Miksi opiskella esperantoa?

Kysymys kielten tasa-arvoisuudesta on erottamaton kysymyksestä kansojen tasa-arvoisuudesta ja oikeudesta itsemääräämiseen. Oikeus omaan äidinkieleen, sen tasaveroiseen asemaan muiden kielten kanssa, on eräs keskeisistä kansallista itsemääräämistä tavoittelevien kansojen vaatimuksista. Tietenkään imperialismin aikakaudella kielet eivät voi olla tasa-arvoisessa asemassa, mutta tämän vaatimuksen nostaminen on sitäkin välttämättömämpää. Kommunistien on myös käytännössä toimittava kielten tasa-arvoisuuden toteuttamiseksi erottamattomana osana kansojen itsemääräämisoikeuden ja vapaan yhteenliittymisen puolustamista. Tästä syystä työväenjärjestöjen kaikkialla maailmassa on syytä opiskella esperantoa, joka luonteeltaan ei ole epätasa-arvoistava vaan päin vastoin tasa-arvoisuuden mahdollistava, ei-imperialistinen maailmankieli. Kielellisen tasa-arvoisuuden sosialistisessa yhteiskunnassa on välttämättä rakennuttava esperanton tai sen kaltaisen keinotekoisen kielen käyttämiseen kansainvälisessä yhteydenpidossa.

Vastuu esperanton käyttöönotosta on yksinomaan imperialististen maiden työväenjärjestöillä. Mikäli imperialististen maiden vallankumoukselliset työväenjärjestöt eivät ymmärrä antaa tukeaan vaatimukselle kielten tasa-arvoisuudesta ja esperanton opiskelun välttämättömyydestä, ei esperanton kaltainen maailmankieli kykene edistämään kielten tasa-arvoa ainakaan vielä kapitalismin aikana. Aivan samoin kuin pienempien kapitalististen maiden tai epäitsenäisessä asemassa olevien puolisiirtomaiden porvariston on kansainvälistä kauppaa käydessään käytettävä jotain imperialistista "maailmankieltä" (ts. jonkin imperialistisen valtion kansalliskieltä) — myös silloin, kun kaupankäyntiin ei osallistu ainuttakaan imperialistista valtiota — aivan samat kielelliset alistussuhteet heijastuvat kansainväliseen työväenliikkeeseen: pienten kansallisvaltioiden ja puolisiirtomaiden työläisten on käytettävä kansainvälisessä yhteydenpidossaan imperialistisia kieliä, vaikka yksikään yhteydenpidon osapuolista ei olisi imperialistisen valtion kansalainen. Imperialististen kielten dominointi menee jopa niin pitkälle, että imperialistisista kielistä heikommat joutuvat väistymään yhden ainoan vahvimman imperialistisen kielen, englannin tieltä. Englannin ylivalta-asema perustuu Yhdysvaltain taloudelliseen ylivaltaan imperialististen maiden keskuudessa.

Tällaisessa tilanteessa Suomen kaltaisen pienen kapitalistisen valtion työläisten ja köyhän puolisiirtomaan työläisten kieliongelman ainut ero on se, että pienissä mutta vauraissa kapitalistisissa maissa imperialististen kielten opetus on yleensä järjestetty suurimmalle osalle kansalaisista, myös työväenluokalle. Missään suhteessa Suomen työläiset eivät voi horjuttaa imperialististen kielten valta-asemaa, elleivät imperialististen maiden työläiset yhdy tähän taisteluun kielten tasa-arvon puolesta, joka on erottamaton osa taistelua kansallisen itsemääräämisoikeuden puolesta, joka puolestaan on edellytys kansojen vapaalle yhteenliittymiselle sosialistiseksi liittovaltioksi. Sosialistisen yhteiskunnan ja sitä tavoittelevien sosialististen työläisten on taisteltava kaikkia eri kansojen työläisiä eriarvoistavia ilmiöitä vastaan, ja eräs keskeisin näistä ilmiöistä on kielten epätasa-arvo.

Mutta en yritä vapauttaa Suomen työläisiä velvollisuudesta opiskella esperantoa jo nyt. Päin vastoin: koska yhdenkään imperialistisen valtion yksikään merkittävistä vallankumouksellisista työväenjärjestöistä ei ole ottanut kielten epätasa-arvoisuuden vastaista käytännön taistelua ohjelmaansa (niiden kaikkien propaganda rakentuu täysin englannin ja osin ranskan ja espanjan varaan ilman pienintäkään pyrkimystä murtaa näiden imperialististen kielten hegemoniaa), on meidän entistä kovemmin vaadittava näiden maiden työläisiä ja työväenjärjestöjä opiskelemaan esperantoa ja puolustamaan kielten tasa-arvoisuutta.

Pohdintojani siitä, minkälaisia mahdollisuuksia esperantolla on kehittyä maailmankieleksi, voi lukea Itä-Uudenmaan mielipidelehti Å-siktenin joulukuun 2001 numerosta.

— Teemu Luojola

Artikkeli on julkaistu Itä-Uudenmaan mielipidelehti Å-siktenissa 1.2.2002 johdantona lehdessä julkaistuun esperanton oppikurssiin.