“Reaalisosialismi”:

Mitä se on ollut ja sen romahtamisen syyt ja merkitykset tänä päivänä.

1900-luvun alusta asti historia siirtyy aikakauteen, jonka Lenin luonnehti imperialismin vaiheeksi. Luokkataistelu on kärjistynyt niin, että ylitsepääsemättömät ristiriidat yhteiskunnassa ratkaistaan konfliktien kautta. Historian kehityksessä hallitseva luokka, joka on historiallisesti rappioitunut, yrittää säilyttää hegemoniansa ja sorretut luokat pyrkivät kumoamaan tähän asti vallitsevan todellisuuden. Sotien ja vallankumousten vaihe on alkanut. Espanjalais-amerikkalainen sota (1898, ensimmäinen imperialistinen sota), venäläis-japanilainen sota (1904-05), Balkanin sodat (1912-14) ja ensimmäinen maailmaan sota (1914-18) olivat vain sotien kauden alkua. Talonpoikaiskapinoita siirtomaissa, kuten Kiinassa (1895-1901), Etelä Afrikassa (1899-1902), Marokossa (1906 ja 1911), Kiinan demokraattinen vallankumous (1911-13), Venäjällä (1905 ja helmikuussa 1917) ja lopuksi lokakuun vallankumous 1917, olivat vallankumousten kauden alkua myös.

Viimeksi mainittu oli kuitenkin historian ensimmäinen vallankumous, jonka johdossa oli puolue, jonka ohjelma ja teoreettinen pohja perustui marxilaisuuteen. Tavoitteena oli yhteiskunnan vapauttaminen kapitalismin kahleista ja lopulta luokaton yhteiskunta. Vallankumous perusti proletariaatin diktatuurin, joka nähtiin alunperin yhtenä vaiheena, yleismaailmaisen sosialistisen yhteiskunnan osana, sen alkuna. Vallankumouksen kansainvälinen luonne on marxilaisuuden peruspilareita. Historialliset tekijät vaikuttivat vallankumouksen eristäytymiseen, stalinismin ilmiön syntymiseen, yhteiskunnan rappioitumiseen ja lopuksi sen romahtamiseen ja sosialismiin siirtymisen kriisiin. Mitä oli tämä stalinismi, tai reaalisosialismi, joksi sitä stalinistit itse halusivat kutsua ja miten se syntyi.

Lokakuu

Lokakuun vallankumouksen proletaarinen luonne johdetaan kansainvälisestä tilanteesta ja määrättyjen maan sisällä vaikuttavien voimasuhteiden dialektiikasta. Kansainväliset tendenssit heijastuivat Venäjällä tsaarillisen barbarismin järjestelmässä. Kehittymätön proletariaatti teki ennennäkemättömän harppauksen puolifeodaalisesta sosialistiseen diktatuuriin. Stalinismin synty heijastaa kukistuneen taantumuksen halut lunastaa oikeuksiaan proletariaatin rivien sisältä.

Syitä stalinismin valtaannousuun on monia. a) Ulkoiset tekijät: Sotilaalliset interventiot aiheuttivat kurjuutta. Vallankumous syntyi kurjistuneen kansan sotaan ja nälkään kyllästymisen ansiosta, ja näin ollen sosialismin piti tuoda hyvinvointia.

Työväenluokan tärkeimmät edustajat/johtajat kuolivat sisällissodassa, tai nousivat sisällissodan jälkeen puolueen hierarkian portaissa erkaantuen joukoista stalinismin nousun myötä; ne, jotka pitivät päänsä, joutuivat menettämän sen, kun Stalin oli vakiinnuttanut valtansa. Sisällissodan jälkeen tuli väsymyksen kausi. Opportunismin, pyrkyrimäisyyden ja pikkusieluisuuden aika oli läsnä kautta maan. (1) Tämä kaikki aiheutti poliittisen passivisuuden, ja näin ollen vallan kaappaaminen tulevan hallitsevan kastin toimesta oli mahdollista, aika byrokratian syntymiselle oli otollista.

