Tärkeä työläisten ja työttömien kokous pidettiin 16.–17. helmikuuta
Työläisten mukaantulo välttämätöntä Argentiinan vallankumoukselle

Argentiinan joulukuinen kansannousu mursi padot ja käynnisti vallankumouksellisen prosessin, joka luo toivoa sorretuille kansoille kaikkialla maailmassa. On paitsi erittäin mielenkiintoista myös äärimmäisen tärkeää seurata tilanteen kehittymistä Argentiinassa, maassa, jossa kansainvälinen luokkataistelu ilmenee tällä hetkellä korkeimmillaan. On vain ajan kysymys, milloin vallankumouksellinen prosessi leviää muihin maihin, joten Argentiinan kokemuksista saamme paljon tärkeää opittavaa. Å-sikten on tiettävästi ainut suomalaislehti, joka säännöllisesti seuraa Argentiinan tapahtumia ja pyrkii valottamaan myös taustoja.

Helmikuun numerossamme 1.2.2002 kerroimme Buenos Airesin keskustassa pidetystä, kaikkia Buenos Airesin yksittäisiä kansan korttelikokouksia yhdistävästä koordinointikokouksesta, joka pidettiin sunnuntaina 20.1. Tähän tietoon on lisättävä sen verran, että tätä nykyä tällainen koordinointikokous pidetään joka sunnuntai, ja tähän kokoukseen osallistuvat korttelikokouksissa valitut edustajat. Buenos Airesissa kokoontuu säännöllisesti noin 60 korttelikokousta, jotka kattavat jo lähes koko kaupungin, ja sunnuntaisissa edustajakokouksissa on kerralla kolmesta viiteen tuhatta edustajaa. Korttelikokousten osanottajamäärät lasketaan siis jo useissa kymmenissä tuhansissa. Tämä Buenos Airesista alkanut korttelikokousten pitäminen on leviämässä myös muualle maahan.

Korttelikokousten voi hyvin sanoa olevan neuvostojen esiasteita, ja niistä on hyvää vauhtia kehittymässä varsinaisia neuvostoja (kriittistä tässä on se, että työläiset järjestäytyisivät ja osallistuisivat nykyistä suuremmassa määrin näihin kokouksiin niin, että he lopulta muodostaisivat kokousten enemmistön ja siirtyisivät johtamaan liikettä). Kansalaiset keskustelevat näissä kokouksissa paitsi poliittisista ajatuksista myös käytännön toimenpiteistä, joita on tehtävä. Kokoukset toimivat hyvin demokraattisesti: Kullekin on sallittu enintään kolmen minuutin puheenvuoro, ja sunnuntaisissa koordinointikokouksissa vain valituilla edustajilla on oikeus puhua. Kokousten lopuksi tehdyistä esityksistä äänestetään, ja nämä äänestystulokset muodostavat kansankokousten mielipiteen.

Kun kansalaiset alkoivat pitää kansankokouksia, ne keskittyivät lähinnä taistelemaan pankkitalletusten nostorajoitusta vastaan. Tätä nykyä kokousten vaatimukset ovat koventuneet, ja kokouksissa äänestetään kokonaisvaltaisista poliittisista vaatimuksista, jotka kyseenalaistavat koko kapitalistisen järjestelmän. Ja mikä tärkeintä, korttelikokousliike on yhä enenevässä määrin yhdistänyt voimiaan työväenliikkeen ja voimakkaan työttömien liikkeen kanssa. Jahka työläiset heräävät osallistumaan politiikkaan — mikä edellyttää sitä, että he hylkäävät byrokraattiset ja peronisteille uskolliset ammattiliittojohtajat ja rakentavat ammattiyhdistyksensä uudelleen militantilta pohjalta — ei mikään voi enää pidätellä kansankokousten kehittymistä todelliseksi valtatekijäksi.

Tärkeä työläisten ja työttömien kokous

Äärimmäisen tärkeä askel eteenpäin oli Buenos Airesissa lauantaina 16. helmikuuta järjestetty työläisten ja työttömien kolmas valtakunnallinen kokous. Aiemmat kokoukset oli pidetty heinäkuussa ja syyskuussa vuonna 2001, ja kimmokkeen heinäkuun kokoukseen antoi tuolloin kärjistynyt tilanne, jossa puolisotilaalliset poliisivoimat hyökkäsivät työttömien liikettä vastaan, joka oli sulkenut valtateitä eri puolilla maata.

Nyt Buenos Airesin kokoukseen osallistui lähemmäs kymmenen tuhatta työläistä, työtöntä ja kansankokousten osanottajaa. Kokous on toistaiseksi merkittävin yhteistyön osoitus näiltä kolmelta vielä melko erilliseltä taholta. Kuitenkin se on jo huomattava edistysaskel verrattuna kahden kuukauden takaiseen tilanteeseen, jolloin kansanjoukot nousivat kaatamaan De la Rúan hallitusta. Jatkettaessa tällä tiellä Argentiinaan kehittyy voimatekijä, joka todella voi haastaa porvarillisen yhteiskunnan myös käytännön hallinnoinnin tasolla.

Sunnuntaina 17.2. kokous jatkui valittujen edustajien kokouksella, johon osallistui noin kaksi tuhatta edustajaa. Kukin heistä edusti vähintään kahtakymmentä henkilöä, eli heidän valitsijoinaan voidaan laskea olevan ainakin 40 000 kansalaista. Kyse ei ole enää pienestä liikkeestä. Edustajien keskuudessa oli niin työttömien, kansankokousten kuin ammattiliittojenkin edustajia. Etenkin viimeksimainittujen mukanaolo on liikkeen tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää.

