Marxilaisen Työväenliiton (MTL) eduskuntavaaliohjelma

Marxilainen Työväenliitto on järjestäytymiskokouksensa maaliskuussa 2002 pitänyt trotskilainen järjestö. MTL:n tavoitteet ja ohjelma löytyvät painettuna (tilaa postitse osoitteesta PL 508, 00101 Helsinki) ja järjestön kotisivuilta (www.mtl-fi.org). Koska MTL ei ole vielä rekisteröity puolue, osallistumme vaaleihin asettamalla kaksi ehdokasta, Oulun ja Uudenmaan vaalipiireissä, valitsijayhdistyksen ehdokkaina. Dimitris Mizaras Oulusta ja Teemu Luojola Porvoosta kampanjoivat seuraavanlaisella ohjelmalla ja tunnuksilla.

Vaalikausi lähestyy loppuaan. Uusi kausi, joka alkaa maaliskuun jälkeen, tulee olemaan täysin erilainen aikaisempiin verrattuna. Yksi aikakausi, joka alkoi kansainvälisesti 80-luvulla, finanssipääoman globalisaation kausi, on päättynyt. Kotimaan politiikassa pienempi periodi, joka seurasi 90-luvun alun lamaa, lihavien vuosien periodi, on niin ikään sekin päättynyt; uusi lama, pahempi kuin edellinen koputtaa suomalaisen kapitalismin ovea. On perusteltua analysoida — ja merkkejä on näkyvissä kaikkialla — että kapitalismi on romahtamisen partaalla ensimmäistä kertaa historiassaan kaikkialla maailmassa yhtä aikaa. Japanissa on ollut jo kymmenen vuoden ajan. Kriisin kiertäminen yleismaailmaisella tasolla ei vapauta lähtöpaikkaa seurauksista, vaan päin vastoin syöksee sen sitä syvempään kriisiin. Globalisaation ketju on jo rikkoutunut Argentiinassa, ja koko latinalainen Amerikka seuraa perässä. Imperialismin väliset ristiriidat ovat alkaneet jo näkyä. Eurooppa laajenee itään ja yrittää vaikuttaa suurvoimana lähi-idän tilanteeseen. Yhdysvallat eivät voi tätä sallia, vaan maailmanpoliisi on aloittanut koko maailman poliittisen kartan uudelleenpiirtämisen. Sekä USA:n että EU:n kapitalismin pelastamiseksi on olemassa vain yksi tie. Työ ja työnjako on asetettava uuteen organisaatioon. Ihmisten tulevaisuudessa täytyy tehdä työtä nälkäpalkalla, luopua etuuksistaan ja unohtaa lastensa tulevaisuus, kouluttaminen jne. Eläkkeelle pääseminen tulee olemaan eteemme avautuvana aikana pelkkä haave. Jotta tällainen kuvio pystyttäisiin toteuttamaan, myös kansalaisoikeuksista pitää luopua, "demokraattisia" diktatuureja on näköpiirissä kaikkialla. Tämä kaikki ei ole pirujen piirtämistä seinille vaan TOTUUS, joka on kerrottava kansalle oitis. Se, ovatko hallitukset menneet näiden tendenssien vanavedessä tietoisesti tai tiedostamatta, on toisarvoinen seikka. Toimimme yhteiskunnassa, jossa meidän eteemme avautuu kaksi ulospääsyä kriisistä. Toinen on yhteiskunnan uudelleenorganisoituminen kapitalismin ehdoilla ja toinen työkansan ehdolla; tässä umpikujassa näiden kahden yhteiskunnan osan edut ovat ristiriidassa keskenään.

Tätä taustaa vasten täytyy tarkastella Lipposen hallituksen aikaansaamia sekä tulevan hallituksen näköaloja. Lipposen hallituksen ansiot ovat tiivistetysti seuraavanlaiset: työttömiä on hyvää vauhtia ajettu kerjuulle samalla, kun he putoavat ansionsidonnaisesta turvasta pois, ja voittojen alttarille on uhrattu lisää työpaikkoja; sairaat on jätetty oman onnensa nojaan, kun sairaalat ovat taloudellisessa ahdingossa ja jonot kasvavat; eläkeläiset joutuvat kurjuuteen; kun eläkeuudistus toteutuu suuret ikäluokat tulevat pääsemään eläkkeelle vasta kuolemansa jälkeen; eläkerahastojen varallisuutta on hävitetty pörsseissä; opiskelijat joutuvat maksamaan entistä suuremman osan opinnoistaan itse; kuntien rahoitusta kiristetään kaiken aikaa, päiväkoteja ja kirjastoja suljetaan, julkista liikennettä vähennetään yms; maata ajetaan Natoon, imperialistien sotaretkiä tuetaan, kansalais- ja demokraattisia oikeuksia kavennetaan, puheluita ja sähköposteja vakoillaan, poliisin valtuuksia ja resursseja lisätään, armeija ja maanpuolustusjärjestöt harjoittelevat kaupungeissa sisällissotaa varten; Sonera — Suomen oma Enron-kriisi — on ollut viimeinen pisara.

Suomi ja suomalaiset eivät enää ole yhtä, arvioi itsenäisyyspäivän alla Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahaston Sitran tutkija Peter Ekholm. Ei ole enää yksiselitteistä Suomen etua, joka olisi kaikkien suomalaisten etu. Esimerkiksi Nokian etu ei ole välttämättä sama kuin Suomen etu.

