Hallitukset sotivat kansalaisiaan vastaan

Lauantaina 26.10.2002 verilöylyyn päättynyt Moskovan teatterikaappaus toi sangen järkyttävällä tavalla kaikkien tietoisuuteen sen totalitaarisen kehityksen, joka Venäjällä siinä missä kehittyneissä kapitalistisissa maissakin on viime vuosina vallinnut ja syventynyt. Tapausta voi hyvällä syyllä pitää käännekohtana Venäjällä, mutta sillä on vaikutuksensa myös muiden maiden tilanteeseen. Siksi tapahtunutta on pyrittävä analysoimaan.

Torstaina 24.10. useiden kymmenien tsetseenikapinallisten — tai ainakin sellaisiksi väitettyjen — joukko valtasi moskovalaisteatterin kesken esityksen. Panttivangiksi jäi lähes tuhat pääosin venäläistä, yleisöä ja teatterin henkilökuntaa. Tapaus nosti uudelleen esille Venäjän Tsetseniaa vastaan käymän sodan.

Tsetseeneillä oikeus itsemääräämiseen

Tsetseenit ovat jo pitkään pyrkineet itsenäistymään, mutta Venäjän hallitus ei tähän suostu, vaan väittää tsetseenejä terroristeiksi ja taistelee heitä vastaan. On vaikea enää edes muistaa, milloin Tsetsenian sota alkoi, niin monta vuotta alueella on jo sodittu. Venäjä ei voi hyväksyä Tsetsenian itsenäistymistä mm. seuraavista syistä:

1) Jos jälleen yksi tasavalta saisi itsenäistyä, heikentäisi se Venäjän keskushallinnon arvovaltaa, jolloin valtakunnan hajoaminen olisi astetta todellisempi uhka.

2) Kaspianmeren öljyt kuuluivat ennen Neuvostoliitolle, mutta sen hajoamisen myötä öljyvarat ovat jakaantuneet itsenäisille tasavalloille. Venäjä on menettämässä otettaan Kaspianmeren öljystä, joka on merkittävin Venäjän etupiiriin kuuluvista öljyalueista. Länsimaat ovat pyrkineet vahvistamaan asemiaan alueella, mm. Afganistanin sodan kautta, ja monet entiset neuvostotasavallat ovatkin nykyään länsimielisiä. Tsetsenian itsenäistyminen olisi ratkaisevan tärkeä menetys Venäjälle, sillä itsenäisen Tsetsenian myötä Venäjällä ei olisi enää mainittavaa osuutta Kaspianmeren öljyn putkireiteistä Mustallemerelle.

Siksi Venäjän hallitus mieluummin vaikka tappaa kaikki tsetseenit kuin antaa heille itsenäisyyden. Putinin politiikkana on ollut vaieta koko Tsetsenian sodasta ja pelkistää se Venäjän sisäiseksi asiaksi sekä kieltäytyä kaikista neuvotteluista "terroristien" kanssa ja käyttää vain voimaa.

Tämä Venäjän totalitaarinen politiikka on saanut tsetseenikapinalliset tekemään terrori-iskuja Moskovassa ja muissa Venäjän suurkaupungeissa — näin ainakin väitetään, sillä ei ole osoitettu, että tsetseenien syyksi pannut terrori-iskut olisivat todella tsetseenien tekemiä eivätkä esim. turvallisuuspalvelun provokaatioita. Provokaatioilla Venäjä saisi lisää syitä jatkaa sotaa Tsetseniassa ja koventaa otteitaan. Olivat iskut kenen tekemiä tahansa, tämänkertainen teatterikaappaus oli yksi niistä.

