Miljoonat osoittavat solidaarisuutta palestiinalaisille ympäri maailman

Palestiina-solidaarisuusmielenosoituksista on tullut maailmanlaajuinen ilmiö. Viime päivinä suuria, satojakin tuhansia ihmisiä koonneita mielenosoituksia on järjestetty kymmenissä kaupungeissa ympäri maailman, kaikilla mantereilla. Yhteensä viikonlopun mielenosoituksiin osallistui noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Mielenosoitusten määrä ja koko kasvavat koko ajan.

Suurin mielenosoitus järjestettiin Marokon pääkaupungissa Rabatissa, jonne kokoontui yli miljoona mielenosoittajaa. Muita suuria mielenosoituksia on järjestetty mm. Roomassa (50 000), Pariisissa (150 000), Bahrainissa (7000), Bernissä (9000), Libanonin Baalbekissa (15 000), Barcelonassa (10 000), Sidneyssä (8000), Göteborgissa (6000), Tukholmassa (5000), Malmössä (2000), Ateenassa (5000), Los Angelesissa (5000), Detroitissa (2000) ja Dublinissa (2000). Suomessa toistaiseksi suurin Palestiina-solidaarisuusmielenosoitus järjestettiin perjantaina 5.4. Turussa, jonne kokoontui yli tuhat mielenosoittajaa.

Tel Avivissa yli 20 000 israelilaista ja arabia kokoontui marssimaan Jizak Rabinin aukiolta puolustusministeriölle vaatimaan Israelin armeijan välitöntä vetäytymistä miehitetyiltä alueilta. Tämä on suurin rauhanmarssi Israelissa moneen vuoteen. (Kuvia mielenosoituksista maailmalla http://www.indymedia.org/front.php3?article_id=166906&group=webcast, uutisraportteja maailmalta http://seattle.indymedia.org/front.php3?article_id=12464&group=webcast.)

Palestiina-solidaarisuuskampanjan räjähdysmäinen kasvu on yllättänyt varmasti itse kunkin. Vielä muutama viikko sitten mielenosoituksia palestiinalaisten puolesta järjestettiin harvemmin, nyt ne ovat jokapäiväisiä. Syitä solidaarisuusliikkeen nopeaan kasvuun löytyy kuitenkin helposti. Viime syksynä samantapainen mielenosoitusaalto pyyhkäisi kaikkien mantereiden yli, kun Yhdysvallat pommitti Afganistania.

Tämänhetkinen Palestiina-solidaarisuusliike on samalla luonteeltaan sodanvastainen liike, ja jatkaa sitä samaa sodanvastaista kampanjaa, joka alkoi viime syksynä. Nyt kun Israelin raakuudet Palestiinassa ovat kasvaneet ennätysmäisiin mittoihin, yhä useammat tuntevat sodan palestiinalaisia vastaan olevan samalla sodan heitä itseään vastaan. Ja se, että Israel niin röyhkeästi jättää huomiotta YK:n vaatimukset, vetää mielenosoituksiin laajalti niitäkin, jotka vielä uskovat sovittelun voimaan ja YK:n rooliin maailmanrauhan tuojana.

Laajat sodanvastaiset mielenosoitukset ovat selkeä osoitus siitä, että elämme sotien, kriisien ja vallankumousten aikaa. Elleivät sodan uhka ja pelko oman tulevaisuuden puolesta vaivaisi ihmisten mieliä niin konkreettisesti kuin ne nyt tekevät, eivät näin laajat kansanjoukot lähtisi kaduille. Luottamus politiikkoihin on nollassa, ja pian se muuttuu poliittiseksi liikkeeksi nykyisiä valtaapitäviä, porvarillisia hallituksia vastaan. Nykyinen sodanvastainen liike on osa Seattlen kansan liikettä ja taistelee samaa vihollista vastaan kuin esim. ne kolme miljoonaa italialaista, jotka joitakin viikkoja sitten marssivat Roomassa.

Palestiinan tilanteen kärjistyminen näkyy myös siten, että mielenosoituksia järjestetään myös Israelin tueksi. Esimerkiksi viikonloppuna Pariisissa marssi 50 000 Israelin ystävää. Suhtautuminen sionistiseen kansanmurhapolitiikkaan jakaa juutalaisia ja israelilaisia. Yhä useammat heistä marssivat palestiinalaisten rinnalla solidaarisuusmielenosoituksissa. 20 % israelilaisista tukee niitä israelilaisarmeijan sotilaita, jotka ovat kieltäytyneet palvelemasta miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Sharonin sotapolitiikan tukijat vähenevät kaiken aikaa, ja on vaikea uskoa, että Pariisissa marssineet 50 000 puolustaisivat kansanmurhaa, vaan tämä mielenosoitus on nähtävä ennemminkin juutalaisiin kohdistuvan rasismin vastaisena reaktiona.

Lähi-idän kireä sotatilanne on nimittäin lisännyt myös rasistisia rikoksia länsimaissa. Sekä juutalais- että arabikohteita vastaan on tehty Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lukuisia iskuja. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että suurin syyllinen sekä juutalaisiin että arabeihin kohdistuvaan rasismiin on tällä kertaa sama, sionistinen politiikka, joka on todellisuudessa kummankin osapuolen vihollinen.

Palestiina-solidaarisuusmielenosoituksissa onkin syytä tehdä selväksi, että mielenosoittajat eivät tuomitse juutalaisia ja israelilaisia, vaan vain Israelin sotapolitiikan ja kansanmurhan, josta vastuussa eivät ole juutalaistyöläiset, vaan Sharonin porvarihallitus. Kun sekä juutalaiset että arabit huomaavat, että heidän vihollisensa Israelissa on sama sionismi, katoaa sionismilta kaikki tuki eikä se voi kuin kaatua.

-- Teemu Luojola