Valmistautukaa argentinazoon — kaikkialla maailmassa!
Jorge Altamiran haastattelu Å-sikten — Mielipiteeseen Ateenassa 13.12.2002 Argentiinan kansannousun vuosipäivän kunniaksi

20.12.2002 on Argentiinan kansannousun ensimmäinen vuosipäivä. Millainen on Argentiinan yleinen tilanne ja taloudelliset voimasuhteet?

Haluan korostaa teille, että Argentiinassa on paljon aliravitsemukseen ja nälkään kuolevia lapsia. Tämä on huolestuttava asia. Argentiinalla on mahdollisuus ruokkia 300 miljoonaa ihmistä. En puhu nyt potentiaalisista vaan reaalisista mahdollisuuksista. Kuitenkin ratkaisuna kapitalismin kriisiin oli viennin kasvattaminen. Tämän takia peso devalvoitiin. Argentiinan tärkein vientituote ovat elintarvikkeet. Näin ollen lapsemme uhrataan kapitalismin kriisin ratkaisun alttarille. Argentiinan kansan kulutus on historiansa alhaisimmalla tasolla. Tulot henkeä kohti laskivat 10 000:sta 3000:een dollariin puolessatoista vuodessa.

Ratkaisuja on kaksi. Ensimmäinen on työväen vallankumous ja toinen on barbaria. Argentiinan sivilisaatiolla on pitkä historia. Jos kapitalismi uudelleenorganisoituu omien rajojensa puitteissa, sivilisaatiomme romahtaa.

Haluan teidän ymmärtävän, että tämä vallankumous ei tapahdu vain jossain maassa ja jossain kaukaisessa maanosassa. Tämä ei ole historiallista ja folkloristista tarinaa, jossa kerron teille kummallisia asioita villistä maasta.

Argentiinassa on viime vuoden joulukuusta lähtien ollut pääsuuntauksena kapitalismin vararikko. Tämä koskee koko planeettamme ja aiheuttaa ongelmia eri maissa. Tämä kaikki johti argentinazoon. Vaikka olemme ensimmäinen puolue, joka on ottanut asian esille vastoin IMF:n kantaa, kirjoittaa Economist (28.9.) että ainoa EU:lle ja USA:lle avautuva näköala on tulla Argentiinaksi. Kuten tiedätte, Economist on arvostettu ja maailman tunnetuin talouden viikkolehti. Vaikka nuo ekonomistit ovat konservatiiveja, tekevät he täysin katastrofaalisen ennusteen kapitalismille ja tulevat samoihin johtopäätöksiin trotskilaisten, marxilaisten ja kommunistien kanssa.

Olin äskettäin Italiassa ja näin siellä eri kaupunkien kaduilla samaa, mitä näen Argentiinassa joka päivä. On kyse de-industrialisoitumisesta, teollisuuden hajoamisesta. Se, mitä tapahtuu Fiatille, on jo tapahtunut Argentiinassa, eli yhtiön hajottaminen tarkoituksena maksaa sillä velkoja finanssipääomalle samalla, kun tuhansia työntekijöitä irtisanotaan. Tätä ei tapahdu vain Patagoniassa, vaan tätä tapahtuu täälläkin, teidän naapurissanne, Euroopassa.

Kuten tiedätte, irtisanomisten vuoksi Italian työläiset osoittivat mieltään samalla tavalla kuin piqueterosit Argentiinassa. Tämä mullistus ei tapahdu ainoastaan yleisellä tasolla vaan myös yksityiskohdista käsin. Erikoiseksi näissä mielenosoituksissa olen havainnut naisten vahvan läsnäolon. Naisvaltaisuus on piqueteros-liikkeen peruspiirteitä. Italialaiset naiset vastasivat samalla mitalla: Emme palaa kotiin ennen kuin voitamme! Tämä taistelu viedään loppuun asti!

Paitsi Argentiina, on nähtävä myös koko kansainvälinen tilanne, josta kaikki tämä sai alkunsa. Eilen miltei kaikki saksalaiset lehdet piirsivät katastrofaalisen kuvan Saksan teollisuudesta ja pankeista. Olen varma, että lähiaikoina näemme Saksassa poliittisen kriisin ja että hallituksen kaatuminen tulee ajankohtaiseksi. Täytyy muistaa, että Saksan hallitus valittiin vain muutamia viikkoja sitten. Saksan kapitalistien mielestä tehtaissa työskentelee liikaa väkeä, irtisanomisia tulee tehdä ja työsuhteiden tulee olla "joustavampia".

Tämä kehitys näkyi ensimmäistä kertaa Argentiinan vallankumouksessa. Finanssikriisit, joita näimme Aasiassa, Venäjällä, Meksikossa jne., muuttuvat nyt jokaisen maan yhteiskuntarakenteen romuttajaksi. Teollisuuden ja pankkien pääoma katoaa, niiden taseet ovat negatiivisia. Hallitukset tukevat keskuspankkiensa kautta vararikossa olevia yrityksiä. Näin ollen kaikkien eteen nousee kysymys maan uudelleenorganisoimisesta eli yhteiskunnan rakenteen täydellisestä uudelleenjärjestämisestä. On kyse myös siitä, kuka tämän tekee. Onko kyse sosialistisesta vai kapitalistisesta uudelleenorganisoitumisesta? Miljoonien ihmisten kohtalot riippuvat tästä, toverit.