Sodanvastainen liike nosti päätään

Vaikka taistelukeinona yksittäisten taistelijoiden tekemät terrori-iskut ovat tuomittavia, sillä ne yleensä kääntyvät tarkoitustaan vastaan, tällä kerralla isku onnistui tsetseenien kannalta ainakin osittain, Venäjän hallituksen kannalta jopa kiusallisen hyvin. Lauantain lehdet Suomessakin uutisoivat siitä, kuinka Moskovassa järjestettiin mielenosoituksia Tsetsenian sotaa vastaan ja kerättiin nimiä vetoomuksiin presidentti Putinille sodan lopettamiseksi. Panttivankien omaisten sekä muiden sotaa vastustavien kansalaisten tietoisuus oli siis selvästi kohonnut tasolle, jolla oivalletaan, että kaappauksen syyllisiä eivät olleet tsetseenitaistelijat, vaan Venäjän hallitus, joka kieltää tsetseeneiltä oikeuden itsemääräämiseen ja pitää heitä terroristeina ja joka näin ajaa tsetseenejä terroritekoihin.

Tsetsenian sodan vastustajat olivat myös ymmärtäneet sen, että verilöylyn välttämiseksi ja vastaavien kaappausten ehkäisemiseksi ainut oikea keino on lopettaa sota ja tunnustaa tsetseenikansan oikeudet. Tilanne alkoi muuttua poikkeuksellisen kiusalliseksi presidentti Putinille ja hänen kovan linjan politiikalleen, sillä Venäjän kansa alkoi nousta häntä vastaan ja esittää vaatimuksia. Niinpä hänen oli lopetettava kaappaus mahdollisimman pian.

Putin hyökkäsi myös venäläisiä vastaan

Teatterikaappaus päättyi verilöylyyn, jossa Venäjän turvallisuuspalvelun joukot käyttivät tappavaa kaasua ja tunkeutuivat teatteriin. Kaikki kaappaajat kuolivat iskussa. Tällä toimenpiteellä Putin teki selväksi, että hän pysyy vanhassa kannassaan: tsetseenien kanssa ei neuvotella sodan lopettamisesta eikä Venäjällä sallita sodanvastaista liikettä tai kansalaismielipidettä.

Mutta iskussa ei kuollut vain kaappareita, vaan myös panttivankeja. Itse asiassa panttivankeja kuoli noin kaksinkertainen määrä kaappareihin verrattuna. Uhrien joukossa oli siis enemmän venäläisiä kuin tsetseenejä. Putin itse kutsui iskua onnistuneeksi, mikä tarkoittaa vain yhtä asiaa: Venäjän hallitukselle ei ole tärkeää se, pystytäänkö takaamaan Venäjän kansalaisten turvallisuus, vaan tärkeitä ovat vain öljy ja arvovalta, joiden säilyttämiseksi voidaan vaikka tappaa omia kansalaisia.

Kaikki porvarilliset hallitukset samanlaisia

Torstaina 24.10. Porvoon sodanvastaisessa mielenosoituksessa pitämässäni puheessa totesin mm. seuraavaa: "Kuten aina, sotia sotivat hallitukset, eivät kansat. — — Kansat eivät koskaan halua sotia, mutta he joutuvat kantamaan sodista suurimman taakan. Sotaan lähtevä porvarillinen hallitus hyökkää siis aina omia kansalaisiaan vastaan ja teurastaa heitä." Vain kaksi päivää myöhemmin Venäjän hallituksen toteuttama Moskovan teatteriverilöyly osoittaa harvinaisen selvästi, mitä tämä käytännössä merkitsee.

Tv-uutisissa lauantaina 26.10. toistettiin monta kertaa, kuinka presidentti Putin oli koko lauantaipäivän vastaanottanut onnitteluja menestyksekkään toiminnan johdosta ulkomaalaisilta kollegoiltaan. Tämä tarkoittaa sitä, että presidentit, pääministerit ja hallitukset muissa maissa, mm. Euroopassa, ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin Putin ja tarvittaessa valmiita käyttämään vastaavia kovia otteita omia kansalaisiaan vastaan, jos niillä vain vahvistetaan omaa totalitaarista, porvarillista valtaa.

— Teemu Luojola