Palapelejä

Jari-Pekka Raitamaa ilmoitti luokkataistelu-listalla 12.11.2001, että hän ei ymmärrä perusteluja sille, miksi Marxilainen Työväenliitto (MTL) julkaisi 9.11.2001 globalisaationvastaisia aktivisteja ja työväenluokkaa yhdistävän yhteisrintaman koollekutsun. Vaikka asiasta on jo keskusteltu, nostan sen uudelleen esiin, koska 1.12.2001 Raitamaa lähetti luokkataistelu-listalle englanninkielisen viestin otsikolla ISR/IR Founding Statement (draft), ja tällä viestillä on yhtenevyyksiä MTL:n yhteisrintamakutsun kanssa. Suurin osa Raitamaan lähettämästä viestistä on uudelle nuorisojärjestölle luonnostellun ohjelman leipätekstiä, joka kuitenkin liikkuu niin yleisellä tasolla, että sen kanssa ei voi olla täysin eri mieltä. Kuitenkin nostan sieltä esiin eräitä kohtia, jotka ovat yhteisrintamakutsumme kanssa hyvin samanmielisiä.

Raitamaan lähettämässä viestissä kerrotaan, että uutta kansainvälistä nuorisojärjestöä ollaan perustamassa "at a time of military conflict in Afghanistan, and deep political and ecomonic crisis around the world". Eräänä perusteluna yhteisrintamakutsussamme kirjoitimme: "Sotaan varustautuminen ei voi johtaa muuhun kuin sotaan. Lokakuun 7. päivä Yhdysvallat lopulta aloitti sodan ja kansanmurhan Aftanistanissa ilmapommituksilla. -- -- Nyt alkava taloudellinen lama ja uhkaava romahdus eivät olleet seurausta syyskuun 11. päivän terrori-iskuista, vaan olivat toteutumassa ilman sitäkin. Kun maailmantalous on taas syöksymässä lamaan, kun fasistisia otteita kannattaville hallituksille, kuten Italiassa, annetaan oikeus toimia, kun sota Keski-Aasiassa pitkittyy ja vetää mukaansa yhä useampia maita -- mitä muuta imperialistit voisivat pitää viimeisenä korttinaan talouden elvyttämiseksi kuin sodan laajentamista maailmansodaksi."

Raitamaan viesti jatkaa: "The police and armed forces of the state have already been used against our movement. Earlier this year, they used live ammunition during anti-capitalist protests in Gothenburg and Genoa. -- -- A number of countries have also used the terror attacks in the US as an excuse to rush in harsh legislation against civil and democratic rights. We can be sure that these "emergency anti-terrorist measures" will also be used against the anti-globalisation and anti-capitalist movement." Yhteisrintamakutsussamme sama asia on ilmaistu näin: "Emme tiedä, milloin Suomessa säädetään terroristilakeja, mutta tiedämme, että niitä valmistellaan kaikissa EU-maissa. Kun lait lopulta vahvistetaan, ne tulevat olemaan ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. -- -- Meillä on toki jo kokemuksia siitä, kuinka hallitus voi tilapäisesti kumota kaikki demokraattiset ja ihmisoikeudet niin halutessaan. Suurmielenosoitusten yhteydessä kokoontumisvapautta on loukattu räikeästi. Mm. Göteborgissa ja Genovassa sekä useammin kehitysmaissa tämä on kulminoitunut jopa poliisien ammuskeluun. Ruumiilta ja kidutukseltakaan ei ole vältytty. Myös sananvapaus on alati pahemmin uhattuna. Genovassa poliisit suorittivat hyökkäyksen tiedotuskeskukseen, varastivat kaiken materiaalin ja pieksivät toimittajia. Jos toimittajien työ estetään, tarkoittaa se samaa kuin jos sananvapaus kumottaisiin. Tähän tähtäävät myös terrorisminvastaiset toimet -- --"

Raitamaan viestin mukaan se, että globalisaationvastaiset "veteraanit" ovat aktiivisesti mukana sodanvastaisessa liikkeessä, "has helped many in the anti-war movement to make the link between capitalism, war, terror and oppression." Raitamaan 12.11.2001 epäilyksen mukaan aktivistien tietoisuuden taso ei ole niin korkealla, että heidän onnistuisi ymmärtää se, mitä yhteisrintamakutsussamme tästä sanotaan: "Hyökkäykset Afganistanissa ja kotimaassa, militarismi ja demokraattisten oikeuksien kaventaminen ovat saman kolikon eri puolilla. -- -- Perusturvan leikkauksissa, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kumoamisessa ja sodan vastustamisessa yhdistyvät työväenluokan edut globalisaationvastaisen liikkeen tavoitteisiin." Toisin sanoen, kun me kerromme tämän kutsumme kohderyhmällemme, se on Raitamaan mielestä liian paljon heidän käsityskyvylleen. Kuitenkin hänen itsensä lähettämä viesti antaa ymmärtää, että monet ovat jo ymmärtäneet tämän. Kuuluuko Raitamaa siihen ryhmään, joka ei vielä ole ymmärtänyt?

