Torju imperialistien aikeet aloittaa sota sorrettua Irakia ja sen kansaa vastaan
Neljännen Internationaalin jälleenperustamiseen tähtäävän liikkeen kannanotto (Marxilainen Työväenliitto allekirjoittaa kannanoton)

Yhdysvaltain hallitus suunnittelee taas kerran käyttävänsä ylivoimaista sotilasvoimaansa — joukkomurhia, ilmahyökkäyksiä kaupunkien ja siviiliväestön kimppuun, uutta korkean teknologian aseistusta ja jopa mahdollista maahanhyökkäystä ja pitkäaikaista miehitystä — Irakin kansaa vastaan.

Tämä päätös ei heijasta vain George W. Bushin päättäväisyyttä Irakin öljyn hallitsemiseen. Sen strateginen tavoite on aikaansaada koko lähi-idän täydellinen poliittinen uudelleenjärjestely amerikkalaisten monopoliyhtiöiden hyväksi. Tämä vaatii ennakkoehtona sionistista valtiota vastaan suunnatun palestiinalaisten sankarillisen kapinan murskaamista.

Bush viivyttää sotaa vain varmistaakseen kongressin ja USA:n liittolaisten tuen. Ensimmäisenä tällä listalla on Britannian pääministeri Tony Blair, reformistisen työväenpuolueen johtaja. Silloin, kun Amerikka ei halua toimia yksin, se pyytää tukea brittiläiseltä imperialismilta. Tämä osoittaa, että reformistit ovat työväenluokan vihollisia työväenliikkeen sisällä.

Lähi-idän ja Keski-Aasian — niiden öljy- ja kaasuvarojen ja niiden kuljetusteiden — kyseenalaistamaton amerikkalaisten kontrolli asettaisi Euroopan kestämättömään paineeseen. EU:n piirissä pelätään laajasti, että Yhdysvallat käyttää valtaansa alueella omaksi hyväkseen kauppasodassa, joka on jo käynnissä niiden välillä, tai että offensiivi käynnistää vallankumouksellisen nousun ja kaataa niiden nukkehallitukset lähi-idässä. Mutta amerikkalaisen paineen alla ja omien etujensa suojaamiseksi eurooppalaiset imperialistit valmistautuvat jo Irakin vastaiseen sotaan osallistumiseen.

Venäjä ja Kiina antavat lopulta periksi USA:n painostukselle ja asettuvat Irakia vastaan, niin kuin ne tekivät sodassa Afganistania vastaan. Tässä sodassa Putinin hallinnolla oli ratkaiseva rooli amerikkalaisten joukkojen sijoittelussa ja tukikohtien perustamisessa Keski-Aasian entisiin neuvostotasavaltoihin ja Kaukasukselle. Venäjän valtio käyttää myös tätä mahdollisuutta omiin taantumuksellisiin päämääriinsä. Putin on jo ilmoittanut, että hän suunnittelee hyökkäämistä Georgiaan tekosyynään taistelu "tsetseeniterroristeja" vastaan.

Bush toistaa demagogisesti, että hän ei käy sotaa Irakin kansaa, maata tai armeijaa vastaan — vain Saddamia vastaan. Miljoona irakilaista lasta, jotka ovat kuolleet USA:n boikotin takia viimeisten kymmenen vuoden aikana, kiistävät tämän valheen. Bush väittää ilman todisteiden häivääkään, että Saddamilla on kemiallisia aseita ja että jos tämä saa käsiinsä joukkotuhoaseita — ydinkärkiä — niin tämä lopulta käyttää niitä. Irakissa ei ole ollut asetarkastuksia neljään vuoteen. YK:n amerikkalainen tarkastaja Scott Riten on sanonut, ettei Irakilla ole sellaisia joukkotuhoaseita. Saddam omasta puolestaan julisti, ettei hän vastusta asetarkastusten uudelleenaloittamista. Mutta Bush kieltäytyy hyväksymästä tätä tarjousta, koska hän haluaa sotaa ja pian.

Groteski väite, että USA käynnistää tämän sodan maailman väestön turvallisuuden takia, on entistä hämmästyttävämpi, kun se tulee ainoalta valtiolta, joka on käyttänyt atomiaseita — Japanin siviiliväestöä vastaan toisessa maailmansodassa — ja joka sen jälkeen on murhannut 25 miljoonaa työläistä ja talonpoikaa varmistaakseen monopoliensa voitot. Israelin hallituksen julistus, että se on valmis käyttämään joukkotuhoaseita ennaltaehkäisevään iskuun, todistaa sekin jälleen, että USA:n todellinen tavoite on Irakin öljyn valvonta, jopa koko alueen kattavan massiivisen tuhon hinnalla.