Kokouksessa hyväksytty päätöslauselma on itse asiassa hyvin pitkälle sosialistisen vallankumouksen ohjelmajulistuksen kaltainen. Siinä tähdennetään työttömien ja työläisten liikkeen yhdistämisen tärkeyttä sekä kansankokousten roolia. Päätöslauselmassa mainitaan, että kaikki vakavammat yritykset lyödä nykyinen hallitus ja hallitseva luokka vaativat onnistuakseen työväenluokan keskeiseksi voimakseen, sillä työläisten käsissä on kaikki tuotanto- ja palvelutyöt, kuten energiantuotanto ja kuljetusala. Kuljetuksista puheen ollen, kokouksessa paikalla olleet rautatieläiset esittivät, että rautateiden sulkeminen otettaisiin protesteihin mukaan maanteiden sulkemisen rinnalle.

Päätöslauselmassa vaaditaan mm. joulukuun kansannousussa sekä Saltan ja Corrienten maakunnissa aiemmin kuolleiden tovereiden murhaajien tuomitsemista ja rankaisemista, ulkomaanvelan maksamisesta luopumista, pankkien ja tärkeimpien yritysten kansallistamista, eläkerahastojen valtiollistamista, tehtaiden sulkemisten ja irtisanomisten julistamista laittomiksi, kaikkien työläisiä irtisanovien tehtaiden valtiollistamista työläisten hallinnan alaisuuteen, pankkitalletusten välitöntä palauttamista pientallettajille, minimipalkan ja työttömyyskorvausten kytkemistä inflaatioon, Duhalden ja IMF:n hallituksen kumoamista sekä työväenhallitusta.

Kokouksessa ei ainoastaan esitetty vaatimuksia, vaan päätettiin myös käytännön painostustoimista näiden vaatimusten tehostamiseksi: 18. helmikuuta lähtien tiesulkuja ympäri maata tehostetaan ja niitä jatketaan toistaiseksi. 20. helmikuuta järjestetään mielenosoituksia kaikkialla maassa joulukuun kansannousun kaksikuukautispäivänä. 25. helmikuuta tehostetaan yksityistetyn öljyteollisuuden saartoa (yksittäisiä öljynjalostamoja on ollut saarrettuna jo helmikuun alkupuolelta lähtien). Näiden lisäksi luvassa on monia muitakin mielenosoituksia, saartoja, tiesulkuja ja lakkoja. Seuraava työläisten ja työttömien valtakunnallinen kokous päätettiin pitää huhtikuun 2. päivä.

Sunnuntaina 17. helmikuuta järjestettiin myös viikoittainen kansankokousten koordinointikokous Buenos Airesin keskustassa. Työläisten ja työttömien kokouksen edustajat kävivät tässä kokouksessa esittämässä tekemiään päätöksiä ja hakemassa kansankokousten tukea hyväksytylle toimintaohjelmalle. Koordinointikokous päätti tukea toimintaohjelmaa ja äänesti sen lisäksi muutamista muista päätöksistä: Kansankokousten kansallinen edustajakokous pidetään maaliskuun 16.–17., ja tähän kokoukseen osallistuu edustajia kaikista maakunnista. Alas Duhalde ja hänen taloussuunnitelmansa. Kansankokousten, työläisten ja työttömien hallituksen puolesta.

Miten vallankumous voi edetä?

Samalla, kun työläisten, työttömien ja keskiluokkaisen pikkuporvariston vastarinta hallituksen kaatamiseksi tiivistyy, kokee Argentiinan porvaristo ja koko imperialistinen maailmanjärjestys uusia takaiskuja. Argentiinan pankkikriisi on jo leviämässä naapurimaihin. Uruguayssakin toimiva Argentiinan suurin liikepankki Banco Galicia on vaikeuksissa sekä Argentiinassa että Uruguayssa. Argentiinan hallitus ei kuietnkaan pankin avunpyynnöistä huolimatta suostu tukemaan pankkia (millä rahalla se sen tekisikään!), joten edessä saattaa pian olla useampikin pankkikonkurssi paitsi Argentiinassa myös muualla Etelä-Amerikassa.

Vallankumouksen ja koko rahoitusjärjestelmän kaatumisen uhka ovat tehostaneet porvariston valmistautumista työväenluokan lyömiseen. Yhdysvaltain joukot harjoittelevat jo Uruguayssa, jonka vain kapea merenlahti erottaa Buenos Airesista. On selvää, että tällä kertaa porvaristo on paremmin valmistautunut kuin joulukuussa. Siksi vallankumous ei voi edetä, ellei sitä ole toteuttamassa aiempaa järjestäytyneempi kansanliike.

Keskeistä vallankumouksen jatkamisessa ja imperialismin vastahyökkäysten torjumisessa on vahvistaa työläisten osuutta kansanliikkeessä. Mukaan on saatava järjestäytyneitä tehdastyöläisiä, jotka kykenevät pysäyttämään koko maan yleislakolla, johon on yhdistetty vallankumouksellisia vaatimuksia. Mutta tämä ei riitä, vaan yleislakkoa ja vallankumousta on kyettävä puolustamaan. Tähän tarvitaan toisaalta työväenkaartia, jota Argentiinassa ei ole vielä rakennettu. Historia opettaa, että vallankumoukset alkavat yleislakosta, mutta historia opettaa myös, että porvaristo tekee kaikkensa hajottaakseen lakkorintamat, ja tämän torjumiseksi on työväenkaartin rakentaminen välttämätöntä.

— Teemu Luojola

Artikkeli on julkaistu Itä-Uudenmaan mielipidelehti Å-siktenissa 1.3.2002.