Attacin todelliset kasvot paljastuivat Oslossa

Joukko tiedemiehiä ja asiantuntijoita kokoontui juhannuksen jälkeen Maailmanpankin vuotuiseen ABCDE-köyhyyskokoukseen Osloon. Oslo2002-verkosto ja siihen osallistuvat järjestöt järjestivät kaupungissa mm. suuren mielenosoituksen ja kadunvaltauksen. Koska ABCDE-kokoukseen eivät osallistu poliittiset päättäjät eikä sillä ole varsinaista poliittista esityslistaa, ei mielenosoitusten tarkoituksena ollut estää tai pysäyttää kokousta, vaan tuoda Maailmanpankin vastaisia mielipiteitä esiin kaupungin keskustassa.

Attac, eräs suurimmista mielenosoitusten järjestäjiin lukeutuvista järjestöistä, vaati kaikkein kovaäänisimmin mielenosoituksilta ja muulta Maailmanpankin vastaiselta toiminnalta väkivallattomuutta ja maltillisuutta. 16. kesäkuuta Attac suositteli, että sen jäsenet eivät osallistuisi suoraan päämielenosoituksen jälkeen järjestettyyn Reclaim the Street -nimellä kulkevaan kadunvaltaukseen.

Attacin kannanotossa kerrottiin seuraavaa: "Koska Reclaim the Streetille ei haeta lupaa, se kannustaa tarpeettomiin yhteenottoihin, joilla ei ole mitään tekemistä Maailmanpankin kanssa ja jotka vievät huomion pois vastamielenosoitusten tärkeästä poliittisesta sisällöstä. Tämä on lahkolaista ja poliittisesti väärin tämän päivän tilanteessa." Attacin vaatimuksesta Oslo2002:n edustusto poisti linkin kadunvaltaukseen internetsivuiltaan, mutta seuraavana päivänä suuri enemmistö Oslo2002-verkoston yleiskokoukseen osallistuneista kumosi tämän päätöksen.

Norjan Indymedian mukaan poliisi on ilmoittanut olevansa sekaantumatta kadunvaltaukseen, jos siellä ei aiheudu ongelmia, ja kadunvaltauksen järjestäjät ovat kehottaneet ihmisiä ottamaan valtaukseen mukaan palloja, leluja ja piknik-tarpeita. Norjan Indymediassa pidetäänkin Attacin kannanottoa naurettavana tätä taustaa vasten. Attacin johdon kannanotto on herättänyt vihaa ja johtanut jopa eroamisiin järjestöstä. Kun näin alkoi käydä, Norjan Attacin johtaja Vegard Hole on katunut sitä, että Attac kutsui kadunvaltausta lahkolaiseksi.

Oslo2002-verkostossa keskusteltiin laajemminkin väkivallattomasta taktiikasta. Verkoston järjestämien tilaisuuksien oli jo aiemmin päätetty olevan väkivallattomia, mutta kun esitettiin, että kaikki verkostoon osallistuvat järjestöt toimisivat koko viikon ajan väkivallattomasti myös Oslo2002:n järjestämien tilaisuuksien ulkopuolella, joidenkin järjestöjen edustajat kävelivät ulos kokouksesta. Heidän mukaansa kyse ei ole siitä, että he suunnittelisivat väkivaltaista toimintaa, vaan Oslo2002-verkostolle ei kuulu, mitä järjestöt tekevät verkoston ulkopuolella.

Kiistaa aiheutui myös Oslo 2002:n päätöksestä kieltää naamioiden ja huppujen käyttö mielenosoituksissa. Osa aktivisteista oli suunnitellut peittävänsä kasvonsa solidaarisuudenosoituksena zapatistien ja piqueterosien kaltaisille taisteleville ryhmille. Heidän mukaansa Oslo2002 ei ottanut lainkaan huomioon tätä mielipidettä ja että Oslo2002 itse asiassa auttaa tässä poliisia.

Oslossa ilmennyt Attacin äärimmäisyyksiin menevä maltillisuuden, väkivallattomuuden ja lainkuuliaisuuden tavoittelu johtuu järjestön luonteesta. Oslon tapahtumat vahvistavat sen, mitä kapitalismin kriisin analyysissamme kirjoitamme Attacista:

Yhteiskunnallinen vastarinta on globalisoitunut. Nyt sen on muututtava vastahyökkäykseksi. Kohtalokkaaksi voi osoittautua harha siitä, että markkinoiden diktatuurin vastakohdaksi voitaisiin asettaa kuvitteellinen markkinoiden "demokratia" erilaisin säätelymekanismein, kuten Tobinin vero tms. Aivan yhtä taantumuksellista on asettaa vaihtoehdoksi globalisaatiolle paluu kansallisvaltioon ja protektionismiin; tämä johtaa nationalismiin, muukalaisvihaan ja rasismiin. Jos kapitalismi säilyttäisi elinvoimansa kansallisvaltion rajojen sisällä, se ei globalisoituisi. Haiderin tapaiset ilmiöt eivät ole pääoman vastustajia, vaan sen myrkyllisiä hedelmiä. Perinteisten byrokratioiden (sosialidemokratia ja stalinismi —TL) paljastuessa porvariston asiamiehiksi on vaarana, että osa ns. pluraalisesta vasemmistosta alkaa neuvotella taantumuksen kanssa reformeista. Porvaristo yrittää saada jalansijaa liikehdinnässä.