Vuoden sisällä tilanne on kehittynyt kokonaisvaltaisena, ja kysymys on selkeä: onko olemassa ratkaisua? Nimittäin jotkut maat ovat käyneet läpi vastaavia kriisejä, mutta ovat selviytyneet löytämällä väliaikaisia ratkaisuja. Kaikki todistaa, että

pääoman kasaantumisen mekanismit ovat jumissa. Ei ole luottoa, ei ole pääoman tuottamista. Luonnonvaroja hyväksikäytetään, ja kaikki investoinnit näyttävät negatiivisia lukuja. Näin syödäään jo kasaantunutta pääomaa. Kaikki porvaritahot myöntävät, että ilman maan uudelleenorganisoitumista ei voi olla pääoman kasaantumista. Jotta näin tapahtuisi tu levaisuudessa, on valtion näyteltävä vahvaa roolia. Kaikki työsuhteet täytyy uudelleenorganisoida.

Argentiinassa on kumottu kaikki tähänastinen työlainsäädäntö, ja ihmisten elintaso on laskenut dramaattisesti. Työttömät saavat pienen korvauksen, eivät henkilöä, vaan perhettä kohti; 150 pesoa eli noin 40 euroa kuukaudessa. Saadakseen tämän rahan työläisten täytyy työskennellä enemmän kuin kahdeksan tuntia, koko päivä. Tavoitteena on maksaa 40 euroa kuukaudessa minimipalkkana. Tämä on mieletöntä, sillä kaksi vuotta sitten minipalkka oli 700 dollaria kuukaudessa, nyt se on pudotettu 40:een.

Kaikki tämä osoittaa oikeaksi Marxin analyysin, että vallitsevat olosuhteet ovat kypsiä poliittisille ja jopa vallankumouksellisille muutoksille. Talouden ilmaisimet vuosi kansannousun jälkeen osoittavat, että mitään ratkaisua ei ole löydetty. Tietenkin kansallista taloutta on analysoitava kansainvälisen talouden puitteissa. Jos kansainvälinen tilanne olisi hyvä, tämä auttaisi kansallista taloutta. Vaikka Argentiinassa pääoma on tänä päivän halpaa ja yritykset maksavat enäää naurettavan vähän, silti kansainvälinen pääoma ei tule ostamaan teollisuutta, ja näin ollen päääoma karkaa maasta. Sama prosessi on käynnissä Brasiliassa ja muissa Etelä-Amerikan maissa.

Mitkä ovat vaihtoehtoiset näkymät ja voimasuhteet?

Tämä on hyvin tärkeä kysymys, koska tämä on vallankumousta mobilisoiva voima. Kriisitendenssit, itsetuho ja mädäntyminen ovat kapitalismiin sisäänrakentuneita elementtejä, kuten Marx Kommunistisessa manifestissaan osoitti. Tämä asettaa meidät valinnan eteen: sosialismi vai barbaria. Argentiina elää kaksoisvallan arkea. Monet eivät tätä näe, koska ei ole olemassa neuvostoja tai punakaarteja eikä meillä ole Leninin partaa. (Naurua.) Se näkyy kuitenkin jokapäiväisissä mielenosoituksissa sekä poliisin ja sortovoimien kyvyttömyydessä estää näitä mielenosoituksia.

Vuosi sitten yksi Argentiinan suurimmista pankkiireista (joka pian ajautui vararikkoon) sanoi, että ainoa keino pelastaa Argentiina on puhdistaa kadut piqueteroseista. Vuoden kuluttua mielenosoitukset olivat aina vain suurempia ja voimakkaampia. Koko maa on tällä hetkellä halvaantunut 19.-20.12. järjestettävien mielenosoitusten valmisteluista. Silloin kunnioitamme kansannousun ensimmäistä vuosipäivää. Jos onnistumme saamaan niihin 200 000 ihmistä, me kaadamme hallituksen, ja silloin meillä on hieno tilanne. Joukkoliike kehittyy moneen suuntaan. Toisaalta on paljon piqueteroseja, jotka ovat työttömiä eivätkä ole järjestäytyneet ay-byrokratian alaisuuteen. Toisaalta meillä on uusia liittoja ja vallattuja tehtaita. On keskiluokan järjestöjä, on korttelikokouksia ja muita kansanjärjestöjä. Piqueterosit ovat korvanneet valtion toimimattomuutta esim. väestön ruokinnassa. Tämä kaikki kertoo kaksoisvallasta.