"We have to step up the magnificent international movement against globalisation, capitalism, and war. That is why we are proposing to set up a new international campaigning youth organisation. We think this campaigning organisation will allow young people in the anti-globalisation and anti-war movement to take the next step, from opposition to capitalism, and war, to struggling for a new society", sanotaan Raitamaan viestissä. Kovasti ollaan optimistisia. Pitäisi ryhtyä hyökkäykseen, vaikka kerta toisensa jälkeen on kärsitty vain tappioita. Menestykset ovat rajoittuneet erävoittoihin, kuten Seattlen täydellinen yllätys ja Quebecin aiempaa määrätietoisempi, vaikkakin hajanainen toiminta. Edes puolustus ei pelaa, miten sitten hyökkäys? Montako kertaa aktivistien on vielä otettava turpaan ennen kuin he alkavat kehittää taktiikkaa? Sekä hyökkäys että puolustus vaativat ennen kaikkea taktiikkaa, ja tällaisen liikkeen ollessa kyseessä vielä joukkojen yhteistä taktiikkaa ja työnjakoa. Minkäänlaista taktista kehitystä ei kahden vuoden aikana ole tapahtunut, ellei kehitykseksi lasketa sitä, että valkohaalarit osasivat ottaa käyttöön paksummat toppaukset ja että aktivistit harjoittelevat, miten tulla pidätetyksi ilman, että joutuu samalla lyödyksi. Hyökkäykseen käyminen on mahdotonta ilman armeijaa, ja tämän armeijan rakentaminen olisi ensisijaista. Siksi me realisteina kirjoitimme yhteisrintamakutsuun vain välittömän tehtävämme, sillä senkin täyttämiseen on matkaa: "Emme saa alistua sortovallalle, vaan meidän on taisteltava sitä vastaan. -- -- Historia osoittaa, että ellei työväenluokka yhtenäisenä voimana puolustaudu, se murskataan ja alistetaan hirmuvallalle. Porvarillinen valtio ei ole olemassa työväenluokkaa varten, siksi työväenluokan on organisoitava omat valtaelimensä. Ensimmäinen toimi tällä tiellä on järjestäytyä yhteisrintamaan, johon osallistuvat työläiset ja globalisaatiota vastustavat aktivistit rinta rinnan, ja perustaa miliisi työläisten ja nuorten itsepuolustusta varten. Ilman työväenluokan järjestäytymistä yhteisrintamaan rasismia, fasismia ja militarismia vastaan sekä demokraattisia oikeuksia ja perusturvaa puolustamaan mainitut ilmiöt saavat kasvaa vapaasti: fasismi, poliisiväkivalta, rasismi, militarismi ja sodan uhka sekä demokraattisten oikeuksien polkeminen ja perustoimeentulon leikkaaminen. Siksi on välttämätöntä työläisille ja nuorille viimein järjestäytyä puolustamaan itseämme imperialistien ja porvariston alituisia ja aina kovenevia hyökkäyksiä vastaan."

Ilman yhtenäistä voimaa ei voi hyökätä, eikä yhden uuden kansainvälisen sosialistisen nuorisojärjestön perustaminen poista voimien hajaannusta. Tässä on ISR/IR:n ja meidän kutsumme ero: koska maailmantilanne on muuttunut niin nopeasti, on työväestön organisaatiokin rakennettava nopeasti. Lyhyessä ajassa ei saa valmista aikaan. Siksi on aloitettava vain välittömimmästä, koottava hajanaiset ja ideologisesti kaukana toisistaan olevat joukot yhteiseen rintamaan. Mikäli kerätään vain sosialisteja, saadaan kasaan hyvin pieni joukko. ISR/IR yrittää ratkaista ongelman seuraavasti: "We appeal to all those who want to see an alternative to capitalism to join us." Toisin sanoen sanoma on seuraava: "Vaihtakaa taustayhteisöänne, valitkaa meidät." Tässä aktivistien tietoisuus on vielä kehittymätöntä, ei siinä, etteivätkö he osaisi yhdistää sotaa, globalisaatiota ja perusturvan leikkauksia toisiinsa. Jäsenten kalastelun tielle lähteminen merkitsee, että järjestö kasvaa hitaasti eikä yhteisrintamaa synny. Yhteisrintama, johon eri järjestöt osallistuvat omana itsenään, pystyy nopeammin vastaamaan tämän hetken vaatimuksiin, vaikka se ideologisesti onkin kehittymättömämpi kuin sosialistinen järjestö. Lisäksi olisi tarpeen kysyä, onko ISR/IR:n tarkoitus olla vain CWI:n nuorisojärjestö, vai laajempi eri sosialististen puolueiden nuorten järjestö. Sitä ei ohjelmaluonnoksessa itse asiassa mainita. Kuitenkin järjestölle kelpaa jäseneksi kuka tahansa, joka haluaa kapitalismille vaihtoehdon -- vaan ehdoksi ei panna, minkälaisen vaihtoehdon.

