Marxilaisen Työväenliiton kannanotto 16.2.2002:
Sosiaalifoorumit — uusi liike, sama vanha reformismi

Suurista kapitalistisen globalisaation vastaisista mielenosoituksista on jälleen kirjoitettu uusi sivu luokkataistelun historiaan. Samaan aikaan, kun New Yorkissa kokoontui kapitalistien Maailman talousfoorumi ja Münchenissä Nato piti turvallisuuskonferenssiaan, keskustavasemmistolaiset kokoontuivat Brasilian Porto Alegreen sosiaalifoorumiinsa. New Yorkin talousfoorumi alkoi mielenosoituksilla ja 130 aktivistin pidättämisellä, Münchenissä mielenosoittajat ottivat yhteen poliisin kanssa ja 7000 mielenosoittajasta pidätettiin 700.

Porto Alegressa, jonka sosiaalifoorumiin osallistui yli 60 000 ihmistä 130 maasta ja 5000 järjestöstä, 50 000 mielenosoittajaa huusi iskulauseita Amerikan vapaakauppasopimusta (FTAA/ALCA) vastaan, osoitti solidaarisuuttaan Argentiinan kansannousulle ja lisäsi iskulauseeseen "toisenlainen maailma on mahdollinen" sanat "sosialistinen maailma".

Porto Alegren Maailman sosiaalifoorumia olivat järjestämässä mm. Attac sekä työnantajien järjestöt, kuten brasilialainen CIVES, ja sitä rahoittivat Ford Foundationin kaltaiset tahot. Jopa Maailmanpankki mainosti tapahtumaa internetsivuillaan. Mukaan oli kutsuttu lukuisia porvariston edustajia aina ministereistä lähtien, ja sellaiset "kuuluisuudet" kuin Soros ja Cardoson antoivat sille tukensa.

Paitsi että nähtävillä oli jyrkkä ristiriita radikaaliaktivistien (etenkin eteläamerikkalaisten) ja järjestäjien välillä, myös järjestäjien omat sukset olivat ristissä. Italian Attac syytti ranskalaisia siitä, että nämä eivät vastustaneet Afganistanin sotaa, kuten eivät tehneet ruotsalaiset tai saksalaisetkaan attakistit. Terrorismin vastaiseksi sodaksi kutsuttu ristiretki oli keskeisin hajottava tekijä Porto Alegressa, niin oikeiston ja vasemmiston välillä kuin äärivasemmiston keskuudessakin.

Foorumin järjestäjät eivät saaneet aikaan yhtään konkreettista päätöstä; ainoastaan sen, että satelliitin kautta luotiin keskusteluyhteys New Yorkin kapitalistien ja Porto Alegren reformistien välille. Mm. kätensä vereen tahrinut YK:n pääsihteeri Kofi Annan ylisti tätä siltaa. Järjestäjien vasemmistosiiven tekemä ehdotus sodan ja terrorismin tuomitsemisesta ei mennyt läpi. Nämä epämääräiset "demokratian ystävät" ovat sangen kekseliäitä luodessaan taantumuksellisia utopioita, kuten sen, että toisenlainen maailma globalisoituneen mutta inhimillistetyn ja kontrolloidun kapitalismin puitteissa olisi mahdollinen, mutta he ummistavat silmänsä ja korvansa Bushin ja tämän kumppaneiden barbarialta. Tobinin veron ja muiden säätelymekanismien ohella Attac (mm. Susan Georgen suulla) näkee, että kansallisvaltion vahvistuminen olisi suotavaa. Järjestäjien valitsema symboli — valkoinen paperinpala, jota osanottajat heiluttivat samalla kun huusivat iskulauseita toisenlaisesta maailmasta, rauhan ja solidaarisuuden symboli — muistutti enemmän valkoista antautumisen lippua.