Viiden miljoonan miehen armeijan kotiuttamisella oli myös suuri merkitys. Ne, jotka olivat tärkeässä asemassa armeijassa, pääsivät avainpaikkoihin neuvostoissa, tuotannossa, kouluissa jne. Sisällissodan järjestelyt otettiin käyttöön siviilissäkin, ja näin kansa vieraantui osallistumastaan vallankäyttöön.

Taantumuksellinen byrokratia oli syntynyt proletariaatin sisältä. b) Sisäiset seikat: nälänhätä, joka oli imperialististen voimien intervention (14 armeijan hyökkäys) ja sisällissodan seurauksena pakotti bolsevikit ottamaan käyttöön NEP:n, uuden talouspolitiikan. Syntyi haarukka maaseudun ja kaupunkien välillä eivätkä talonpojat antaneet satoaan kaupunkien työväestölle. NEP, tämä välttämätön pahuus palautti osittain markkinat käyttöön ja näin proletariaatin diktatuuri veti kaupunkien ja maaseudun keskiluokat puolensa, se lupasi uutta elämää. Samalla taloudellinen ja poliittinen ilmapiiri muuttui pikkuporvarillisempaan suuntaan. Ammattilaishallinnon tarve syntyi vallitsevan tilanteen puuteiden paikkaamiseksi.

Alussa byrokratia muodostui puolustaakseen proletariaattia, mutta pian huomasi olevansa erotuomari luokkien välillä. Näin alkoi prosessi, jonka lopputulos oli byrokratian irrottautuminen luokasta, siitä tuli itsenäinen kasti.

Sisäinen ja ulkoinen seikka olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Kansainvälinen tilanne vaikutti myös pikkuporvarillisen kastin asemaan vahvistamiseen. Mitä vakavampia tappioita koki maailman työväenluokka maailman areenoilla, sitä röyhkeämmäksi byrokratia tuli. Niiden kahden seikan välillä on ollut paitsi kronologinen myös deterministinen suhde. Työväenluokan byrokraattinen johto aiheutti vähitellen tappioita maailman vallankumoukselle ja tappiot vuorostaan voimistivat byrokratiaa. Kun sisäiset olosuhteet eivät pystyneet estämään kastin vallankaappausta, ainoa toivo olisi se, että maailman vallankumous tulisi proletariaatin apuun.

Bulgarian kapinan tappio, työläisten kunniaton perääntyminen Saksassa (-23), kapinayrityksen epäonnistuminen Eestissä (-24), yleislakon petturimainen ratkaisu Englannissa (-26), kommunistien antautuminen Puolassa Pilsudskin vallankaappauksen yhteydessä, Kiinan vallankumouksen hirvittävä tappio (-27), Itävalta, Unkari, aikaisemmin Suomi, ja muualla tapahtuneet vallankumousten ja vallankumousyritysten epäonnistumiset vaikuttivat niin, että proletariaatin luottamus maailman vallankumoukseen oli kärsinyt. Byrokratia esiintyi sen jälkeen ainoana pelastusrenkaana.

