Ennen sotaa imperialismin analyytikot povasivat ripeätä kasvua sodan päätyttyä. Tällä hetkellä kaikki myöntävät, että amerikkalaiset ovat sotilaallisesti ainakin toistaiseksi voittaneet Irakin sodassa; kaikki paitsi dollari, joka ei tahdo uskoa sitä. Ennusteet näkevät sen vaipuvan vuoden jälkimmäisellä puoliskolla yli 1,2 euron rajan. Heikon dollarin lisäksi jättimäinen kauppavaje nousee yli 5 prosenttia BKT:sta. Tämä tarkoittaa, että vienti ei voi toimia veturina amerikkalaisten yritysten voittojen laskun pysäyttämiseksi. Jotta vienti onnistuisi vetämään talouden voitolliseksi, täytyisi olla joku, joka ostaisi ja tällaista ostajaa ei löydy kun Eurooppa on syvässä taantumassa. Halpaa rahaa tarjoavat matalat korot vaikuttavat niin, että a) rahaa ei virtaa Yhdysvalloille ja b) pankit ovat vaikeuksissa, kun näkevät omien voittojen supistuvan olemattomiin. Näin ollen kapitalismin talous, ainakin valuuttatasolla myöntää, että talous ei pysy omilla jaloilla edes silloin kun tukeutuu panssareihin ja Irakin öljyyn.

Kriisi on rakenteellinen ja sen takia koskee ennen muuta teollisuutta. Työttömyys on hypännyt huhtikuussa yli kuuden prosentin rajan, joka tarkoittaa n. 100 000 työpaikan katoamista kuukaudessa. Huhtikuu on ollut 33. peräkkäinen työpaikkojen menettämisen kuukausi; yhteensä teollisuudesta on kadonnut 2,2 miljoonaa työpaikkaa. Veroale ja matalat korot ovat pitäneet toistaiseksi kuluttajaluottamuksen siedettävissä kehyksissä, mutta tämäkin konsti on loppumassa, sillä se kasvattaa budjettivajetta eikä luo työpaikkoja.

Talouden kriisi heijastuu Saksassa niin, että ristiriidat ovat jo kärjistymässä poliittiseksi ja sosiaaliseksi kriisiksi. Schröderin ura lähestyy loppuaan. Häntä vastaan nousevat kapitalistit, jotka vaativat samaa kuin muuallakin maailmalla, kiperiä ratkaisuja järjestelmänsä jälleenrakentamista toisen työjaon pohjalta, panemalla työväenluokan ja koko kansan kyykkyyn. Häntä vastaan nousevat työväenluokka, ay-liike, oma puolue ja lopuksi hallituskumppaninsa vihreät.

Huhtikuussa työttömyys oli noussut Saksassa miltei viiteen miljoonaan ja konkurssit olivat nousseet vuoden sisällä 42 prosentilla. Valtio menettää verotuloja peräti 15 miljardia euroa ja lisää velkaa arvellaan Saksan tarvitsevan 30 miljardia, summa, joka vastaa 3,4 prosenttia BKT:sta. Se ylittää EU:n budjettirajoituksia, eikä riitä täyttämään tyhjiä sosiaalikassoja ja edessä on eläkkeiden, terveyskulujen ja työttömyyskorvausten leikkaamisia. Eläkeikä nostetaan 67 ikävuoteen, tupakkaveroa nostetaan ja irtisanomissuojaa saksitaan.

Konsensuksen mallimaa, Itävalta on Suomen lisäksi heittänyt vanhan periaatteensa roskakoriin. Näin syvien kriisien aikana konsensukselle ei jää mitään sijaa. Uppoava laiva pitää joko jättää tai puolustaa ottamalla vastuun sen uppoamisen seurauksista. Tilannetta käyttää hyväksi oikeistopopulismi, joka nostaa vaarallisesti kannatustaan. Työväenluokka on niin ikään barrikadeilla yleislakolla, joka on ensimmäinen 50 vuoteen. Lakkolaiset, jotka myös lähtivät kaduille huusivat päättäväisesti, että tämä on vain alku ja, että he ovat tulossa takaisin jos hallitus ei luovu eläkeuudistussuunnitelmista. Samalla tavalla kuin Suomessakin Itävallassa eläkeraha pienenee jopa 40 prosenttia ja eläkeikä nousee 65 vuoteen. Schüsselin hallitus syntyi kolme kuukautta vaalien jälkeen ja se on yhtä heikko kuin Ruotsin, Saksan tai Suomen uusi hallitus. Italian ja Kreikan esimerkkien jälkeen Pohjois-Euroopan palkansaajille valkenee, että yleislakko on ainoa ase, johon on tartuttavaa.

