Irak: tuleva sota on jo alkanut

Jännitys Persianlahdella kasvaa päivä päivältä samalla, kun YK:n asetarkastajien työ lähenee loppuaan. Julkisuuteen vuodetaan tarkoituksellisesti tietoja, joiden mukaan jopa sodan alkamispäivä on sovittu lännessä.

Kymmeniä tuhansia amerikkalaisia sotilaita, sotakalustoa, kuten lentokoneita, Apache-taisteluhelikoptereita, taistelupanssareita, panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja ja laivoja, on taisteluvalmiudessa. Pohjois-Kuwaitin uudet tukikohdat, kuten alueen kaikki muutkin amerikkalais-natolaiset tukikohdat, ovat hälytysvalmiudessa.

USA on esittänyt Turkille vaatimuksensa maavoimien hyökkäysväylästä pohjoiseen Irakiin, samoin ilmatilasta, Turkin tukikohdista ja satamista. Jenkeillä on Turkin lupa hyökätä Irakiin Turkin alueen kautta ja asettaa Etelä-Turkkiin 90 000 sotilasta. Heillä on myös lupa käyttää tarvittaessa Turkin armeijan joukkoja.

Turkin tietotoimiston mukaan (16.12.2002) ensimmäinen kuorma-autokolonna on jo edennyt Etelä-Kurdistaniin, joka on osa Pohjois-Irakia. Sillä on edellisen sodan seurauksena laaja autonominen asema.

CIA ja USA:n ulkoministeriö kutsuivat Lontooseen koolle ns. "Irakin opposition" valmistelemaan sodanjälkeistä hallintoa. Taantumuksellisessa oppositiossa on voimia, jotka ovat kuvastaneet aikaisemmin kommunisteja ja kurdeja, CIA:n tukema Irakin Kansallinen liittouma, shiamuslimien Korkein kongressi, Perustuslaillinen monarkialiike ja kaksi kurdilaista puoluetta: Barzanin Demokraattinen Puolue ja Talabanin Isänmaallinen liitto. Vain kahdella viimeksi mainitulla puolueella on kansan tuki, ja ne ovat johtamassa Etelä-Kurdistanin itsehallinnollista aluetta. Lontoon kokous sai aikaan 65-jäsenisen komitean, jonka on tarkoitus muodostaa väliaikainen hallitus Saddamin kaatamisen jälkeen.

Nämä imperialismin kuviot eivät voi taata ihmisjoukoille demokratiaa tai ihmisoikeuksia sen paremmin kuin olemassa oleva järjestelmäkään. Työläisten ja sorrettujen kansojen vapautuminen on saavutettava heidän itsenäisen vallankumouksellisen taistelun tuloksena. Irakin kansan on puolustauduttava imperialismin sotaretkeä vastaan. Imperialismi on voitettava. Tämän on tapahduttava ilman poliittista tukea Husseinin järjestelmälle.

Yhdysvaltojen sotavalmistelujen tähtäimessä on Irakin lisäksi muutkin niin sanotun "pahan akselin" maat, niin Iran kuin Syyriakin. Ennaltaehkäisevän ydinsodan retoriikka on käynnistetty uudelleen. On ilmeistä, että kriisin järisyttämä yleismaailmallinen kapitalistinen järjestelmä uhkaa ihmiskuntaa barbarialla. Rappiovaiheessaan oleva yhteiskunnallinen järjestelmä ja sen hajoamistendenssit aiheuttavat ennennäkemätöntä pääoman kasaantumista ja deflaatiota, joka leviää kaikkiin keskuksiin Japanissa, Amerikassa ja Euroopassa. Pörssikuplien puhkeaminen, finanssikriisit johtavat — globalisaation tultua tiensä päähän — "uuden teknologian" romahtamiseen, suuren teollisuuden epäjärjestykseen (Italia) ja yhteiskunnallisen järjestyksen kokonaisromahtamiseen, kuten tapahtui Argentiinassa.

Sodan takana on pääoman yleismaailmallisten ristiriitojen räjähtäminen, kapitalismin historiallinen heikkous, eikä myytti vahvasta "imperiumista". Sota on epätoivoinen yritys pelastaa haaksirikkoutunut talous sotilaallisin keinoin. Amerikkalaisen imperialismin strateginen tavoite ei rajoitu Irakin miehittämiseen ja sen öljyvarojen kontrollointiin. Tavoitteena on Lähi-idän, Kaukasuksen ja koko Keski-Aasian poliittisen kartan uudelleenpiirtäminen, USA:n hegemonian pakottaminen Euroopan imperialismin kilpailijoita vastaan ja lopuksi ex-Neuvostoliiton ja Kiinan kolonialistaminen. Tällainen hyökkäys kärjistää entisestään kaikkia kapitalismin ristiriitoja. Rauhaton Lähi-itä muuttuu kaoottiseksi, ja imperialismin intressejä perinteisesti tukevissa maissa kuten Saudi-Arabiassa ja Egyptissä puhkeaa kriisejä.

