Kreikka:
Juntan jälkeisen ajan loppu

Rynnäkköä muistuttavan "terrorisminvastaisen" poliisioperaation mittasuhteita on laajennettu merkittävästi Kreikassa. Kuten elokuun numerossa (26.7.2002) kirjoitimme, operaation tavoitteena on kumota kansalaisoikeudet ja ylipäätään kaikki ne demokraattiset oikeudet, jotka saavutettiin heinäkuussa 1974, kun sotilasdiktatuuri kaadettiin.

Pidätettyjä varten on rakennettu eristyssellejä, joissa heitä pidetään täydellisessä eristyksessä. Yhtä lukuun ottamatta kaikki syytetyt ovat tunnustaneet ja ilmiantaneet muita hämmästyttävän helposti. Heidän lausuntonsa ovat täynnä ristiriitaisuuksia, ja jopa saman henkilön kohdalla poliisin ja syyttäjän kuulusteluissa on yksityiskohtia, jotka eivät täsmää. Tämä vahvistaa huhut siitä, että tunnustukset on saatu käyttämällä psyykkisiä lääkkeitä. Jos huhut pitävät paikkansa, muistuttaa tapaus Abdullah Öcalanin huumaamista. Kreikassa on muutenkin otettu käyttöön eristyssellit Saksan ja Turkin malliin.

Porvarillinen media toimii törkeästi poliisin äänenkannattajan roolissa. Syytetyt tuomitaan monta kertaa päivässä, tällä tavalla media yrittää muokata yleistä mielipidettä paljon ennen oikeudenkäyntien alkua. Hitlerin ja Stalinin oppeja seuraten poliisi soveltaa kollektiivisen syyllisyyden teorioita ja vianoaa syytettyjen sukulaisia (jopa pieniä lapsia) varjostamalla heitä kellon ympäri ja kuulustelemalla ketä tahansa, joka sattuu olemaan vaikka vain lyhyessäkin yhteydessä syytettyjen kanssa.

Silti gallupien mukaan kansa ei näytä pelkäävän terroristeja, ja jopa 19 % haastatelluista pitää heitä kansalaisaktivisteina. Kaikki ns. äärivasemmisotn puolueet ja järjestöt ovat sanoutuneet irti yksilöterrorismista, ja mikään ei viittaa siihen, että niillä olisi minkäänlaista yhteyttä 17. marraskuuta -järjestöön. Kaikesta huolimatta — ja koska Giotopoulosin, jota pidetään järjestön johtajana, isä oli 1930-luvulla trotskilainen — on käynnistetty trotskilaisvastainen kampanja. Trotskin kirjeitä Giotopoulosin isälle julkaistaan, ja kaikki viittaa siihen, että alkamassa oleva taisteluiden kuumentama syksy pyritään tukahduttamaan "terrorisminvastaisen" taistelun nimissä.

Kreikan kriisi

Kaiken takana on kapitalismia kansainvälisesti riivaava taloudellinen kriisi:

– Kreikan inflaatio on reilusti EU:n keskiarvon yläpuolella ja se on nousussa siitä huolimatta, että maa on syvässä taantumassa. Budjettia ollaan leikkaamassa rankalla kädellä samalla, kun työttömyys on yli 10 %.

– Maanviljelijät ovat koventamassa taisteluaan, ja yhdessä nuorison kanssa he suunnittelevat suuria mielenosoituksia syyskuun alkuun Thessalonikiin, jossa pääministeri Simitis vierailee avaamassa kaupungin kansainväliset teollisuus- ja kauppamessut. Tämä protesti on kenraaliharjoitus kesäkuuta 2003 varten, jolloin kaupungissa pidetään EU:n huippukokous. Maanviljelijät ovat monasti aiemminkin katkaisseet maan kahtia valtaamalla moottoriteitä ja maanteitä pitkäksi aikaa, ja samaa on luvassa nytkin.

– Maanviljelijöiden tavoin taisteluun ovat liittymässä julkisen sektorin työntekijät, opiskelijat ja koululaiset.