Ennen kuin siirrymme kaksoisvallasta työväenvaltaan, on tiettyjen prosessien kypsyttävä. Peronismin on päätyttävä. Se on hyvin populaari liike ja porvariston tyyssija kansannousua vastaan. On tärkeää, että joukot ohittavat peronismin. Ilman peronismia kapitalismilla ei ole mitään, ei edes armeijaa. Todellisuudessa peronismi on palanut loppuun. Sen yhteiskunnallinen perusta, joka ei aiemmin ole kääntynyt työväenpuolueiden puoleen, on nyt kääntynyt piqueteros-liikkeen suuntaan. Viimeiset 50 vuotta peronismilla oli ylä- ja alamäkeä. Oli kerroksia, jotka liittyivät tai erosivat peronismista, mutta uskollisimpia olivat ne rutiköyhät, joita työväenpuolue ei pystynyt voittamaan. Tämä peronismin linnake on nyt meidän peruskenttäämme. Näin ensimmäistä kertaa 50 vuoteen peronismilla ei ole populaaria pohjaa. Vaikka peronismi yrittää sopeutua kaikkiin liikehdintöihin, ovat ne kaikki sitä vastaan. Siksi peronismi on hajalla. Mikäli Duhaldelle ei löydetä perillistä, tulee vallankumouksellinen kehitys uuteen vaiheeseen. Peruskysymys näissä tapahtumissa on kysymys vallasta ja valtiosta. Jotkut väittävät tämän kysymyksen vanhentuneen, mutta vain siksi, etteivät ymmärrä, mitä valta on. Voimien keskittäminen on yksi tärkeimmistä iskulauseistamme. Yritämme saada joukot käsittämään kysymyksen vallasta. Jollain tavalla piqueteros-liike ja yleensä työväenliike alkaa nyt asettaa kysymyksiä vallasta. Esim. eräässä tiedotustilaisuudessa kaikki piqueterosin puhujat kaikilta aatesuunnilta olivat samaa mieltä vaatimuksista: alas hallitus, työväenhallituksen puolesta. Näin voi nähdä suuntauksen. Tiedämme kuitenkin, että kaikki nämä johtajat asettavat valtakysymyksen pinnallisesti ja propagandistisella tavalla. On pedagogisessa mielessä myönteistä, että tällainen ajatus työväenhallituksesta menee läpi joukoille. Toistaiseksi johtajat eivät todella tarkoita sitä.

Kuinka keskittää valta?

Nyt on keskityttävä ajatukseen, että tarvitaan puolue. Ilman ohjelmaa ja ilman tilanteen kollektiivista lähestymistä kaikki näyttää kaaosmaiselta. Esim. sanotaan, että ruoka ei riitä ihmisille ja tämä johtuu hallituksen korruptoitumisesta jne. Miten tässä tilanteessa voisi kehittää kollektiivista tilanteen käsittämistä. Tähän tarvitaan puoluetta. Sen täytyy olla läsnä ja tunnustettu kansan puolesta todellisena vaihtoehtoisena voimana. Puolue, joka aikaisemmin on taistellut vastavirrassa, tulee nyt ymmärretyksi paremmin. Monet ihmettelevät, miksi meidän suuntauksemme kasvaa niin nopeasti. Monta vuotta olemme valmistelleet maaperää tälle tilanteelle, ja nyt me korjaamme sadon. Kansa näkee meidät ihmisinä, jotka ovat tosissaan ja jotka ymmärtävät vallitsevan tilanteen.

Mikä on puolueen ohjelma?

Kysymys ohjelmasta on myös historiallinen kysymys. Partido Obreron (PO) ohjelmaa olemme laatineet lähtien 200 vuoden takaa. Olemme Marxin, ensimmäisten kommunistien, Euroopan ay-liikkeen, anarkistien ja monien muiden seuraajia. Olemme oppineet paljon ja joskus liiankin paljon hirvittävien tappioiden kautta. Meille puolue ja valta ovat synonyymejä. Jos työväenluokka haluaa anastaa vallan, se tarvitsee siihen puoluetta. Ainoa olemassaolon tapa puolueelle on se, että se taistelee vallasta; ei vain mekanismina, vaan työtätekevien joukkojen taistelevana voimana. Te tiedätte, että brasilialaiset ovat argentiinalaisten kanssa napit vastakkain aina jalkapalloon asti. Tämä vastakkainasettelu on nyt pinnalla, mutta ei palloilun vaan politiikan tasolla. Lulan voiton tärkein opetus on se, että se estää argentinazon toistumisen Brasiliassa. Yhtäältä Argentiina ja piqueteros ja toisaalta Lula ja Brasilia ovat saman tilanteen kaksi eri napaa. Brasilian ulkomaanvelka on sekä absoluuttisissa että suhteellisissa luvuissa suurempi Argentiinan velkaan verrattuna. Brasilia on vararikossa, eikä se voi välttyä sen seurauksilta. Kun Lula ja Brasilian työväenpuolue päättivät olla yhteistyössä Sao Paulon pörssin kanssa, syy siihen ei ollut taloudellinen vaan poliittinen. He haluavat rakentaa yhteisrintaman imperialismin ja pikkuporvariston ylempien kerrosten välillä estäääkseen Argentiinan tapaista kansannousua Brasiliassa. Tämä ei ole spekulaatiota. Näin ja samalla tavalla tapahtui myös Uruguayssa ja Paraguayssa. Uruguayta pidetään vakaampana maana kuin Brasiliaa. Silti Uruguay on vararikossa. Uruguayssa on jo suuri piqueteros-liike. Joukot ovat kaduilla, ja presidenttiä ollaan viemässä oikeuteen. Lula ja nämä liikkeet ovat Argentiinan vastapaino. Tämä ilmenee brasilialaisten painona Argentiinan vasemmistolle, ja se heijastuu Argentiinan seuraaviin vaaleihin. Lula sanoo argentiinalaiselle vasemmistolle: Älkää olko typeriä. Tämä on teidän ainoa mahdollisuutenne. Peronismi kuolee, ja maa on kriisissä. Te saatte kaikkien äänet, ja näin ehkä tekin onnistutte saamaan sopimuksen IMF:n kanssa (reformismin tie).