Turkki

Taloudellisesti vararikossa oleva Turkki, jonka poliittinen järjestelmä kemalismi romahti viime vaaleissa, pelkää syvästi itsenäisen kurdivaltion syntymistä. Turkin eliitti on saanut Bushin hallinnolta takuut siitä, että mikä tahansa kurdien yritys itsenäistyä tukahdutetaan heti. Turkki tavoittelee Irakin Kurdistanin miehittämistä ja mobilisoi sen takia suuria määriä sotilaita Irakin rajalle. Kurdistanin kansan taistelu kansallisesta vapautumisesta sekä saavutetun itsemääräämisoikeuden säilyttäminen Pohjois-Irakissa ovat ristiriidassa imperialismin valheellisten lupausten kanssa. Kurdien itsenäisyystaistelu on yhteydessä arabien ja muiden alueen kansojen yhteiseen taisteluun imperialismin ja sen suunnitelmien voittamiseksi. Irakin Kurdistaniaa on puolustettava sekä imperialismin että Turkin ja Irakin tai Iranin ja Syyrian hyökkäyksiltä yhtenäisen vapaan Kurdistanin sosialistisen valtion puitteissa eikä CIA:n operaatioiden lähtökenttänä.

On harhaa, että Turkin hyväksyminen Euroopan Unioniin takaisi kurdeille kansalaisoikeuksia, ja tämä petos on oitis hylättävä. Sen tarkoituksena on voittaa kurdit sotaretken taakse; keskeistä imperialismin ajamalle järjestykselle Lähi-idässä on Kurdistanin pitäminen alueen sortovaltojen alaisena. Taistelu itsenäisen Kurdistanin puolesta on osa prosessia barbarian järjestyksen kumoamiseksi.

Kypros

Alueen kartan uudelleenpiirtäminen sotimalla ei jätä ulkopuolelle Kyproksen kärsinyttä kansaa. Uusi "Anonin-suunnitelma" ajaa saarelle Bosnian tapaista NATO-vetoista protektoraattia. Resepti on katastrofaalinen sekä turkkilaisille että kreikkalaisille. Saaren liittäminen Naton Kaakkois-Euroopan operaatioihin on Kyproksen EU:n jäseneksi hyväksymisen takana. Niin Kyproksen kuin Turkinkin EU-jäsenyyden salahanke on hylättävä heti.

Turkin miehittämän Pohjois-Kyproksen tunnustamattoman "valtion" alueella on viime päivinä ollut merkittäviä Kyproksen yhdistämistä ajavia ja Denktashin hallintoa vastustavia turkkilaisvähemmistön mielenosoituksia. Turkkilainen sorrettu vähemmistö uhkaa loikkaavansa joukoittain etelään. Pohjois-Kyproksen ja Turkin valtiota uhkaa omien kansalaisten pako. Kyproksen kansojen, kuten myös Kreikan ja Turkin kansojen on yhdistyttävä omia hallitsevia luokkia ja imperialistista järjestystä vastaan.

Palestiina

Lähi-idän kysymyksen ytimessä on epäilemättä Palestiina. Sionismi on epäonnistunut nujertamaan intifadaa, vaikka on käyttänyt maailman neljänneksi vahvinta valtionterrorismikoneistoansa tavalla, joka muistuttaa Hitlerin toimia. Nyt sionismi uhkailee käyttävänsä hyväksi sotaa Irakia vastaan karkottaakseen — tai kuten sanotaan, "siirtääkseen" — palestiinalaiset pois alueelta.

Israelin ilmavoimista 12 prosenttia on tällä hetkellä Kaakkois-Turkissa valmiina hyökkäämään Irania vastaan. Israelia ei kiinnosta Irak, josta huolehtii Yhdysvallat. Tämä on Noam Chomskyn lausunto Istanbulista (28.12.2002). Lehtitietojen mukaan Israelin ilmavoimat on jo lentänyt Iranin ilmatilan sisäpuolella vakoillen ja valmiina järjestämään provokaatioita. Israelin ilmavoimat ei ole mikään pieni voima. Ne ovat vahvemmat kuin Britannian tai minkään muun Nato-maan, USA:ta lukuun ottamatta.

Imperialismin "hajota ja hallitse" -politiikka täytyy pysäyttää. Imperialismin uuden järjestyksen ja sionismin tappion strategia ovat sidoksissa toisiinsa. —DM