? Miksi nämä järjestöt ja niiden rahoittajat varustautuvat sisäisen konfliktin varalle?

Tätä tulemme selvittelemään vielä jatkossa, kun paneudumme yksityiskohtaisemmin näiden puolisotilaallisten järjestöjen rahoitukseen. Se, kuka näitä järjestöjä rahoittaa, kokee ne tarpeelliseksi omien tarkoitusperiensä turvaamiseksi. Jotain viitteitä takapiruista antaa juuri mainittu Maanpuolustuksen Tuki ry:n varainhankinnan valtuuskunta.

Ulkoistetaanko kunnallista pelastustointa?

Se, että kunnilla ja maanpuolustusjärjestöillä on yhteistoimintamuistioita kriisinaikaisesta työnjaosta, herättää myös epäilyksiä siitä, että kuntien pelastustointa oltaisiin ulkoistamassa ja siirtämässä näiden järjestöjen hoidettavaksi &mdash siis entistä kauemmaksi kuntalaisten kontrollista ja kunnallisesta päätäntävallasta.

Esimerkiksi Ruotuväki-lehdessä 3.3.1999 Maanpuolustuskoulutus ry:n (MPK) silloinen vt. toiminnanjohtaja Matti Ropo kertoo, että MPK:sta voi kehittyä merkittävä apuri kuntien pelastustoimelle: "Kuntien avustaminen palveluissa saattaa kehittyä osaksi vapaaehtoista maanpuolustusta. Kunnat voivat sopia MPK:n kanssa apuvalmiudesta. Kunnillahan on hätäavun tarvetta palonsammutuksessa, etsinnöissä ja pelastustoimissa."

Helsingin Sanomissa 22.12.1998 puolestaan puolustusvoimien vapaaehtoisen maanpuolustustyön tarkastaja, eversti Leo Kotilainen kertoo seuraavaa: "Kun viranomaiset esimerkiksi havaitsevat, että jollakin paikkakunnalla puuttuu ihmisiä poikkeusolojen organisaatiosta, he esittävät yhdistykselle toivomuksen vaikkapa pelastuspalvelu- tai vartiomieskurssista. Yhdistys järjestää kurssin ja sen käyneet ilmoitetaan sotilaslääniin, missä heidät sijoitetaan poikkeusolojen organisaatioon."

Tämä herättää tiettyjä epäilyksiä. Voivatko kunnat tämän varjolla vähentää oman pelastustoimensa rahoitusta ja hoitaa pelastustehtäviä ja katastrofitilanteita tilaamalla puolisotilaallisia järjestöjä avukseen? Siviiliturvallisuus kytketään taas aseelliseen toimintaan. Tulvien ja metsäpalojen torjunnan varjolla suurpääoman aseelliset järjestöt virallistetaan osaksi kuntien organisaatiota. -- Teemu Luojola