Terveisiä Genovan helvetistä
Kokemuksia ja opetuksia Carlo Giulianin kaupungista

Helikopterit, sotalaivat, ilmasta maahan ammuttavat ohjukset, ilmatorjunta-aseet, sukellusveneet, sammakkomiehet, 20 000 poliisia, tuhannet sotilaat, tarkka-ampujat katoilla, ennennäkemätön poliisiväkivalta, kyynelkaasut, satojen ihmisten pidätykset, rekisterit, kidutukset ja sorto Italian rajoilla eivät pystyneet kukistamaan työläisten, nuorten ja aktivistien rivistöjä, jotka muuttivat Genovan yhteiseksi taistelukentäksi kapitalismin ja globalisaation vastaisessa taistelussa 18.-22. heinäkuuta.

23-vuotiaan Carlo Giulianin kylmäverinen murha on osoitus maailman kapitalismin heikkoudesta ja pelosta tämän suurenmoisen liikehdinnän edessä. Jättiläismäinen, kansainvälinen, värikäs, äänekäs ja monikielinen mielenosoitus, jota selvästi leimasi siihen osallistunut työväenluokka, kääntää uuden sivun alkavan aikakauden vallankumoushistoriassa: Genovan taistelu.

European Vision, sen luksusristeilijän nimi, jolla G8-maiden johtajat (paitsi Bush) asuivat, on vain väärennetty nimi Euroopan näköaloista. Paljastettu totuus ansaitsisi nimekseen European Brutality, Euroopan kapitalismin barbaria.

Marxilainen Työväenliitto, joka oli edustettuna Genovassa, sai mahdollisuuden elää ja kokea Italian demokratian ja EU:n, tämän Pyhän Alliansin barbariaa.

1. Tapahtumat

Menimme Italiaan Kreikan kautta Antikapitalistis-Anti-imperialistisen Komitean blokissa. Ennen kuin laivamme oli saapunut Anconan satamaan saimme tietää edellisellä laivalla tapahtuneista väkivaltaisista aktivistien takaisinkäännyttämisistä. Sillä aikaa, kun Italian poliisi yritti työntää väkisin 141:ä aktivistia takaisin, meidän laivamme Super Fast 4 odotti sataman ulkopuolella pitäen meitä tunteja kaukana kelluvassa vankilassamme, jotta emme yhtyisi niiden aktivistien kanssa, jotka olivat kieltäytyneet lähtemästä pois.

Kutsuimme heti koolle kokouksen ja vaadimme kapteenia huolehtimaan ulkopuolisista kanssamatkustajista, etenkin raskaanaolevista, sairaista ja ikääntyneistä. Laadimme usealla kielellä tiedotteen ja olimme valmiit ryhtymään laivan valtaamiseen, mikäli vankeutemme merillä pidentyisi.

Giuzelis-niminen kapteenimme ilmoitti hädissään, että joka ikisen aktivistin taustoja tutkitaan ja että jokainen (ainakin Kreikan) EU:n hallitus on raportoinut "ei-toivotuista" aktivisteista. Kun edellisen laivan kolme bussillista oli pakotettu nousemaan takaisin laivaan sille laittomasti nousseen poliisijoukon käyttämien pamppujen avulla, paikalla oli jo toimittajia ja konsulaatin asianajaja.

Materiaalia tuhotaan, matkantekoa vaikeutetaan

Ehkä noussut kohu esti massiiviset käännyttämiset meidän kohdallamme. Kaksi Rakovski-keskuksen toveria kuitenki joutui palaamaan takaisin, kun heiltä ensin takavarikoitiin heidän passinsa ja väitettiin niiden olevan väärennettyjä, Kreikan konsulin vastalauseista huolimatta. Sen jälkeen he tutkivat tavaroitamme ilman, että me olisimme saaneet olla siinä läsnä. Suurin osa materiaalistamme tuhottiin, banderollien ja lippujen puut vietiin, lentolehtisiä takavarikoitiin muka tutkittavaksi. Jopa Kreikan diktatuurin aikana itsensä protestiksi polttaneen aktivistin haudalle tarkoitettu seppele varastettiin.

