Marxilaisen Työväenliiton kannanotto 24.10.2001:
Sota imperialismin sotaa vastaan

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut, joiden seurauksena tuhannet ihmiset kuolivat, ja jotka haavoittivat amerikkalaisen imperialismin taloudellista ja sotilaallista arvovaltaa, ovat rappionsa vaiheessa kituvan kapitalistisen maailmanjärjestyksen synnyttämän väkivallan ilmaisu.

Iskut eivät olleet kapitalismin taloudellisen kriisin ja nyt Afganistanissa riehuvan imperialistisen sodan alkamisen syy. Päinvastoin ne ovat vain kriisin yksi oire, joka vastaavasti syventää kriisiä ja nopeuttaa kaikkia romahtamisen prosesseja. Kriisin merkit olivat näkyvissä jo vuoden 2000 loppupuolella, jolloin talous nytkähti lasku-uralle korkean teknologian aloilla maailmankapitalismin keskuksessa Yhdysvalloissa. Ennen syyskuun yhdettätoista julkaistu IMF:n raportti ennustaa taantumasta pitkää ja yhä syvenevää.

Ensimmäisenä terrori-iskujen jälkeisenä viikkona, jolloin Wall Streetin pörssi jälleen avattiin, taivaan tuuliin lensi 1,2 biljoonaa dollaria. Se, että Yhdysvaltain keskuspankki on laskenut ohjauskorkoa jo kahdeksan kertaa tänä vuonna osoittaa, että kaikki toiveet elpymisestä ovat turhia; koronlasku kantaa pörssiä enää korkeintaan joitakin viikkoja.

Tämänkertaisessa kriisissä keskeistä on se, että yhtä aikaa niin Yhdysvallat, Eurooppa kuin Japanikin ovat lamassa. Talouden kasvuennusteita on toistuvasti korjattu alaspäin. Viimeinen oljenkorsi, jonka varassa kapitalismi sinnitteli laman partaalla oli kuluttajien luottamus, mutta nyt tämäkin korsi on katkennut.

Keskeiset kapitalistiset taloudet joutuivat samanaikaiseen taantumaan edellisen kerran vuonna 1973 öljykriisin yhteydessä. Kuitenkin tuolloin kriisin syyt ja taustat olivat erilaiset kuin nyt. Tuolloin lama seurasi Bretton Woodsin sopimusten eli dollarin vakaan vaihdettavuuden lakkauttamista, joka aiheutti hillitsemättömän inflaation ja öljyn hinnan nelinkertaistumisen.

Markkinoiden liberalisointiin ja finanssiglobalisaatioon päädyttiin pyrkimyksenä löytää ulospääsy umpikujasta ja vallankumouksen vaarasta, joka ilmeni 1970-luvun radikalisoitumisena. Viimeisten kahden globalisaation vuosikymmenen aikana kuitenkin myös kapitalismin ristiriidat ovat globalisoituneet, ja tämä ilmiö alkoi näkyä 1990-luvun loppupuolella. Talouden kouristukset alkoivat Kaukoidässä 1997 ja levisivät parin vuoden sisällä Venäjälle ja Etelä-Amerikkaan. Pääoma pyrki turvaan Yhdysvaltoihin, mikä mm. piti dollarin erittäin vahvana, mutta pääoman virta kärjisti samalla maan ylituotantokriisiä.

Kuten öljykriisi merkitsi keynesiläisen talouspolitiikan tappiota, tämänkertainen kriisi osoittaa, että öljykriisin kontrolloimiseksi luodut mekanismit ovat nekin epäonnistuneet. Kuitenkaan paluu mihinkään kylmän sodan ajan elvytyskeinoihin ei ole mahdollinen, sillä tuon ajan taloudellinen tasapainottelu vaati vastapainokseen Neuvostoliiton, jota ei enää ole.

USA olisi aloittanut sodan joka tapauksessa

Kapitalistisen talouden romahtamisen väistämätön uhka ja Yhdysvaltain pyrkimykset sanoutua irti Neuvostoliiton kanssa solmituista aseidenriisuntasopimuksista sekä valmistelut Tähtien sota -hankkeen elvyttämiseksi osoittavat, että Yhdysvallat olisi aloittanut sodan joka tapauksessa, vaikka terrori-iskuja ei 11. syyskuuta olisi sattunutkaan.