Yksi ero vuodentakaiseen foorumiin verrattuna runsaamman osallistujamäärän lisäksi oli foorumia vastustavien vasemmistolaisten koostumus. Toisin kuin viime vuonna, jolloin protesteja järjestivät anarkistit, oli aloite tänä vuonna järjestäytyneellä marxilaisella vasemmistolla, varsinkin morenolaisilla sekä argentiinalaisella Partido Obrerolla. Toinen kysymys, jota järjestäjät tietoisesti yrittivät välttää, oli Argentiinan tapahtumien vallankumouksellinen luonne. Tästä kuumasta asiasta ja sen vaikutuksista Brasiliaan ja koko Etelä-Amerikkaan keskusteltiin tästä huolimatta laajasti, eikä sattumalta. Jopa New Yorkin talousfoorumin järjestäjät olivat huolissaan Argentiinan tilanteesta ja pitivät vaarana poliittista ja ideologista tartuntaa. Tämä vallankumouksellinen prosessi on tie, joka ohjaa globalisaationvastaisen liikehdinnän ohittamaan sosiaalifoorumin virittämät ansat.

Reformismi Suomen sosiaalifoorumissa

Reformismin keinot eivät ole uusia, mutta sen kuori on. Kun perinteiset byrokratiat eivät enää ole uskottavia, keksii porvaristo uusia keinoja estääkseen joukkoja etenemästä. Attacia ei poliittisena suuntana ole olemassakaan, vaan se on olemassa vain niiden järjestöjen kautta, joista se koostuu. Mukaan toisenlaista maailmaa toteuttamaan on lähtenyt myös "äärivasemmistolaisia" järjestöjä, vaikka tämä toisenlainen maailma olisi sekin kapitalistinen. Yritys reformismin pönkittämiseksi ei jää vain yhden vuosittaisen foorumin tasolle, vaan kaikkialla maailmassa, monessa maassa ja kaupungissa pyritään matkimaan Porto Alegren mallia. Kaiken tämän tarkoituksena on manipuloida joukkoja ja riisua ne ideologisista aseista.

Ei kulunut viikkoakaan Porto Alegren foorumista, kun Suomen attakilaiset aina SKP:tä ja Sosialistiliittoa myöten panivat töpinäksi. Ensimmäinen suomalainen foorumi järjestettiin Oulussa perjantaina 8.2.2002, jossa päätähtenä oli sosiaaliministeriön virkailija. Foorumissa todettiin, että kun kerran perinteiset alat eivät kasvusta huolimatta työllistä, pitäisi työttömien — joita virkailija nimitti sosiaaliseksi pääomaksi — keskittyä palvelualojen kehittämiseen ja perustaa osuuskuntia; jos me kaikki kävisimme useammin ravintolassa syömässä, niin rakenteellinen työttömyys vähenisi. Porvarillinen yhteiskuntatiede esittää kapitalismin tauteihin lieventäviä lääkkeitä käsittelemällä ongelmia vain siellä, missä ne esiintyvät, ilman, että käsittelisi ongelmien syitä tai kokonaisuuksia, kapitalismin rakenteita. Vihreät vakuuttelivat, että hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän, mutta sen sijaan hyvinvointiyhteiskunta on mahdollista rakentaa. Heidän hyvinvointimallinsa perustuu Soininvaaran kengänkiillottajamalliin, jolla Suomessa ei kaiken lisäksi ole mitään perinteitä. Koko Oulun foorumi oli reformismin ja Blairin haaksirikkoutuneen kolmannen tien ylistys, jonkinlainen sekoitus keynesiläisyyttä ja uusliberalismia.