Irakin sota, joka on kapitalismin yhteiskunnallisen kriisin tulos syöksyttää järjestelmän vielä syvimpiin kriiseihin. Miehityksen pitkittäminen saa irakilaisia turhautumaan entisestään, kun mitään poliittista ratkaisua ei ole näkyvissä. Nukkehallituksen on mahdotonta saada kansan luottamusta ja vaihtoehto amerikkalaisten maan hallitsemisesta protektoraattina nousee päivä päivältä enemmän esille. Bushin asettama diplomaatti Paul Bremer on sanonut, että ainoa tapa vakauttaa Irakia on elvyttää keskiluokka. Kuitenkin tämä keskiluokka on se yhteiskunnan osa, joka tulee kärsimään eniten siitä, että amerikkalaiset yritykset ovat vieneet kaiken öljystä saatavilla olevan tulon itse.

Mielenkiintoiseksi ovat kaikki kuviot muodostumassa Irakin sodan jälkeisessä maailmassa. Nato, joka on tähän asti pidetty Yhdysvaltojen politiikan toteuttajana, on ohitettu sodassa, koska siihen kuuluu maita, joiden edut menivät ristiin USA:n etujen kanssa. YK on aikoja sitten menettänyt arvovaltansa rauhanjärjestönä ja sitä odottaa Kansainliiton kohtalo, hajoaminen. EU:ssa heijastuvat ristiriidat niin ikään hajoamiskehityksenä ja jokaisessa maassa on selvästi näkyvissä kahtiajakoja ei ainoastaan politiikkojen mielipiteissä, vaan myös teoissa. Kreikassa, joka on EU:n puheenjohtajamaa ja on koko ajan yrittänyt pitää yllä tasapainoa sodan aikana niin, että EU ei hajoaisi, on kaksi linjaa. Pääministeri Simitis on toisaalta EU:n kannalla (mitä se sitten onkaan) ja ulkoministeri Papandreou on Atlantin toiselta puolelta sanelevien intressien toteuttaja. Maa julistaa, ettei ole sodan puolesta, mutta sen Nato-tukikohtia on käytetty, ja se on sallinut sen. Italiassa kahtiajako ilmenee Berlusconin lahjusoikeudenkäynnissä, jossa tämä ottaa syyttelyjen kohteeksi Romano Prodin. Kaikki tämä hajaannus tapahtuu olosuhteissa, joissa EU yrittää nousta suurvallaksi USA:n rinnalla muuttumalla liittovaltioksi, laatimalla perustuslakia ja haaveilemalla omasta puolustusliitosta, joka olisi itsenäinen Natosta. Kuviot sekoittavat kymmenen uutta jäsenmaata, jotka ovat suurelta osin amerikkalaismielisiä.

Suomessa, jossa on saatu äskettäin uusi hallitus, nämä prosessit heijastuvat mitä monimutkaisemmalla tavalla. Hallitusohjelma on niin epämääräinen, että se muistuttaa enemmän vaalilupauksia kuin linjakasta julistusta. Kolme linjaa on suomalaisessa yhteiskunnallisessa eliitissä näkyvissä.

a) Nato-linjaa edustava entinen presidentti Ahtisaari väittää, että Natossa on riittävästi kahtiajakoja ja, että se ei kaipaa kilpailijaa Euroopassa. Ahtisaari on antanut tukensa Irakin sodalle. Ruotsin valtalehdistö on tervehtinyt Ahtisaaren kannanottoa ja suurteollisuus petoksista ja vilpistä syytetyn entisen TT:n toimitusjohtajan suulla tulee perässä. Johannes Koroma sanoo, että Jäätteenmäki tarvitsee nyt Bushin apua. Jäätteenmäki, jonka salaisen asiakirjan julkaisemista internetissä tutkii poliisi, otti heti yhteyttä USA:n suurlähettilääseen saadakseen vakuutuksen siitä, että hänen vaalipuuhansa eivät ole vahingoittaneet Suomen ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita.

b) Niin Natoa, kuin EU:n kovaa ydintäkin on otettava vakavasti huomioon, mikäli jälkimmäinen huolii meitä mukaan, sanoo Lipponen. Näin ollen Kaleva huomauttaa, että hallitus ja Lipponen ovat ajautumassa eri linjoille (3.5.2003). Lipposta edustavan Liisa Jaakonsaaren ja keskustan johtokaartin yhteenotto Päivärinta-ohjelmassa muistutti enemmän vaalitaistelua, kuin samassa hallituksessa olevien puolueiden keskustelua.