Taloudellinen kriisi

Marxilainen Työväenliitto määritteli jo maaliskuussa 2001 kannanotossaan, että nykyinen kapitalismin kriisi ei ole tavallinen syklinen kriisi, vaan kyse on kriisistä, joka vavisuttaa kapitalistisen järjestelmän rakenteita. Tämänkertainen kriisi on erilainen 1990-luvun alun kriisiin verrattuna. Vuonna 1997 Aasiassa alkanut taloudellinen kriisi levisi Brasilian, Venäjän ja Argentiinan kautta Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. On kyse imperialistisen kauden kolmannen periodin lopusta, globalisaation peruuttamattomasta päättymisestä.

Kun kaikki viralliset ennusteet maaliskuun 2002 alussa olivat vielä optimistisia, kirjoitimme järjestäytymiskokouksemme asiakirjoissa seuraavaa: "Nyt tilanne on muuttunut, ja ennusteet myös vuodelle 2002 ovat synkät. Maailmanlaajuinen, ensi kertaa historiassa kaikkia maita koskeva taantuma muuttuu lamaksi, työttömyys kasvaa ja tuotanto supistuu. — — Vuodelle 2002 ja siitä eteenpäin ovat talouden näkymät seuraavat: romahduksia yksityissektorilla, tuotannon laskua, työttömyyden nousua, valtionvelan kasvua, lisää yksityistämisiä, viennin heikkenemistä ja lopulta koko kapitalistisen järjestelmän lopullinen maailmanlaajuinen romahdus", (Kapitalismin kriisin analyysi, s. 53–54).

Lyhyen ajan sisällä kriisi kiersi Etelä- Amerikan ja Yhdysvaltojen kautta ja on tullut Euroopan sydämeen, Saksaan. Kriisi ei ole kuitenkaan tuontituote, jokin, joka ei johtuisi Suomen taloudesta, vaan ikään kuin tarttuva tauti, kuten eliitti haluaa saada meidät uskomaan. Suomi on osa suurta globaalia elimistöä, ja kun yksi elin sairastaa, oireet näkyvät kaikkialla. Näin ollen Japanissa ei ole pystytty elvyttämään taloutta, vaikka korot ovat olleet nolla prosenttia jo kymmenisen vuotta. Japanin mallin mukaan korkoja on laskenut alituisesti USA:n keskuspankki ja äskettäin myös Euroopan Keskuspankki. Ohjauskorkoa laskettiin puoli prosenttiyksikköä 2,75 prosenttiin. Taustalla ovat Saksan ja Ranskan vaikeudet saada taloudellista kasvua käyntiin. EKP:n korkopäätös testaa nyt rahaliiton mekanismeja; jotkut maat tulevat tilapäisesti hyötymään tästä, mutta esim. Suomessa asuntojen hinnat kokevat kohtalokkaan seurauksen. Etelä-Euroopassakin inflaation laukeaminen on nyt todennäköisempää. Tällaista suuntausta toivoisi Japani. Kaksi varatalousministeriä, Haruhiko Kuranta ja Masahiro Kawai selittävät, miksi Euroopan pitäisi nosta inflaatiotavoitettaan jopa kolmeen prosenttiin saadakseen lisää likviditeettiä.

Yhdysvaltojen uusi talousjohto on jo ottanut uuden kannan talouden elpymiseen, tällä kertaa protektionistisen. Kun koron laskeminen ei tuota tuloksia, käydään käsiksi valuuttakurssiin; halu heikentää dollarin arvoa edelleen on Yhdysvalloissa tällä hetkellä suuri. Irakin sota ja sen kehitys ja kesto tulevat myös vaikuttamaan vielä kielteisemmin Suomen talouteen.

Sonerasta tuli hallituksen kompastuskivi. Salailussa Soneran ja Lipposen hallituksen voittaa vain Enronin tapaus. Pankkikriisiin upposi kymmenen vuotta sitten noin kymmenen miljardia euroa, mutta Nokia toi saman verran verotuloja pian, kun alettiin elää lihavia vuosia. Vuodesta 1996 vuoteen 2000 Helsingin pörssi nousi noin tuhat prosenttia. Soneran osakkeiden arvo keväällä 2000 oli parhaimmillaan 228 miljardia markkaa eli 38 mrd euroa, noin sata kertaa enemmän kuin mitä valtio nyt odottaa saavansa kerätyksi kansalta sava-maksuja korottamalla. Soneran rahoja katosi 4,3 miljardia euroa sanan mukaisesti taivaan tuuliin, ja nyt herrat vakuuttelevat meille, että ei ole varaa palkankorotuksiin, palveluiden ylläpitämiseen, eläkkeisiin, koulutuksen järjestämiseen jne.

Suurten alaskirjausten sarjan aloittivat viime heinäkuussa suomalainen Sonera ja espanjalainen Telefonica. Soneralta lähti taivaan tuuliin 4,3 miljardia ja Telefonicalta 4,9 miljardia. Euroopan kolmannen sukupolven matkapuhelinlupien arvosta on pyyhitty pois runsas neljäsosa, reilut 30 miljardia euroa. Jos laskisi yhteen kadotetut rahat, summa nousisi 33 miljardiin euroon. Euroopan umts-luvista maksettiin yhteensä lähes 120 miljardia euroa.

- liikepankit on kansallistettava
- pankkisalaisuus on purettava
- talous on suunniteltava tuottamaan ihmisten tarpeiden mukaan, ei kapitalistien voiton vuoksi.