Suurin ja merkittävin foorumi järjestettiin Helsingissä helmikuun 9. ja 10. päivänä. Tällöin näyttämö oli huolellisemmin järjestetty. Paneeleihin oli kutsuttu valtiovallan edustajia — ministeri, kansanedustaja, europarlamentaarikko, upseeri, ministeriöiden virkamiehiä, tutkijoita — sekä korporatiivisen ammattiyhdistysliikkeen edustajia ja yksityishenkilöinä esiintyneitä "vasemmistolaisia", Attacin edustajia. Tilaisuuden avanneessa Porto Alegren kävijöiden raportissa ei kerrottu halaistua sanaa äärivasemmistolaisten näkyvästä roolista, ikään kuin Attacin vasemmalla puolella ei olisi ketään.

Asiantuntijoina esiintyneet tutkijat hourailivat, että hyvinvointivaltiota ei romuttanut globalisaatio, vaan poliittiset valinnat, ja jos löytyisi poliittista tahtoa, niin hyvinvointivaltio voitaisiin saada takaisin. Muutkin alustukset noudattivat samaa henkeä: Kaikki on kiinni tahdosta. Natoon ei ole pakko päätyä. Veroparatiiseihin pakeneva pääoma voidaan pysäyttää, jos kansainvälisellä tasolla päätetään näin tehdä. Attacin ratkaisuna on tiedottaa yritysten toiminnasta, paheksua niiden pahoja tekoja ja vedota yritysten moraaliin. Näillä maailma pelastuu. Attacin edustaja paneelissa totesi suoraan, että he tavoittelevat markkinataloutta, vaikkakin jonkinlaista Adam Smithin mallia, jonka kuitenkin tiedämme täydeksi utopiaksi, josta ei nykyisen imperialismin oloissa kannata edes unelmoida. Tällaisella harhalla "hyvästä" markkinataloudesta Attac sumuttaa työläisiä ja nuoria.

Sokea usko väkivallattoman toiminnan voittoon tuli sekin tilaisuudessa hyvin esille. Tämän tyypillisen pasifistisen käsityksen mukaan sodat eivät ole mitään muuta kuin presidenttien ja ministerien tyhmyyttä. Näin väittävät antavat ymmärtää, että joko ministereiksi pääsee vain luonnostaan tyhmiä ihmisiä, tai että ihmisestä tulee tyhmä heti, kun hänet nimitetään ministeriksi. Sodat nähdään siis päättäjien tahallisen pahuuden seurauksena, eikä huomioon oteta lainkaan sitä, mikä vaikutus taloudessa vallitsevilla kehityssuunnilla on sotien syttymiselle. Sosiaalifoorumissa ei käsitelty tätä kysymystä lainkaan, vaan annettiin ymmärtää, että jonkinlainen valtatyhjiö olisi mahdollinen. Gandhin opit olivat arvossaan, ja rauhanomaista tietä ehdotettiin ratkaisuksi kaikkialla, niin Argentiinassa kuin Balkanillakin.

Vastavallankumoukselliset pilkkovat liikettä

Asetelmat Suomen sosiaalifoorumissa olivat samanlaiset kuin Porto Alegressa, ja reformismi näytti toimivan hyvin oopiumina kansalle. Keskusteluille annettiin hyvin vähän aikaa, joskus ei ollenkaan. Reformistien tavoitteena oli viedä foorumi nopeasti loppuun ja perustaa Pro demokratia -verkosto ilman mitään vastalauseita tai kritiikkiä. Työryhmien yhteenvedossa esitettiin vain panelistien mielipiteitä (muistakaamme, että panelistit olivat etupäässä valtiovallan edustajia, joiden mielipiteitä saamme kuulla joka tuutista muutenkin liiaksi asti), ja nämä yhteenvedot asetettiin foorumin yleisen mielipiteen asemaan. Mihin unohtuivat pluralismi ja demokratia, mihin yleisön mielipiteet?