— —

Euroopassa eri vasemmistojärjestöt osoittavat "internationalismiaan" Attacin riveissä. Attacin muodostamista edesauttoi osin eurooppalainen imperialismi, mikä osoittaa imperialismin tällä tavalla pyrkivän lähestymään niin sanottua vallankumouksellista vasemmistoa. Yhdistyneen sihteeristön lisäksi myös IS- ja CWI-suuntaukset ovat innokkaita Attacin rakentajia. Göteborgissa Attac protestoi pelaamalla jalkapalloa muutaman korttelin päässä paikasta, jossa poliisi hyökkäsi hevosin, koirin ja patukoin mielenosoittajien kimppuun. Genovassa Attac pidätti kuumaksi käyneitä aktivisteja. Attacia ei haittaa se, että siihen kuuluu jäseninä ministereitä, joiden hallitukset ovat tahrineet kätensä vereen Afganistanin sodassa. Attacia rakennetaan, koska perinteiset byrokratiat ovat haaksirikkoutuneet ja kapitalismi tarvitsee uusia puskureita torjumaan työväenluokan ja nuorison vastarintaa. Näiden puskureiden tietoinen rakentaminen aloitettiin vuonna 2001, jolloin Porto Alegressa järjestettiin Maailman sosiaalifoorumin ensimmäinen kokous. Attacin teesit ovat olleet tiedossa jo pitkään: inhimillisempää kapitalismia ja inhimillisempää globalisaatiota ilmaistuna Porto Alegren tapaan.

Reformistiset ehdotukset perustuvat ajatukselle, että kapitalismi kyllä pystyisi parempaan demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen, mutta globalisaation pahat voimat estävät tätä kehitystä. Näin ylläpidetään harhaa, jonka mukaan painostaminen riittäisi tuottamaan tuloksia. Vallankumouksellisina meidän on kuitenkin vaikea kuvitella, miten edes Porto Alegren kaltaista hallintoa voitaisiin soveltaa esimerkiksi Argentiinassa. Vallankumouksen ja reformismin välinen ristiriita palautuu työväenluokan ja porvariston tai sosialismin ja kapitalismin väliseen ristiriitaan. Uusreformismi on ovelasti rakennettu: se ei ole puolue, vaan liike, johon lukeutuu kaikenlaisia järjestöjä ja puolueita, mukaan lukien perinteisiä byrokraatteja, ja kaikkien politiikka saa kukkia omalla tavallaan. Suomessa Attaciin kuuluvat kaikki; se yhdistää niin demareita, SKP:tä kuin Vasemmistoliittoa ja Sosialistiliittoakin.

Attacin todelliset kasvot paljastuivat Oslossa, kun se toiminnallaan pyrki auttamaan poliisia (ja sitä kautta porvaristoa) ja estämään kaikkea porvarillisen lainsäädännön ylittävää toimintaa, kuten kadunvaltauksen. Jälleen kerran on tähdennettävä, että Attaciin liittyminen ja sen toimintatapoihin sitoutuminen ei voi johtaa muuhun kuin kapitalisminvastaisen liikehdinnän tappioon.

Tilanteessa, jossa mielenosoitusten järjestämiseen osallistuu niin erilaiset analyysit ja tavoitteet omaavia järjestöjä kuin nykyään, on mahdoton ajatuskin, että mikään verkosto tai yhteisrintama voisi sopia täysin yhtenäisestä taktiikasta myös mielenosoitusten ulkopuolella. Yhteisrintamassa järjestöt marssivat erikseen, mutta iskevät yhdessä, ja eri taktiikat on sallittava, kunhan yleisesti on keskusteltu siitä, miten kukin toimii. Ja jos osa järjestöistä ei halua alistua Attacin vaatimuksiin täydellisestä väkivallattomuudesta silloinkin, kun vihollinen provosoi ja hyökkää päälle, on parasta sanoutua irti tällaisesta antautumistaktiikasta ja rakentaa vastarintaa, joka ei taivu luokkavihollisen edessä.

— Teemu Luojola

Artikkeli julkaistaan Å-sikten — Mielipiteen 28.6.2002 ilmestyvässä numerossa.