Balkanin sosialistisen "Christian Rakovski" -keskuksen kolmas konferenssi:
Vallankumouksen tuli Palestiinassa ja Argentiinassa

Rakovski-keskuksen kolmanteen vuosikokoukseen Ateenaan kokoontui toukokuun 18.–20. edustajia Balkanilta, Lähi- Idästä, Itä- ja Länsi-Euroopasta sekä Latinalaisesta Amerikasta.

Osanottajat edustivat kymmentä järjestöä yhdeksästä maasta ja neljästä maanosasta. Isännöivän kreikkalaisen EEK:n (Vallankumouksellinen Työväenpuolue) lisäksi internationalisteja tuli Turkista (Marxilainen Työväenliitto), Romaniasta, Kurdistanista, Palestiinasta, Venäjältä (kahdesta järjestöstä), Italiasta, Etelä-Afrikasta sekä Argentiinasta.
Kokoukselle lähetettiin tervehdyksiä Jugoslaviasta, Sloveniasta, Suomesta, Yhdysvalloista ja eri Latinalaisen Amerikan maista järjestöistä, jotka eivät kyenneet osallistumaan kokoukseen.

Balkanin sosialistinen "Christian Rakovski" -keskus perustettiin 1999 amerikkalaisen imperialismin barbaaristen Jugoslavian-pommitusten jälkeen. Sen tavoitteina on yhdistää taistelut imperialismia ja paikallisia hallitsevia luokkia ja kasteja vastaan ja rakentaa Balkanin kansojen yhtenäisyyttä sosialistisen federaation puitteissa. Innoituksena on Rakovskin kansainvälinen toiminta. Rakovski, bulgarialaissyntyinen vallankumouksellinen, oli alueen monen kommunistisen puolueen perustajia, bolsevikkien johdossa lokakuussa 1917 ja Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan ensimmäinen presidentti. Rakovski oli yksi Stalinin puhdistusten yksi. Balkanin geopoliittinen merkitys on suuri, sillä alueella kohtaavat kolme maanosaa ja niiden historialliset ristiriidat.

Perustamisensa jälkeen ja erityisesti intifadan puhkeamisen jälkeen Rakovski-keskuksen toiminnan pääpaino on ollut Lähi-idässä. Kaukasuksen ja koko entisen NL:n alueen tapahtumat ovat olleet keskuksen huomion kohteena kansainvälisen strategian ja toiminnan kannalta.

Intifada oli tälläkin kertaa keskeinen teema. Kuitenkin tänä vuonna intifadan liekit ovat vuorovaikutuksessa Argentiinan kapinan liekkien kanssa tämän viimeisen taloudellisen vararikon jälkeen.

EEK:n pääsihteerin alustuksen keskeinen aihe oli amerikkalaisen imperialismin "terrorisminvastainen" sota viime syyskuun 11. iskujen jälkeen ja eurooppalaisen imperialismin synergia siinä. Tämän sodan seurausta ei ole vain Afganistanin pommittaminen maan tasalle, vaan myös sionismin uusi kansamurha, joka alkoi 29. maaliskuuta. Yhdysvaltain Irakia vastaan suunnitteleman ristiretken sisältö on samanlainen.

Keskusteluissa ja raporteissa eri maista käsiteltiin Ranskan vaaleja, globalisaatiota, fasismin ja trotskilaisena esiintyvän äärivasemmiston nousu Ranskassa. Osanottajat keskustelivat lisäksi Itä-Euroopan maissa esiintyvistä ongelmistaja marxilaisten siellä kohtaamista vaikeuksista.

Yhteenvedot ja johtopäätökset esitettiin maanantaina 20.5. avoimessa ja merkittävässä kokouksessa yliopistolla.

Enter Koskun Turkista totesi, että Afganistanin sota on imperialismin kriisin ilmenemismuoto, mutta ratkaisu tähän kriisiin ei voi olla vain tämä yksi hyökkäys. Imperialismi tarvitsee hyökkäyksiä ennen muuta omissa maissaan, työväenluokkaansa vastaan. Hänen alustuksensa käsitteli maahanmuuttoon ja muukalaispelkoon — ideologiaan, että jokainen siirtolainen on potentiaalinen terroristi — liittyviä ongelmia.