Vastoin niiden vaemmistolaisten odotuksia, jotka tukivat Oslon sopimuksia sillä perusteella, että "kahden valtion ratkaisu" on USA:n etujen mukainen, Bush tukee Sharonia, joka haluaa käyttää tätä sotaa siirtääkseen suuren osan palestiinalaisista Jordaniaan tai jopa Irakiin. Arabihallitsijat ja jotkut eurooppalaiset varoittavat Bushia, että tämä johtaisi siihen, että arabihallitukset menettävät otteensa joukoista. Joukkojen etuna on tosiaankin vastustaa imperialismia kaatamalla sen palvelijat — lähi-idässä ennen kaikkea sionistinen valtio — sosialistisen vallankumouksen kautta.

Irakin hallinto on epäilemättä sortava hallinto. Se sortaa kurdeja. Se tuli valtaan USA:n siunauksella, ja USA antoi Saddam Husseinille listan 5000 tapettavasta kommunistista. USA oli hänen takanaan hirvittävässä Iranin ja Irakin välisessä sodassa, joka maksoi miljoonien ihmisten hengen. Kuitenkaan ihmiskunnan pahin vihollinen ei ole Saddam, vaan USA:n johtama imperialistinen järjestelmä. Tämä järjestelmä on työntänyt yli miljardi ihmistä tuotannon ulkopuolelle ja tuominnut heidät nälkään ja kuolemaan. Imperialismin lopullinen tendenssi, jos työläiset ja joukot eivät murskaa sitä ensin, on joko tuhota ihmiskunta kolmannessa maailmansodassa tai vähintään tehdä tyhjäksi sivilisaation saavutukset 5000 vuoden ajalta ja työntää ihmiskunta takaisin barbariaan.

Kaikista näistä syistä työväenluokan ja sen liittolaisten etuna on estää tämä sota poliittisella taistelulla imperialismia vastaan. Jos sota ei kuitenkaan puhkea, heidän etunaan, kuten myös vasemmistolaisina itseään pitävien puolueiden ja ryhmien rivijäsenten, on puolustaa Irakia imperialistista teurastusta vastaan ja aikaansaada imperialistisen hirviön vallankumouksellinen tappio.

Irakin kansakunnan ehdoton sotilaallinen puolustaminen imperialistista aggressiota vastaan ei tarkoita Saddamin hallinnon minkäänlaista poliittista tukemista. USA:n imperialismin lyömiseksi vaaditaan vallankumouksellinen johto, joka kykenee mobilisoimaan lähi-idän joukot. Irakin vallankumoukselliset tulevat olemaan armeijan parhaita sotilaita tukematta kuitenkaan mitenkään hallitusta.

Taistelu Irakia ja lähi-idän kansoja vastaan suunnattua imperialistista aggressiota vastaan on suuren luokan historiallinen testi ohjelman ja strategian suhteen kaikille niille puolueille, jotka haluavat muodostaa vallankumouiksellisen johdon riistetyille ja sorretuille joukoille. Liike Neljännen Internationaalin jälleenperustamiseksi nostaa esiin seuraavat iskulauseet toimintaohjeeksi nykytilanteessa:

– Irakin ehdottoman sotilaallisen puolustamisen puolesta imperialistista aggressiota vastaan.
– Yhdistyneen kansainvälisen mobilisaatin puolesta imperialismia ja Irakin vastaista aggressiosotaa vastaan.
– Sotilaallisen yhteisrintaman puolesta imperialismin lyömiseksi. Ei sotilaallista tukea Saddamille.
– Irakin kansan aseistamisen puolesta kohtaamaan imperialistinen aggressio.
– Näpit irti lähi-idän, Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan sorretuista kansoista.
– Imperialististen joukkojen ja tukikohtien karkottamisen puolesta, mukaan lukien NATO:n ja YK:n ns. rauhanturvajoukot.
– Loppu Palestiinan sionistiselle miehitykselle. Palestiinalaispakolaisille oikeus palata alueille, joilta heidät on karkotettu.
– Voitto intifadalle. Demokraattisen, maallisen ja sosialistisen Palestiinan puolesta, jossa arabit ja juutalaiset elävät yhdessä vapaana riistäjistään ja sortajistaan. Lähi-idän sosialistisen federaation puolesta.
– Ei poliisivaltiolle USA:ssa, EU:ssa ja muualla maailmassa.
– Ei Kolumbia-suunnitelmalle. Imperialisminvastaisten joukkotaistelujen yhteenliittymisen puolesta kaikkialla maailmassa. Latinalaisen Amerikan sosialistisen federaation puolesta.
– Ei hyökkäyksille joukkojen sosiaalisia ja demokraattisia oikeuksia vastaan USA:ssa.
– Ei rasistisille hyökkäyksille arabeja, muslimeja ja muita vähemmistöjä vastaan USA:ssa.
– Työväenluokan vallankumouksellisen johdon puolesta imperialisminvastaisessa taistelussa.
– Työläisten ja talonpoikien hallituksen puolesta.
– Sosialistisen maailmanvallankumouksen puolesta.
– Neljännen Internationaalin jälleenperustamisen puolesta.