1. Leikkaukset

Vuonna 1996–1999 sosiaalimenot olivat laskeneet Suomessa 31,6 prosentista 26,7 prosenttiin BKT:sta. Vuonna 2000 osuus oli enää 25,2 prosenttia. EU-keskiarvo oli vuosina 1996–1999 28,5 prosentista 27,6 prosenttiin. Vuonna 1995 köyhyysaste oli alle 3 prosenttia. Vuonna 2000 köyhyysaste oli noussut 4 prosenttiin. Ostovoima köyhyysrajalla on vain Irlannissa ja Etelä-Euroopan maissa alempi kuin Suomessa. Suomessa tehtiin 1990-luvulla yli sata merkittävää leikkausta, ja niiden sanottiin johtuvan lamasta. Leikkauksia jatkettiin kuitenkin senkin jälkeen kun lamasta ei ollut enää kuin muisto. Köyhyys nousi eniten juuri niin sanottujen lihavien vuosien aikana.

– Ei eläkkeiden tai ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennyksille.
– Ei enää leikkauksia, lisää rahaa kunnille.

2. Työttömyys

Työttömistä suurin osa on pudonnut pois ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta. Vähimmäistyöttömyysrahalla elävät ihmiset eivät sillä pysty nostamaan asemaansa köyhyysrajan yläpuolelle. Kolmasosa köyhistä on työttömiä ja neljäsosa opiskelijoita. Loput köyhyydestä jakaantuu eri kansanryhmien kesken. Ongelmana ei ole, että eri keinoin tehtäisiin työ "kannattavaksi", vaan uusien työpaikkojen luominen. Vuonna 1996 Suomessa oli noin puoli miljoonaa työtöntä, mutta köyhyysaste oli Euroopan alimpia. Nyt työttömiä on virallisesti noin 200 000 vähemmän, mutta köyhyysaste noussut huomattavasti. Vielä vuonna 1996 enemmistö työttömistä sai ansiosidonnaista päivärahaa, kun nyt suurimmalta osin ihmiset elävät työmarkkinatuen ja peruspäivärahan turvin.

Työttömyyteen vaikuttaa laajat valtiosektorin yksityistämiset ja yhtiöittämiset, joiden tuorein esimerkki on Rautaruukki. Kaikki se, mitä on valtio rakentanut keynesiläisyyden aikana suurilla investoinneilla, annetaan yksityisille miltei ilmaiseksi. Sitä tullaan ostamaan joskus takaisin isolla rahalla, mikäli ko. yritykset osoittautuvat kannattamattomiksi. Ennen sitä laajat henkilöstönpoistumiset ovat jo päiväjärjestyksessä. Kaikilla ihmisillä on OIKEUS työhön. Työtä on järjestettävä nuorille, ja sitä ei saa riistää vanhemmilta.

Vaadimme kaikkien työttömänä olevien välitöntä työllistämistä. Tämä onnistuu siten, että työaikaa lyhennetään sen verran kuin on tarpeen, jotta jokaiselle riittäisi työtä. Työllä on yhteiskunnallista sisältöä, ja jokaisella on oltava oikeus siihen. Tällainen liukuva työaika-asteikko on ainut oikeudenmukainen ratkaisu.

- liukuva työaika-asteikko

3. Terveydenhuolto

Terveydenhuolto on eläkeläisille ja koko kansalle tulevaisuudessa yhä huonommin hoidettu. Lipposen hallitukset ovat laittaneet terveyteen vähemmän rahaa kuin muut keskimäärin, sanoo OECD:n raportti (alle 7% BTK:sta v.2000). Samalla suomalaiset joutuvat maksamaan itse omasta kukkarosta muiden maiden kansalaisia enemmän. Alueelliset erot ovat myös kasvaneet; Helsingin menot asukasta kohti olivat vuonna 2000 kolmekymmentä prosenttia korkeampia kuin muun maan menot. Jonot ovat pitempiä kuin ennen ja ne tulevat kasvamaan väestön vanhenemisen myötä. Tällä hetkellä jonossa on 150 000 ihmistä.

Sairaaloiden taloudelliset ahdingot, jotka ovat osa kuntien taloudellista ahdinkoa, ovat nostaneet esille keskustelut yksityispalvelujen ostamisen "tarpeista" ja jopa siitäkin, että pitäisi priorisoida, ketä kansalaista hoidettaisiin ja ketä jätettäisiin. Tällaiset puheet kansan täytyy torjua oitis.

Suomessa on enemmän lääkäreitä ja hoitajia kuin koskaan ennen, mutta alueittain henkilökunnasta on pula esim. terveyskeskuksissa, joka on terveydenhuollon selkäranka. Lisää virkoja pitäisi saada siihen. Ei kaksoisvirkoja; monet lääkärit toimivat sekä julkisen että yksityisen sektorin puolella.

- lisää rahaa terveydenhuoltoon nyt. Ei yksityisille terveyspalveluita.
- Kaikkien kansalaisten terveys on hoidettava priorisoimatta asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta.
- Ei hoidon siirtoa potilaan itsensä kustannettavaksi.
- Terveysalan henkilökunta kontrolloimaan yksiköiden (sairaalat ja terveyskeskukset) ja lääkefirmojen taloutta.

4. Lapsiperheet ja köyhät

Köyhyys on tunnusomaista myös lapsiperheille. Vuonna 1990 köyhyysrajan alapuolella joutui elämään neljä prosenttia lapsiperheistä. Vuonna 2000 lukema oli noussut kymmeneen prosenttiin. Köyhien perheiden määrä nousi 62 000:een. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä kaksinkertaistui samana aikana.