Yossi Schwartz toi mukanaan intifadan hengen: "Tuon mukanani tervehdyksen maasta, jota ei vallattu vuonna 1967, vaan 1947. Ihmisten maat varastettiin ja miljoonat elää maanpaossa. Monet elävät ilman ruokaa, vettä sähköä, mutta heidän henkiset voimansa ovat suuret. Palestiinalaiset taistelevat maailman neljänneksi vahvinta armeijaa vastaan ja he tietävät, että jopa silloin, kun heidän tappionsa on melko varma, he eivät suostu antautumaan. Näin tapahtui mm. Jeninissä."

Toveri Schwartz vertasi Jeninin tapahtumia kapinaan, jonka juutalaiset panivat pystyyn Varsovan getossa; vaikka taistelu menetettiin, itsekunnioitus kasvoi. Schwartz tuomitsi Sharonin ja Peresin pyrkimykset salata kansanmurha kieltämällä Punaiselta Ristiltä ja YK:lta pääsyn maahan. "Mikä on tämä Israel, joka nousee YK:ta vastaan?" hän kysyi ja vastasi: "Yhdysvallat on Israelin takana."

Yossi Schwartz tuomitsi tekopyhänä Israelin ja lännen "vasemmistolaisten" ajaman ratkaisun kahdesta kansasta ja kahdesta valtiosta. Siinä on kyse sionistisesta valtiosta, joka tulee hallitsemaan 82% Palestiinan historiallisesta alueesta, ja Palestiinan valtiosta, jolle jää alle 20% maasta ja joka on jaettu neljään erilliseen osaan ja riistetty vesilähteistä; sen lisäksi tätä valtiota pirstoisivat kymmenet sionistiset siirtokunnat. Malli on otettu Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmästä. Israelilla oli aina hyvät suhteet Etelä-Afrikan kanssa, ja Etelä-Afrikka auttoi Israelia rakentamaan ydinasearsenaalinsa. Tov. Schwartzin mukaan kyseessä olisi getto, joka säilyttäisi Israelin herruuden ja välittäisi sen yrityksille halpaa työvoimaa.

Hän käsitteli myös antisemitismin synnyn historiaa. Sionismi syntyi 1800-luvun lopun kapitalismin historiallisesta rappeutumisesta ja vastauksena vallankumouksellisten aatteiden vaikutukselle juutalaisyhteisöissä. Tov. Schwartz tuomitsi sionismin yhteistyön natsien kanssa ja Ranskan juutalaisyhteisön tuen Le Penille.

Tie juutalaisten työläisten vapautumiseen kulkee palestiinalaisten taistelun, heidän historiallisten ja kansallisten oikeuksiensa puolesta käymänsä taistelun kautta; taistelun Israelin valtion kumoamiseksi ja vapaan, maallisen valtion rakentamiseksi koko Palestiinan alueelle, jonne pakolaisilla olisi oikeus palata. Vapaan sosialistisen Palestiinan kehittäminen olisi taistelua kaikkia alueen taantumuksellisia järjestelmiä vastaan, olisi taistelua Lähi-idän sosialististen valtioiden federaation puolesta.

Anna Bazak Romaniasta puhui Romanian kansan ongelmista stalinismin romahtamisen jälkeen. Kymmenen vuoden aikana koko maan teollinen perusta, maatalousosuuskunnat ja ihmisten elintaso on tuhottu. Ero länteen on kasvanut ja lukutaidottomuudesta on tullut pysyvä ongelma. Hyvinvointivaltion tuho on kasvattanut tuloeroja, ihmisten tietoisuuden taso on matala ja monarkian palauttamisella on vahva kannatus. Antisemitismi, nationalismi ja mustalaisvastaisuus ovat läsnä.

Jozef Abramsson Leningradista toi RPK:n tervehdyksen. Hän puhui monikansallisen pääoman ekspansiosta Venäjälle, viimeisten kymmenen vuoden katastrofaalisista seurauksista sekä välttämättömyydestä rakentaa kansainvälistä vastarintaa monikansalliselle pääomalle. Hän tuomitsi Zjuganovin VFKP:n kansallispatriotismin ja puhui kommunistien toiminnasta Venäjän tehtaissa sekä yksityistämistä vastustavista komiteoista. Hän sanoi järjestönsä vastustavan kapitalismin globalisaatiota ja lähettäneen Genovaan edustuston. "Rakovski-keskuksen työskentely yhdistää intifadan ja piqueterosit (Argentiinan pääasiassa työttömät mielenosoittajat). Kansainvälisen kapitalismin vastustamiseksi tarvitaan Internationaalia, joka hylkää stalinismin ja sosiaalidemokratian."