Meidän viestimme brasilialaisille on, että tämä on umpikuja ja Lula tulee epäonnistumaan. IMF:lla ei ole varoja kenellekäään, valmistautukaa argentinazoon. Tässä ei ole kysymys jalkapallon maailmanmestaruudesta. Ensimmäistä kertaa toivon, että brasiliasilialaiset voittavat mestaruuden. (Naurua).

Sosiaalifoorumin pääkenttä on Brasilian maaperä. Foorumi on olevinaan IMF:a, Maailmanpankkia ja globalisaatiota vastaan. He sanovat, että jos saamme nämä instituutiot pois tieltä, me voisimme uudelleenorganisoida kapitalistisen talouden. Foorumin tärkein järjestö on tällä hetkellä IMF:n puolesta. Tämä ei ole vain sanoja, ei vain teoria, vaan tämä on kova tosiasia. Tämä tarkoittaa, että on olemassa erottava raja meidän ja heidän välillä. Meidän asemamme on proletaarisen vallankumouksen puolella. Jotta ihmiset ja varsinkin lapset eivät kuolisi, työläisten pitää uudelleenorganisoida yhteiskunta sosialismin perustalta.

Vallatut tehtaat

Argentiinassa on 1200 tehdasta vallattuna, ja tämä on hyvin heterogeeninen liike. Kaikki nämä tehtaat ovat suojelulain alaisia. Tämä tarkoittaa, että tehtaissa, jotka eivät ole konkurssissa, ei ole valtauksia, vaikka niistä onkin massiivisesti irtisanottu työläisiä. Taistelu kaikissa näissä tehtaissa on epätasaista. Useimmat vallatuista tehtaista muuttuivat osuuskunniksi, mutta ne ovat hataralla pohjalla. Näillä tehtailla on taipumus jarruttaa kehitystä ja järjestäytyä tulevaisuudessa kapitalistiselta pohjalta. Toiset tehtaat taas ovat kehittyneet enemmän. Joka tapauksessa nämä kaikki ovat vallattuja tehtaita, joilla on hyvin epävakaa asema ja joissa käydään jatkuvia taisteluja. Kuten tiedätte, olen kansanedustaja. Olen laatinut monta lakiluonnosta tällaisia tehtaita varten. Luonnoksia tehtaiden pakkolunastuksesta ilman korvausta, eikä niin, että niistä tulisi osuuskuntia, vaan että ne toimisivat työläisten valvonnassa. Edistämme tehtaiden yhdistymistä, koska kapitalistisessa ympäristössä mikään niistä ei voi selviytyä. Ne eivät esimerkiksi saa luottoa, sillä kukaan ei anna lainoja vallatuille tehtaille. Sen takia on tärkeää vaatia työväenluokan valvontaa pankkeihin. Me yhdistämme tämän vaatimuksen vallan anastamisen vaatimuksen kanssa. Me sanomme, että jos kapitalistit vakauttavat järjestelmänsä, kaikki nämä tehtaat suljetaan. Sen takia me emme vaadi tehtaiden valtioistamista. Meille iskulause "kansallistaminen" tarkoittaa pakkolunastamista, eikä sitä, että porvarillinen valtio ottaa ne haltuunsa, koska olemme tämän valtion kumoamisen kannalla. Meidän iskulauseemme on "alas joka ikinen", ja kukaan näistä "joka ikisistä" ei saa tulla meidän tehtaillemme. Me emme palvo näitä kehityssuuntia tapahtumina sinänsä. Joka tapauksessa on kyse vallasta. Monet lapsellisesti luulevat, että taistelu vallasta tapahtuu vallananastamisen päivän aattona. Kysymys vallasta on riippumaton puolueiden tahdosta. Puolueiden täytyy tunnustaa tämä ja tehdä johtopäätöksiä. Tulee vaihe, jolloin poliittisen kehityksen läpi kulkee vallan akseli. Kysymys vallasta on kapitalismin historiallisen kriisin sekä joukkojen itsenäisen taistelun tuote. On olemassa dialektinen suhde vallitsevan tilanteen ja joukkojen subjektiivisen reaktion välillä. Vallitseva tilanne on seurausta joukkojen toiminnasta. Esim. ennen tätä taloudellista tilannetta oli joukkojen taisteluita ja vastarintaa, josta seurasi joukkojen tietoisuuden kehitys. Nämä taistelut estivät hallitusta löytämästä muita selviytymiskeinoja. Jopa puolueet, jotka olivat taistelleet vuosikausia tällaisen tilanteen saavuttamiseksi, yllättyivät kun alkoi tapahtua. Vallitseva tilanne hallitsee nyt puolueita. Kysymys vallasta on erottava jana PO:n ja kaikkien muiden vasemmistopuolueiden välillä teoreettisella ja metodologisella tasolla. Toisaalta me emme ole vallankaappaajia, emme ole seikkailijoita. Olemme rakentaneet suuren yhteisrintaman kahdeksan piqueteros-järjestön välillä, näyttelemme hyvin kasvattavaa roolia joukoille, olemme kaikenlaista ultimatismia vastaan, mutta kysymys vallasta on ja pysyy.