Toisinaan ISR/IR on oivaltanut yhteistyön merkityksen: "We will participate in building the anti-capitalist movement, together with other organisations and campaigns, such as ATTAC, PGA and the radical youth. While building for international demonstrations against capitalist institutions -- -- we will also link-up with the day to day struggles in communities, schools and workplaces -- against cuts, job losses, and privatisations etc." Jälkimmäinen lause yhdistää globalisaation ja arkipäivän sisäpolitiikan toisiinsa aivan kuten meidän yhteisrintamakutsummekin. Jos Raitamaa tämän tajuaa, miksi hän ei tajuaisi yhteisrintamakutsuamme. ISR/IR lisäksi korostaa keskustelua liikkeen sisällä: "We will put forward the vision of a socialist future as part of the important debates and discussions on the alternative to global capitalism that are taking place in the anti-capitalist movement." Kuitenkin eräs liikehdinnän heikkouksista on se, että se ei keskustele tarpeeksi. Se on tuudittautunut moniarvoisuuden dogmaan, itse asiassa tuntuu jopa karttavan keskustelemista sen varjolla (onhan helppoa vedota moniarvoisuuteen silloin, kun omat argumentit loppuvat). Tällä tavalla liike ei ideologisesti kehity. Ennen kuin on mahdollista nostaa esiin visio sosialistisesta tulevaisuudesta, on luotava keskustelulle puitteet. Tähän tähtää yhteisrintamakutsumme seuraavasti: "Toimintatapoina olisivat esimerkiksi mielenosoituksien järjestäminen sekä keskustelun herättäminen ja käyminen (niin teoreettisen kuin käytännön keskustelunkin)." Tämä suhteellisen ympäripyöreä toteamus kuitenkin tulee paremmin perustelluksi kun se yhdistetään siihen teesiimme, että yhteisrintamalla tulee olla pysyvä luonne ja valittu edustus. Tällöin keskusteleminen on välttämätöntä. Sen pitää olla sekä teoreettista että käytännöllistä. ISR/IR on myös huomannut pysyvän keskusteluyhteyden tarpeen: "We call for the beginning of an organised political debate about the objectives of the anti-capitalist movement." Tämä järjestyisi esittämämme kaltaisen yhteisrintaman puitteissa.

Käytännön toimintaansa ISR/IR ei ohjelmaluonnoksessaan ole esitellyt samalla tarmolla kuin yleisellä tasolla liikkuvia teesejään kapitalismia vastaan. Yhteisrintamakutsussamme käytännön toiminta oli merkittävässä osassa, noin neljäsosa koko tekstin pituudesta. Eräänä ISR/IR:n mainintana voidaan kuitenkin nostaa esiin seuraava: "We will defend every victim of police and state violence and oppression." Me puolestamme ilmaisimme asian seuraavasti: "Jos poliisi hyökkää kimppuumme, on meillä oikeus puolustautua, ja velvollisuus tehdä niin silloin, kun olemme siihen riittävän suurena ja vahvana joukkona järjestäytyneet. Poliisin väkivaltaa meidän ei tule hyväksyä, vaan jokainen poliisiväkivaltatapaus meidän on nostettava esiin ja prostetoitava sitä vastaan mielenosoituksin, sillä viime kädessä poliisiväkivalta on suunnattu kaikkia työläisiä vastaan, ei vain nuoria mielenosoittajia." Ja toisaalta, ISR/IR sanoo: "We call for organised mass stewarding to ensure the defence of demonstrations against police brutality and repression."