Loputon kiusaus oli kuitenkin vasta alkamassa. Bussimme lähti liikkeelle Genovaa kohti poliisiautojen saattamana. Sadan kilometrin välein tuli pysähdys, hermo- ja viivytyssota oli alkanut. Olimme väsyneitä, mutta päättäväisiä ja iloisia. Taistelumielialamme oli korkealla, nimittäin kuulimme, että torstain (19.7.) antirasistinen mielenosoitus, jolle odotettiin 15 000 - 18 000 ihmistä, keräsi 50 000 aktivistia. 6-7 tunnin matka vei tuplasti aikaa. La Spezian kaupungin ympäri kierrettiin kolme kertaa. Ensimmäiset toverit saapuivat hotelliinsa kello neljältä aamulla, viimeiset kello kahdeksalta.

Pidätettyjä hakataan, mielenosoituksia hajotetaan

Toverit, jotka asuivat Genovan keskustassa, olivat perjantaina (20.7.) onnekkaimpia: he saivat osallistua militantin ay-liikkeen, Cobasin kanssa yritykseen pyrkiä punaiselle vyöhykkeelle. Kolme meidän tovereistamme hyppäsi mereen välttääkseen pidätyksen. Yksi pääsi karkuun mutta innokkaasti perään uivat poliisit pidättivät kaksi. Heidät vietiin poliisiasemalle, jossa heitä kidutettiin heidän vakavista vammoistaan huolimatta. Jopa natsilääkäri, joka ompeli toisen tovereista pampulla auki lyödyn pään, haavan sitomisen jälkeen hakkasi toveria päähän, jonka seurauksena tämä viimein menetti tajuntansa.

Loput toverit, jotka oli blokattu Genovan porteilla, pääsivät vihdoin yhtymään taisteluihin. Niitä käytiin koko kaupungin alueella myös kaukana punaisesta vyöhykkeestä. Tulipaloista ja kyynelkaasusta tuleva savu tekee ilmasta tukahduttavan. Yrityksemme pyrkiä Carlini-stadionin eteen epäonnistuu, sillä stadion on saarrettu poliisin toimesta. Blokkimme hajotetaan ja ihmiset lähtevät ennalta sovituissa pienissä ryhmissä sovittuihin paikkoihin. Paikalliset auttavat eksyneitä tovereita ja kuljettavat heitä henkilöautoilla pois vaarasta. Uutinen murhasta leviää kaupunkiin ja koko maailmaan. Se tapahtui kahden korttelin päässä ja samalla hetkellä, kun meidän blokkimme hajotettiin.

Illalla sosiaaliforumin tiloissa oli juhlallinen tunnelma, kaikki valmistautuivat lauantaita varten. Lauantaiaamuna näimme Il Manifesto- ja Liberatione-lehdistä kuvia murhasta hetki hetkeltä. Miten tähdättiin päähän ja miten sen jälkeen ajettiin harkitusti päälle kaksi kertaa. Niin paljon kapitalismi vihaa työläisiä. Olimme kaikki vihaisia.

Satojen tuhansien marssi

Lähdimme kävellen 6-7 kilometrin suuruiseen mielenosoitukseen. Olimme siellä etuajassa ja silti kohtasimme ihmisvaltameren. Pian meitä oli satoja tuhansia, kuusi kilometriä pitkä marssi, jossa ihmiset kävelevät tiheästi. Marssin oli kuuden kaistan levyinen ja jalkakäytävätkin olivat täynnä. Talojen perustukset tärisivät Internationaalin säestyksellä, kaupunki on tulipunainen. Huusimme sydämemme pohjasta: "Tulevaisuus ei ole kapitalismi, se on vallankumous ja kommunismi." Pidimme rivimme koossa, yhteenottoja oli kaikkalla. Kaasut estivät näkyvyyttä, käytimme kosteita liinoja ja huiveja kasvoillamme. Poliisi iski armottomasti. Kansa huusi "assassini" (murhaajat) sekä "la classe operaia non na natione internationalissimo rivolutione" (työväenluokka ei ole kansallinen, se on kansainvälinen ja vallankumouksellinen).

Kävelimme tuntikausia kuuman auringon alla. Parvekkeilta genovalaiset tervehtivät meitä, kaikenlaisia punaisia vaatteita otettiin käyttöön, meitä vilvoiteltiin heittämällä vettä. Berlusconi oli kehottanut kansaa olemasta ripustamatta pyykkiään parvekkeille, etteivät G8-herrat näkisi tätä. Parvekkeet ainakin huippukokousta vastapäätä olivat täynnä alushousuja.