Ludmila Bulavka Alternativi-järjestöstä sanoi, että Venäjä, joka oli 1900-luvun alussa maailman keskuksessa on tällä hetkellä periferiaa. Siellä rakennettava kapitalismi on kyvytön ratkaisemaan ihmisten ongelmia. Hänen mukaansa me tarvitsemme teoriaa, joka selittää ristiriidat ja edistää uusia työväenluokan solidaarisuus- ja organisaatiomuotoja. Tarvitaan kansainvälisiä foorumeita, kuten tätä Rakovskin järjestämää.

Ibrahim Tahran edusti PRK-Rizgaria. Hän sanoi, että syyskuun 11. päivän jälkeen imperialistit ovat yrittäneet kukistaa globalisaationvastaista liikehdintää. Perustavin kysymys on vallankumouksellisen sosialistisen Internationaalin rakentaminen, ja olosuhteet tähän ovat nyt otollisempia kuin koskaan. Kansainvälisen yhtenäisyyden ja solidaarisuuden rakentaminen kapitalististen ja imperialististen maiden keskusten ja periferian vapausliikkeiden välillä on keskeistä. PKK:n johtajan tekemästä kompromissista huolimatta taistelu Kurdistanissa sisältää vallankumouksellisia elementtejä ja voimia, jotka voivat järisyttää koko imperialismin status quoa Lähi-idässä.

Franco Grizolia Italian Propostasta toi vallankumoukselliset terveiset Italiassa kehittyvältä suurelta työväenliikkeeltä. Hän puhui yhteisen toiminnan lujittamisesta EEK:n kanssa Prahasta Genovaan ja vallankumouksellisen marxismin kehittämisen ja Internationaalin rakentamisen puolesta.

Toveri Grizolia puhui liikkeen haasteista Länsi-Euroopassa Italian lakkoaallon jälkeen sekä Ranskan presidenttivaaleista. Pluralistisen vasemmiston tappio ei ollut työväenluokan tappiota. Se merkitsi porvarillisen politiikan tappiota työväenluokan keskuudessa. Hän puhui Argentiinan kansannoususta ja tuomitsi trotskilaisten, erityisesti LCR:n politiikan Ranskassa, jossa vaalien toisella kierroksella äänestettiin Chirac-"roistoa".

Sorretun Etelä-Afrikan Sosialistisen toiminnan työväenjärjestöstä puhui tov. Godfreed, joka selitti kolonialismin aiheuttamia ongelmia alueella: köyhyys, aids ja nälkä. 49% työväestöstä on työttömänä, monet ovat kodittomia, ihmisiä nukkuu taivasalla, lasten kuolleisuus kasvaa, vanhuksilla ei ole mitään eläkettä ja 10 miljoonaa ihmistä kuolee aidsiin vuoteen 2008 mennessä. Kaikki maat tuomitsivat apartheidin, mutta ne olivat kaikki yhteistyössä apartheid-hallituksen kanssa, koska hyötyivät siitä. Hän puhui mustan väestön petetyistä odotuksista, ja Nelson Mandelan kallistumisesta IMF:n suuntaan. Etelä-Afrikka on osa kansainvälistä kapitalistista järjestelmää ja sen takia taistelumme täytyy olla maailman vallankumouksellisen taistelun osa.

Jorge Altamira, Argentiinan Partido Obreron (Työväenpuolue) edustaja ja Buenos Airesin kansanedustaja tähdensi Rakovski-keskuksen merkitystä. Hän puhui Argentiinan vallankumouksen opetuksista ja järjestelmällisen subjektiivisten olosuhteiden valmistelun merkityksestä, mikä vaatii aikaa ja johdonmukaista työtä. Tov. Altamira analysoi erityisesti vallankumouksellisia prosesseja, jotka käynnistyivät Argentiinan kapitalismin vararikon kautta, ja työväenluokan ja keskiluokkien kapinaa. Hän puhui Palestiinasta ja sanoi, että Jeninin vastarinta on suurimpia imperialismin ja sionismin tappioita.

Rakovski-keskuksen kolmannen konferenssin julkilausuma toimintasuunnitelmasta Balkanilla ja Euroopassa suomennetaan lähitulevaisuudessa.

— Dimitris Mizaras