Kapitalismin kriisi, Argentiinan vallankumous, ilmiön laajeneminen ja vallankumouksellisten velvollisuudet

Argentiinan Työväenpuolueen (Partido Obrero) johtaja Jorge Altamira puhui puolueen 3.8.2002 Buenos Airesissa järjestämässä suuressa marssissa, joka oli omistettu poliisien 26. kesäkuuta mielenosoituksessa surmaamille Maximiliano Kostekille ja Darío Santillánille. Puheessaan Altamira käsitteli lukuisia Argentiinan, Etelä-Amerikan ja koko kapitalismin tulevaisuuden kannalta tärkeitä aiheita, joten referoimme hänen puheensa.

Joulukuun 19.–20. päivinä vuonna 2001 ja viikkokausia sen jälkeen kaikkien Argentiinan työläisten sosialistista vallankumousta vastaan työskentelevien lattea vakiovastaus oli väite, että Argentiinan kriisi olisi vain paikallinen ilmiö. Kansainvälinen lehdistö valitteli suruaan Argentiinan kansaa kohtaan laajoilla artikkeleilla ja analyyseilla. Vain Työväenpuolue korosti, että joulukuun kansannousu ja Argentiinan taloudellinen romahdus olivat sisällöltään maailman kapitalismin kriisiä.

IMF ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriö sanoivat, että Argentiinan tauti ei olisi tarttuvaa, maailman parhaiden yliopistojen asiantuntijat ja akateemikot puolustivat väitettä, että Argentiinan kriisi ja argentiinalaisten kapina olisivat paikallinen ilmiö ja argentiinalaisten oma ongelma. Työväenpuolue, työläisten, riistettyjen, lukutaidottomien ja sorrettujen puolue — toisin kuin IMF, akateemikot ja asiantuntijat — esitti, että Argentiinan tauti ei olisi vain tarttuvaa, vaan se muuttuisi epidemiaksi.

Nyt IMF on itsekriittinen ja myöntää virheellisen ennusteensa, samoin Yhdysvaltain valtiovarainministeriö on itsekriittinne, mutta Työväenpuolue ja Argentiinan kansa sanovat: tervetuloa Uruguayn kansa, tervetuloa Brasilian kansa, tervetuloa Perun kansa, tervetuloa Venezuelan kansa — tervetuloa Latinalaisen Amerikan vallankumouksen kuohuihin.

Yksin tämä esimerkki riittää osoittamaan marxilaisten, internationalistien ja sosialistien poliittisen ohjelman ylivertaisuuden. Kuka turvautuu kuvitelmiin ja kuka realismiin? Kuka kertoo satuja ja kuka arvioi tapahtumia täsmällisesti? Tosiasiat ovat ratkaisseet tämän kiistan: kaikki pääoman edustajat ovat olleet väärässä, meidän analyysimme on osoittautunut oikeaksi. Altamira painotti tätä seikkaa, koska tämä kapitalistien henkinen tappio ja työläisten henkinen voitto on erinomainen käytännön esimerkki siitä, että työväenhallituksen ja proletariaatin diktatuurin aika on koittanut.

Myrskyn silmä on New Yorkissa

Kun on käynyt selväksi, että Argentiinan tauti ei ole vain tarttuvaa, vaan muuttunut epidemiaksi, on tehtävä selväksi myös se, että myrskyn silmä, kriisin keskus, romahduksen ja kapitalistisen vararikon ydin ei ole Buenos Airesissa, vaan New Yorkissa. Se on Yhdysvalloissa, sillä sieltä tämä alati paisuva useiden maiden kriisien, taloudellisten vararikkojen ja kapitalististen romahdusten aalto on lähtöisin.

Vuoden 2000 alun jälkeen Yhdysvaltain osakemarkkinoilta on haihtunut kuusi biljoonaa dollaria, 40 kertaa Argentiinan bruttokansantuotteen verran. Ketkä ovat nämä kuusi biljoonaa dollaria menettäneet? Samat, jotka Argentiinassa ovat menettäneet säästönsä, erorahansa ja työvoimansa pankeille: Yhdysvaltain putkimiehet ja kirvesmiehet, Yhdysvaltain keskiluokka — he ovat menettäneet nämä rahat. Samanlainen taloudellinen anastus on käynnissä Yhdysvalloissa kuin oli Argentiinassa, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. Siksi kriisi on niin syvä.

