Äärioikeisto juhlii tänään Ranskassa — entä huomenna?

Ranskan presidentinvaalien toisella kierroksella ovat äänestäjien vaihtoehdot vähissä: valittavana on vain joko oikeisto tai äärioikeisto. Sunnuntaina 21.4. vaalien ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä sai konservatiivi, nykyinen presidentti Jacques Chirac, toiseksi eniten äärioikeistolainen Kansallisen rintaman ehdokas Jean-Marie Le Pen. Nykyinen pääministeri, sosialidemokraattinen Lionel Jospin putosi pois jatkosta, vaikka yleisesti ennustettiin, että toisella kierroksella vastakkain olisivat Chirac ja Jospin.

Yleisesti arvellaan, että Le Penin menestystä auttoi alhainen äänestysprosentti, joka jäi lähelle 70:ä. Arvellaan myös, että äänestysprosentti jäi alhaiseksi osin sen vuoksi, kun toisen kierroksen ehdokkaita pidettiin varmoina eikä heidän välillään nähty niin mainittavaa eroa, että olisi kannattanut käydä äänestämässä. Tämä on yleinen ilmiö monissa maissa: demareiden politiikka ei eroa pätkääkään porvaripuolueiden politiikasta, joten perinteisesti demareita äänestävä työväestö jättää mieluummin äänestämättä.

Vielä 1990-luvun puolivälissä usko demareihin oli korkealla. Monissa EU-maissa valtaan pääsikin demarihallitus ja demaripresidenttejä. Kuitenkin viime aikoina suunta on selkeästi muuttunut, kun demarit ovat maassa toisensa jälkeen osoittautuneet pettymykseksi (eikä pidä unohtaa sitäkään, että EU-huippukokousten vastaisissa mielenosoituksissa Bush ja paikalliset demaripomot saavat osakseen yhtä paljon vihaa). Demareiden kannatus on laskussa ja oikeistolaisten ja äärioikeistolaisten puolueiden nousussa. Myös Saksassa nykyisen sosialidemokraattisen hallituspuolue SPD:n kannatus on romahtanut osavaltiovaaleissa toisensa jälkeen, viimeksi Saksi-Anhaltissa, jossa puolueen äänisaalis putosi 16 prosenttiyksiköllä. Seuraavat vaalit tietävät Saksankin demareille lähtöpasseja hallituksesta.

Trotski sanoi vuonna 1938, että fasismi on rangaistus työläisille, jotka eivät ole ajoissa tajunneet tarttua valtaan. Vaikka äärioikeisto nyt nauttiikin kannatusta, se ei tarkoita, että sen kannatus olisi korkealla enää sen jälkeen, kun ulkomaalaisvainot, teurastus ja diktatoriset otteet alkavat. Täytyy muistaa, että Hitler valittiin valtaan vaaleilla. Itävallassa Haider pääsi valtaan vaaleilla, Italiassa Berlusconi valittiin vaaleilla, Tanskassa nationalistinen oikeisto nousi vaalivoittajaksi, ja Yhdysvalloissakin Bush oli vähällä tulla valituksi vaaleilla.

Äärioikeiston kannatus selittyy lähinnä sillä, että työväenpuolueet eivät ole tarjonneet uskottavaa vastavoimaa niille. Demareita ei usko enää kukaan, stalinistien mahdollisuudet menivät Neuvostoliiton romahdettua. Neljännen Internationaalin perinnöstä kiistelevät trotskilaiset puolueet näyttävät kaikista kiistoistaan huolimatta työläisten silmissä samankaltaisilta, eikä Ranskassa yksikään niistä esitä vallankumouksellista ohjelmaa. Tästä huolimatta myös äärivasemmiston kannatus kasvoi Ranskan presidentinvaaleissa. Tämä kielii luokkataistelun kärjistymisestä.

Vaikka yksinään demareista vasemmalla olevien puolueiden (tässä mukaan on laskettu sekä trotskilaiset että stalinistit ja kansallisvasemmistolaiset ynnä muu radikaalivasemmisto) ehdokkaat saivat kukin vain 0,5–5,8 % äänistä, niiden yhteenlaskettu äänisaalis on kuitenkin 21,5 % , josta trotskilaisiksi itseään kutsuvien Lutte Ouvrier'n ja LCR:n 10,1 %. Aiemmin Kremlin tukema ns. virallinen kommunistinen puolue sai vain 3,4 % äänistä, kolmasosan trotskilaisten äänimäärästä.

Jos äärioikeisto näyttääkin vaalitulosten perusteella olevan vahvoilla Euroopassa, huomaavat äänestäjät yleensä heti vaalien jälkeen mitä on tapahtunut. Itävallassa Haider joutui vetäytymään hallituksesta. Italiassa Berlusconin hallitusta on uhmattu jo yleislakolla ja miljoonien työläisten mielenosoituksilla, ja oikeistolaisen hallituksen vastustus sen kuin näyttää kasvavan. Ranskassa heti vaali-iltana kymmenet tuhannet mielenosoittajat lähtivät kaduille protestoimaan äärioikeistolaisen Le Penin jatkoonpääsyä vastaan, ja poliisi turvautui kyynelkaasuun väkijoukkoa hillitessään. Le Penin voitonriemu saattaa hyytyä hyvinkin pian, sillä vaalitulokset ovat vain vaalituloksia — todelliset ratkaisut tehdään kadulla.

— Teemu Luojola

Ranskan presidentinvaalituloksia esim. osoitteesta http://www.elysee.fr.