Toisin sanoen, jatkuvat tappiot Euroopassa ja Aasiassa heikensivät Neuvostoliittoa, mutta vahvistivat kastin diktatuuria. Varsinkin vuoden 1923 toisella puoliskolla venäläiset työläiset olivat kohdistaneet toivonsa Saksaan. Epäonnistuminen siellä aiheutti valtavan pettymyksen ja vasta silloin jotkut piirit alkavat polemisoida jatkuvan vallankumouksen teoriaa ja lanseerata taantumuksellista teoriaa sosialismista yhdessä maassa (1924). Me rakennamme sosialismin omassa maassa, luottakaa meihin, jotka olemme teidän johtajanne, he sanoivat. Aikana, jolloin tuotantovoimat, markkinat ja luokkataistelu ovat maailmanlaajuisia, sosialistinen vallankumous ei voi toteuttaa tavoitettaan kansallisvaltion puitteessa. Tämä on Marxin, Leninin ja Trotskin opetuksia (2). Proletaarisesta valtiosta tulee omien sisäisten (3) ja ulkoisten ristiriitojensa uhri ennen pitkää, jos se pysyy kansallisvaltion rajojen sisällä. Byrokraattinen kasti siis syntyi kuviosta, jossa kapitalismi ei pysty kukistamaan työläisvaltiota ja proletariaatti ei pysty kumoamaan maailmanlaajuisesti kapitalismin. Bonapartismi on järjestelmä, jossa ko. tyhjiötä täyttää kasti. Stalinin juntta varasi itsellensä yhteiskunnan tuomarin roolin. Kasti irrottautuessaan yhteiskunnasta ahmi itsellensä niin taloudellisia kuin poliittisiakin valtaetuuksia. Kasti yhtäältä huolehti työläisvaltion puolustamisesta imperialismin kukistamissuunnitelmia vastaan ja toisaalta se huolehtii siitäkin, että vallankumous ei leviä eivätkä näin ollen sen ahmimat valta- ja muut etuudet olisi kärsineet. Kasti muuttuu kategoriseksi imperatiiviksi ja korvaa yhteiskuntaa. Kaikki ristiriidat yhteiskunnassa välittyy ja tulee sovitelluksi Stalinin ja GPU:n kautta. GPU on Stalinin vahvin argumentti. Veli urkkii veljeään, kaikki yrittää olla kastin mieliksi, kun kerran henkilökohtainen menestyminen ja usein henkiin pysyminen riippuu siitä. Buharin vannoo Stalinille, että jos tämä säästäisi hänet, hän itse lupaa omistaa elämänsä trotskilaisuuden vastaiselle taistelulle; armoa ei tietenkään herunut.

Kiinaa

Sorrettujen silmät olivat seuraavaksi kääntyneet Kiinaan päin, jossa oikeistolainen Tsang Kai Tsek teurasti lopuksi vallankumouksen, sen jälkeen kun ensin Komintern (3. Internationaali) oli tarjonnut hänelle proletariaatin pään vadille. Vielä yksi toivo oli mennyt kukkaan, vielä yksi pettymys oli tullut edellisten pettymysten joukkoon. Vasemmisto-oppositio, joka oli jo muodostunut Venäjällä Trotskin johdolla alettiin vainota Kiinan tappion jälkeen.

Termi- thermidor tarkoittaa byrokratian voittoa joukoista. Proletariaatin diktatuuri muuttuu byrokratian diktatuuriksi. Thermidor on kuitenkin taantumus, joka toimii vallankumouksen perustalla. Kuten Bonaparte tuhosi Ranskan vallankumouksen, samalla kun vartioi porvarillisen yksityisomaisuuden rahvasta vastaan, teki Stalin samoin.

Persoonan merkitys

Onko sitten kastin johtajan persoonalla mitään merkitystä historiankulun kannalta. Ensinäkin voisi todeta, että byrokratian voimistuminen ei johtunut Stalinin pirullisesta luonteesta, samalla tavalla kuin kansallissosialismi ei johtunut Hitlerin mielipuolisuudesta. Stalin tarjosi kastille takeet. Vanhan bolsevikin arvovallan, vahvaa luonnetta, ahdasmielisyyden ja linkit hallintoon, joka on ollut ainoa hänen henkilökohtaisen vaikutusvaltansa lähde. Siihen, että Stalin pystyi nousemaan kastin johtajaksi vaikutti Leninin kuolemakin. Jos Lenin olisi elänyt pitemmän, byrokratian eteneminen olisi hitaampaa. Pitemmän päälle Leninkin olisi kuitenkin joutunut samaan paikkaan Kamenevin ja muiden kanssa.

Kastia alkoi kiinnostaa vain omat edut. Kun nämä edut ovat sidoksissa suurten yhteiskunnallisten tapahtumien kautta (taantumuksellisella tavalla) ja näinkin merkittävät puhdistukset ovat kastin aseman vakiinnuttamisen kannalta välttämättömiä, siinä varmasti tärkeää roolia näyttelevät myös ”johtajan” henkilökohtaiset ominaisuudet, psykologiset seikat, oveluus, lapsuus ja joukko muita individualistisen tason seikkoja. Se, että Stalin oli niin julma, auttoi häntä nousemaan Bonaparteksi, muttei sama päde toisinpäin. Ilman vallitsevan tilanteen otollista maaperää ketään Stalinia ei olisi edes huomattu, kuten häntä ei ollut noteerattu aikaisemminkaan.