Maailmalla olisi hyvä tietää, että Kalifornian osavaltion julkinen talous on surkeammassa tilassa kuin Saltan maakunnan Pohjois-Argentiinassa, ja että New Jerseyn osavaltion budjetin alijäämä on 16 %, mutta Chacon maakunnan alijäämä on vain 4 %. Yhdysvaltain osavaltiot piilottelevat surkeaa talouttaan mm. jättämällä eläkkeitä rahastoimatta.

Argentiinan on mahdotonta maksaa ulkomaanvelkaansa, Brasilian on mahdotonta maksaa ulkomaanvelkaansa, Perun on mahdotonta maksaa ulkomaanvelkaansa, mutta ne ovat pieniä ongelmia, jos niitä verrataan Yhdysvaltain ulkomaanvelkaan, joka on neljä biljoonaa dollaria, moninkertaisesti koko Latinalaisen Amerikan yhteenlasketun ulkomaanvelan verran.

Työläisten johtamat tehtaat Argentiinassa

Kun kapitalistit ja pomot ovat pakenemassa tehtaista ja laitoksista ennen lopullista romahdusta, ovat työläiset jo vallanneet useita yhtiöitä ja pyörittävät nyt tuotantoa. Tämä on sen yhteiskunnan alkio, joka uppoavan kapitalistisen järjestelmän on synnytettävä. Tämä on osoitus työväenluokan tahdosta ja hyvin pitkälle myös tietoisuudesta siitä, että heidän on otettava vastuulleen Argentiinan yhteiskunnallinen ja poliittinen uudelleenjärjestäminen uudelta perustalta.

Työväenpuolue pitää tätä kehitystä valtavan tärkeänä ja seuraa tämän taistelun kehittymistä askel askeleelta. Sitä ei pidä lähestyä ahtaan teoreettiselta kannalta, minkä vuoksi Työväenpuolue kaiken kokemuksen valossa esittää kaikkien koneiden, rakennusten ja yritysten pääoman takavarikointia ja siirtämistä työläisten käsiin. Näin sanoessaan Työväenpuolue ei halua, että vallatut yritykset muuttuisivat porvarillisen valtion omaisuudeksi, että valtio korvaisi johtajat ja alistaisi työläiset jälleen kerran kuuliaiseksi, riistetyksi työvoimaksi, sillä tällöin yritykset järjestettäisiin välittömästi uudelleen kapitalistiselta perustalta.

Myöskään Työväenpuolue ei halua, että yritysten pitäisi olla yksittäin johdettuja tehtaita, joissa kaikki työläiset toimisivat omina kapitalisteinaan ja siirtyisivät markkinoille kokeilemaan onneaan, sillä tällöin kapitalistinen kilpailu ja pääoman hallitseva asema tuhoaisivat työläiset.

Sen sijaan näiden työläisten takavarikoimien tehtaiden tulisi järjestäytyä yhdeksi työläisten itse johtamien tehtaiden keskusliitoksi ja valmistaa taisteluohjelma, jotta jokaisen työläisiä erottavan tehtaan tai yrityksen työntekijät valtaisivat laitoksen, käynnistäisivät tuotannon, liittyisivät vallattujen tehtaiden keskusliittoon taistelemaan pääomaa ja kapitalistista valtiota vastaan.

Piqueteros — keskeinen vallankumouksellinen voima

Altamiran mukaan Argentiinan piquetero-liike, työttömien työläisten mielenosoitus- ja tiesulkuliike, toimii historiallisena esimerkkinä maailman työväenluokalle. Tätä hän ei sano siksi, että tuntisi kansallisylpeyttä, vaan siksi, että piquetero-liike on ylittänyt suurimman esteen, jonka kapitalismi työväenluokalle on asettanut: suurtyöttömyyden aiheuttaman pirstoutumisen ja hajanaisuuden.