Stakesin mukaan vuonna 2000 köyhyysrajan alapuolella elävän kaksilapsisen perheen vuositulot jäivät 18 000 euroon, samaan aikaan kun keskitulot olivat 34 000 euroa. Pitkäaikaistyöttömyys ei ole ainoa selitys lapsiperheiden köyhyydelle, koska köyhien perheiden vanhemmista puolet kävi töissä vuonna 2000, mutta heidän asemansa työmarkkinoilla on huonompi kuin muiden. Muita selittäviä tekijöitä ovat pätkätöiden yleisyys, työn osa-aikaisuus sekä niihin liittyvä pienituloisuus. Jopa 40 prosenttia köyhien lapsiperheiden huoltajista on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Jopa puolet köyhien lapsiperheiden työssäkäyvistä kävi vain pätkätyössä. 1990-luvun lopulla pienituloisten työssäkäyvien määrä nousi rajusti. Lapsiperheissä on usein kysymys siitä, että pätkätyöt ovat naisten työuralla yleistyneet, eivätkä liity enää vain uran alkuvaiheeseen, vaan ovat tulleet jäädäkseen. Köyhimmät lapsiperheet ovat usein yksinhuoltajaperheitä. Esimerkiksi äitiyspäivärahan ja kotihoidontuen taso on 1990-luvulla reaalisesti laskenut.

Köyhiä on kymmenen prosenttia väestöstä, siis puoli miljoonaa. Suurin osa heistä on kuitenkin oikeammin pienituloisia. Luvut ovat eurooppalaisten tilastojen mukaan. Suomalaisen laskutavan mukaan köyhiä on vain noin 200 000. Heistä puolet on ajautunut pysyvään köyhyyteen ja heistä 90 000 on pysyvästi syrjäytetty työmarkkinoilta. Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa siksi, että pääomatulot ovat kasvaneet. Palkansaajien reaaliansioiden nousu on ollut heikompaa kuin koskaan sitten toisen maailman sodan.

- Sama palkka miehille ja naisille. Paremmat vanhempain- ja lastenhoitoetuudet.

5. Kunnallispolitiikka

Kunnat ovat ajetu ahtaalle. Synkimmässä asemassa ovat Kainuun, Hämeen ja Pohjois-Karjalan kunnat. Samalla, kun taloustilanne kiristyy, velanoton paineet kasvavat. Kuntaliiton Timo Kietäväisen mukaan lähes puolet kunnista aikoo lähivuosina nostaa kunnallisveroa. Työttömyys pahenee, kuntatalous heikkenee, palveluiden kanssa on ongelmia ja velkamäärä kasvaa, hän lisäsi. Tämän lisäksi talouden heikentyessä kunnat vähentävät investointejaan ja vaikeuttavat koulutuksen järjestämistä.

Tupon yhteydessä luvatut veronalennukset vähentävät kuntien tuloja. Kunnilla on edessään kolme vaihtoehtoa, ja ne kaikki ovat huonoja. a) Leikata palveluita. Tämä edellyttää lakien muutosta niin, että kunnat eivät olisi velvollisia tarjoamaan niitä. b) Tarjota palveluita vain harvoille priorisoimalla. Tämäkin vaatii lainmuutosta niin, että yhä enemmän palveluita tulisi harkinnanvaraiseksi. c) Ottaa lisää velkaa. Tämä panisi vain vahingon kiertoon.

Tämä tilanne uhkaa johtaa mm. koulujen, päiväkotien, leikkipuistojen, terveysasemien ja kirjastojen sulkemiseen, mielenterveyspalveluiden heikentämiseen ja vammaiskuljetusten vähentämiseen sekä bussivuorojen ja -reittien harventamiseen.

Karsimalla palveluita kunnat eivät välttämättä säästä. Palveluita aiotaan ostaa yksityisiltä paljon kalliimmalla. Helsingillä on rahastoissa miljardi ainoastaan liiketaloudellisesti kannattavia investointeja varten.

Valtion työpaikkojen määrä romahti suuressa osassa maakuntia 1990-luvun aikana. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa paikkoja on nyt puolet vähemmän kuin vuonna 1990.

Sähkön hinta ei ole nousussa siksi, että sähkön tuotantoa olisi jouduttu alentamaan, vaan siksi, että sähkön hinnalla keinotellaan. Ilmiö on tuttu: suuret öljy-yhtiöt ovat aina tehneet suurimmat liikevoittonsa silloin, kun öljyn hinta on ollut korkeimmillaan, ja nytkin energiayhtiöiden osakkeet ovat pörssissä nousussa, kun Pohjoismaiden kansalaisia pelotellaan sähköpulalla. Tässä yhteydessä mainittakoon vielä, että kaikki Suomen kunnat eivät ole ehtineet myydä omistamiaan energialaitoksia.

Niissäkään kunnissa, joissa ei ole vielä myyty, ei pidä tuudittautua sen varaan, että kunnallisbyrokraatit käyttäisivät kuntalaisten "omistajavaltaa" yksinomaan kuntalaisten etujen mukaisesti.

Sähköyhtiöiden asiakkaiden on alettava järjestäytyä taistelemaan hinnannousuja vastaan. Aloittaa voisi vaikka hinnankorotusboikotilla: asiakkaat maksavat sähkönsä korottamattoman hinnan mukaan, siis laskun loppusummaa vähemmän. Järeämpi toimenpide olisi se, että asiakkaat — etupäässä kotitaloudet ja pienyrittäjät — ottaisivat sähköyhtiöt yhteiskunnalliseen valvontaan, ja asiakkaiden muodostamissa elimissä päätettäisiin sähkön hinnasta kuluttajien etujen mukaisesti, ts. niin, että hinnat eivät sisältäisi ilmaa.