Puolueen vasemmistosiiven puhdistukset kulkivat käsi kädessä puolueen sisällä tapahtuneiden muutosprosessien kanssa. Puolueen kokoonpano muuttui pikkuporvarillisempaan suuntaan. ”Sosialismi yhdessä maassa” -teorian lisäksi lanseerattiin toinenkin teoria siitä, että bolsevismissa puolueen keskuskomitea on kaikki kaikessa ja puolue sinänsä ei ole mitään. Avattiin siihen asti huolellisesti vartioidut puolueenovet ja värvättiin ihmisiä massiivisesti. Puolue muutettiin radikaalisti ylhäältä alaspäin. Puoluejäsennys oli tae henkilökohtaiselle menestymiselle, avain työpaikalle (muunlaiselle kuin pakkotyölle) ja ”puoluevakuutusyhtiön” osakkaaksi tulemiselle. Bolsevikkipuolueen historian lehdissä alettiin kirjoittaa rappion sivuja. Vallankumouksesta ei ollut jäänyt enää muuta jäljelle kuin se, että eliminoisi vallankumouksen silminnäkijät ja tekijät, vanhat bolsevikit.

20-luku

Byrokratian politiikkaa 1920-luvulla luonnehditaan sik-sak käänteiseksi. Ensin Stalin syleili oikeistoa, Buharinia ja hyökkäsi vasemmistoa vastaan, joka vaati Trotskin johdolla nopeaa teollistumista. Stalin lanseerasi silloin lauseen ”rikastukaa kulakit”. Kulakit, varakkaat maanviljelijät olivat kartuttaneet varoja NEP:in ansiosta, ja tämä lause sopi oikeiston, eli Buharinin, teoriaan, jonka mukaan sosialismiin olisi mentävä ”kilpikonnan askelin”, hitaasti. Kun Stalin pääsi vasemmistosta eroon, hän kääntyi poliittisesti vasemmalle ja hyökkäsi oikeistoa vastaan. Kulakit olivat saaneet taloudellista valtaa ja näin ollen markkinatalouden suuntaan ei pitäisi mennä liikaa. Stalin otti silloin käyttöön vasemmiston ehdottamat lääkkeet, mutta stalinistisella tavalla, siis hän yritti sovittaa niitä väkivalloin. Seurasi -20-luvun lopun pakkokollektivisointi. Tämä käännös äärivasempaan näkyi kansainvälisellä tasolla kolmannella periodilla. Saksassa sosiaalidemokratia julistettiin sosiaalifasistiksi ja Stalin sanoi sen olevan pahempi vihollinen kuin Hitler. Tähtäimessä oli ensin Kominternin rappeuttaminen ja sen jälkeen sen hajottaminen. Samalla ulkopolitiikka muuttui diplomatiapolitiikaksi. Kansainliitto hyväksyttiin ja sen seuraajasta YK:sta tuli myöhemmin pyhä allianssi, jonka tehtävänä oli rauhasta huolehtiminen. Leninin vanhasta periaatteesta, että Kansainliitto on rosvojen hevostalli, ei ollut jäänyt rippeitäkään. Status quon säilyttäminen oli kastille ylin päämäärä.

