Ay-byrokraatit usuttivat poliisin työläisten perään

Keskiviikkona 15. toukokuuta Metalliliiton suuret ammattiosastot järjestivät Tikkurilassa mielenosoituksen samaan aikaan, kun Metallityöväen liiton liittovaltuusto piti kevätkokoustaan. Ympäri maata saapuneet Metallin rivijäsenet sekä paikalliset luottamusmiehet vaativat liiton linjaa tehtävän jäsenistön eikä kenenkään muun etujen mukaisesti.

Mielenosoitus tuomitsi tupon tavoittelun ja vaati liittovaltuustoa ottamaan Metallin tavoitteiksi tuntuvat palkankorotukset ja työajan lyhentämisen. Samalla, kun mieltä osoitettiin liittovaltuuston kokouspaikan ulkopuolella, paikalliset luottamusmiehet veivät mielenosoittajien vaatimukset tiedoksi Metallin liittovaltuustolle.

Ja miten liittovaltuuston kokoukseen osallistuneet ylimmät ay-byrokraatit vastasivat jäsentensä vaatimuksiin liiton tavoitteiden muuttamisesta? Kutsumalla poliisin häätämään mielenosoittajat! Tämä on skandaalimaista, mutta toisaalta tämä osoittaa, kuinka horjuvalla pallilla byrokraatit nyt tuntevat istuvansa. Kun työläisjoukot lähtevät liikkeelle, osoittavat byrokraatit käytännön toimiensa kautta seisovansa porvariston puolella, ja heidän on puolustauduttava työläisten kovenevia vaatimuksia vastaan poliisin avulla.

Kapitalismin kriisin analyysissamme maaliskuussa 2002 kirjoitimme ay-byrokraattien ja liittojen rivijäsenten välisestä ristiriidasta ja sen purkautumisesta seuraavasti: "Pettymys ammattiliittoihin voi lähitulevaisuudessa purkautua massiivisena liitoista eroamisena, etenkin sen jälkeen, kun ansiosidonnainen työttömyysturva romuttuu eivätkä työläiset ja työttömät enää pysty käyttämään liittoja vakuutusyhtiöinä. Tämä joukkoeroaminen on mielestämme väärä ratkaisu, sillä ratkaisun tulee olla se, että työläiset heittävät byrokraatit pois liittojen johdosta ja antavat ay-liikkeelle uuden sisällön. Meidän ei pidä laskea sen varaan, että tämä tapahtuisi itsestään, vaan meidän on agitoitava työläisten keskuudessa tämän ratkaisun puolesta."

Metallin suurten ammattiosastojen protesti Tikkurilassa toisaalta osoittaa, että tuolloin esittämämme analyysi on kenties jopa liian pessimistinen. Työläisten taistelutahto ja periksiantamattomuus näyttääkin olevan suurempaa kuin mitä tuolloin osasimme arvata. Tosin meillä on tästä vasta yksi osoitus, mutta lisäesimerkkejä ei tarvinne kauaa odottaa.

Sen sijaan, että Metallin työläiset olisivat eroamassa liitoistaan, he valmistautuvat toimintaan, joka haastaa liiton ylimmän byrokratian ja sen tupohakuisuuden: "Syksyllä käynnistyviä sopimusneuvotteluja aiotaan vauhdittaa myös eri työpaikoilla järjestettävillä työnseisauksilla syyskuun aikana" (Vaikuttava tietotoimisto 17.5.2002).

Vaikka työläiset osoittautuvat olevan valmiimpia byrokraattien heittämiseen pois liitoistaan kuin mitä olemme osanneet odottaa, ei tämä vähennä meidän tehtävämme arvoa: edelleen tehtävänämme on agitoida työläisten keskuudessa byrokraattien sivuun sysäämisen ja militanttien ammattiliittojen puolesta.

— Teemu Luojola