Kunnallisia peruspalveluita puolustavan ja leikkauksia vastustavan toiminnan ei pidä jäädä vain kannanottojen, lehdistötiedotteiden tai mielipidekirjoitusten tasolle. Ihmiset on saatava toimimaan, tai oikeammin jo syntyneeseen spontaaniin toimintaan on saatava järjestelmällisyyttä, jotta se voisi kasvaa ja olla tuloksellisempaa.

Porvariston eduista objektiivisesti riippumattomien puolueiden ja kansalaisjärjestöjen tulee perustaa elin, joka alkaa kampanjoida kuntalaisille ongelmista ja kehottaa toimintaan. Tämän elimen on kutsuttava koolle avoin kansankokous, joko yksi suuri tai mieluummin useita pienempiä, paikallisempia. Näissä kokouksissa tulee keskustella leikkausongelman syistä ja seurauksista sekä siitä, mitä on tehtävä leikkausten torjumiseksi. Kansankokouksista on tehtävä säännöllisiä, ja niissä on keskeisesti myös suunniteltava käytännön toimintaa, kuten mielenosoituksia, kunnan laitosten valtauksia jne.

Kansan pitää toimia itse. Argentiinan esimerkki, jossa ihmiset kokoontuvat ja ottavat ohjeet omiin käsiinsä tekemällä omia ratkaisuja ovat levinneet Eurooppaan. On turha odottaa, että eduskunnassa ratkaistaan ongelmat, kun sinne äänestetään "oikeat" puolueet tai henkilöt. Leikkauksia vastustaviin mielenosoituksiin on viime aikoina osallistunut tuhansia ihmisiä, ja leikkauksia vastustaviin vetoomuksiin saadaan kerättyä tuhansia allekirjoituksia hetkessä. Nuoret ovat vallanneet lakkautusuhan alla olleita kirjastoja. Jokaista leikkausuutista on seurattava protestiaalto.

– Ei valtionyhtiöiden yksityistämistä. Työväenvalvonta valtion- tai kunnallisyhtiöihin.
– Peruspalvelut on säilytettävä.
– Korotuksia kuntien valtionosuuksiin.
– Julistukset eivät riitä, niillä ei voita mitään. Jokaisen on järjestäydyttävä vastarintaan.

6. Eläkeläiset

Eläkeuudistus koostuu kahdesta osasta: työssäoloajan pidentämisestä ja eläkkeen laskutavasta. Ay-liike on kinastellut vain jälkimmäisestä, ja siitäkin vain vähän. Ensimmäisen se on hyväksynyt suoralta kädeltä. Suuret ikäluokat ovat säästäneet koko ikänsä eläkevuosiaan varten. Nämä säästöt eivät kuitenkaan ole missään tallessa ja turvassa. Nyt kun on koittamassa aika, jolloin tästä eläketurvasta pitäisi päästä nauttimaan, asettaa porvaristo vanhan ja nuoren sukupolven vastakkain. Suurissa eläkerahastoissa on kuitenkin yli 70 miljardia euroa, kaksi kertaa Suomen valtion budjetin verran. EMU:un liittymisen jälkeen eläkerahat alkoivat paeta maasta. Rahoja ohjattiin Euroopan ja Amerikan pörsseihin, ja nyt pörssien romahtaessa eläkerahat haihtuvat taivaan tuuliin. Tulevat eläkeläiset joutuvat olemaan työelämässä pidemmän ajan, elleivät elämänsä loppuun asti. Me sanomme, että ammattiyhdistyksen on tyrmättävä eläkeuudistus kokonaan ja yhdistettävä kysymys eläkkeistä muihin vaatimuksiin.

- Alas hallituksen työeläkkeenuudistussuunnitelmat.
- Kaikille eläkeläisille eläkettä, jonka turvin voi elää ihmisarvoista elämää.

7. Ay-byrokratia ja tupo

Edellisen voimassa olevan kaksivuotisen tuposopimuksen aikana työn tuottavuus ja inflaatio olivat kohonneet yhteenlaskettuna 6,5 prosenttia (2,2+4,3), mikä edellyttäisi jo heti tänä vuonna vähintään tuon saman 6,5 prosentin palkankorotukset. Silti SAK esitti tälle vuodelle vain 3,8 prosentin palkankorotuksia.

Vuosina 1970–1990 palkkojen osuus kansantulosta oli keskimäärin 54 prosenttia. Vuonna 2000 sama osuus oli laskenut 45,4 prosenttiin. Jotta tasapaino nyt olisi samalla tasolla kuin vuonna 1990, palkkoja pitäisi korottaa jopa 18 prosenttia. Samana aikana yrittäjätulon osuus kansantulosta on kasvanut 19,9 prosentista 28,7 prosenttiin. Palkkojen osuus bruttoarvonlisäyksestä teollisuudessa on nyt alempana kuin koskaan viimeisten 25 vuoden aikana. 1990-luvulla palkansaajien reaaliansiot nousivat keskimäärin vain 15 prosenttia eli 1,5 prosenttia vuodessa. Osinkotulo tuli saajalleen täysin verovapaaksi, ja hyvätuloisimmat saavat 75 prosenttia siitä.

Mitä saatavia siis byrokraattinen SAK:n johto on työläisille neuvotellut? Palkankorotusten sopimuskausi on 1. 2. 2003-15. 2. 2005. Ensimmäisen vuoden korotus on noin 2,9 prosenttia. Yleiskorotus on 17 senttiä tunnilta tai 28,39 euroa kuukaudessa, kuitenkin vähintään 1,8 prosenttia.

