Nuoriso valmis on taistelemaan

Perjantaina 3.5. Porvoossa nuoret osoittivat mieltään kaupungin nuorisopolitiikkaa vastaan ja vaativat mm. lisää harrastustiloja nuorille. Paikallislehdet Uusimaa ja Borgåbladet arvioivat 4.5. osanottajamääräksi noin 50, mutta tuntien lehtien taipumuksen aliarvioida mielenosoittajien määriä voisi veikata, että nuoria osallistui marssille lähemmäs sata.

Eräs mielenosoituksen pääviesteistä oli se, että nuoret ovat kyllästyneet kaupungin politiikkaan purkaa vanhoja käyttökelpoisia rakennuksia, joissa toimii mm. bändien treenikämppiä, ja samaan aikaan kaupunki ei tee mitään osoittaakseen nuorille uusia harrastustiloja.

Uusimaan mukaan "nuorisomielenosoitus yllätti", mutta yllättävää tapahtumassa oli lähinnä se, että sellaista ei ollut sattunut Porvoossa aiemmin. Kuten mielenosoitukseen osallistunut Saara Tamminen Borgåbladetissa kertoo: "Nuoret eivät enää aio vain olla hiljaa ja antaa asioiden tapahtua. Sanotaan, että politiikka ei kiinnosta nuoria, mutta tämä osoittaa, että meitä kiinnostaa, mitä tapahtuu."

Porvoossa monen muun kaupungin tapaan on yritetty innostaa nuoria mukaan päätöksentekoon nuorisovaltuuston avulla. Tällaisella valtuustolla ei kuitenkaan ole mitään valtaa mihinkään, ja se on lähinnä pienen sisäpiirin keskustelukerho. Nuorisovaltuustot eivät nuoria ole vakuuttaneet, ja viimeisissä nuorisovaltuuston vaaleissa oli Porvoossa vaikeuksia löytää riittävästi ehdokkaita, että kaikki valtuuston paikat olisi saatu täytettyä.

Nuorisovaltuustojen epäonnistuminen ei kerro nuorten haluttomuudesta osallistua päätöksentekoon, vaan nuorten haluttomuudesta tyytyä sivustaseuraajan rooliin. Siinä missä parlamentit ja kunnanvaltuustot ovat vain kulissi porvariston diktatuurille, nuorisovaltuustot ovat näiden kulissien surkeampi versio, joka ei hämää nuoria.

Porvoon perjantainen mielenosoitus ei tapahtunut sattumalta. Viime vuosien radikalisoituminen, Seattlen kansan liikehdintä, lakkoaallot ja miljoonien ihmisten mielenosoitukset eivät jätä Suomeakaan kylmäksi. Yksin maalis-huhtikuussa Suomessa järjestettiin kymmeniä poliittisia mielenosoituksia, suurimpana ydinvoiman vastainen mielenosoitus Helsingissä 26.4., johon osallistui noin kymmenen tuhatta mielenosoittajaa. Vaikka mielenosoitusten aiheet ja luonne vaihtelevat, pystyy jokainen näkemään, että niiden määrä ja koko kasvavat koko ajan, mikä kielii radikalisoitumisen voimakkaasta kasvusta.

Porvoon nuorisomielenosoituksen järjesti Borgåbladetin mukaan tämän vuoden alussa perustettu Itä-Uudenmaan vaihtoehtotoiminta -niminen järjestö. Tämän järjestön syntyminen ja perjantaisen mielenosoituksen järjestäminen ovat saaneet voimansa siitä samasta ilmiöstä, joka ajaa miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa kaduille osoittamaan mieltään: kriisiin ajautuneen kapitalismin ongelmat ovat kärjistyneet niin paljon, että yhä useammat tuntevat tämän kriisin seuraukset nahoissaan ja ovat valmiit taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Eturivissä on nuoriso.

Perjantain mielenosoituksen pääsisältönä olivat nuorison ongelmat Porvoossa — harrastustilojen ja vaikutusmahdollisuuksien puute — mutta ne eivät olleet mielenosoituksen ainut sisältö. Lehtikuvista voi nähdä, että mielenosoituksessa oli myös rauhantunnuksia mukana: rauhanmerkkejä ryydittivät sodanvastaiset iskulauseet "ei sortoa, ei sotia, ei pakkopaitoja" jne. Ainakin osa mielenosoitukseen osallistuneista nuorista yhdistää jo ongelmat Porvoossa niihin ongelmiin, joita esim. Palestiinassa ja Afganistanissa esiintyy.

Syyllinenhän on sama: maailmanlaajuinen, kriisiin ajautunut kapitalistinen järjestelmä. Seuraukset näkyvät kaikilla tasoilla: toiset kärsivät harrastustilojen puutteesta, kun julkista sektoria leikataan — toiset menettävät henkensä, kun kurkkuja leikataan. Ja koska vihollinen on yhteinen ja kaikki kärsivät, on taistelunkin välttämättä oltava yhteinen. Tehtävänämme on työskennellä tämän yhteisen taistelun hyväksi, rintaman yhdistämiseksi, vaatimusten ja taistelukeinojen terävöittämiseksi.

— Teemu Luojola