Vallattujen tehtaiden mallia tulee näyttää kaikille työläisille koko maassa. Me sanomme, että vallata ei pidä vain konkurssitehtaita, vaan kaikki ne, jotka irtisanovat ihmisiä. 1200 vallattua tehdasta on hyvä alku. Piqueteroseilla on suunnitelma vallata suljettuja tehtaita tunkeutumalla niihin.

Piqueteros-liike

Myös vaalit jakavat vasemmistoa. Osa vasemmistosta haluaa mennä vaaleihin, erityisesti Yhdistynyt vasemmisto. Toinen osa vasemmistosta, pienempi kuin ensimmäinen, haluaa boikotoida vaaleja. Kuitenkin pääasia on, että hallitus ei kestä vaaleihin asti. On kyse siitä, kuka päättää nykyisestä poliittisesta tilanteesta. Jos sanoo lähtevänsä vaaleihin, hyväksyy hallituksen linjauksen. Toisaalta jos sanoo aikovansa boikotoida jotain, joka tulee tapahtumaan kuuden kuukauden kuluttua, hyväksyy myös silloin hallituksen ratkaisun; voi olla, että ei hyväksy vaaleja, mutta hyväksyy aikataulut jne.

Meille lähitulevaisuuden pääkysymys ei ole vaalit, vaan hallituksen kaataminen ja perustuslakia säätävän kokouksen koollekutsuminen.

Oletetaan, että hallitus löytää tien vaaleihin. Me saatamme osallistua niihin, jos hallitus onnistuu ratkaisemaan nykyongelmat; jollei se pysty, niin me boikotoimme vaaleja. Me yritämme käyttää hyväksi tätä siirtymäkautta voittaaksemme yhä enemmän joukkoja puolellemme. Tässä on pieni ansa - on julistettu vain presidentinvaalit. Pienimmät puolueet ajattelevat: Mitä me tästä saamme, emme voi saada presidenttiä. Nämä eivät ole eduskuntavaalit, joissa voisimme saada jonkun edustajan läpi. Tämä tarkoittaa, että vallankumouksellisen fraseologian takana on vaalispekulaatio eduskuntavaalien suhteen, jotka tulevat näiden vaalien jälkeen. Kuitenkin suurimmassa osassa maakunnista nämä kahdet vaalit tapahtuvat samanaikaisesti. Kaikki poliittiset analyytikot lyövät vetoa, että vaalit eivät ratkaise mitään ja jos saadaan uusi presidentti, tämä ei voi pysyä vallassa puolta vuotta kauempaa. Me sanomme, että on kaksi vaihtoehtoa. Joko porvaristo löytää johtajan, joka sovittelee itsenäisesti vastakkaisten luokkien ristiriitoja, tai porvaristo voi leikkiä meidän lauseella perustuslakia säätävästä kokouksesta, koska tämä on ristiriitainen iskulause.

Me ehdotamme perustuslakia säätävää kokousta vallankumouksellisella tavalla, mutta porvaristo voi esittää samaa taantumuksellisella tavalla. On parempi, että meillä on ristiriitainen lause kuin että olisi abstrakti lause. On meille hyödyllisempää asettaa vastakkain vallankumouksellinen ja taantumuksellinen perustuslakia säätävä kokous kanssa kuin asettaa vastakkain abstraktisti taantumuksellinen perustuslakia säätävä kokous proletariaatin diktatuurin kanssa. Joukot ajattelisivat, että jos nämä ovat vaihtoehdot, me valitsemme perustuslakia säätävän kokouksen, mutta taantumuksellisen ja vallankumouksellisen kokouksen välillä me valitsemme vallankumouksellisen. Tämä on meille keino, jotta joukot ylittäisivät ennakkoluulonsa. Me voimme esittää asiat tiiviisti ristiriitaisen lauseen kanssa. Pääasiassa kaikki iskulauseet ovat ristiriitaisia. Monet ihmiset voivat ymmärtää proletariaatin diktatuurin monella tavalla.

Onko armeijan mahdollista kaapata valta?