Foorumissa ei esitetty minkäänlaista kokonaisnäkemystä maailman tilasta. Ongelmia käsiteltiin selvästi rajattuina yksittäistapauksina, syy- ja seuraussuhteet hämärrytettiin. Eri tavoitteita ajamaan perustettiin mitä erilaisimpia "pro jotain" -liikkeitä. Jokainen sai itselleen yhden vastuualueen, jotka jaettiin sopuisasti: työläiset vaativat palkkaa ja kuntapalveluja, Sosialistiliitto vastustaa rasismia, Attac iskee veroparatiiseja vastaan jne. Liike pilkotaan, ja aivan tarkoituksellisesti. Sen sijaan, että toimintaa johtamaan (tai edes koordinoimaan) olisi valittu ketään, Pro demokratia -verkosto pelkistettiin vain tietotoimistoksi. Pluralismin iskulauseella torjutaan vähäisinkin sentralismi mitä suurimpana kammotuksena.

Pro demokratia -verkoston perustamistilaisuudessa sunnuntaina lopulta näimme, miten demokraattisia nämä pluralismin kannattajat ovat. Pluralismi pätee vain oikeiston suhteen. Attaciin kuuluu jopa kokoomuslaisia. SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen teki selväksi, että jos haluaa osallistua yhteisrintamaan, pitää osallistua yksityishenkilönä ja allekirjoittaa Maailman sosiaalifoorumin peruskirja. Sosialistiliitto on valmis allekirjoittamaan nämä ehdot; puheenjohtaja Juhani Lohikosken mukaan "nyt ei ole teorian aika, nyt on toiminnan aika", joten onko se nyt niin tarkkaa, jos allekirjoittaa vastavallankumouksellisia asiakirjoja.

Tämän peruskirjan mukaan nimittäin "mikään puolue tai sotilaallinen organisaatio ei voi osallistua foorumiin". Näennäisesti tämä on tarkoitettu porvarillisia hallituspuolueita ja armeijaa vastaan, mutta todellisuudessa tämä koskee myös kaikkia pienpuolueita, olkoot ne sitten vallankumouksellisia tai eivät — siis myös SKP:tä ja Sosialistiliittoa — sekä esim. työväenmiliisiä tai kansallista vapautustaistelua käyvää kansanarmeijaa. Näin muodoin vaatimus vahvistaa imperialismia. Edelleen: "Maailman sosiaalifoorumi vastustaa kaikkia totalitaarisia ja reduktionistisia näkemyksiä taloudesta, kehityksestä ja historiasta." Tämä tarkoittanee, että jos joku päätyy ajattelussaan yhtenäiseen maailmankuvaan ja näkee yhteyksiä erilaisten ongelmien välillä, hän ei voi olla sosiaalifoorumin jäsen. "Se [sosiaalifoorumi] vastustaa väkivallan käyttöä sosiaalisen kontrollin muotona valtioiden taholta." Siis myös työväenvaltioiden puolustautumista väkivallan keinoin. "Sosiaalifoorumi — — tuomitsee kaikki ihmisten toisiaan kohtaan harjoittaman ylivallan ja alistamisen muodot." Tämä osoittaa, että sosiaalifoorumi ei tue ainuttakaan vallankumousta, sillä silloin harjoitetaan ylivaltaa: proletariaatti, joka kukistaa porvariston, toteuttaa ylivaltaansa porvaristoa kohtaan. Toisin sanoen sosiaalifoorumi tässäkin asettuu puolustamaan nykyistä imperialistista maailmanjärjestystä, sillä vaikka sekin harjoittaa ylivaltaa ja alistamista, on helpompi vastustaa syntymässä olevia uusia muotoja kuin poistaa olemassaolevat, ja valtatyhjiöhän on jopa teoriassa täysin mahdoton ajatus. Nämä lainaukset osoittavat sosiaalifoorumin olevan pohjimmiltaan vastavallankumouksellisen.