Saavuimme marssimme päätepisteeseen, Ferraris-aukiolle. Myöhään illalla ajoimme Brindisiin. Poliisin kontrolli oli taas tiukka. Lähdettyämme kohti Brindisiä poliisivoimat ryntäsivät Indymediaan sosiaaliforumin lähellä. Todisteet poliisin murhista täytyi hävittää. Kuva- ja videomateriaalia tuhottiin, tietokoneita, kirjoja, vaatteita, makuupusseja, reppuja ja muita henkilökohtaisia tavaroita rikottiin. Genovan kaupungin tarjoaman koulun seinät olivat veressä. Verta oli rapuissa, vessoissa, käytävillä, kaappien päällä, kaikkialla rakennuksen kolmessa kerroksessa. 40-50 vakavasti loukkaantunutta, hakkaamisesta ensisijaisesti päähän.

2. Opetukset

Nuoren aktivistin, Carlon murhaan tiivistyvät kaikki Genovan luokkataistelun suuret kysymykset. 20. heinäkuuta ei kaatunut vain yksi marttyyri karabinieerien luodeista; silloin kuoli niin ikään suuri joukko kapitalismista viljeltyjä myyttejä.

Romuttuneet myytit

Ensimmäisenä haavoittui myytti, että globalisoitunut kapitalismi tarkoittaisi ihmisten vapaata liikkumista rajojen yli. Vapaasta liikkumisesta nauttivat ainoastaan finanssipääoma ja voiton pedot. Vapaasta liikkumisesta nauttivat vain kukistusvoimat, tiedustelupalvelut ja provokaattorit. Sen sijaan ihminen, joka haluaa osoittaa mieltään kapitalismia vastaan, joutuu kohtaamaan karabinieereja, mellakkapoliiseja, kieltoja, nöyryyttäviä ruumiintarkastuksia, pidätyksiä, pahoinpitelyjä, kidutuksia ja karkotuksia.

Mitä liikkumavapautta olikaan meidän karkoitetuilla, joiden passit varastettiin? Mitä liikkumavapautta meillä oli kelluvassa vankilassamma Anconan sataman edustalla? Mitä liikkumavapautta on ihmisillä, jotka joutuvat kulkemaan poliisin saattamana saarrosta saartoon? Mitä liikkumavapautta on sitten, kun kaupunki on jaettu eri värisiin vyöhykkeisiin, jaetussa kaupungissa kiellettyjen alueiden labyrintissa sisäisine muureineen?

Toinen kaatunut myytti on se, jonka mukaan EU olisi "kansalaistensa yhdistynyt Eurooppa". Euroopan visio on joustavissa työsuhteissa olevien työläisten pakkotyöleiri. Tulevat talouden lamat ja romahdukset tulevat antamaan tälle myytille armonlaukauksen. Euroopan kansalaiset työväenluokka johdossaan tulevat rakentamaan lisää barrikadeja tällaista hanketta vastaan.

Kolmantena myytiksi paljastui väite siitä, että globalisaatio tarkoittaa demokratian voittoa kaikenlaisesta totalitarismista. Genovassa valtio näytti oikeat kasvonsa saaden hiljaiseksi kaikki ne, jotka väittävät, että Engelsin määritelmä valtiosta olisi vanhentunut: valtio on kuin onkin hallitsevan luokan aseelliset joukot, joiden avulla se varmistaa herruutensa. Tämä kaikki ei olisi mahdollista ilman kapitalismin taloudellista ja poliittista kriisiä, joka asettaa koko parlamentarismin kyseenalaiseksi.

Sota luokkien välillä

Imperialistisen demokratian mädäntymistä ei voi nyt enää salata. Työläisten täytyy vaatia Berlusconin hallituksen kaatamista eikä pelkästään vastuussa olevan ministerin erottamista, niin kuin Rifondazione Comunista ja muut järjestöt vaativat. Berlusconin ilmiö on porvarillisen parlamentarismin kliininen oire, joka käyttää oikeistolaista populismia aseistaakseen ja nostaakseen valtion käden työväenluokkaa vastaan.

Berlusconi ei voi kuitenkaan toimia alibina demareille ja näiden vasemmistolaisille kainalokepeille, että Genovan hirmuvalta olisi oikeiston aikaansaama. Muutamaa viikkoa aikaisemmin sosialidemokratia iski samalla innolla samaa liikehdintää, Seattlen kansalaisia vastaan Göteborgissa. Genovan taisteluja eivät käyneet poliisi ja mielenosoittajat keskenään; Genovan sotaa käytiin luokkien välillä.