Ranskalainen Le Monde-lehti, joka edustaa eurooppalaisen imperialismin intressejä valittaa (5.5.2003), että Yhdysvaltojen laiton toiminta hajottaa YK:n, Naton, EU:n ja kansainvälisen oikeudentajun ja näin se polkee eurooppalaisen imperialismin intressejä. Tällä tavalla perustellaan Euroopan puolustuksen kovan ytimen perustamista.

c) Ei vielä Natoon eikä Euroopan armeijaan sanoo hallitus, Tuomioja ja presidentti Halonen. Tuomiojan mukaan “Suomessa ei ole halukkuutta sellaiseen yhteistyöhön, jolla aiotaan heikentää Natoa“. Näin ollen, sen jälkeen kun USA:n ja EU:n sukset menevät ristiin, molemmat ovat heikentämässä kaikkia kapitalismin instituutioita.

“Vaikka hallituksella on tynkä kokoonpano, yksimielisyyttä ei näytä siinä löytyvän“ ja “Tästä tulee kaikkien aikojen heikoin hallitus“ olivat Marxilaisen Työväenliiton kaksi toteamusta, jotka kirjoitettiin vappujulistuksessaan. Tämä näyttää nyt runsas viikko myöhemmin toteutuvan täysin. Ei kulu päivääkään ilman, että joku hallituksen jäsen, tai hallituksen ulkopuolinen “vaikuttaja“ laittaisi korttipakan sekaisin ja kutsuisi muut järjestämään sitä uudelleen.

Vanhat ongelmat ja äärimmäisilleen kärjistyneet ristiriidat on puettu uusilla vaatteilla, uudet henkilöt ja puolueet tulevat ratkaiseman niitä vanhoilla lääkkeillä, lisäten niihin uusia ristiriitojaan.

Erimielisyyksiä on myös hallituksen sisällä. Se, että ei pystytty sopimaan mistään konkreettisesta ohjelmasta kielii siitä. Keskusta on jo julistanut, että jos EU:n luonne muuttuu, Suomen jäsenyydestä pitäisi järjestää uusi kansanäänestys (Matti Vanhanen 5.5.2003). Tämä hallitus on syntynyt vanhana ja sen elinikä tulee olemaan lyhyt. Poliisin tutkinta salaisen asiankirjan vuotamisesta Keskusta-puolueelle on ensimmäinen merkki siitä, että skandaalit eivät ole Italian hallituksen yksinoikeus. Järjestelmä rappiossaan tuottaa lisää löyhkää. Sailaksen ryhmän raporttia ei ole vielä heitetty roskiin.

Uppoavassa laivassa ovat kiinni myös työväenluokan korporaatiot, ay-byrokratia. SAK:n pamppu, Metalliliiton Matti Putkonen, on syyttänyt vappupuheessaan hallitusta siitä, että tämä ei ottanut Irakin sodassa selkeästi kantaa puolesta ja, että tämä maksoi 20 000-40 000 miestyövuotta jälleenrakentamisen urakoista.

Työväenluokan, nuorison ja koko kansan ei pidä mennä tähän ansaan valitsemaan sitä järjestelmän osaa, joka uppoa hitaammin. Ennemmin tai myöhemmin kriisi yleistyy ja vie kaiken mukaansa. Historia osoittaa, että kriisiä tulee ennen pitkää käyttämään hyväksi äärioikeisto. Äärioikeistoa vastaan ei voi nousta ne voimat, jotka ovat kiinni tämän järjestelmän kelkassa. Tulee rakentaa uusi vallankumouksellinen puolue, joka taistelisi Yhdistyneen Sosialistisen Euroopan rakentamisen puolesta.

Dimitris Mizaras