Ei ole. Mutta mahdollista on, että liikkeessä harjoitetaan kovaa sortoa. Armeija ei ole kovin vahva, mutta on muitakin voimia. Armeijassa on puolisotilaallisia poliisivoimia. Määrältään nämä ovat monilukuisempia viralliseen poliisiin verrattuna. Poliisin sisällä toimii erikoisia sortojoukkoja. Nämä tulevat mielenosoituksiin ilman tunnuksia ainoana tarkoituksenaan tappaa. Näin kävi 26. kesäkuuta, jolloin poliisi tuli, etsi tiettyjä tovereita ja tappoi heidät. Tämä on se suunnitelma, jonka mukaan kadut puhdisetaan piqueteros-aktivisteista. Murhien jälkeen työläiskortteleissa levitettiin terrorin ilmapiiriä, mutta rohkeasti piqueterosit päättivät järjestää suurmielenosoituksen seuraavana päivänä. Samanaikaisesti jotkut toimittajat julkaisivat kuvia, joista näkyy, miten poliisi teki murhat. Näiden kuvien julkaiseminen pakotti hallituksen julistamaan ennenaikaiset vaalit. Katujen puhdistamisen sijasta heidän oli pakko erota.

Tällä hetkellä sotilaat eivät aio toimia ennaltaehkäisevästi. Tulevaisuudessa he saattavat tehdä niin. Tällä hetkellä heidän pitää odottaa. He haluavat nähdä, miten tilanne kehittyy. Keskiluokkien ja työväen siteet ovat tällä hetkellä niin vahvat, että Argentiinaa on mahdotonta hallita väkivalloin. Heidän pitää ensin erottaa keskiluokat työläisistä, luoda yhteiskunnallisia kasteja pikkuporvariston sisällä, kuten tehdään Venezuelassa. Tämä on mahdotonta Argentiinassa. Pikkuporvariston aristokratiaa ei ole enää Argentiinassa.

Kansannousu alkoi viime vuonna sen jälkeen, kun hallitus yritti julistaa sotalakia yksityisomaisuuden suojelemiseksi ryöstelyjä vastaan. Tämä oli viisas siirto hallituksen puolesta. Se oli yritys erottaa keskiluokka työläisistä. Nyt jälkeenpäin kaikki sanovat: oi miten typerä hallitus olikaan. Mutta tämä oli hallitukselta ovelaa toimintaa. Kun he tekivät samoin kymmenen vuotta sitten, he panivat minut vankilaan syytettynä kaikesta tapahtuneesta yksityisomaisuuden ryöstelystä.

Kun Argentiina ajautui vararikkoon ja hallitus julisti poikkeuslain, kesti tasan 45 minuuttia ennen kuin keskiluokka oli kadulla. Pääajatus oli: jos on ryöstelijöitä alhaaltapäin ja ryöstelijöitä ylhäältäpäin, me olemme ensimmäisten puolella. Kun näin tapahtuu, on hyvin vaikea saada aikaan sotilasdiktatuuria.

Mitkä ovat yläluokan liittolaiset?

Edes Pietarissa 1917 ei tapahtunut samaa kuin Buenos Airesissa. Porvaripoliitikot ovat pakotettuja kulkemaan aina autoilla, syömään illallista kotona jne., sillä jos kansa näkee heitä kadulla, kahviloissa tai ravintoloissa, heidät hakataan ja heitetään ulos. Tämä on eräänlainen proletariaatin diktatuuri, koska porvaripoliitikoille ei tunnusteta jokamiehenoikeutta käydä kahvilassa. Ainoastaan vasemmiston edustajat voivat kävellä kadulla vapaasti. Monesti kuljen bussissa ilmaiseksi, koska kuljettaja ei halua millään periä lippurahaa.

Vaaleissa on kyse porvariston ja pikkuporvariston välisistä suhteista. Siksi heidän on niin vaikea osallistua nyt vaaleihin. Toinen kysymys on jako porvariston (peronistien) sisällä. Vaikka löytyisi sopiva ehdokas, olisi mahdotonta saada kaikkien tukea hänen taakse.

Toinen vaihtoehto olisi Lulan menetelmä, siis rintama peronismin vasemmistosiiven, keskustavasemmiston ja osan ay-liikkeen välillä. Vasemmistoperonistien sisällä on eri kerroksia ja eri intressejä. Keskustavasemmisto on liian heikko, eikä heillä ole imperialismin tukea.

Onko suunnitelmia joukkojen itsepuolustuselimistä?

Tarve itsepuolustukseen on piqueterosien tietoisuudessa. Ennemminkin piqueteros painostaa meitä (PO) organisoimaan itsepuolustustamme. Ongelmana on se, että tämä on niin piqueterosien kuin myös meidän riveissämme vain emotionaalinen suuntaus, joka voi hämmentää tilanteen arvioimista. Ongelmana on, että meillä olisi ennenaikaisia yhteenottoja. PO:ssa keskustelemme paljon joukkojen itsepuolustuskysymyksestä metodina, joka pitää nähdä suhteessa vallankumouksen kehitykseen suunnitellulla ja samaan aikaan elimellisellä tavalla. Tässä nousee esille kysymys soluttautumisesta poliisin riveihin. Meillä on paljon sympatisoijia poliisissa, ja tästä voi olla hyötyä .

Miten kuvailisit Venezuelan tilannetta?