Tästä syystä valtateitä sulkeneet, työtä ja leipää vaatineet entiset työläiset suorittivat jälleenrakennustyötä. He eivät pystyneet toimimaan tehtaissa, mutta he pystyivät kokoontumaan järjestöön, taisteluun ja ohjelman taakse. Tämä on historiassa ennennäkemätön ilmiö.

Piquetero-liike osoittaa, että työläinen ei ole vain joku, joka seisoo koneen vieressä. Työläinen on riistetty, mutta hän kykenee uudelleenjärjestämään luokkansa historiaa ja järjestöjä vaikka ei olisi tehtaalla seisomassa koneen vieressä. Tällöin työväenluokka tarkoittaa sitä tietoisuutta, joka työläisillä on historiallisesta merkityksestään yhteiskunnassa. Tämän vuoksi piquetero-liikkeellä on kansainvälistä merkitystä, ja tämä osoittaa, että pääoman barbarian keskeltä proletariaatti nousee sosialistiseksi vaihtoehdoksi kapitalistiselle barbarialle. Joulukuun 19. ja 20. päivän kapina ei olisi ollut mahdollinen ilman piquetero-liikettä ja sen kymmenen vuotta kestänyttä valmistautumista.

Uruguay ajautui samanlaiseen kriisiin kuin Argentiina ja kansa nousi takavarikoimaan ruokaa supermarketeista, kun pankit suljettiin. Mutta koska Uruguayssa ei ole piquetero-liikettä, vaan Uruguayn vasemmisto neuvottelee presidentin kanssa järjestyksen palauttamisesta, jäi Uruguayn kansannousu puolitiehen. Argentiinan ja Uruguayn välinen ero on valitettavasti se, että Uruguaysta puuttuu järjestäytyneiden työttömien piquetero-liike, ja ensisijaisena tehtävänä Uruguayn vasemmistolla on nyt rakentaa piquetero-liike.

Kahdeksan kuukautta kansannoususta

On kulunut kahdeksan kuukautta Argentiinan kansannoususta, ja kapitalistisen romahduksen ja kansannousujen prosessi on leviämässä muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Internationalisteille ja maailman luokkataistelua analysoiville ei ole mikään pikkuseikka, että viime joulukuussa Argentiinan kansa taisteli yksin, mutta nyt yhä useammat kansat liittyvät taisteluun.

Samalla Argentiinan hallitus, jonka avulla porvaristo yritti sekä selvitä kriisistä että tukahduttaa kansan liikehdinnän, on epäonnistunut täysin. Pankit ovat edelleen konkurssin partaalla ja maa on ajautumassa hyperinflaatioon.

Pankkikriisin todennäköisenä seurauksena on 60–90 000 rahoitusalalla työskentelevän irtisanominen. Vallattujen tehtaiden, klinikoiden, laboratorioiden, elintarviketehtaiden, kirjapainojen ja tekstiilitehtaiden tasoittama tie kutsuu myös pankkitoimihenkilöitä valtaamaan pankit ja asettamaan ne työväenliikkeen palvelukseen ja todella kansaa hyödyttämään.

Tällaisten olosuhteiden vallitessa presidentti Duhalde on ilmoittanut, että maaliskuussa 2003 järjestetään vaalit. Humpuukivaalit, joiden voittajiksi varmistetaan kuitenkin peronistit. Vaalit on suunniteltu haihduttamaan työläisten taisteluliike virallisiin parlamentaarisiin väyliin, minkä vuoksi koko porvaristo tukee vaaleja.

Kykeneekö tällainen poliittinen suunnitelma ratkaisemaan syvenevän kriisin? Pystyykö tällainen humpuukisuunnitelma pysäyttämään kansan kapinoinnin? Pystyykö se luomaan peronistien yhtenäisyyden? Pystyykö se rakentamaan kansallisen porvariston yhtenäisyyden? Tämä suunnitelma on rakennettu hiekalle. Mikään poliittisessa tilanteessa ei oikeuta antautumista tälle humpuukimaiselle työväenvastaiselle, vastavallankumoukselliselle ja piquetero-vastaiselle kansallisen hallituksen suunnitelmalle. Työväenpuolue torjuu tämän poliittisen suunnitelman ja kehottaa romuttamaan sen, pakottamaan Duhalden eroamaan.

