Mainilan laukaukset?

Kolmannen maailmansodan uhkaa ei enää kuitata hyväntahtoisella hymyilyllä. Porvarillisetkin tiedotusvälineet ovat alkaneet totutella yleisöään ajatukseen laajasta sodasta. Kimmokkeena sotaspekulaatioiden äkilliselle lisääntymiselle toimii Yhdysvaltain terrori-isku sekä jenkkien suunnittelemat terrorisminvastaiset kostoiskut.

Eräs tämänlaisista maailmansodan ennusteista julkaistiin Helsingin Sanomissa 20.9.2001. Koska Helsingin Sanomat on lehti, jossa harkitaan ennen julkaisemista (toisin kuin iltapäivälehdissä, joissa julkaistaan oitis kaikki, mikä haiskahtaa myyvälle), on tällä artikkelilla vissi tarkoitus. Siksi jokaisen tulisikin kiinnittää erityisen suurta huomiota tähän kirjoitukseen.

Matti Klemolan artikkelin Selkkaus voi levitä Afganistanin ympäristöön alkupuolella todetaan, että Afganistania ympäröi neljän ydinasevaltion kehä (Venäjä, Kiina, Intia, Pakistan), ja viides eli Yhdysvallat on lähtemässä alueelle sotaretkelle. Klemola on unohtanut mainita, että myös mm. Britannia ja Ranska, jotka kumpikin ovat ydinasevaltioita, ovat ilmoittaneet antavansa täyden sotilaallisen tukensa Yhdysvaltain seikkailuille. Toisin sanoen sotkussa on mukana ainakin seitsemän ydinasevaltaa.

Sisäiset kriisit uhkaavat Keski-Aasiaa

Klemola jatkaa sanomalla, että "Afganistanin ympäristö on maailman kriisiherkintä aluetta, ilman ydinaseitakin." "Ensimmäinen iso räjähdys" on hänen mukaansa odotettavissa Pakistanissa. Pakistanin sotilashallitus, joka kaappasi vallan joitakin vuosia sitten, on ilmoittanut tukevansa Yhdysvaltoja. Jo nyt maassa on puhjennut suuria mielenosoituksia Yhdysvaltoja ja sotilasjuntan päätöstä vastaan. Ja kun Pakistanissa rähinöidään, on Intia vaarassa joutua tähän mukaan.

Kiinaan Klemola viittaa toteamalla, että tämä on yrittänyt saada vaikutusvaltaa Pakistanissa, tavoitteenaan hillitä Intian pyrkimyksiä suurvalta-asemansa pönkittämiseen. Toisaalta sisäisten yhteenottojen kärjistyminen Pakistanissa heikentäisi Kiinan vaikutusvaltaa maassa ja saattaisi johtaa levottomuuksiin myös Kiinassa.

Iran on islamilaisena maana hieman Pakistanin kaltaisessa välikädessä. Siinä, missä Pakistanin hallitus ennen terrori-iskuja kuitenkin tuki Afganistanin taliban-hallintoa, ovat talibanit olleet Iranille vähemmän miellyttävä kumppani. Kuitenkin Iran pitää myös Yhdysvaltoja vihollisenaan. Nyt George W. Bush on kehottanut kaikkia maita valitsemaan puolensa tässä taistelussa, ja tämä käsky koskee myös Irania.

Pakistanin tavoin Iranissa on runsaasti afgaanipakolaisia. Ja Pakistanin tavoin liittoutuminen Yhdysvaltain kanssa nostaa Iranissa esiin suuria amerikkalaisvastaisia mielenosoituksia ja ajaa maan sisäiseen kriisiin. Afganistanin suuret islamilaiset naapurivaltiot ovat siksi kumpikin sisäisen kriisin partaalla. Toisaalta juuri tämä lienee Yhdysvaltain edun mukaista.