Nyt tarjoutui kuitenkin oiva tilaisuus koota laaja liittolaisten rintama taustatueksi ja aloittaa Afganistanista, joka sattuu sijaitsemaan mitä strategisimmassa paikassa kahden suurvallan, Kiinan ja Venäjän sekä tärkeiden Intian ja Iranin välissä. Talebanien kukistaminen ja omien sotavoimien pysyvä läsnäolo Afganistanissa ja muissa Keski-Aasian valtioissa on eräs jenkki-imperialismin monista tavoitteista tässä vaiheessa.

Sodan lopullisena tavoitteena ei ole vain Afganistanin hallinnon uudelleenjärjestely, eikä toisaalta pelkästään pyrkimys hallita Kaspianmeren öljyvaroja ja -reittejä, vaan nimenomaan myös pysyvä sotilaallinen läsnäolo Keski-Aasiassa. Mikäli Afganistan kukistetaan, eivät Venäjä ja Kiina sen jälkeen enää tule suopeana katsomaan vierestä, jos amerikkalaiset joukot jäävätkin pysyvästi näiden suurvaltojen takapihalle.

Mutta pysyväksi oleskelu jäänee. Tästä kielii jo sekin, että Yhdysvallat tietoisesti lisää kansallisia jännitteitä ja pitkiä konflikteja jo muutenkin räjähdysherkällä alueella. Kun tähän asti Yhdysvallat on pyrkinyt sovittelemaan Intian ja Pakistanin Kashmirista käymiä riitoja, on se nyt valinnut puolensa ja tukee Pakistania, joka on Intiaa heikompi. Olemme jo nähneet Intian ja Pakistanin rajakahakoiden lisääntyvän sen jälkeen, kun Yhdysvaltain hyökkäys Afganistaniin alkoi.

Presidentti George W. Bushilla on tuntematonta vihollista vastaan suunnattuja sotaretkiä varten käytössään 344 miljardia dollaria, yli 2200 miljardia markkaa, Suomen valtion 11 vuoden budjetti. CIA:n entinen ystävä Osama bin Laden on näin aluksi julistettu suurimmaksi syylliseksi ilman, että ainuttakaan todistetta on julkisesti esitetty. Hän on ensimmäinen, vaan ei viimeinen kohde. Seuraavia kohteitakin on jo julkisuudessa väläytelty: Irak, Iran, Sudan, Algeria tai palestiinalaiset, joita syyttävä sormi aivan ensiksi osoitti.

Räjähtäviä joukkoliikkeitä suitsitaan

Terrori-iskut olivat ensimmäinen Yhdysvaltain maaperällä suoritettu isku sitten sisällissodan. Myytti Yhdysvaltojen voittamattomuudesta, joka kehitettiin Vietnamin sodan jälkeen, ei päde enää. Samalla tavalla kuin taloudellinen kriisi, on nyt turvattomuuskin palannut takaisin politiikan suurimpaan viejämaahan, Yhdysvaltoihin. Vietnam-syndrooma toistuu, mutta voimakkaampana.

Imperialistien myöhästynyt vastaisku ja vaikeudet kitkattoman yhteisrintaman rakentamisessa ovat merkki imperialismin heikkoudesta ja rajoituksista, jotka on otettava huomioon. Iso-Britanniaa ja Israelia lukuun ottamatta muiden länsimaiden johtajat tukevat sotaa vain poliittisesti, ja varsinkin monet pienistä valtioista on painostettu yhteisrintamaan ja osasyylliseksi vastaiskuihin; Afganistanin kansan veri on tahrinut myös Lipposen ja Halosen kädet.

Se, että toistaiseksi on hyökätty vain Afganistaniin ja se, että Sharonia on estetty tekemästä "lopullista ratkaisua", kuten hän itse halunsa ilmaisi, johtuu suurimpien imperialistien pelosta, että heikolla pohjalla oleva liittouma ei olisikaan niin kestävä. Satojen tuhansien työläisten ja nuorten mielenosoitukset lännessä ja kansannousua muistuttavat mellakat Pakistanissa ja Indonesiassa kertovat sisäisestä vaarasta niin imperialismin keskuksissa kuin puolisiirtomaissakin. Hyökkääminen Afganistaniin Pakistanin kautta on nostanut esille sisällissodan mahdollisuuden Pakistanissa. Mikäli globalisaationvastaisuus ja sodanvastaisuus yhdistyvät lännessä, syntyy erittäin räjähdysherkkä kansanliike.