Mutta varsinaiseen laajapohjaisten joukkojen toimintaan ISR/IR pääsee toteamalla: "The only way to seriously challenge the rule of big business is by mobilising young people, the unemployed, and working people. -- -- We call for the broadest possible campaigns, protests, demonstrations, and so on, involving the youth, the unemployed and the poor. We will also actively try to involve working people and their organisations, the trade unions. We call on the trade unions to start an anti-capitalist offensive and to start to support and mobilise for the anti-capitalist protests." Tällainen tekstihän on suhteellisen tuttua. Jokainen kapitalismin- ja globalisaationvastaisessa liikkeessä mukana oleva taho kutsuu kaikkia muitakin mukaan. Ammattiliittojen mukaan kutsuminen on marxilaisten tunnusmerkki. ISR/IR kuitenkin hieman vihjailee pysyvämmänluonteisen yhteistyöelimen suuntaan: "These protests should be based on democratic decision-making by the organisations and people involved. We also call for the organising of broad conferences that decide on the policies and tactics used during demonstrations. Co-ording organisations and stewarding organisations, created for these demonstrations, need to be elected and accountable." Sitä ei kuitenkaan tohdita kutsua yhteisrintamaksi. Lisäksi heidän sanomansa voi tulkita niin, että se tarkoittaa yhtä mielenosoitusta varten kerrallaan luotuja järjestyksenpito- ja koordinointiorganisaatioita eikä suinkaan pysyvää yhteisrintamaa. Tähän viittaa mm. monikon käyttö näistä organisaatioista puhuttaessa. Viestin lopuksi ISR/IR tiivistää iskulauseikseen mm.: "For mass mobilisations by the anti-capitalist movement and working people to stop the bosses' summit." Sekä: "For a united struggle to stop the fascists. For mass mobilisations to prevent fascist activities." ISR/IR ei sitä sano suoraan (josko edes ajattelee sellaista), mutta tehokkaimminhan nämä moninaiset tehtävät suoritettaisiin yhden, pysyvämmän yhteisrintaman puitteissa.

Erityisesti pitää kuitenkin kiittää ISR/IR:ää siitä, että he ovat huomanneet yleislakon merkityksen: "Strikes and general strikes are potentially the most successful forms of 'direct action', and alongside large-scale protests of the youth, they can stop any IMF, World Bank or WTO summit." Tähän yhdymme täysin. Tämän vuoksi esitimme Ruotsin kuljetustyöntekijöiden ammattiliiton Göteborgin-osastoille kesäkuussa, että he yhtyisivät EU-huippukokouksen aikaan mielenosoittajiin kieltäytymällä kuljettamasta kontteja, joita sitten käytettiinkin mielenosoittajien eristämiseen, sekä järjestämällä tiesulkuja. Tämän vuoksi työläiset ja nuoret aktivistit on saatava samaan yhteisrintamaan.

Kokonaisuudessaan ISR/IR:n ohjelmaluonnoksesta löytyy suurin osa niistä elementeistä, jotka meidänkin yhteisrintamakutsuumme on kirjattu. Erona on se, että me olemme koonneet palapelin, kun taas ISR/IR:n palat ovat vielä sekaisin ja vain osa paloista on kiinni toisissaan. Jos Raitamaa ei ymmärrä meidän koottua palapeliämme, hän ei varmaan osaa koota sitä myöskään ISR/IR:n tarjoamista paloista. Vai lukiko hän edes viestiään ennen kuin lähetti sen luokkataistelu-listalle?

Mikäli Raitamaa kuitenkin on sisäistänyt mitä on listalle lähettänyt ja aikoo rakentaa ISR/IR:n toimintaa Suomessa (jos hän ensin kertoisi meille, mistä sanoista nuo lyhenteet on muodostettu), esitämme ensimmäiseksi ISR/IR:lle yhteisrintamakutsumme vakavasti harkittavaksi (sivuhuomautuksena mainittakoon, että jos Raitamaa tosiaan aikoo Suomessa rakentaa jonkinlaista järjestöä, soisi hänen edes suomentavan käyttämänsä kannanotot, ellei pysty omia kirjoittamaan -- lähettäisimmekö me suomenkielisiä kannanottoja ulkomaille terveisillä "yhtykää tähän jos ymmärrätte"?). Kun liikutaan yleisellä tasolla, on vaikea löytää suuria eroja yhteisrintamakutsumme ja heidän ohjelmaluonnoksestaan tähän nostettujen elementtien välillä. Jotta kummankin osapuolen kaipaama yhteistyö voisi kehittyä, ryhdymme mielellämme ISR/IR:n kanssa keskustelemaan tavoitteista yksityiskohtaisemmin. Lisäksi voimme yhdessä pyrkiä laajentamaan yhteisrintamaa muidenkin järjestöjen suuntaan. Tämän on kuitenkin tapahduttava yhteisrintaman keskeisintä periaatetta noudattaen: marssimme erikseen, mutta iskemme yhdessä.

Teemu Luojola
Marxilainen Työväenliitto
5.12.2001