Reformismi on hylättävä

Marxilainen Työväenliitto ehti käyttää Suomen sosiaalifoorumissa yhden puheenvuoron. Selostimme ensin, millaista aikaa elämme, ja asetimme tilanteen oikeaa taustaa vasten. Sekä nykyinen sota että Argentiinan vallankumous on nähtävä saman kehityksen heijastumina. Aasiasta vuonna 1997 alkanut kapitalismin taloudellinen kriisi merkitsee globalisaation periodin loppua ja on nyt maailmaa kierrettyään iskemässä kapitalismin keskuksiin. Sotaa roistovaltioita vastaan alettiin suunnitella heti Bushin tultua vaalivilpillä valtaan yli vuosi sitten. Vuoden 2001 syyskuun tapahtumat toimivat hyvänä tekosyynä kapitalismin totaaliselle sodalle niin kehitysmaita kuin lännen metropolien työväenluokkaa vastaan. Uudella doktriinilla — "jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan" — on kiristetty pienempien maiden hallituksia sitoutumaan vielä tiiviimmin Yhdysvaltain politiikkaan. Suomea Natoon vievä kehitys on nähtävä osana laajempaa prosessia, johon kuuluu mm. suojeluskuntien jälkeläisten, kodinturvajoukkojen, perustaminen sekä sisällissodan varalle harjoitteleminen kaupunkien keskustoissa aseet tanassa.

Pro demokratia -verkosto pystytettiin pönkittämään horjuvaa parlamentarismia. Meidän mielestämme tällaisen verkoston sijaan tulisi rakentaa yhteisrintamaa puolustamaan uhanalaisiksi käyviä demokraattisia oikeuksia. Yhteisrintamassa jokaisen on kannettava omaa lippuaan sen sijaan, että esiinnyttäisiin värittöminä yksilöinä; etenemme erikseen, mutta iskemme yhdessä. Marxilainen Työväenliitto ei allekirjoita sellaista asiakirjaa, jossa sanoudutaan irti kaikesta väkivallan käytöstä. Vapaussodat ja vallankumoukset ovat keskeisiä marxismin teoreettiselle ja ideologiselle perustalle. Jos allekirjoittaisimme Maailman sosiaalifoorumin peruskirjan, se olisi kuin puukottaisimme Argentiinan työväenluokkaa selkään. Tähän petturuuteen syyllistyvät kaikki peruskirjan allekirjoittajat.

Kuitenkin on nurkkakuntaista vain esittää hyviä toimenpiteitä ja odottaa, että muut ymmärtäisivät niiden tärkeyden ja lähtisivät mukaan meidän toimintaamme. Ei, yhteisrintaman toteutuminen on mahdollista ainoastaan osallistumalla aktivistien ja työläisten nykyiseen toimintaan ja nyt perustetun Pro demokratia -verkoston eri toimijoiden järjestämään toimintaan ja argumentoimalla samalla yhteisrintaman puolesta ja Maailman sosiaalifoorumin ja Pro demokratia -verkoston reformistista ja vastavallankumouksellista luonnetta vastaan.

Suomen sosiaalifoorumi Helsingissä heijasteli täysin Porto Alegrea. Sekä reformistiset voimat että niiden vastakohta, vallankumoukselliset, olivat läsnä. Ensin mainitut yrittävät pelastaa kuoleman tuskassa olevaa kapitalismia ja hämmentää kansaa alistumaan kapinoimatta kohtaloonsa. Jälkimmäiset näkevät kapitalismin tekevän kuolemaa niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin ja pyrkivän hautaamaan ihmiskunnan oman yhteiskuntajärjestelmänsä raunioiden alle. Meidän on järjestäydyttävä tämä uhkakuva mielessä pitäen ja valmistauduttava kumoamaan kapitalismi Suomessa ja maailmalla. Meidän on rakennettava uusi, inhimillisempi, sosialistinen yhteiskunta.

– Hylätkää Porto Alegren ja Helsingin sosiaalifoorumien reformistiset juonittelut.
– Argentiinan tie on meidänkin tiemme.
– Rakentakaa vallankumouksellista puoluetta, liittykää Marxilaiseen Työväenliittoon.