Toisen vuoden palkankorotusten keskimääräinen kustannusvaikutus työnantajille on 2,2 prosenttia. Toisena vuonna palkkojen yleiskorotus on 16 senttiä tunnilta tai 26,72 euroa kuukaudessa, kuitenkin vähintään 1,7 prosenttia. Inflaatiota hyvitetään palkansaajille, jos kuluttajahinnat nousevat yli 3,1 prosenttia marraskuusta 2002 joulukuuhun 2003.

Valtionverotuksen rajaveroprosenttia alennetaan 0,2 prosenttiyksiköllä hallituksen budjettiesityksessä sovitun 0,3:n lisäksi.

Laadulliset saavutukset, joista tärkein oli irtisanomissuoja, hylättiin tyystin. On turha kuvitella, että kapitalismi ottaisi sen Suomessa käyttöön silloin, kun muualla — esim. Italiassa — ollaan purkamassa sitä, ja että tämä tapahtuisi ilman suuria taisteluita

Vasemmistoliiton edustaja SAK:ssa, Pekka Ahmavaara sanoi:" Tulopolitiikkaa tukevan yleisen periaatteen kannalta merkittävin saavutus oli se, että tulopoliittinen ratkaisu saatiin aikaan. Nyt vakaus, ennustettavuus, ostovoiman kasvu ja turvallisuus on kahdeksi vuodeksi taattu." Tämä on Vasemmistoliiton tavoite; kapitalismin vakaus ja ennustettavuus. Siksi se on näin taantumuksellisen hallituksen sisällä ja antaa tälle hallitukselle saman jäsenensä suulla arvosanaksi 8,5.

Helsingin Sanomien mukaan: "Vakaudesta kannattaa niin työnantajien kuin työntekijöidenkin maksaa. Palkkaneuvotteluissa muiden euromaiden kehitys tulee entistä enemmän asialistalle. Se ei tarkoita vain työnantajien niukkaa palkkalinjaa vaan yleiseurooppalaisten vaatimusten ilmestymistä suomalaiseen neuvottelupöytään." Joko Hesari on muuttunut Vasemmistoliiton "äänenkannattajaksi" tai VL on hypännyt Hesarin ja suuren porvariston kelkkaan; meistä jälkimmäinen vaihtoehto on totuus.

Keskimääräistä 2 200 euron kuukausipalkkaa ansaitsevalle palkansaajalle lisäkevennykset tuovat käteen 5-15 euroa laskutavasta riippuen.

Lipposen lupaama tuloveroalennus on 0,5 prosentin luokka. Tämä rasittaa kuntien budjettia niin, että ne joutuvat leikkaamaan palveluita. Kaikki siis se, mitä työihmiset voittavat pienestä veronalennuksesta, he tulevat häviämään monikertaisesti.

Ammattiliittojen johto kokee, että kenttä, työntekijöiden mielipide, häiritsee tupojärjestelmää. Päätökset tehdään hallinnon yläpäässä ja kaukana jäsenistä. Tämän vuoksi työntekijöille tärkeät asiat eivät välity johdolle.

Kuitenkin ongelmat työpaikoilla kärjistyvät jatkuvasti ja työntekijöiden asema heikkenee alituisesti. Työntekijöistä tulee entistä enemmän kappaletavaraa, jota kapitalistit ostavat tunti kerrallaan. Työsuhteiden jatkuvuus on nykyään kaikkea muuta kuin itsestään selvä asia.

Ammattiyhdistysaktiivien mielestä kuitenkin vahva paikallistason organisaatio työpaikoilla sekä joukkovoiman ja solidaarisuuden merkityksen ymmärtäminen uudelleen on työntekijöille välttämätöntä. Kaikkinainen nöyristely ja pomojen kumartelu ei tuo kuin haittaa työntekijälle itselleen. Taistelujen aika on nyt koettamassa. Irtisanomisiin, joita ei voi hyväksyä, ei mikään auta niin hyvin kuin lakko. Jos yksi työntekijä lempataan pellolle, niin kokemus on osoittanut, että vain lakko ja koko työpaikan solidaarisuus korjaa tilanteen ja tuo työn takaisin potkut saaneelle. Työpaikkakohtaisia taistelukomiteoita.

- suora vaikutus Ay-liikkeeseen. Työväenkontrolli liittojen johdolle.
- työpaikkakokouksia

8. EU ja Nato

Viime syksynä oli Naton kokous Prahassa. Siellä Bush vaati, että Suomi korjaa sodan tuhot. Halonen suostui auliisti. Halonen, joka saattaa toivoa, että löytyisi kumppanuussuhteessa oleville maille vielä käyttöä, myöntää tällä tavalla välillisesti sen, että Irakin sota on oikeutettu. Tämän jälkeen porvaristo laittoi Ahtisaaren liikkeelle. Kansan suuren manipulaation operaatio on alkanut.

Talouden globalisaatio heijastuu poliittiselle tasolle yhdistämällä kaikki länsimaiden hallitukset Yhdysvaltain komentoon, ja vaikka talouden globalisaation eteneminen onkin jo päättynyt, sen poliittiset heijastevaikutukset jatkuvat vielä. Uudessa maailmanjärjestyksessä, Pax Americanassa, yksi päättää elämästä ja kuolemasta, muut ovat käskyläisiä ja tottelevat perässä. Näin tapahtui Afganistanin sodassa, ja tätä Yhdysvallat tavoittelee nyt Irakin osallekin, vaikka toistaiseksi monet Euroopan hallitukset ovatkin olleet omista lähtökohdista lähtien varauksellisia lähtemään mukaan. Kuitenkin kaikki hallitukset ovat hyväksyneet Guantanamon kaltaisten keskitysleirien olemassaolon, jotka muistuttavat Auschwitzia ja joissa pidetään vangittuina ihmisiä, joita vastaan ei ole nostettu minkäänlaisia syytteitä.