30-luku

Samalla kun Leninin viimeisetkin toverit oli tapettu 30-luvun loppuun menneessä ja sen jälkeen kun kolmannen periodin politiikka (sosiaalidemokraatit =sosiaalifasistit) oli johtanut siihen, että Hitler nousi valtaan Saksassa, uusi teoria lanseerataan taas. Ennen kun päästiin Hitlerin kanssa sopimukseen (1938) piti pettää vallankumouksia esim. Espanjassa ja suuria työväenluokan taisteluja esim. Ranskassa. Homman nimi oli tällä kertaa kansanrintamat. Porvareista piti etsiä ”edistyksellisin” osa ja solmia sen kanssa liitto taantumuksellisempaa porvaristoa vastaan. Näin alistettiin proletariaatin itsenäiset vaatimukset sosialismista pelkän porvarillisen demokratian puolustamiseen. Espanjassa GPU:lla oli oma osasto, jonka tehtävänä oli tappaa muunlaisiakin kommunisteja kuin trotskilaisia, jos nämä alkavat vaatia maan, pääoman ja pankkien kansallistamista. Lopuksi kävi aina niin, että ”edistyksellinen” porvaristo petti heidät ja Franco korjasi potin. Onko kuitenkin sitten käynyt niin, että tästä kaikesta, siitä että espanjalainen proletariaatti joutui elämään Francon ikeen alla kymmeniä vuosia, stalinismi olisi jotain oppinut? Ei paljon mitään opittu eikä voitu oppiakaan. Stalinismi ei pystynyt saamaan mitään opetuksia irti edes silloin kun Neuvostoliitto romahti. Epämuodostuneiden työläisvaltioiden kasteista tuli tämän päivän kapitalisteja (yksi heistä on ehdolla Naton pääsihteerin virkaankin) ja kommunistiset puolueet lännessä yrittävät keksiä mitä naurettavimpia ja naiiveja selityksiä muutoksille Itä Euroopassa. Nämä puolueet ovat paikkaamassa tyhjiötä, joka jää sosiaalidemokraattien siirryttyä oikealle. Kun isäntää, jonka ulkopolitiikkaa he ajoivat ei enää ole, nämä puolueet ovat menettäneet luonteensa ja käytännössä ovat poliittisesti kuolleita. Näin siis muuallakin kuin Suomessa.

Rinnakkaiselon teoria

Stalinismi pysyi imperialismin ja yhtäältä oman ja toisaalta maailman proletariaatin välisen tasapainon ilmentymänä ja takaajana. Stalin sanoi imperialismille: Minä sabotoin vallankumouksen lännessä, jos jätät minut rauhaan; siihen perustuu toisen maailmansodan jälkeinen rinnakkaiselon teoria. Samalla Stalin sanoi työläisille: Meidän kastin olemassaolo on välttämätöntä (suuren armeijan yläpitäminen, GPU/KGB jne.) koska imperialismi uhkaa proletariaatin saavutuksia. Toisen maailmansodan seurauksena oli kuitenkin tapahtunut merkittäviä historiallisia muutoksia. Saksa oli hävinnyt sodan ja koko Itä-Eurooppa sekä Kiina olivat siirtyneet sosialistiseen leiriin, joskin kommunististen puolueiden johdossa, puolueiden jotka joutuivat hyväksymään muutokset. Tasapaino oli järkyttynyt sosialismin, muttei stalinismin eduksi. Ristiriitojen välittäminen ei ollut enää niin helppoa, stalinismin asema tasapainottajana tekijänä imperialismin ja proletariaatin välillä oli vieläkin samanlaista, mutta tällä kertaa paljon heikommalta perustalta. Sovittelu on hankalaa, historia ”sanoo” ihmiskunnalle, päättäkää vihdoin, sosialismi vai kapitalismi. Kapitalismi oli menettänyt tärkeitä markkina-alueita ja sen vakaus riippui enää yhteiskunnallisesta rauhasta, mikäli se mielisi inflatorista kehitystä. Stalin tuli heti avuksi imperialismin Jaltassa. Imperialismin sodanjälkeinen kehitys perustui kahteen tukipilariin. Toinen oli Bretton Woodsin sopimukset ja toinen Stalinin antamat takeet mm. Jaltassa. (4). Stalinismin epävakaa asema tuli kohta esille. Muutaman vuoden vapautumisensa jälkeen DDR kapinoi (1953); symbolista on se, että paitsi stalinismin lopun alkua tämä vuosi oli myös bonaparteen kuolinvuosi. Seuraa Unkarin aseellinen kapina (1956), jossa työläiset perustavat neuvostoja ja vaativat sosialistista demokratiaa. Kymmenisen vuotta sen jälkeen tuli Prahan kevät (1968), myöhemmin Puola ja listassa on muutakin. Mitä oli tapahtunut? Stalinismin vakauden järkyttämistä selittää se, että sosialistinen maailma oli kasvanut, mutta se selittää sen vain osittain. Stalinismin olemassaolo perustui myös siihen, että kapitalismikin voi olla vakaa. Siksi toisen maailmansodan jälkeen stalinismin ulkopolitiikan pääpaino ei ole lännessä, vaan kolmannessa maailmassa. Tällä kertaa kehitellään taas uusi teoria, ei-kapitalistisen kehityksen teoria. Teorian mukaan kehitysmaissa on nousemassa kansallinen porvaristo, josta voi kehittyä se subjekti, joka panisi alulle sosialistiset reformit maassa. Empirismi tälläkin kertaa johtui kastin omista intresseistä eikä proletariaatin porvaristosta itsenäisistä eduista. Näin tämä ”kansallinen” porvaristo oli stalinismille parempi liittolainen kuin näissä maissa olleiden työläisten järjestöt. Niin stalinismi tuki kansallista porvaristoa, jopa silloinkin kun tämä kukisti kommunisteja, kuten kävi esim. Nasserin Egyptissä, jossa teurastettiin yksi maailman suurimmista kommunistisista puolueista.(5)