– Vastaava eläkeuudistus, jollaista Suomessakin ollaan junttaamassa läpi, toteutettiin, vaikka kaksi yleislakkoa lamaannutti maan sen takia. Käytännössä eläkeuudistusta on hyvin vaikea panna toimeen.

– Merimiesten taannoinen lakko julistettiin laittomaksi ja heidät pakotettiin palaamaan töihin.

– Enronin syndrooma — huijaukset, väärinkäytökset ja hallitusten lahjonta — vaivaa kreikkalaisiakin kapitalisteja.

Imperialismin rooli Kreikassa

Jo viime vuoden alussa samanaikaisesti Japaniin, Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan iskenyt kriisi siirtyi 11.9.2001 jälkeen poliittisen päällysrakenteen tasolle. Bush on rehellinen sanoessaan, että terroristi on laaja käsite.

Terroristeiksi voidaan laskea kaikki, jotka eivät ole Bushin puolella; jotka vaarantavat imperialistien öljyintressit, esim. palestiinalaisten intifada; jotka kyseenalaistavat imperialistien oikeuden kiskoa enemmän lisäarvoa työläisiltä; jotka eivät pysty laittamaan kansojaan polvilleen maksaakseen takaisin velkojaan, kuten Argentiinan ja muun Latinalaisen Amerikan johtajat; jotka jääräpäisesti edelleen puolustavat kansalaisoikeuksia, eli Seattlen kansa, koko maailman nuoriso.

Syyskuun 11. on symbolinen käännekohta. Samalla se on taloudellisen umpikujan paljastumisen katalyytti. Mitä enemmän porvaristo hyökkkää, sitä enemmän yhteiskunnalliset ristiriidat kärjistyvät. Tämä muuttaa yhteiskunnan voimasuhteita, jotka ovat ristiriitojen tulosta, eivät niiden syytä.

Yli 80 % Kreikan kansasta äänestää kahta porvarillista puoluetta, mutta toisaalta tämä kansa on aina siirtynyt ampuma-aukoille, kun tilanne on niin vaatinut. Sodanvastaisuus Kreikassa on saanut imperialismin polvet tutisemaan niin Irakin, Jugoslavian, Afganistanin kuin Palestiinankin sodissa.

Nykyiseen "terroristi"jahtiin ovat näkyvästi sekaantuneet Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Israelin tiedustelupalvelut. Yhdysvaltain Kreikan-suurlähettiläs Thomas Miller puuttuu miltei päivittäin ja aina vain törkeämmin ja julkisemmin maan ns. sisäisiin asioihin, minkä vuoksi Kreikan ulkoministerin oli valitettava asiasta. Valitus koski Millerin lausuntoa siitä, että terrorismin vastaisessa taistelussa "me olemme edenneet kiitettävästi".

Tämä yhdessä Yhdysvaltain ulkoministeriön vuosia 1964–68 koskevien arkistojen julkistamisen kanssa on nostattanut kansan imperialisminvastaisia mielialoja entisestään. Arkistoista kun tulee ilmi Yhdysvaltain rooli Kreikan vuoden 1967 sotilasvallankaappauksessa.

Minne matka?

Kreikka, kuten muukin Eurooppa, on matkalla Argentiinan viitoittamalla tiellä. Vastaavia leikkauksia, eläkeuudistuksia, terroristilakeja jne. kuin Kreikassa on toteutettu, on luvassa Suomeenkin.

Kapitalismi ei pysty enää lykkäämään ristiriitojensa räjähtämistä samalla tavalla kuin aiemmin. Globalisaation päättyminen tänään mekitsee vanhojen lykkäämismenetelmien kelvottomaksi muuttumista. Ristiriitoja on tällä hetkellä lykättävä pystyttämällä poliisivaltio.

Työväenluokan, nuorison ja koko kansan on sisäistettävä tämän kaiken antamat opetukset ja mietittävä omia vastatoimiaan ja ratkaisujaan.

— Dimitris Mizaras