Lipponen on mukana tässä roistojen pyhässä allianssissa siinä missä muukin eurooppalainen sosialidemokratia. Me sanomme, että tämä saa nyt riittää.

Suomi viedään vaivihkaa Natoon; jo eliitin piirit myöntävät, että liittyminen on nyt enää kiinni ainoastaan siitä, milloin kansalaisten mielialat muuttuvat. Helsingin Sanomat ehtii hoputtaa sanomalla, että propagandan pitäisi jo alkaa. Me lupaamme taistella jyrkästi sen puolesta, että Suomea ei liitettäisi Natoon eikä mihinkään eurooppalaiseen imperialismin militaristiseen elimeen.

Näin vaalien edessä sekä porvari-, demari- että vasemmistoliittolainen poliitikko on hiiren hiljaa asiasta. Me vaadimme täydellistä avoimuutta ja selkeitä kannanottoja kaikilta ennen vaaleja. Suomen kansa ei halua Natoon; Suomen kansan tulee jättää äänestämättä sellaista poliitikkoa, joka ei ota kantaa Natoon liittymiseen.

Lev Trotski kirjoitti kymmeniä vuosia sitten: Jotta suuret kapitalistit löytäisivät kriisistään ulospääsyn, täytyy niiden ensin tuhota pienemmät. Valtioiden kanssa tapahtuu vastaavalla tavalla. Euroopan Sosialististen Tasavaltojen Federaatio edustaa historiallista iskulausetta, joka on ensimmäinen vaihe maailman yleisinhimilliselle yhteiskunnalle, luokattomalle yhteiskunnalle. Samat sanat pätevät edelleen.

EU laajenee itään ja yrittää näytellä suurvallan roolia maailman politiikassa. Liittovaltioituminen on sinettiä vaille valmis ja perustuslaki on jo kirjoitettu. Lipposen Suomi on hyväksynyt kehityksen. Kriisi pakottaa amerikkalaisen ja eurooppalaisen kapitalismin vastakkainasetteluun, ja Bush näkee vanhan ja uuden Euroopan välillä kahtiajakoa. Euroarmeijan kanssa tai ilman kilpailu maailman poliittisesta ja taloudellisesta herruudesta ja hegemoniasta tulee kiristymään, ja tämä on ristiriidassa sen kanssa, että suurin osa EU:n maista kuuluu Natoon. Lipposen Suomi karsastaa Berliiniin, mutta kumartaa Washingtonia.

– Ei Natoon - Ei WEU:in
– Ei tukea imperialistisille sodille, ei Natolle ja euroarmeijalle.
– Gustav Hägglund pois WEU:sta
– Alas Schengenin poliisimuuri
– Vapaa liikkuminen Eurooppaan. Oikeus lähteä osoittamaan mieltään muualle, jos kerran päätöksetkin tehdään muualla
– Sosialistisen Suomen puolesta osana sosialistista Skandinaviaa ja Eurooppaa

9. Turvallisuus ja kansalaisoikeudet

Nuorten ja syrjäytettyjen turhautuminen näkyy yhä kasvavana osallistumisena mielenosoituksiin, joissa vallitsee tottelemattomuutta ja joissa kapitalismin olemassaoloa kyseenalaistetaan jatkuvasti. Mellakkapoliisin rivit olivat koetuksella kuokkavierasjuhlissa. Kuokkavierasjuhlan 2002 mielenosoittajat olivat uhanneet myös vallata Linnan, mikä johti poliisien laajoihin turvatoimiin.

Poliisin raharesursseja lisätään Suomessa kautta linjan. Sen lisäksi on muitakin mekanismeja kansalaisia vastaan. Suomessa toimii tällä hetkellä vapaaehtoisen maanpuolustuksen nimissä 203 paikallisosastoa, jotka luonteeltaan vastaavat entisiä paikallisia suojeluskuntia. Myös vartiointialaa "opiskelemaan" haluaville lisätään eri koulutusmahdollisuuksia perustamalla kokonaisia opistoja, kuten Oulun Kempeleessä. Armeija harjoittelee kaupunkisotaa taajamien sisällä heilutellen aseita ja pelotellen kansalaisia.

Oulussa kaavaillaan maanalaisen parkkipaikan rakentamista, johon sijoitetaan samalla armeijan komentokeskus. Kallioparkin kustannukset ovat noin 25 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi siviilijohtokeskus tulee maksamaan 17 miljoonaa euroa. Sinne kaivataan tiloja myös hätäkeskukselle, Oulun Tietotekniikalle, keskushallinnon puhelinkeskukselle, Oulun Puhelin Oy:lle ja hätäkeskukselle. Puolustusvoimien johtokeskuksen kustannusarvioista vallitsee hiiren hiljaisuus; siitä vastaa valtio.