Edellisen opetuksen valossa kukaan ajatteleva ihminen ei enää usko myyttiin, että yhteenottoja aiheuttaisi vain pieni "väkivaltainen vähemmistö", joka on vastuussa kaaoksesta mielenosoituksissa Seattlesta Prahan, Quebecin ja Göteborgin kautta Genovaan. Heinäkuun taisteluissa taantumuksen voimat hyökkäsivät samalla raakuudella niin anarkisteja ja Ya Bastaa kuin trotskilaisia ja Cobasin työläisiä vastaan. Voimme olla eri mieltä mustan blokin taktiikasta, mutta mikä tahansa yritys, joka tähtää kyseisen liikkeen eristämiseen ja kukistamiseen pelaa vihollisen peliä.

Työväenluokka astuu areenalle

Seattlessa porvaristo ja WTO yllättyivät täysin, jatkossa ne oppivat paljon ja valmistautuivat vastaamaan. Prahassa yhtäältä poliisivoimien ja armeijan toimet FBI:n avustuksella ja toisaalta Länsi-Euroopan perinteisten byrokratian ikeessä olevien työväenjärjestöjen poissaolo olivat syyt, miksi yhteenotot näyttivät marginaalivoimien aikaansaamilta. Nizzassa vahvan CGT:n rivit sekä muu massiivinen vasemmisto näyttäytyivät vain yhtenä päivänä, poistuen seuraavana päivänä ja jättäen ulkoparlamentaarisen vasemmiston yksin taistelemaan.

Vastaavanlaista näimme myös Göteborgissa, tosin vähän eri järjestyksessä. Prahassa hallitseva luokka yritti estää Seattlen tulemista Eurooppaan. Göteborgissa tämä oli jo tullut ja se piti kukistaa, poliisi ampui tappaakseen näyttäen esimerkkiä Italian kollegoilleen. Genovassa, tässä työläiskaupungissa oli uutta se, että työväenluokan läsnäolo oli ratkaiseva tekijä. Sen luokan määräämä väri oli punainen ja se peitti lippuineen kaikki tuhannet eri maista tulleet vieraat internationalistit.

Näin paljastui myytiksi väite, että kyseessä on liike, joka on sekava, epäluokkamainen, sirkusmainen (Blair), tai uushippien woodstockimainen, pikkuporvarillinen kertymä (workeristit) ja vallankumoukselliseen turismiin tähtäävä. Tietenkin Seattlen kanssa on heterogeeninen; se sisältää erilaisia sosiaalisia kerrostumia, erilaisia intressejä, paljon hämmennystä. Se, joka pelkää sekamuotoja ja kääntää selkänsä tälle mahtavalle liikehdinnälle, osoittaa vain konservatiivisuuttansa. Leninin mukaan se, joka odottaa puhtaahkoa vallankumousta ilman keskiluokkia ei tule elämään kyllin kauan nähdäkseen sen.

Globalisaationvastainen liike puhkesi kapitalismin ristiriitojen globalisoitumisesta ja niiden ratkaisemattomuudesta. On luonnollista, että tämä heittää kadulle alussa nuorison, joka koostuu eri kansankerrostumiin kuuluvista taistelijoista. Heräävä jättiläinen, työväenluokka, tulee heti perässä toimimaan historiallisessa roolissaan, hegemonisena voimana. Tämä tapahtui Genovassa ja siinä on laadullinen käännekohta. Genovassa pääoman ja työn välinen ristiriita ilmenee luokkataistelun tasolla maailman yhteiskunnallisen taistelun keskuksessa.

Näin lopulta romahtaa se viimeinenkin myytti kommunismista. Aave kummittelee taas Euroopan ja maailman kapitalismin päällä: kommunismin aave. Porvaristo ei tule odottamaan kädet ristissä, se tulee Genovan jälkeen kä yttämään sekä kukistamisen keppiä että reformismin porkkanaa. Attac asettui mellakkapoliisin eteen ja yritti estää (21.7.) mielenosoittajien pyrkimyksiä tunkeutua punaiselle vyöhykkeelle.

Kaikille meille, jotka uskomme, että toisenlainen maailma ei ole mahdollinen ilman kapitalismin kumoamista ja maailman sosialismin voittoa, asettuu suuri ja välttämätön tehtävä. Liike tarvitsee paljon aikaansaannoksia ei vain määrän, vaan myös laadun suhteen: tarvitaan poliittista rajanvetoa, ohjelmaa, organisaatiota, johtoa, pitää rakentaa vallankumouksellisia puolueita ja internationaalia. Meille taistelu jatkuu ja olemme varmoja siitä, että seuraava maailmansota on Luokkasota. — Dimitris Mizaras