Katsaus kuntien leikkauksiin ja vastarintaan lokakuussa 2002
Kuntalaisten yhteistyötä tiivistettävä myös yli kuntarajojen

Kuntien peruspalveluiden leikkauksesta on tullut tämän syksyn puheenaihe. Toisin kuin keväällä, enää ei tarvitse puhua vain Helsingin leikkauksista, vaan nyt kirjoitetaan Espoon, Vantaan, Porvoon ja lukuisten muiden kaupunkien ja pienten kuntien talousvaikeuksista. Erityisen näkyväksi puheenaiheeksi ovat nousseet myös sairaanhoitopiirien leikkaukset. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri suurimpana ja rumimpana on näkyvimmin esillä, mutta se ei ole ainut; myös esim. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri on vähentämässä henkilökuntaansa.

Leikkaukset nähtävissä jo keväällä

Näin laajassa mitassa kuntien leikkauksista on alettu puhua vasta syksyllä, vaikka ilmiö oli jo keväällä mahdollista nähdä. Tuolloin leikkauksistaan oli ilmoittanut vasta Helsinki, ja Espoo oli vasta aloittelemassa säästöistään uutisointia. Kannanotossamme 15.5.2002 esittelimme muutamia tilastotietoja, jotka osoittivat, että leikkaukset laajenevat vuoden mittaan koko maahan: vuonna 2000 Helsingissä ja Espoossa asui 14,8 % suomalaisista, näiden kahden kunnan osuus kuntien tuotoista oli yli 20 % ja kuntien omasta pääomasta yli 30 %, mutta kuntien veloista näillä kunnilla oli vain 12 %. Johtopäätöstä ei ollut vaikea tehdä. Kun kaksi suurinta ja rikkainta kuntaa leikkaa ensimmäisenä, seuraavat kaikki muut väistämättä perässä. Tämä keväällä tekemämme ennuste on nyt osoittautunut täysin oikeaan osuneeksi.

Keväällä esitimme myös, miten leikkauksia vastustavaa toimintaa on rakennettava: "— — toiminnan ei pidä jäädä vain kannanottojen, lehdistötiedotteiden tai mielipidekirjoitusten tasolle. Ihmiset on saatava toimimaan, tai oikeammin — jo syntyneeseen spontaaniin toimintaan on saatava järjestelmällisyyttä, jotta se voisi kasvaa ja olla tuloksellisempaa. Porvariston eduista objektiivisesti riippumattomien puolueiden ja kansalaisjärjestöjen tulee perustaa elin, joka alkaa kampanjoida kuntalaisille ongelmista ja kehottaa toimintaan." Artikkelissamme Nuorten kunnallinen taistelu alkanut (Å-sikten 31.5.2002) kirjoitimme lisäksi seuraavasti: "Tämä vuosi tullaan Suomessa muistamaan suurten taistelujen alkamisen vuotena."

Miten vastarinta ja taistelut ovat lähteneet käyntiin?

Laajinta vastarintaa kuntalaisten taholta ovat tähän mennessä kohdanneet leikkaukset koulujen rahoituksesta. Espoossa tuhannet vanhemmat kokoontuivat lokakuun alussa osoittamaan mieltään koulujen rahoituksen puolesta. Porvoossa yksittäisten vanhempien aloitteesta lähteneeseen vetoomukseen koulujen rahoituksen puolesta kerättiin vajaassa parissa viikossa lähes 4700 allekirjoitusta — se on lähes 14 % täysikäisistä porvoolaisista. Ja vaikka porvoolaisten vanhempainyhdistysten aktiivit eivät vielä vetoomuskampanjaa aloitellessaan olleet vakuuttuneita menestyksestään eivätkä siksi päättäneet järjestää mielenosoitusta, valoi näin vankka tuki ja leikkausten vastustus heihin sen verran luottamusta, että nyt vanhempainyhdistykset ovat järjestämässä mielenosoitusta leikkauksia vastaan 13. marraskuuta kaupunginvaltuuston kokouksen edelle.

