Turkin vaalit
Kemalismin kriisi ja hajoaminen

Vaalit Turkissa 3. marraskuuta löivät leimansa vallitsevan poliittisen järjestelmän rajulle kriisille ja kemalistisen järjestelmän mätänemiselle kansainvälisen kapitalismin kriisin paineiden alla.

Kahta lukuunottamatta kaikki puolueet sekä aikaisemmat pääministerit, jotka olivat poliittisen elämän vetureita vuosikymmeniä, on heitetty ulos eduskunnasta. Nykyturkin perustajan, Kemal Atatürkin perinteinen poliittinen puolue hädin tuskin selviytyi, ja saamallaan 19 prosentin äänimäärällä se joutuu tyytymään vain opposition asemaan. Vaalit voittivat "maltilliset" islamistit. Mikään Turkkia viime vuosikymmeninä hallinneista puolueista ei saanut peruskannatusta, jotta olisi ylittänyt 10 prosentin äänikynnyksen. Ankara ja epädemokraattinen vaalilaki on laadittu niin, että se jättää pois parlamentista ensinnäkin kurdit ja toiseksi turkkilaisen vasemmiston. Laki toimi kuitenkin bumerangin tavoin, ja näin ollen eduskunnan ulkopuolelle jäi 45 prosenttia vanhoista edustajista. Kansan suuttumus maan kurjasta taloudellisesta tilanteesta ilmeni miltei koko vanhan kaartin hylkäämisenä, ja tämä sai Argentiinan mittasuhteita.

Argentinazo globalisoitumassa

Näyttää siltä, että Argentiinan kansannousun Argentinazon lanseeraama iskulause que se vayan todos — alas joka ikinen — globalisoituu. Samalla romuttuvat monet vuosikymmeniä kestäneet myytit, kuten peronismi Argentiinassa ja kemalismi Turkissa; ne eivät ole enää "pyhiä" asioita joukoille. Ero latinalaiseen Amerikkaan verrattuna on siinä, että Turkissa tämä ei tapahdu kääntymisellä vasemmalle, vaan prosessi esiintyy toistaiseksi vääristyneenä islamistien voittona. Kemalismin romahtaminen näkyy toisenkin ilmaisimen muodossa: kemalistiset kenraalit eivät nyt pystyneet puuttumaan tilanteeseen millään "postmodernilla" vallankaappauksella, kuten vuonna 1997, jolloin he saivat Erbakanin ja islamistit pois hallituspelistä.

Finanssiglobalisaatio ja kemalistisen valtion talouselämään puuttumisen uusliberalistinen romahtaminen vuoden 1980 jälkeisinä vuosikymmeninä ei syönyt vain kemalismin kannatusta, vaan se myös muutti dramaattisesti maan koko sosiaalisen luokkakartan tuhoamalla maataloutta, edistämällä muuttoa kaupunkien slummeihin, nostamalla joukkotyöttömyyttä sekä lisäämällä joustavia työsuhteita ja kansantulon hävittämistä laukkaavan inflaation seurauksena. Samanaikainen konkurssi Argentiinan kanssa (2001) on antanut ratkaisevan laukauksen vallitsevalle poliittiselle järjestelmälle huolimatta IMF:n ja USA:n jatkuvista tuista — ruiskeista, jotka annettiin ilmeisten geostrategisten syiden vuoksi.

Islamismin voitto väliaikaista

Turkin vasemmiston hyöty jäi rajalliseksi. Eri järjestöjen liitot kurdien kanssa olivat nostaneet kannatustaan. Vasemmisto ei kuitenkaan maksa nyt vain Turkin vainojen hintaa; se joutuu maksamaan vanhoista stalinomaolaisen politiikan synneistä sekä viime aikojen opportunismista, suuntautumisestaan maan EU:hun yhdentymisen puolesta.

Ilman todellista poliittista vaihtoehtoa vasemmalta joukot kääntyivät islamistien puoleen tuomitakseen vanhan järjestelmän kokonaisuudessaan. Tämä etappi ei voi olla kuin väliaikainen ja vain ylimenokausi. Joukot äänestivät islamisteja imperialismia, IMF:ää ja USA:ta vastaan samalla, kun voittajapuolueen johtaja Erdoran ei lakkaa vakuuttamasta länttä siitä, että hän tulee olemaan uskollinen EU:lle, USA:lle, IMF:lle ja kapitalismille.

Vaalit ovat ohi, mutta kemalistisen valtion mätäneminen, kurdikysymyksen tulivuori, poliittinen kriisi, sosiaaliset ongelmat ja varsinkin taloudellinen romahdus eivät ole lakanneet olemasta. Päin vastoin, kaikki käynnissä olevat prosessit tulevat kiihtymään. Varsinkin tulevan Irakin-sodan seuraukset voivat olla dramaattisia; silloin Turkin islamistit tulevat liittoutumaan "vääräuskoisten" kanssa muslimeja vastaan. Turkki ei voi välttyä omalta argentinazolta.

— Dimitris Mizaras