Hyökkäys Afganistaniin suunnitteilla joka tapauksessa

BBC:n 18.9.2001 uutisen mukaan Yhdysvallat oli jo ennen terrori-iskuja suunnitellut hyökkäystä Afganistaniin talibanien ja Osama bin Ladenin eliminoimiseksi. Tämä isku oli tarkoitus toteuttaa viimeistään lokakuun puolivälissä. Terrori-iskut luonnollisesti vain antoivat täyden oikeutuksen tälle hyökkäykselle.

Mutta miksi Yhdysvallat olisi hyökännyt Afganistaniin kaikesta huolimatta? Pelkkä talibanien ja bin Ladenin kukistaminen ei tunnu riittävän suurelta motiivilta uhrata lukuisia sotilaita ja polttaa satoja miljoonia dollareita. Hyökkäyksellä on oltava suurempia strategisia ja sotilaallisia tavoitteita. Sisäisen kriisin aiheuttaminen Pakistaniin ja Iraniin, Pakistanin ja Intian suhteiden todellinen sotkeminen, Kiinan sisäisten levottomuuksien lietsominen — nämä ovat kaikki hyviä ja uskottavia syitä hyökkäykselle.

Maailmantalouden ennätyksellisen nopea ja laaja taantuma, joka "yllätti" kaikki analyytikot ja joka kurittaa paitsi Yhdysvaltoja myös Eurooppaa ja Japania, ei anna paljon vaihtoehtoja: vain sota saa kysynnän kasvuun ja tuotannolle tarkoituksen; vain sodassa tuhlataan niin paljon materiaalia, että sen korvaaminen uusilla pitää teollisuuden pyörät pyörimässä.

Afganistan tärkeä Yhdysvalloille

Sotaan on ennenkin turvauduttu taloudellisen hädän hetkellä. Kahdesti kriisi on ollut samassa mitassa maailmanlaajuinen, ja näistä meillä on muistona kaksi maailmansotaa. Odotettavissa on, että nyt alkaa kolmas.

Kirjoitin kolmannen maailmansodan uhasta sekä spekuloin sodan alkuasetelmia toukokuussa julkaisemassani pamfletissa Kolmannesta maailmansodasta. Tuolloin kirjoitin, että Yhdysvallat tarvitsee Kiinalta työvoiman, markkinat ja raaka-aineet, Venäjältä ja Keski-Aasiasta Yhdysvallat tarvitsee öljyn.

Kirjoitin, että "Yhdysvallat aloittaa Kiinasta. — — Nyt Yhdysvallat pyrkii poliittisesti ja sotilaallisesti härnäämään Kiinaa, jotta Kiina aloittaisi sodan." Vuoden 2001 alkupuolella Yhdysvallat alkoi siirtää sotilaallista painopistettään Kaakkois-Aasiaan, pois Euroopasta. Tämä osoittaa, että Kiinasta on tullut Yhdysvaltain päävihollinen, mutta toisaalta myös sitä, että Yhdysvallat ei koe vielä olevansa valmis sotaan. Lisäksi Kiina vihollisena on niin voimakas, että Yhdysvaltain on luovuttava kahden rintaman strategiasta ja keskitettävä voimavaransa yhteen sotaan.

En tuolloin tarkastellut riittävästi Keski-Aasian tilannetta. Analysoin Yhdysvaltojen pyrkivän saamaan komentoonsa sekä Kiinan että Venäjän, mutta tukeutuvan Venäjän alistamisessa Eurooppaan ja Nato-liittolaisiinsa. Nyt, kun Afganistan on nostettu maailmankartalle, tilanne valkenee kuin päivä: 1) Afganistan on lähellä Kiinaa, 2) se on lähellä Venäjää ja Yhdysvallat voi yrittää käyttää Keski-Aasian entisiä neuvostotasavaltoja apunaan Venäjän heikentämisessä, 3) Afganistan on myös lähellä Kaspianmeren öljyvaroja.