Imperialismin ainut poliittinen vahvuus on sen tietoisuus omista rajoistaan. Voi olla, että tilanteen kehitys ei aina ole imperialistien hallinnassa, mutta he tulevat kuitenkin jatkuvasti juonittelemaan ja luomaan edellytyksiä suuremmalle provokaatiolle. Äskettäin Belgian Gentissä kokoontuneet EU-johtajat päättivät, että vuoden loppuun mennessä kussakin maassa laaditaan lista "terroristijärjestöistä", jota tullaan tarpeiden mukaan täydentämään tulevaisuudessa.

"Terrorismista epäiltyjen" listoille mahtuvat myös globalisaation vastaiset aktivistit. Terrori-iskujen jälkeen oikeistolaiset amerikkalaiset ääriliikkeet nostivat päätään. Niiden kannanotoissa on vaadittu sosialistien päätä vadille, ja sosialisteiksi he luokittelevat mm. feministit, seksuaaliset vähemmistöt, abortin ja aidsvalistuksen puolustajat.

Presidentti Bush kiteytti kantansa sanomalla: "Ne, jotka eivät ole meidän puolellamme, ovat meitä vastaan." Tämä lause mahdollistaa mustat listat ja vainot. Julistaessaan sodan alkaneeksi 7. lokakuuta Bush myös sanoi, että sodasta tulee pitkä. Yleensä sotaretoriikassa puhutaan nopeasta voitosta. Bushin sanat on tulkittava tarkoittamaan, että kansalaiset lännessä saavat varautua demokraattisten oikeuksien kaventamiseen pitkäksi aikaa, jopa pysyvästi.

Myös iskujen jälkeen kohutut pernaruttokirjeet haiskahtavat epäilyttävälle. Yhdysvallat osasi ennustaa biologisen iskun, ja kun isku tehtiin, kirjeitse levitettiin huonosti tarttuvaa karjatautia ja vain muutamissa kirjeissä. Missään suhteessa pernaruttokirjeet eivät ole muodostuneet vakavaksi uhaksi Yhdysvalloille. Sen sijaan hallitus on entisestään voinut kiristää turvatoimia. Seuraavaksi esimerkiksi kirjesalaisuus ja muu kommunikoinnin vapaus saatetaan hallitusten toimesta romuttaa.

Euroopassa Schengen-sopimuskin on voimassa enää paperilla. Olemme jo kokeneet, kuinka sopimus tilapäisesti lakkaa olemasta mm. suurten mielenosoitusten yhteydessä, kuten heinäkuussa Genovassa, mutta jatkossa passittoman matkustusvapauden kumoaminen koskee myös kaikkia turisteja.

Suomessa on pitkään valmisteltu Lipposen korvaamista Tuomiojalla pehmeämpien arvojen nimissä ennen ensi vaaleja, jotta SDP:n kannatus ei romahtaisi. Nyt tämä hanke ontuu, kun taas tarvitaan kovia otteita ja miestä, joka ohjaa Suomen Natoon vuonna 2004. Ensi vuonna Suomessa valmistuu yli sata poliisia tavallista enemmän. Ei kuulosta uskottavalta, että Suomessa olisi vuosien varrella saanut toimia terroristiverkostoja, joiden jäsenet olisivat Suojelupoliisin tuttuja ilman, että Supo olisi puuttunut toimintaan ja karkottanut heitä. Nyt on kuitenkin luvattu täyttää listat terroristien nimillä.

Askel askeleelta imperialistien sotaretki uhkaa luisua hallitsemattomaksi ja sisältää sosiaalisen, sotilaallisen ja taloudellisen epävakauden aineksia. Tämä on imperialismin historiallisen rappeutumisen oire.

Afganistanin kansaa puolustettava ehdoitta

Tässä sodassa ei ole kysymys länsimaisen ja ei-länsimaisen sivilisaation yhteentörmäyksestä, vaan imperialismin ja koko ihmiskunnan välisestä. Kukaan ei voi olla puolueeton, kun maailman vahvin valtio julistaa sodan yhtä maailman köyhimmistä valtioista vastaan. Vetoamme kaikkiin työtätekevien voimiin, ennen muita työväenluokkaan: puolustakaa ehdoitta Afganistanin ja kaikkien Keski-Aasian maiden kansoja länsiliittolaisten hyökkäykseltä.

