EU:n huippukokous osoitus vallankumousta kohti kulkevasta kehityksestä
Imperialisteilla pallo hukassa, samaan aikaan kansa vyöryi Barcelonan kaduille

EU:n huippukokous Barcelonassa 15.–16.3.2002 käytiin ankeissa merkeissä. Kapitalismin historian pahin taantuma ei ole unohtanut Euroopan talousaluetta, ja tämän saattoi havaita kokouksen alakuloisesta ja ristiriitojen täyttämästä ilmapiiristä. Sen sijaan, että kokous olisi ratkaissut ainuttakaan ongelmaa, se vain totesi niiden olevan olemassa. Paavo Lipposen sanoi, että kokous suoritettiin rimaa hipoen.

Kokouksen päätöslauselman eräänä tavoitteena on, että vuoteen 2010 mennessä EU:sta tulisi maailman kilpailukykyisin, oikeudenmukaisin ja täystyöllistetty talousalue. Minkäänlaista yksimielisyyttä tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvittavista toimenpiteistä ei saavutettu. Täystyöllisyyden saavuttamiseksikin esitetään toimenpiteitä, jotka ennemminkin lisäävät työvoiman määrää: eläkeiän nostaminen ja kotona olevien naisten saaminen työmarkkinoille ovat omiaan lisäämään työttömyyttä.

Energiamarkkinoiden vapauttamisestakaan eivät kokousedustajat olleet yksimielisiä. Ranska vastustaa vapauttamista kaikkein kiivaimmin. Loppujen lopuksi muut jäsenmaat päättivät energiamarkkinoiden vapauttamisesta muiden kuin kotitalouksien kohdalla vuodesta 2004 alkaen. Missä syy jahkailuun? Ovatko vapauttamishaluja vähentämässä kenties viime vuosien varoittavat esimerkit maailmalta: siellä, missä markkinoita on vapautettu, siellä sähkön ja kaasun hinta on noussut nopeammin kuin muualla ja siellä sähkökatkokset ja muut toimitusvaikeudet ovat entistä yleisempiä.

Eräs kokouksen päätöksistä on tarkastella julkisten palvelujen asemaa kilpailukyvyn kannalta. Puheenjohtajamaa Espanja painotti työvoima- ja pääomamarkkinoiden vapauttamista ja rakennemuutoksen jatkamista, mutta Kreikka ja Ranska nostivat esiin myös sosiaaliset näkökulmat.

Ns. pohjoisen ulottuvuuden suhteen ei tehty mitään päätöksiä. Sen sijaan päätettiin lähettää joukkoja Makedoniaan korvaamaan Naton sotilaita. Naton joukkoja nimittäin saatetaan pian tarvita muuallakin.

Yli puoli miljoonaa mielenosoittajaa

Jos tunnelmat kokouspaikalla olivat ankeita, kokouspaikan ulkopuolella ne sitä vastoin olivat mitä korkeimmat. Barcelonan kaduilla nähtiin päivittäin koko huippukokousta edeltäneen viikon aikana suuria mielenosoituksia. Kun yleensä EU-huippukokousten vastamielenosoitusten osanottajamäärät lasketaan kymmenissä tuhansissa, Barcelonassa ei tyydytty näin vähään, vaan mielenosoittajia oli satoja tuhansia.

Jo ensimmäisessä mielenosoituksessa viikkoa ennen kokousta oli eri lähteiden mukaan 150 000 – 400 000 mielenosoittajaa. Huippukokouksen päättymisen jälkeen järjestettyyn päämielenosoitukseen osallistui jopa 500 000 – 600 000 mielenosoittajaa. Tuntuuko määrä liioitellulta? Porvarilliset tiedotusvälineet ja poliisi vähättelevät yleensä mielenosoittajien määrää rutkasti. Helsingin Sanomien ja Yleisradion mukaan osanottajia oli 250 000 ja Espanjan poliisin mukaan 150 000. Jo nämä luvut, vaikka ovatkin roimasti alakanttiin, ovat suuremmat kuin yhdessäkään aiemmassa Länsi-Euroopassa järjestetyssä globalisaation- ja kapitalisminvastaisessa mielenosoituksessa, jopa suuremmat kuin Genovassa heinäkuussa 2001.

Kaikkien Barcelonassa viikon aikana järjestettyjen mielenosoitusten yhteenlaskettu osanottajamäärä nousee jo reilusti yli miljoonan. Vaikka ottaisimme huomioon, että suurin osa osallistui useampaan kuin yhteen mielenosoitukseen, yhtäaikainen puolen miljoonan ihmisen joukko Espanjan toiseksi suurimman kaupungin kaduilla osoittaa, että kapitalisminvastainen liikehdintä ei ole marginaalin liikehdintää, vaan siitä on tullut suurten kansanjoukkojen liike.

Espanjan ja Argentiinan väkiluvut ovat suunnilleen yhtä suuret. Argentiinan kansannousussa joulukuussa 2001 Buenos Airesin kaduille hallitusta kaatamaan lähteneet ihmiset laskettiin kymmenissä tuhansissa. Määrä oli moninkertainen kansannousua edeltäneiden mielenosoitusten osanottajamääriin verrattuna. Kun Espanjassa sadat tuhannet kansalaiset lähtevät kadulle toistaiseksi rauhanomaisiin mielenosoituksiin — miten suuret joukot lähtevätkään vyörymään siinä vaiheessa, kun Espanjan talous ei enää kestä Argentiinan valtion ja suuryritysten konkurssin taloudellisia seurauksia?

Barcelonan huippukokouksen aikaiset mielenosoitukset osoittavat, millainen on se vallankumouksellinen potentiaali, joka jo tänä päivänä on läsnä ja piilevänä suurimmissa Euroopan maissa. Käännämme jo katseemme kohti kesäkuista Sevillan huippukokousta, josta on tulossa vielä mittavamman kapitalisminvastaisen taistelun areena. Barcelonassa kaduille lähti lähinnä espanjalaisia. Sevillan mielenosoituksia valmistellaan jo kovalla vauhdilla kaikissa EU-maissa. —TL

Artikkeli on julkaistu Itä-Uudenmaan mielipidelehti Å-siktenissa 22.3.2002.