Suuret taistelut ovat siis kieltämättä alkaneet. Eräs asiantuntija tv:n uutisissa espoolaisvanhempien mielenosoituksen jälkeen kommentoi, että nykyinen tilanne, jossa kuntalaiset ovat nousseet kuntia ja valtiota vastaan, on Suomessa ainutlaatuinen. Vastarinta on lähtenyt liikkeelle nimen omaan porvariston eduista objektiivisesti riippumattomien, mutta samalla epäpoliittisten järjestöjen, kuten vanhempainyhdistysten yhteistyöstä. "Vanhempainyhdistykset ovat alkaneet tehdä yhteistyötä ja verkostoituvat", kommentoi Porvoon keskuskoulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Leena Kultanen Itäväylässä 17.10.2002. Eturivissä kulkevat juuri ne ihmiset, joihin leikkaukset kohdistuvat.

Vastarinta rakentuu kansalaisten keskuudessa

Toisenlaisen lähestymistavan ovat ottaneet reformistiset, liikehdintää palvovat, porvarillisuuden rapauttamat järjestöt ja puolueet, kuten Attac, Sosialistiliitto ja SKP. Helsingissä ne järjestivät 9. lokakuuta mielenosoituksen leikkauksia vastaan. Senaatintorille kokoontui korkeintaan satakunta mielenosoittajaa — vaikka leikkaukset Helsingissä ovat niin mittavat. Syy alhaiseen osanottajamäärään löytyy helposti: On jätetty huomiotta kuntalaisten jo olemassa olevat epäpoliittiset järjestöt ja yhdistykset, kuten juuri vanhempainyhdistykset ja asukasyhdistykset. Näitä ei ole kehotettu aktivoitumaan ja verkostoitumaan, vaan vastarintaa yritetään tuoda niihin ylhäältä eikä suinkaan synnyttää sitä niiden keskuudessa, kuten pitäisi, ja kuten esim. Espoossa ja Porvoossa on tapahtunut.

Vuori ei tule Muhamedin luo; vallankumouksellisten on otettava osaa kansalaisten spontaaniin vastarintaan, toimittava siinä mukana, tehtävä siellä esityksiä, esitettävä kritiikkiä ja kehitettävä sitä. Epäpoliittiset kansanjoukot ovat vauhdilla politisoitumassa. Turha kuvitella, että saa osakseen joukkojen luottamuksen, jos halveksuu joukkojen omaa toimintaa. Jälleen kerran joukot ovat osoittaneet olevansa edempänä kuin vallankumouksellisten järjestöjen etujoukot.

Taisteluja jatkettava oikealla tavalla

Nykyisestä vastarinnan asteesta ja saman alan järjestöjen verkostoitumisesta yhden kunnan alueella on otettavissa kaksi loogista askelta eteenpäin:

– Eri alojen kansalaisjärjestöjen on myös verkostoiduttava. Ei vain niin, että vanhempainyhdistykset toimivat omalla sarallaan ja omaisjärjestöt ja muut terveydenhuoltoon keskittyneet järjestöt omallaan, vaan myös näiden välille on luotava yhteyksiä, sillä kunta leikkaa kaikilta toimialoilta ja kaikki ovat samalla viivalla. Pelkästä verkostoitumisesta on lisäksi edettävä yhteistyöelinten suuntaan.

– Eri kuntien verkostojen ja liikkeiden on rakennettava myös kuntarajat ylittäviä verkostoja ja yhteistyöelimiä. Koska leikkauksia tehdään kaikissa kunnissa, on niitä vastaan taisteleminen maakunnan ja valtakunnan tasolla perusteltua. Vielä suurempi syy tällaiseen yhteistyön laajentamiseen on se, että kuntien talousongelmat eivät ole vain kuntien omia ongelmia, vaan ne johtuvat hyvin pitkälle valtiovallan toimista, joilla kuntien valtionosuuksia on vuosi toisensa jälkeen vähennetty ja näin ajettu kunnat leikkauksiin. Leikkauksia vastaan toimiminen edellyttää myös maan hallituksen painostamista ja valtion toimia kuntien peruspalveluiden turvaamiseksi. Senaatintorilla on osoitettava mieltä katseet valtioneuvoston linnaan suunnattuina.

Marxilainen Työväenliitto ottaa osaa järjestöjen leikkaustenvastaiseen toimintaan, pitää yhteyttä järjestöihin ja esittää näiden askelten ottamista. Muodostuneesta kansalaisten vastarinnasta on mahdollista — ja pitääkin — rakentaa valtakunnallinen leikkauksia vastustava ja ihmisten hyvinvointia puolustava liike.

Marxilaisen Työväenliiton keskuskomitea 21.10.2002