Ongelmana Venezuelassa on, että hallitus on liian riippuvainen armeijasta, ja näin se pelkää mobilisoida joukkoja, ettei pelottaisi armeijaa. Tämä näkyi selvästi viime huhtikuun vallankaappauksessa. Chavez erosi, ennen kuin joukot nousivat kadulle, mutta kansannousun seurauksena Chavez tuotiin takaisin valtaan. Yksi osa armeijasta osallistui myös Chavezin pelastamiseen. Tämä osa armeijaa ymmärsi, että ilman Chavezia alkaa sisällissota, ja tilanne olisi silloin samanlainen kuin Argentiinassa. Siis kysymyksessä on estää tilannetta kulkemasta pisteeseen, joka johtaisi sisällissotaan. Siksi Chavez katsoo liikaa armeijaan päin ja estää joukkoliikkeen kehittymistä. Tämä korostaa oikeiston painostamista. Oikeisto on vähemmistönä maassa, joskin se kontrolloi talouden tiettyjä sektoreita. Tämän lisäksi Chavezin talouspolitiikka on epäonnistunut täysin. BKT on pudonnut 6 % viime vuonna, lasku on pahempi kuin Argentiinassa. Edes näillä öljyn korkeilla hinnoilla Chavez ei ole pystynyt kohentamaan maan taloutta. Ei ole investointeja, ja kaikki Venezuelan pankit ovat konkurssin partaalla. Öljytulo käytettiin köyhien sosiaalitukeen, siksi köyhälistön kortteleissa Chavezia tuetaan niin paljon. Amerikkalainen imperialismi pelkää sisällissotaa. Minä kävin Venezuelassa. Maisema on siellä selkeä. Caracas on kukkuloiden ympäröimä kaupunki. Köyhälistö asuu näillä kukkuloilla. Rikkaiden suurin pelko on, että köyhät tulevat massiivisesti ja näyttävästi alas vuorilta. Katsos, Argentiinassa meillä on "la pampa" (tasanko). Siellä ei tarvitse jarruttaa, auto pysähtyy itsekseen... mutta Caracasissa kaikki tulee päälle. (Naurua).

Yläluokka pelkää sisällissotaa, siksi se epäröi niin paljon. Chavez on antanut heille suunnattomasti periksi, hän esim. teki amerikkalaisten kanssa sopimuksen, joka takaa heille öljyt 20 vuodeksi vakaaseen hintaan, yksityisti kaasuteollisuuden jne. Nyt yläluokka haluaa ennenaikaisia vaaleja. Tämä on hyvin vaikea tilanne. Suurin osa vasemmistosta tukee oikeistoa. Vasemmisto on jakautunut. Osa siitä on Chavezin kanssa ja tukee häntä ehdoitta, siis sokeasti. Toinen osa sanoo, että demokratian nimessä meidän täytyy kaataa Chavez. Me (PO) olemme viimeisten 10 vuoden aikana olleet hyvin selkeitä. Esim. kun Chaves 1992 kaappasi vallan, jonka seurauksena joukot kapinoivat hänen puolestaan, me (PO) tuimme Chavezia täysin. Silloin koko Argentiina oli meitä vastaan, koska koko vasemmisto oli demokratian puolesta. Fidel Castro oli lähettänyt Venezuelan (entiselle) presidentille kirjeen, että tukee häntä Chavezia vastaan. En kerro tätä siksi, että haluan sanoa jotain Castroa vastaan. Vuonna 1994 olin Kuubassa Latinalaisen Amerikan vasemmiston kongressissa, ja Venezuelan edustaja nosti kysymyksen esille. Castro oli siellä, ja meillä oli kriisi siinä kokouksessa. Myöhemmin me emme tukeneet Chavezia vaaleissa, ja koko Argentiinan vasemmisto tuki häntä silloin. Kun Venezuelassa oli vallankumouksellinen tilanne, me olimme Chavezin puolesta, mutta vaaleissa tilanne oli toinen. Nyt me tuemme Chavezia ehdoitta. Tämä tarkoittaa, että erimielisyyksistämme huolimatta tuemme Chavezia imperialismia vastaan. Jos olisimme venezuelalaisia, tukisimme häntä omin asein eli lakoilla, mielenosoituksilla ja tehtaiden valtauksilla. Käyttäisimme kaikki keinot murskataksemme amerikkalaisten kaappauksen. Siksi kirjoitimme "Venezuelan piqueterosit murskasivat kaappauksen" ja viittasimme tällä Caracasin köyhiin.

Jos peronistit kaatuvat ennen vaaleja ja syntyy valtatyhjiö, onko tätä tilannetta varten suunniteltu toimenpiteitä?

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, mutta en voi mennä niin kauas, koska silloin spekuloisin. Ainoa selkeä asia meille on se, että sitä seuraavina päivinä maassa tapahtuu paljon. Olemme hyvin varovaisia näiden tapahtumien suhteen. Jos nämä tapahtumat kehittyvät vallankumoukselliseen suuntaan, olemme valmiit muiden puolueiden kanssa muodostamaan väliaikaisen hallituksen. Kuitenkin ennen tätä vaihetta on tilannetta seurattava tarkkaan. Seuraamme, kuinka muut voimat suhtautuvat tilanteeseen. Kuten kirjoitamme lehdessämme, puolueena valmistaudumme esittämään kysymyksen väliaikaisesta hallituksesta, jonka tehtävä on kutsua perustuslakia säätävä kokous koolle. Jos Duhalden hallitus eroaa, tulee lainsäädäntövallalle olemaan vaikeaa valita väliaikaista presidenttiä. Jos väliaikainen presidentti saadaan valittua, hänestä tulee 60 päivän presidentti, eli siihen asti, kunnes maassa järjestetään vaalit. En usko tilanteen kehittyvän niin, että ensi viikolla meillä olisi väliaikainen hallitus. Eniten pelkään sitä, että tapahtumat yllättävät meidät. Jos väliaikainen hallitus syntyy ,täytyy meidän katsoa kaikkia vaihtoehtoja ja päättää siitä, liitymmekö siihen vai emme. Kaikki riippuu hallituksen ohjelmasta ja näköaloista. Emme aio vaarantaa vallankumouksen tavoitteita.