Tuomitsemme syyskuun 11. päivän terroriteot, jotka aiheuttivat paitsi viattomien ihmisten kuoleman myös hämmennystä työtätekevien ihmisten tietoisuudessa ja näin ollen johtivat porvariston otteen vahvistumiseen. Yhtä lailla tuomitsemme terroriteot silloin, kun kohteena ovat kaupungit Jugoslaviassa, Irakissa tai Palestiinassa ilman, että pasifistien tavoin laittaisimme kaikki teot samalle viivalle Washingtoniin ja New Yorkiin suunnattujen iskujen kanssa. Väkivallan noidankierteessä imperialismi on suurin terroristi, kaiken pahuuden alullepanija. Väkivallan taustalla ovat luokkataisteluun tai kansalliseen kysymykseen liittyvät ristiriidat, sorrettujen ja sortajien välinen ristiriita.

Vallankumouksellisina marxilaisina toistamme aikakautemme suurimman kysymyksen olevan edelleen: sosialismi vai barbaria. Yksikään yksittäinen imperialisteja rankaiseva terroristi ei voi korvata työväenluokan tehtävää, joka on luokan ja koko ihmiskunnan vapauttaminen joukkojen voimaan perustuen. Tässä tärkeässä kysymyksessä sanomme sosialismille kyllä, se on strategiamme. Kapitalismin kumoaminen, sosialismiin siirtyminen ja työväenluokan vapauttaminen porvariston ikeestä on luokan oma tehtävä. Proletariaatin tulee johtaa yhteiskunnan muita kerrostumia taistelussa historian viimeisen, kapitalistisen luokkayhteiskunnan kaatamiseksi.

Epävakaa tilanne ei luo vain olosuhteita barbarialle, vaan myös mahdollisuuksille sen välttämiseksi. Historialliset puitteet kapitalismin kumoamiseksi ovat nyt muodostumassa. Kuten Trotski jatkuvan vallankumouksen teoriassaan totesi, siirtomaiden kansojen yhteiskunnallinen vapautus kulkee käsi kädessä maailman sosialistisen vallankumouksen kanssa.

Niin idän ja etelän kansat kuin työväenluokka lännessä ovat maksaneet kovan hinnan reformistisen ja stalinistisen sekä kansallisen johtonsa byrokraattisen petturimaisesta politiikasta. Tämän päivän keskeisin tavoite on taistelu uuden vaihtoehtoisen perspektiivin, strategian, ohjelman ja organisaation puolesta, joka tekisi lopun kapitalismin barbariasta ja asettaisi peruskivet sosialistisen maailman rakentamiselle. Vastuu tästä on työväenluokalla ja koko Seattlen kansan aktivisteilla, joiden tulee yhdistää voimansa taistelussa järjestelmän muuttamiseksi.

Ensimmäisiä tavoitteitamme on vastustaa poliisivaltion rakentamista Euroopassa ja Amerikassa. Jokainen imperialistien ottama askel eteenpäin sotatantereella merkitsee askelta taaksepäin lännen metropoleissa, mitä tulee demokraattisiin oikeuksiin. Etusijalla on myös taistelu rasismia vastaan, ja tämä taistelu saa nykyisessä tilanteessa hyvin konkreettisen sisällön. Imperialistien uhreiksi joutuvien kansojen avoin ja ehdoton puolustaminen on vallankumouksellisten velvollisuus. Imperialismin väkivaltaan on vastattava globalisoimalla vallankumous. Nyt enemmän kuin koskaan tarvitsemme vallankumouksellisen työväenluokan ja kaikkien sorrettujen Internationaalia.

Sota imperialismin sotaa vastaan.
Imperialistien näpit irti Afganistanista ja kaikista Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maista!
Loppu Palestiinan miehitykselle. Kaikkien poliittisten pakolaisten paluun puolesta. Voitto intifadalle. Lähi-Idän sosialistisen federaation puolesta.
Puolustakaa ihmisoikeuksia! Alas porvarihallitukset! Valta työväenneuvostoille.
Alas Europol! Alas linnake-Eurooppa!
Rakentakaa työväenluokan vallankumouksellista Internationaalia!