Perustuslaillinen kokous

Miten tätä Duhalden suunnitelmaa tulee vastustaa? Syventämällä kansannousua, kumoamalla hallitus ja kutsumalla perustuslaillinen kokous. Vastustamme hallituksen näennäistä demokratiaa, jota riittää vain pomoille, radikaalisti demokraattisella esityksellä. Ja miksi teemme niin? Sillä jos Duhalden esittäessä humpuukivaaleja me esitämme vaihtoehdoksi työväenhallitusta, suuri osa kansasta — edelleen enemmistö, vaikkakin humpuukivaaleja vihaava — tukee humpuukivaaleja, koska ei ole valmis työväenhallitukselle. Jos Duhalden esittäessä humpuukivaaleja Työväenpuolue esittää perustuslaillista kokousta, kansa harkitsee näiden kahden vaihtoehdon välillä.

Kukaan ei mene pidemmälle kuin minkä oma tietoisuus sallii, siksi kansan demokraattisiin odotuksiin on vastattava ja näin tasoitettava tietä työväenhallitukselle. Puolue on todella vallankumouksellinen silloin, kun se myötäilee kansan demokraattisia odotuksia, jotta ne osoittautuisivat toiveajatteluksi ja ihmiset päätyisivät pidemmälle meneviin johtopäätöksiin.

Työväenpuolue on aiemmin osallistunut moniin vaaleihin kritisoiden niitä. Tällä kertaa puolue esittää perustuslaillista kokousta ja kehittää näkymää työväenhallituksesta. Argentiinan kansan on jopa kesken vallankumouksellisen prosessinsa vielä kypsyttävä monissa asioissa, jotka liittyvät maan ja maailman historiaan, tiettyihin instituutioihin ja toimintamalleihin sekä epävarmuuteen siitä, kykenevätkö työläiset hallitsemaan.

Tämän vuoksi on välttämätöntä esittää demokraattinen iskulause, mutta perustuslaillinen kokous ei ole porvariston tai pomojen iskulause, sillä sen toteuttamiseksi on välttämätöntä hajottaa pomojen hallitus ja mobilisoida kansa heittämään Duhalde ulos.

Puolue on välttämätön

Vallankumouksen voitto vaatii aivan erityisiä olosuhteita. Porvariston on oltava heikoimmillaan, työläisten on oltava vahvoja, tietyssä vaiheessa kansainvälisen tilanteen on oltava suotuisa, mutta näiden lisäksi yksi tekijä on äärimmäisen tärkeä: työväenluokan poliittinen puolue. Ilman työväenluokan puoluetta ei tule voittoa.

Poliittinen puolue ei kuitenkaan synny hetkessä tyhjästä, vaan se on historiallinen luomus. Ennen kaikkea on kyse ohjelmasta, joka jatkaa, heijastaa ja luo uudelleen työväenluokan vuosisatojen kokemuksen. Pääomaa ei voiteta viime viikon tai kuukauden kokemusten perusteella heittämällä pois miljoonien työläisten sadoissa maissa kymmenien vuosien aikana keräämä kokemus pääoman päihittämisessä. Jotkut kukistivat pääoman, toiset eivät, ja tässä onnistuneetkin joutuivat myöhemmin tappiolle. Ilman tätä kokemusta ohjelmassamme olemme hukassa. Siksi Altamira puheessaan puolusti maailman työväenluokan taistelujen, voittojen ja tappioiden antamien historiallisten opetusten merkitystä.

Sen, kuuluuko tämä rooli Argentiinan Työväenpuolueelle, osoittavat taistelu ja historia, sitä ei voi julistaa etukäteen. Kuitenkin etukäteen on mahdollista sanoa, että tällaista johtavaa työväenluokan puoluetta tarvitaan, ja että Työväenpuolue taistelee rakentaakseen tällaisen puolueen Argentiinassa ja koko maailmassa.

— Teemu Luojola

Jorge Altamiran puhe kokonaisuudessaan löytyy internetistä osoitteista http://www.po.org.ar/po/po766/multitud.htm (espanjaksi) ja http://po.org.ar/english/766articulo.htm (englanniksi).