Esimerkkejä stalinismin petturimaiselle politiikalle löytyy lukemattomia. Kreikassa riisuttiin aseista viime hetkellä liike, joka oli vallannut suurin osa maasta ja oli valtamassa Ateenaa, kun tuli käsky: Kreikka oli luvattu Churchillille. Kysymys ei ollut missään tapauksessa virheistä. Silloin kun piti tukea Alliendea kaivettiin kansanrintaman teoria esiin; silloin kun tuettavana oli Argentiinan raadollinen diktaattori Vidella, hänestä tehtiin anti-imperialisti ja sitten kun piti päästä Hitlerin kanssa sopimuksiin, sosiaalidemokraatit olivat fasisteja.

Sitten kun porvaristo syyttää stalinismia petturuudesta se valehtelee, sillä se haluaa vakuuttaa meitä siitä, että stalinismi halusi kumota ”demokratian” ja perustaa proletariaatin diktatuurin. Sitten kun trotskilaiset syyttävät stalinismia petturuudesta, tällä tarkoitetaan sitä, että se ei juuri taistellut näistä sosialismin tavoitteista, vaan auttoi kapitalismin selvitä.

Kapitalismin ja maailman vakauden kaksi pilaria on poissa. Imperialismi sai parinkymmenen vuoden elinaikaa lisää venyttämällä sietorajojansa finanssiglobalisaation aikana. Nyt kun tämäkin vaihe on ohi, kapitalismi etsii uutta järjestystä, uuta työnjakoa työssä, ja ehdotonta hegemoniaa poliittisella ja sotilaallisella areenalla hegemoniaa, joka on samaa kuin barbaria. Kysymys on ristiriitojen kärjistyneen uuden tason välittämisestä, sovittelemisesta tänä päivänä proletariaatin kannalta ja eduksi ja sosialismiin siirtymäkauden kriisin ratkaisemisesta. Uusi harppaus eteenpäin on välttämätön ja se on harppaus sosialismiin.

Stalinismi on tietyn historiallisen yhteiskunnallisen kastin ideologia ja käytäntö. Se ei ole sitä, vannooko joku Stalinin nimeen, vai ei vanno. Tämän takia stalinismi ei kadonnut sen jälkeen kun Hrustsev paljasti Stalinin ”virheet” (1956) ja lupasi tehdä parannuksen.

Vastaavasti trotskilaisuus ei tarkoita vain stalinismin kritiikkiä, joskin se on sitäkin. Stalinismin kritiikki nähtiin sen ajan yhteiskunnan kritiikkinä marxilaisen teoreettisen ytimen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi, se menetteli siis niin kuin kaikki aikaisemmatkin marxilaiset tekivät. Trotskilaisuus on bolsevismia, se on marxismin teoreettisen ja käytännöllisen perinnön jatke, ja siksi se on ajankohtainen tänä päivänä.