- Täytyy järjestäytyä heti kansalaisliikkeeksi, joka olisi valmis asettamaan itsensä muuriksi pimeiden suunnitelmien estämiseksi
- Kodinturvajoukot jatkavat suojeluskuntien työtä ja ne on lakkautettava
- ei urkinnalle, ei terrorismilainsäädännölle, joka kaventaa kansalaisoikeuksia

10. Nuoriso

Lukukausimaksujen käyttöönotto, opiskeluajan rajoittaminen ja opiskelijoiden valvonnan lisääminen ovat oikeiston tämän hetken tavoitteita, joita toteutetaan demarien ja vasemmistoliiton avulla. Ensin tavoitteena on muuttaa maksullisiksi ulkomaalaisten opiskelijoiden opinnot ja sen jälkeen kaikkien muidenkin. Tämä koskee aluksi vain korkeakouluja, mutta kuka tietää milloin peruskoulujakin. Osaa Helsingin yliopiston opiskelijoista seurataan jo kellokortilla. Jos hallitus ei pysty takaamaan ilmaista ja rajoituksetonta koulutusta kaikille haluaville nuorille, hallitus saa luvan väistyä.

- Ei yliopistojen yksityistämistä, ei lukukausimaksuja.
- Vapaa ja maksuton koulutus nuorille.
- rajoittamaton mielipiteen ilmaisu.

11. Maahanmuutto

Vaikka turvapaikan hakijoiden määrä Suomessa lähes kaksinkertaistui vuoden takaisesta, heistä turvapaikan sai vain alle kymmenen henkilöä, kokonaan kielteinen päätös annettiin 1083 henkilölle. Hakemuksia tulee Suomeen muihin EU-maihin verrattuna vielä suhteellisen vähän. Harvemmin turvapaikkaa etsitään vain Liechtensteinistä, Luxemburgista ja Portugalista. Maahanmuuttajien määrä on edelleen alle 100 000. Maahanmuuttajille ei ole pystytty tai haluttu tarjota töitä laman eikä liioin lihavien vuosien aikana. Työkykyisten maahanmuuttajien työttömyys on useita kymmeniä prosentteja. Suomea on syytetty kansainvälisestikin maahanmuuttajien syrjinnästä. Puheet huonosta koulutustasosta ja kielitaidosta ovat valetta: vaikka maahanmuuttaja kävisi Suomessa kouluja, hänen mahdollisuutensa työllistyä eivät juuri parane. Maahanmuuttajia kierrätetään kurssilta toiselle ilman pienintäkään toivoa päästä työn makuun ja siten luomaan sosiaalisia verkostoja, mikä olisi välttämätön edellytys syrjäytymisen estämiseksi ja kielitaidon ylläpitämiseksi. Maahanmuuttajat syrjäytetään samalla tavalla kuin suomalaiset pitkäaikaistyöttömät.

Porvaristo pyrkii selvästi ylläpitämään ja lisäämään muukalaisvihaa. Samalla, kun porvaristo tuomitsee osan kansasta työttömäksi ja riistää heiltä oikeuden työhön, se syyttää maahanmuuttajia työpaikkojen vähyydestä. Tähän samaan syyllistyy Suomessa myös byrokraattinen ammattiyhdistysjohto. Hajota ja hallitse -menetelmä on jälleen osoittautunut tehokkaaksi. Eräs vaarallisimmista ilmiöistä — kuten historia meille osoittaa — on muukalaisvihan kytkeminen politiikkaan.

Suomessa ulkomaalaisten pankkitietoja julkaistiin laittomasti internetissä pian syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen. Suomi on hännystellyt Natoa jo pitkään, emmekä epäile, etteikö Suomi tottelisi, jos Bush vaatisi luovuttamaan täällä asuvia maahanmuuttajia muualle tuomittavaksi.

- Samat oikeudet suomalaisille ja ulkomaalaisille Suomessa. Oikeus turvapaikkaan, ei karkotuksia.

12. Kulttuuri

Eduskunnan sivistysvaliokunta tyrmäsi yli 12,2 miljoonan euron leikkaushankkeet ja aikeet siirtää näitä lakisääteisiä menoja rahoitettavaksi veikkausvoittovaroista — politiikkaa, jota valtiovarainministeriö on harjoittanut lamavuosista lähtien. Sauli Niinistö, suurporvariston äänitorvi näyttää suunnan: "Kulttuuriväki on sairaita ja köyhiä tehokkaampi painostusryhmä!" Leikkaus koskisi kulttuurin lisäksi myös urheilua. Olympiastadionin kattamiseen riittää rahaa, mutta ei kansan urheiluharrastuksiin. "Kadullakin voi liikkua ja voi kiivetä vaikka puuhun", lisäsi Niinistö 10.12.02.

Lopuksi

Tuleva vaalikausi tulee olemaan ikävien ja tylyjen päätösten kausi. Siitä kaikki vaikenevat, siksi lupauksetkin ovat ympäripyöreitä. Vakaiden olojen ajat ovat ohi ja peruuttamattomasti takanapäin. Taloudellinen kriisi tullaan maksattamaan kansalla, on hallitus Suomessa sitten mikä tahansa. Vasemmiston puolueet ovat pettäneet työväen odotukset. Sosiaalidemokraatit ajavat kapitalismin pimeimpiä projekteja ja Vasemmistoliitto hännystelee heitä. Tulevalla vaalikaudella tullaan jättämään hyvästit hyvinvointivaltiolle lopullisestikin ja viemään maa Natoon. Ulkoparlamentaarisista puolueista SKP asettuu vaaleihin ohjelmalla, joka ajaa reformeja yhteiskunnalliselle järjestelmälle, eikä taistele sen kumoamiseksi. Sen ohjelmasta ei näy missään sitä että eletään kriisin aikoja.

Maaliskuun vaalit ovat kriisin vaaleja.

- Sosialistisen ohjelman puolesta äänestäkää MTL:n ehdokkaita.