Mitkä ovat voimasuhteet työväenluokan sisällä?

Tosiasia on, että kuluneena vuonna vasemmiston oikea siipi on menettänyt paljon maaperää. Tämä oikeisto koostuu keskustavasemmiston ammattiliitoista ja maolaisten piqueteroseista (CCC). Ongelma maolaisten kanssa on se, että heille vallankumouksellisen ratkaisun on kuljettava kansallisen porvariston kanssa tehdyn liittoutumisen kautta, jotta olisi olemassa kansallinen itsenäisyys jne. Entä kuka olisi kansallisen porvariston edustaja tällä hetkellä? Nykyinen Duhalden hallitus, koska tämä hallitus nousi valtaan de la Ruan ja Cavallon järjestelmää vastaan. Tämän takia maolaiset ajavat rauhallista rinnakkaiseloa Duhalden hallituksen kanssa. Näin piqueterosit voittivat sen, minkä CCC menetti. Kaikki vasemmiston puolueet kasvavat. Viime vuosikokouksissamme meillä oli kaksi kertaa enemmän edustajia kun aiemmin. Piqueteros on kutsunut koolle mielenosoituksen 20.12 klo 16. Maan jokaiselta kolkalta tulee väkeä pääkaupungin keskusaukiolle. Torstaina joukot alkavat saapua. Liikkeen oikeistosiipi eli keskustavasemmisto päätti, että se ei liity mielenosoitukseen, mutta kutsuu kaikki yleislakkoon. CCC päätti järjestää mielenosoituksen klo 10-16, jonka jälkeen on meidän vuoro. He eivät halua osoittaa mieltä meidän kanssamme. Meistä tämä on hyvä asia, koska yöllä 19.-20.12. myös keskiluokat kokoontuvat keskusaukiolle. Argentiinassa on kesä, ja viime vuonna kaikki mielenosoitukset tapahtuivat klo 20:stä aamuviiteen. Näin ollen tilanne on seuraavanlainen: keskiluokat yöllä, maolaiset aamulla ja piqueterosit iltapäivällä. Tämä on hyvin hedelmällistä, sillä näin tulee olemaan mielenosoituksia vuorokauden ympäri. Valtio levittelee retoriikassaan terroristivaroituksia sanomalla: älkää menkö 20. päivänä keskustaan, älkää osoittako mieltänne, koska ryöstely on mahdollista jne. Tämän seurauksena kirkko kutsui ihmisiä mielenosoitukseen keskiviikoksi (18.12.).

Loppusanat

PO:n suhteet eurooppalaisen työväenluokan kanssa tiivistyvät päivästä päivään. Totuus on, että Argentiina tarvitsee Euroopan työläisten tukea, koska taistelumme on jättiläisten taistelua. Imperialismi on rappiostaan huolimatta jättiläinen. Jos miettii hetken, niin näkee, että prosessit esim. Argentiinassa ja Venezuelassa ovat tehokkaampia keinoja taistella Irakin sotaa vastaan kuin sodanvastaiset mielenosoitukset Euroopassa. En tarkoita, etten kunnioittaisi miljoonan ihmisen mielenosoituksia Italiassa ja satojentuhansien muualla Euroopassa. Arvostan tätä todella paljon. Imperialismia kuitenkin pelottaa mahdollisuus menettää valtioita. Imperialismi pelkää vallankumouksellista kriisiä. Siksi paras taistelu sotaa vastaan on jokaisen taistelu kapitalismin kumoamiseksi omassa maassaan. Tämä on tärkein ero meidän ja pasifistien välillä. Molemmat olemme sotaa vastaan. Meidän johtopäätöksemme on kuitenkin se, että jos halutaan välttää sota, pitää kumota kapitalismi, sillä kapitalismi käynnistää sodat.

Jorge Altamira on Argentiinan Työväenpuolueen (Partido Obrero = PO) pitkäaikainen johtaja. Työväenpuolue on mukana rakentamassa Neljännen Internationaalin jälleenperustamiseen tähtäävää liikettä MRFI:tä (Movement for Refoundation of the Fourth International), johon myös Marxilainen Työväenliitto on tiiviissä poliittisessa suhteessa. Tapasimme toveri Altamiran Ateenassa, kun hän oli kiertämässä Etelä-Euroopan maita puhumassa Argentiinan vallankumouksesta. Haastattelu Dimitris Mizaras