Yhdysvaltain hyökkäys Afganistaniin ja sitä kautta tarkoituksellisesti poliittisen epävakauden luominen Aasiaan on nähtävä potentiaalisena kolmannen maailmansodan alkulaukauksena. Kuten Klemola artikkelissaan kirjoittaa: "Pahimman iskun toteutuessa — jos iskut Afganistaniin saavat koko Keski-Aasian poliittisen ja sotilaallisen tasapainon horjumaan entisestäänkin — seuraukset tuntuvat varmasti kaikkialla teollistuneessakin maailmassa." Vaan tuntuvat miten? Tietenkin sotana. Näin Helsingin Sanomat valmentaa suomalaisia ajatukseen maailmansodasta.

Kolmannen maailmansodan alkaminen valkenee vähän kerrallaan. Jos se nyt alkaa Afganistanista, emme kuitenkaan vielä tiedä seuraavaa siirtoa. Jenkkien esileikkejä, joissa Keski-Aasian, Lähi-Idän ja Afrikan valtioita tällä tavalla syöstään kriisiin toisensa perään, seurannee siihen saakka, kunnes jokin suurvalloista rohkenee ottaa ensimmäisen askeleen ja käydä toisen suurvallan kimppuun.

Palatkaamme vielä Klemolan artikkelin alkuun. Toisessa kappaleessa hän kirjoittaa: "Afganistanilla sinänsä ei ole juuri strategista merkitystä." Kolmannessa kappaleessa hän jatkaa: "— — kaikella mitä Afganistanissa tapahtuu voi olla dramaattinen vaikutus sen ympäristössä ja laajemmalti."

Eikö kuitenkin juuri se, että Afganistanin tapahtumilla on laajempaa vaikutusta osoita, että maalla on huomattava strateginen merkitys? Yhdysvallat janoaa sotaa suuresti, vaikka tietääkin kärsivänsä siitä myös itse. Sillä vain ei ole vaihtoehtoja. Jenkit ovat laskeneet, että hyökkäys Afganistaniin palvelee parhaiten heidän tarkoituksiaan. En tiedä onko Klemola ajatellut asiaa täten. Jos on, hän tietoisesti yrittää vähätellä Afganistanin merkitystä. Tämä on ymmärrettävää: sodan pitää näyttää vahingossa puhjenneelta, ei suurvallan suunnittelemalta.

Kuka oli terrori-iskujen takana?

Tämä ja monet muut seikat antavat aiheen epäillä, että Yhdysvalloilla itsellään ei ollut aivan puhtaita jauhoja pussissa World Trade Centerin ja Pentagonin iskujen suhteen (ks. oheinen Heikki Sipilän artikkeli). Heille sota on välttämätön, mutta terrori-iskusta huolimatta he ovat vielä epäröineet sen aloittamista. Mitä he pelkäävät?

Sisäistä kapinointia. Vietnamin sota oli Yhdysvalloille suuri sisäpoliittinen tappio. Laajat ja ennennäkemättömän rajut mielenosoitukset jakoivat maan kahtia. Nyt olemme eläneet suurten mielenosoitusten aikakautta parin vuoden ajan. Vuoden 2001 aikana on tapahtunut lukuisia käännekohtia tällä saralla. Genovassa sadat tuhannet länsimaiden kansalaiset marssivat hallituksiaan vastaan. Jos Yhdysvalloissa puhkeaa sodanvastaisia mielenosoituksia, niiden osanottajat lasketaan alussa sadoissa tuhansissa, ja kun jenkkisotilaita alkaa kuolla, kenties miljoonissa. Terrori-iskut New Yorkiin ja Washingtoniin voivat pienentää mielenosoituksia alkuvaiheessa, mutta eivät niitä poista.

Kun Stalinin armeija lähti etenemään Suomeen, Suomi piti lavastaa sodan aloittajaksi, jotta sota näytti oikeutetulta. Myös Bush tarvitsee Mainilan laukauksensa voidakseen aloittaa oikeutetun sodan ihmisyyttä vastaan. — Teemu Luojola