Dimitris Mizaras

Lähteet:

(1) Leon Trotski: The revolution betrayed

(2) Leon Trotski: Jatkuva vallankumous

(3) D Mizaras: Stalinismi on stalinismia, sivu 27, www.mtl-fi.org

(4) MTL: Kapitalismin kriisin analyysi, sivu 6, www.mtl-fi.org

(5) J. Käkönen: Vuosituhannen vaihtumisen mystiikka, sivu18

Katso myös L. Trotski: The third International after Lenin ja

How did Stalin defeat the opposition

My Life

Kaikki englanninkieliset kirjat löytyvät osoitteesta:

www.marxists.org/archive/trotski/works

Muutama tärkeä historiallinen tapahtuma

1924: Sosialismi yhdessä maassa- teoria kirjoitettiin ensimmäistä kertaa toukokuussa 1926: Yhdistynyt vasemmisto-oppositio perustettiin huhtikuussa

1926: TUC (Englannin Ay-keskusjärjestö pettää yleislakon stalinistien tuella 12.1.1928: Trotski ja Zinovjev erotetaan puolueesta

12.2.1929: Trotski karkotetaan Alma Ataan

Sisäpolitiikassa pakkokollektivisointi ja ulkopolitiikassa kolmas periodi, sosiaalidemokraatit= sosiaalifasisteja

Heinä-elokuu 1935: Kominternin 7. konferenssi julistaa kansanrintamanpolitiikkaa.

Byrokratiasta on tullut vastavallankumouksen agentti työväenliikkeessä

5.6.36: Ranskassa kansanrintamanhallitus pettää lakot

24.8.1936: kuusitoista syytettyä tuomitaan kuolemaan, mm. Zinovjev ja Kamenev.

Norjan hallitus panee pakomatkalla olevan Trotskin kotiarestiin, koska se haluaa miellyttää Stalinia.

13.12.36: Trotski muuttaa Meksikoon.

23.1.37: Oikeudenkäynneissä tuomitaan Pjatakov, Radek jne.

17.6.37: Murhataan Tuhatsevski, Jakir ja muita puna-armeijan upseereita.

1937: Toukokuussa Espanjassa tukahdutetaan kapina kansanrintamahallitusta vastaan.

POUM-PUOLUE hävitetään ja sen johtaja Andres Nin murhataan. Tie Francolle on avoin.

Syyskuussa Neljännen Internationaalin johtajista Enrin Wolf katoaa ja Ignas Rais (loikannut GPU:n agentti)

ammutaan Sveitsissä.

16.2.38: Trotskin poika ja Internationaalin johtaja Leon Shedov murhataan pariisilaisessa sairaalassa.

3.9.38: Neljäs Internationaali perustetaan.

1939: Elokuussa Stalin kirjoittaa sopimuksen Hitlerin kanssa, kuten Trotski oli jo ennustanut

24.5.40: Meksikolainen taidemaalari Siguéiros yrittää murhata Trotskin. Hän epäonnistui

20.8.40: Ramón Mercader onnistuu. Myöhemmin hän saa siitä Leninin palkinnon

Muutamia sosialismin ristiriitoja pähkinäkuoressa

1. Ulkoiset:

a) Perityt kapitalismista tai sitä edeltävästä järjestelmästä. b) Ne, jotka johtuvat huonoista toimenpiteistä, virheistä, jne.

2. Sisäiset:

a) Tuotanto- Jako, Tuotanto- Vaihto, Tuotanto- Kulutus.

b) Ristiriidat tuotannonpiirissä

c) Tuotantovoimat - Tuotantosuhteet.

3. Muita:

Tuotantovoimien kansainvälinen luonne - sosialistisen rakenteen kansallisuus.

Sosialisoitujen taloussuhteiden korkea muoto- Tuotantovoimien matala sisältö

Sosialistinen tuotantotapa- Porvarillinen jakotapa, joka on byrokratian kontrollissa.

Tuotanto- Vaihto

Suunnitelmatalous- Markkinat.

Tuotanto- Kulutus.

Dimitris Mizaras